keskiviikko 14. marraskuuta 2018

"Voi emännän amaryllis!"

Vanha uros istuu tässä vihreällä oksalla ja kirjoittaa blogin. Laajassa digiviidakossa on hyvä akustiikka: laumojen johtajaurosten tasajalkahyppelystä, karjunnasta ja uhoamisesta syntyvä meteli kantautuu kauas, hetkessä lännestä itään ja idästä länteen. Pohjois-Koreassakin johtajauros hyppelee niin, että kuuluu meille asti, vaikka seinänaapureita ei ollakaan. Taitaa olla kuntohyppelyä, näyttää, että tarvetta on.

Media on rumpu, jota taotaan. Media toistaa samat synkät uutiset monta kertaa päivässä. Lähi-Itä on ihmiskunnan persereikä, joka on rikastunut piereskelemällä fossiilisia polttoaineita. Tältä alueelta Jemenistä löytyi viime viikolla joukkohautoja, joista uutisen mukaan melko varmuudella löytyy todisteita "sotarikoksista".

Mitä? Joukkohaudoista saattaa löytyä todisteita sotarikoksista? Minun mielestäni sota jo on suuri rikos, paljon suurempi rikos kuin pankkiryöstö. Kansainvälinen oikeus voisi todeta, että pankkiryöstökin on laillinen, jos siitä ilmoittaa etukäteen. Sensijaan, jos pankkiryöstötoimien yhteydessä ottaa panttivangeiksi sivullisia, esimerkiksi pankin asiakkaita, niin tällainen teko olisi pankkiryöstörikos. Pankkiryöstörikoksesta joutuisi  tuomittavaksi pankkiryöstöoikeuteen.

Sotia ja terroristeja. Naapurin isäntä kertoi, että hän kyllästyi lukemaan, kuuntelemaan ja katselemaan uutisia muutama vuosi sitten. "Henkinen hyvinvointi parani huomattavasti." Minä taas olen ihmetellyt ja niin ovat monet muutkin, joiden kanssa olen ottanut sodat puheenaiheeksi, mistä nämä sodat oikein pulpahtelevat. Olen kiertänyt Euroopassa, Aasiassa ja Amerikoissa ja tavannut vain ystävällisiä ihmisiä.

Uskalsin jopa ajatella, että tie rauhaan löytyisi, jos ihmiset oppisivat näkemään naapurinsa, ihmiset ihmisinä, katsoisivat toisiaan silmiin ja tervehtisivät. Tämä utopistinen ajatukseni romuttui eilen. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista voita ja Oivariinia. Olen oppinut, että liikenteessä tuntuu mukavalta, kun näkee, että toinen ihminen huomaa toisen, joko jalankulkija autoilijan tai autoilija jalankulkijan ja antaa tietä. Minä aina kiitän: toinen ihminen on nähnyt sinut, Kerro, että sinäkin näit hänet.

No. Eilen menin markettiin linja-autolla. Poistuin bussista kauppakeskuksen kohdalla ja ylitin tien suojatietä pitkin. Linja-auton kuljettaja huomasi minut ja antoi tietä. Kiitin. Sain hymyn ja ystävällisen tervehdyksen palkinnoksi.  Perässäni suojattietä ajoradan ylitti jono muita jalankulkijoita, harvakseltaan. Neuvoin viimeisenä katua hitaasti liikkuvan miehensä edellä kadun ylittänyttä naista: Kiitä linja-auton kuljettajaa!

- En kiitä! Tämä on minun oikeuteni!

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Aikamatka markettiin

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakeaViikin apteekista korvakuumemittarin kärjen vaihdettavia suojamuoveja. Viime kuukausina kuumemittaria on meillä työnnetty korvaan  keskimäärin enemmän kuin kerran päivässä. Ajelin Viikkiin pikku Pösöllä.

Pösöön oli vaihdettu talvirenkaat ja poikkesin ennen markettia kiristyttämään alumiinivanteiden kiinnityksen - tervetuloa talvi. Matkalla kuuntelin autoradiosta uutiset, jotka viime päivinä ovat kertoneet himumyrskyistä idässä ja lännessä ja ensimmäisen kerran koskaan myös Euroopan mantereella, Trump twiittailee, varustelukierre on taas näköpiirissä, ilmasto lämpenee uhkaavasti, tarttis tehdä jotain, ammattiliitot  järjestävät poliittisia lakkoja, Jokelan koulusurmista on kulunnut 10 vuotta, mutta Amerikassa kouluammuskellaan taas. siellä kirkkoihinkin on ehdotettu aseistettuja vartijoita, Lähi-Idässä tappelu ja tappaminen ei lopu koskaan....

