sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Sielunvaellus Assisiin

Olimme Rouvan kanssa varanneet matkan enneagrammikurssille Assisiin. Rouva kärsi kuumeilusta koko alkuvuoden. Minä sain aivoverenvuodon tammikuussa ja lonkkaani vaihdettiin tekonivel kesäkuussa. Jännitimme molemmat: joudummeko taas terveydellisistä syistä perumaan osallistumisemme. Onneksi päätimme ja jaksoimme lähteä matkaan.

Assisissa majoituimme niin kuin suurin osa muistakin kurssilaisista nunnaluostariin: nunnat kokkasivat yksinkertaista, mutta maukasta ruokaa ja olivat aidosti ystävällisiä. Luostarista avautuu kaunis maisema alas laaksoon.

Olemme vieläkin iloisia, että jaksoime mukaan matkalle Assisiin. Kiitos Olli ja Leila Valtonen, kiitos Pirjo Kantala, kiitos Inna ja Juha Vintturi ja suuri kiitos muille kurssilaisille. Assisissa emme viettäneet päiväkausia pohtimalla oppeja ja ismejä, joita muiden pitäisi noudattaa, jotta maailma medän mielestämme tulisi paremmaksi. Me opettelimme ymmärtämään toisiamme.

Iltaisin kokoonnuimme luostarin terassille: Inna (huilu) ja Juha (kitara) säestivät, kun lauloimme lämpimän syysillan hämärtyessä ja valojen syttyessä alhaalla laaksossa. Yhtenä iltana tulin illalliselta terassille yksin ja katselin alas kauniiseen laaksoon. Mieleeni tuli noin 50  vuotta sitten lukemani lause: "Kaukaa katsottuna viidakko on kaunis, mutta läheltä koettuna sieltä löytyy käärmeitä, skorpioneja ja myrkkyhämähäkkejä". Käteeni oli illalliselta jäänyt viinilasi. Katsoin lasia ja sen yli laaksoon. "Kirjoittaakko vai eikö kirjoittaa?"

Tässä juuri nyt vastaus kysymykseen. Ainakin yritän kirjoittaa. Takaisin kotona Helsingissä vein Rouvan pikku Pösöllä Kalasataman terveyskeskukseen. Samalla reissulla sain hakea  Vepsäläiseltä Lanternasta seinähyllyn. Tunsin ajoreitin. Se oli nyt sotkettu rakennustöillä: seurasin opasteita ja päädyin takaisin Kalasatamaan.

Uudella yrittämällä löysin Lanternan ja Vepsäläisen. Tehtävä hoidettu. Samalla kun harhailin rakennustöiden keskellä pikku Pösöllä viihdytin itseäni kuuntelemalla radiota. Kuulemani ei virkistänyt mieltäni yhtään, ei musiikki eivätkä uutiset. Uutiset käsittelivät hallituksen esitystä helpottaa työntekijän irtisanomista pienissä yrityksissä ja ammattiliittojen vastatoimia, poliittisia lakkoja.

Ammattiyhdistysliike syntyi kauan sitten teollisen vallakumouksen aikana puolustamaan työntekijöiden oikeuksia teolliseksi muuttuvasssa agraariyhteiskunnassa. Maailma on muuttunut. Taikka sitten ei. Edelleenkin, niin kuin on tutkittu ja todettu, ihminen, joka elää luksuksessa menettää kyvyn empatiaan. Valta on aina kiehtonut.

Hallitus ja ay-liike ovat nyt vastakkain. Taikka sitten eivät. Luulen, että vastakkain ovat SAK:n puheenjohtaja, maisteri Eloranta, jonka työkokemus on ammattiliittojen hallintohommissa ja työministeri, laborantti Lindström, jonka työkokemus on paperiteollisuudessa.

Maisteri Eloranta puolusti poliittisia lakkoja sillä, että pienten ja suurten yritysten työntekijöiden on oltava tasa-arvoisessa asemassa. Höpö, höpö. Maisteri Elorannalla ei taida olla minkäänlaista ymmärrystä pienyrittäjän arjesta. Uskon, että hän ymmärtää paremmin lainoppinut Antti Rinnettä, ay-byrokratian kasvatti hänkin, jonka voisi solidaarisesti lakkoilla pääministeriksi.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Haluaisitko olla julkkis?

Olen viime viikkoina usein autoillut pikku Pösöllä markettiin: - Potkulautamies saa käydä kaupassa. Autoradio on edellisen kuskin jäljiltä jäänyt joskus päälle ja minä jäänyt kuuntelemaan. Parin viime viikon ajalta muistelen ja pohdin kahta radiosta korviini puskettua juttua.  Muutama päivä sitten kaupallinen radio mainosti juttua, jossa tunnetut rikostoimitajat kertovat viime vuosien kohutuista rikoksista. Jutussa on autenttista materiaalia eikä sitä suositella "heikkohermoisille".