Ihan sama minkäväristä lippua liehutat, aina on ihmisiä, joiden liput ovat toisenvärisiä. Eikös vaan  joukko helsinkiläisiä jalkapallon ystäviä matkustanut pari päivää sitten rähisemään Turkuun: television uutisissa näytettiin kun nuorukaiset tappelivat poliisin kanssa. Toistakymmentä HJK:n fania  vietiin putkaan. HJK voitti TPS:n 4-0.

Suomessa rakentaminen on käynyt suurilla kierroksilla ja sen odotetaan hiipuvan. Ei syytä huoleen: lähivuosina korjausrakentaminen lähtee nousuun.

Media pyrkii tuomaan ajankohtaisia tapahtumia lähemmäksi ihmisiä kyselemällä heidän mielipidettään tapahtumista. Matkalla apteekkiin kuulin monta vastausta kysymykseen, miten JHL:n lakko on vaikuttanut heidän elämäänsä. Mieleeni jäi kuva, että useimpien vastaajien käydessä koulua "omien eväiden syönti oli ihan normaali käytäntö".

EU on ihan oikein esittänyt, että tavasta siirtää keväisin kelloa tunnilla eteenpäin kesäaikaan ja syksyisin takaisin talviaikaan luovuttaisiin. Mielipidetutkimuksella selvitettiin kummasta ajasta, talvi- vai kesäajasta he haluaisivat ympärivuotisen. En muista tutkimuksen tulosta, mutta muistan New Scientistin viime huhtikuun 24.päivän numeron kansijutun: "MITÄ ON AIKA?" " Sinä elät hetkessä, jota tieteen mukaan ei ole olemassa." Ajan virtaa (flow) ei ole. Lehden jutun mukaan "menneisyyttä nykyhetkeä ja tulevaisuutta ei kyetä järkevästi erottamaan toisistaan". No, siirrellään kelloja, ne on ihmisten tekemiä.

Minun matkani oli kuitenkin virta, joka vei Arabianrannasta Viikkiin apteekkiin. Marketissa jo parkkipaikan tasolta lähtevien pitkien liukuportaiden alapäähän kuului pienen lapsen karmea parku. Ohitin parkuvan lapsen kävellessäni Apteekkiin. Ulkoisesti lapsella ei ollut hätää.

Hain Rouvalle apteekista myös reseptilääkkeitä. Farmaseutin kanssa juttelimme lapsen raastavasta ja kaikkialle kuuluvasta parkumisesta. Olimme yhtä mieltä, että pikkuinen varmaan on tullut marketiin henkilöautossa, jonka radiossa on luettu päivän uutisia. Lapsi ymmärtää puhetta, mutta ei osaa vielä puhua ja tajusi ensimmäisen kerran mihin on syntynyt.


sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Sielunvaellus Assisiin

Olimme Rouvan kanssa varanneet matkan enneagrammikurssille Assisiin. Rouva kärsi kuumeilusta koko alkuvuoden. Minä sain aivoverenvuodon tammikuussa ja lonkkaani vaihdettiin tekonivel kesäkuussa. Jännitimme molemmat: joudummeko taas terveydellisistä syistä perumaan osallistumisemme. Onneksi päätimme ja jaksoimme lähteä matkaan.

Assisissa majoituimme niin kuin suurin osa muistakin kurssilaisista nunnaluostariin: nunnat kokkasivat yksinkertaista, mutta maukasta ruokaa ja olivat aidosti ystävällisiä. Luostarista avautuu kaunis maisema alas laaksoon.

Olemme vieläkin iloisia, että jaksoime mukaan matkalle Assisiin. Kiitos Olli ja Leila Valtonen, kiitos Pirjo Kantala, kiitos Inna ja Juha Vintturi ja suuri kiitos muille kurssilaisille. Assisissa emme viettäneet päiväkausia pohtimalla oppeja ja ismejä, joita muiden pitäisi noudattaa, jotta maailma medän mielestämme tulisi paremmaksi. Me opettelimme ymmärtämään toisiamme.

Iltaisin kokoonnuimme luostarin terassille: Inna (huilu) ja Juha (kitara) säestivät, kun lauloimme lämpimän syysillan hämärtyessä ja valojen syttyessä alhaalla laaksossa. Yhtenä iltana tulin illalliselta terassille yksin ja katselin alas kauniiseen laaksoon. Mieleeni tuli noin 50  vuotta sitten lukemani lause: "Kaukaa katsottuna viidakko on kaunis, mutta läheltä koettuna sieltä löytyy käärmeitä, skorpioneja ja myrkkyhämähäkkejä". Käteeni oli illalliselta jäänyt viinilasi. Katsoin lasia ja sen yli laaksoon. "Kirjoittaakko vai eikö kirjoittaa?"

Tässä juuri nyt vastaus kysymykseen. Ainakin yritän kirjoittaa. Takaisin kotona Helsingissä vein Rouvan pikku Pösöllä Kalasataman terveyskeskukseen. Samalla reissulla sain hakea  Vepsäläiseltä Lanternasta seinähyllyn. Tunsin ajoreitin. Se oli nyt sotkettu rakennustöillä: seurasin opasteita ja päädyin takaisin Kalasatamaan.

Uudella yrittämällä löysin Lanternan ja Vepsäläisen. Tehtävä hoidettu. Samalla kun harhailin rakennustöiden keskellä pikku Pösöllä viihdytin itseäni kuuntelemalla radiota. Kuulemani ei virkistänyt mieltäni yhtään, ei musiikki eivätkä uutiset. Uutiset käsittelivät hallituksen esitystä helpottaa työntekijän irtisanomista pienissä yrityksissä ja ammattiliittojen vastatoimia, poliittisia lakkoja.

Ammattiyhdistysliike syntyi kauan sitten teollisen vallakumouksen aikana puolustamaan työntekijöiden oikeuksia teolliseksi muuttuvasssa agraariyhteiskunnassa. Maailma on muuttunut. Taikka sitten ei. Edelleenkin, niin kuin on tutkittu ja todettu, ihminen, joka elää luksuksessa menettää kyvyn empatiaan. Valta on aina kiehtonut.

Hallitus ja ay-liike ovat nyt vastakkain. Taikka sitten eivät. Luulen, että vastakkain ovat SAK:n puheenjohtaja, maisteri Eloranta, jonka työkokemus on ammattiliittojen hallintohommissa ja työministeri, laborantti Lindström, jonka työkokemus on paperiteollisuudessa.

Maisteri Eloranta puolusti poliittisia lakkoja sillä, että pienten ja suurten yritysten työntekijöiden on oltava tasa-arvoisessa asemassa. Höpö, höpö. Maisteri Elorannalla ei taida olla minkäänlaista ymmärrystä pienyrittäjän arjesta. Uskon, että hän ymmärtää paremmin lainoppinut Antti Rinnettä, ay-byrokratian kasvatti hänkin, jonka voisi solidaarisesti lakkoilla pääministeriksi.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Haluaisitko olla julkkis?

Olen viime viikkoina usein autoillut pikku Pösöllä markettiin: - Potkulautamies saa käydä kaupassa. Autoradio on edellisen kuskin jäljiltä jäänyt joskus päälle ja minä jäänyt kuuntelemaan. Parin viime viikon ajalta muistelen ja pohdin kahta radiosta korviini puskettua juttua.  Muutama päivä sitten kaupallinen radio mainosti juttua, jossa tunnetut rikostoimitajat kertovat viime vuosien kohutuista rikoksista. Jutussa on autenttista materiaalia eikä sitä suositella "heikkohermoisille".

Minun mielestäni, jos jutussa on sopimattoman raakoja kohtauksia, ne olisi pitänyt leikata siitä pois ettei tarvitsisi varoitella. Mutta kyseessähän oli mainos ja jutun tuottajat varmaan arvelivat, että "ei heikkohemoisille" lisää kuulijoita. Tykkäävätkö ihmiset oikeesti kunnella ja katsella väkivaltaa ja onnettomuuksia? Jos hälytysajoneuvo pysähtyy naapuriin, niin tapausta juostaan katsomaan läheltä.

Kun kirjoitan tätä, olohuoneesta kuuluu moottoreiden meteli ja selostus Formuloiden Singaporen osakilpailusta. Singaporen osakilpailuissa on selostajien mukaan aina tarvittu turva-auto radalle. Niin nytkin: Ocon ajaa startissa seinään ja romuttaa autonsa.

Televisiouutisissa on jatkosarjana viimepäivät seurattu hirmumyrskyjen rantautumista USA:n itärannikolle ja Filippiineille sekä kuinka Hong Kongissa myrskyn tuloon valmistaudutaan. Jos pikkukone tekee hätälaskun pellolle, se on uutinen. Jos silta missä päin maailmaa thansa romahtaa ja ihmisiä kuolee, se vasta on iso uutinen. Uutisia ei kiinnosta kuinka monta vaan kuinka.

Olen edelleenkin sitä miltä, että TV-uutisten loppuun sopisi useinkin liittää teksti: "tämän uutislähetyksen aikana maailmassa kuoli yli 200 ihmistä näkään".

Toinen radiojuttu, joka on jäänyt mieltäni kaivertamaan tuli Yleltä. Hyvinkäällä järjestettiin elokuva-alan tapahtumaa. Toimittaja oli paikalla ja haastatteli tapahtuman puuhamiestä. Studiosta haastattelijalta kysyttiin:, "Tuleeko sinne julkkiksia?" Haastattelija kysyi haastateltavalta puuhamieheltä: -Oletko sinä julkkis?

Haastateltava ei ihan heti vastannut kysymykseen, mutta kertoi, että on pari kertaa vierailut Hollywoodissa ja että Hollywood teki häneen suuren vaikutuksen. Puuhamiehen mukaan glamour ja pitkät iltapuvut tekee hyvää suomalaisille. Suuret autokaupat olivat luvanneet hyvinkään tapahtuman käyttöön suuria limousineja. Haastattelussa puuhamies tokaisi vielä, että "olen minä julkkis".

Minusta tuntuu, että joulukuussa vuonna 2066 Hollywoodissa kuvataan uutta Aku Ankka-elokuvaa sen muistoksi, että Walt Disneyn kuolemasta on tullut kuluneeksi 100 vuotta. Mikäli kiinalainen viihdeteollisuus ei vielä silloin olle ajanut ohi amerikkalaisten suosiosta, suomen Television uutisten lopussa näytetään kulttuuripätkänä ja uutisena osa Hollywoodin Aku Ankasta: Iineksen puvun sisällä hienon roolisuorituksen tekee suomalainen näyttelijätär - uusi suomalainen julkkis ja menestystarina maailmalla.


sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Leikitään kauppaa

 Olen tänä vuonna tähän mennessä elänyt useita "eka kerta elämässä"-kokemuksia: aivoverenvuodon, lonkkanivel vaihdettu teräksiseen. lähes tuhat kilometriä ambulanssin kyydissä. kävelyä kyynärsauvojen tuella... Enemmän kuin kyynärsauvoilta olen saanut tukea vertaisiltani "eka kertaa elämässä"-kokeneilta ikäkavereilta. "Kaveria ei jätetä."

En ole viime aikoina ollut ahkera blogien kirjoittaja. Olen ajatellut, että kirjoitan, kun jaksan potkulutailla. Kuntoni on kohentunut ja noin viikko sitten kokeilin potkulutailla: mieli virkosi, mutta leikattu lonkka rasittui liikaa. Käyn kaksi kertaa viikossa Nordic Healthissä lihaskuntoutuksessa: rasitusta ei saa olla liikaa, mutta sopivasti.

Vielä toistaiseksi liikun ostoksille pikku Pösöllä ja julkisilla. Viime viikolla kävin Munkkivuoren Dextrassa (nyt Pihlajalinna) lääkärissä. Samalla sain sopivan tilisuuden poiketa marketissa hakemassa "hapankorppuja ja Koskenlaskija-levitettä". Munkkivuoren ostoskeskuksen pihalla on leikkipaikka lapsille. Äiti nosti noin 2-3-vuotiasta paikaa rattaista: "Mennään leikkimään." Lapsi tähän päättäväisesti: - Kauppaan! "Eikö kuitenkin mentäs leikkimään !" - Kauppaan! Etkö sinä halua leikkimään?" - Kauppaan, kauppaan!

Minäkin tykkään käydä kaupassa. Se on sosiaalinen tapahtuma: samassa tilassa on paljon ihmisiä samoilla asioilla. Muutama päivä sitten Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Stokkalta suomalaisia keitettyjä jokirapuja. Stockmannin herkku oli ihan sekaisin. Uusi omistaja rakensi vanhan tilalle uutta. "Heillä on kokemusta kaupasta ja tästä tulee hyvä" tyytyväinen henkilökunta kommentoi tilannetta. Asiakkaat kyselivät: missä on lihatiski, missä on kalatiski.

Minunn ostoslistassani luki myös"salviaa".  Olin kiertänyt vihannespuolen yrttitiskin jo pariin kertaan, kohdalle osui toinen asiakas: -En ole löytänyt salviaa, kerroin. Tämä toinen asiakas jätti ostokärrynsä ja kiersi vihannesosastoa. Kohta hän pysähtyi ja hihkaisi: - Täällä on yksi. Ja sitten vielä: - Tämä on parempi !

Hän toi minulle salvian. Kiitin: - Kyllä Stockmannilla palvellaan hyvin!

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Hittiuutisia

Viikko sitten sunnuntaina menin lepäämään olohuoneen sohvalle ja nostin turvonneen vasemman jalkani tyynylle.Televisiossa selostettiin F1- autojen kilpailua Silverstonessa. Kuuntelin puoliksi torkuksissa: "Nyt mennään 26. kierrosta, kohta 27. kierrosta."

Se oli siinä. Siirryin tietokoneelle. Uutisia on hallinnut Trumpin vierailu Eurooppaan ja Suomessa erityisesti, että Trump ja Putin tapaavat Helsingissä. Urheilutapahtumia on hallinnut jalkapallon MM-ottelut. Uutisdraaman aihe on ollut Thaimaan juniorijalkapalloilijoiden pelastusoperaatio veden tukkimasta luolastosta. Tämä jatkosarja, joka kesti 21 päivää muistutti englantilaista Casualtya, mutta päättyi onnelisesti, pojat ja heidän vamentajansa pelastuivat. Luolasto on nyt ympäri maailman TV-uutisista tuttu ja sitä valmistellaankin turistikohteeksi.

Nyt lauantaina TV-uutiset kertoi, että luolasta pelastetut pojat pääsevät vihdoin, ensi viikon tortaina sairaalasta kotiin. Eilen Taika Dahlbom kirjoitti Hesarisssa kolumnissaan: "Vain päivä sen jälkeen kun viimeisetkin heistä oli pelastettu, yhdysvaltalainen tuotantoyhtiö Pure Flix ilmoitti kehittelevänsä tapauksesta elokuvaa. Vain tunteja myöhemmin ohjaaja Jon M. Chu ilmoitti niin ikään olevansa aiheen päällä. Isommat tuotantoyhtiöt liittynevät pian kilpailuun tuotanto-oikeuksista."

Dahlbomin mukaan Thaimaan luolan, "uutistarinassa on kaikki hitin ainekset". Minusta monissa uutistarinoissa on aineksia  "hitiksi". Ja kun näistä uutisten hittiaineksista tehdään viihdetuotantoa saadaan taas aiheita uutisiin.


On sellaisiakin aiheita, joiden työstäminen hittiuutiseksi on vaikeaa. Siksi ehdotankin, että televisiouutisten lopputeksteihin silloin tällöin lisättäisiin lause: "Näiden uutisten aikana (10 min.) maailmassa kuoli nälkään yli 200 ihmistä"

Tämän tiedon löysin lähteestä worldometers.info/fi, jossa on "reaaliaikaiset tiedot maailman hallinnosta, taloudesta, yhteiskunnasta, mediasta, ympäristöstä, ruoasta, vedestä, energiasta ja terveydestä".

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Kimalaisen kärkihanke

Siitä, kun lonkkani leikattiin ja kuluneet luut korvattiin teräksellä, on nyt runsaat neljä viikoa. Aika on kulunut kotona Rouvan hellässä hoivassa:Televisiosta on tullut uutisia, aamuisin postiluukusta tipahtaa Hesari ja ensimmäisen kerran koskaan olen katsellut jalkapallomatseja.

Ei minua jalkapallo ole aikaisemmin kiinnostanut, mutta nyt piti nähdä millainen tukka Messillä on.
Syynä kiinnostukseeni oli vähän ennen lonkkaleikkausta autoradiosta kuulemani uutinen, että kimalaiset osaavat pelata jalkapalloa. Radiojuontajat alkoivat uutisen luettuaan pohdiskella: millainen tukka kimalaisten Messillä on ja mitähän kimalaisten Messi mainostaisi.

Uutinen kimalaisten jalkapallosta perustui Lontoon Kuningatar Maryn yliopiston tutkimukseen, jossa kimalaisille annettiin tehtäväksi kuljettaa pallo kentän keskelle - siis maaliin. Professori Lars Chittkan mukaan "tutkimuksemme on viimeinen naula  sen oletuksen arkkuun, että pieniaivoinen eläin voi oppia vain vähäisiä asioita".

"- Tulokset antavat ymmärtää, etteivät kimalaiset vain kopioineet näkemänsä. Se osoittaa huomattavaa älyllistä joustavuutta etenkin hyönteiseltä, sanoo yksi tutkimuksen tekijöistä, suomalainen Olli Loukola."

Suomessa on joukkueurheilussa Huuhkajat, Susijengi, Leijonat. Jalkapallon maajoukkueelle lempinimi on jo annettu eikä mieleeni tule muutakaan joukkueurheilua, jonka maajoukkueelle nimi Kimalaiset sopisi. On meillä kuitenkin yksi kansallinen edustusjoukkue, joka on jo vuosia harjoitellut hankkeiden saamista maaaliin: hallitus. Sipilän hallitukselle sopii hyvinkin lempinimeksi Kimalaiset.