Minun mielestäni, jos jutussa on sopimattoman raakoja kohtauksia, ne olisi pitänyt leikata siitä pois ettei tarvitsisi varoitella. Mutta kyseessähän oli mainos ja jutun tuottajat varmaan arvelivat, että "ei heikkohemoisille" lisää kuulijoita. Tykkäävätkö ihmiset oikeesti kunnella ja katsella väkivaltaa ja onnettomuuksia? Jos hälytysajoneuvo pysähtyy naapuriin, niin tapausta juostaan katsomaan läheltä.

Kun kirjoitan tätä, olohuoneesta kuuluu moottoreiden meteli ja selostus Formuloiden Singaporen osakilpailusta. Singaporen osakilpailuissa on selostajien mukaan aina tarvittu turva-auto radalle. Niin nytkin: Ocon ajaa startissa seinään ja romuttaa autonsa.

Televisiouutisissa on jatkosarjana viimepäivät seurattu hirmumyrskyjen rantautumista USA:n itärannikolle ja Filippiineille sekä kuinka Hong Kongissa myrskyn tuloon valmistaudutaan. Jos pikkukone tekee hätälaskun pellolle, se on uutinen. Jos silta missä päin maailmaa thansa romahtaa ja ihmisiä kuolee, se vasta on iso uutinen. Uutisia ei kiinnosta kuinka monta vaan kuinka.

Olen edelleenkin sitä miltä, että TV-uutisten loppuun sopisi useinkin liittää teksti: "tämän uutislähetyksen aikana maailmassa kuoli yli 200 ihmistä näkään".

Toinen radiojuttu, joka on jäänyt mieltäni kaivertamaan tuli Yleltä. Hyvinkäällä järjestettiin elokuva-alan tapahtumaa. Toimittaja oli paikalla ja haastatteli tapahtuman puuhamiestä. Studiosta haastattelijalta kysyttiin:, "Tuleeko sinne julkkiksia?" Haastattelija kysyi haastateltavalta puuhamieheltä: -Oletko sinä julkkis?

Haastateltava ei ihan heti vastannut kysymykseen, mutta kertoi, että on pari kertaa vierailut Hollywoodissa ja että Hollywood teki häneen suuren vaikutuksen. Puuhamiehen mukaan glamour ja pitkät iltapuvut tekee hyvää suomalaisille. Suuret autokaupat olivat luvanneet hyvinkään tapahtuman käyttöön suuria limousineja. Haastattelussa puuhamies tokaisi vielä, että "olen minä julkkis".

Minusta tuntuu, että joulukuussa vuonna 2066 Hollywoodissa kuvataan uutta Aku Ankka-elokuvaa sen muistoksi, että Walt Disneyn kuolemasta on tullut kuluneeksi 100 vuotta. Mikäli kiinalainen viihdeteollisuus ei vielä silloin olle ajanut ohi amerikkalaisten suosiosta, suomen Television uutisten lopussa näytetään kulttuuripätkänä ja uutisena osa Hollywoodin Aku Ankasta: Iineksen puvun sisällä hienon roolisuorituksen tekee suomalainen näyttelijätär - uusi suomalainen julkkis ja menestystarina maailmalla.


sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Leikitään kauppaa

 Olen tänä vuonna tähän mennessä elänyt useita "eka kerta elämässä"-kokemuksia: aivoverenvuodon, lonkkanivel vaihdettu teräksiseen. lähes tuhat kilometriä ambulanssin kyydissä. kävelyä kyynärsauvojen tuella... Enemmän kuin kyynärsauvoilta olen saanut tukea vertaisiltani "eka kertaa elämässä"-kokeneilta ikäkavereilta. "Kaveria ei jätetä."

En ole viime aikoina ollut ahkera blogien kirjoittaja. Olen ajatellut, että kirjoitan, kun jaksan potkulutailla. Kuntoni on kohentunut ja noin viikko sitten kokeilin potkulutailla: mieli virkosi, mutta leikattu lonkka rasittui liikaa. Käyn kaksi kertaa viikossa Nordic Healthissä lihaskuntoutuksessa: rasitusta ei saa olla liikaa, mutta sopivasti.

Vielä toistaiseksi liikun ostoksille pikku Pösöllä ja julkisilla. Viime viikolla kävin Munkkivuoren Dextrassa (nyt Pihlajalinna) lääkärissä. Samalla sain sopivan tilisuuden poiketa marketissa hakemassa "hapankorppuja ja Koskenlaskija-levitettä". Munkkivuoren ostoskeskuksen pihalla on leikkipaikka lapsille. Äiti nosti noin 2-3-vuotiasta paikaa rattaista: "Mennään leikkimään." Lapsi tähän päättäväisesti: - Kauppaan! "Eikö kuitenkin mentäs leikkimään !" - Kauppaan! Etkö sinä halua leikkimään?" - Kauppaan, kauppaan!

Minäkin tykkään käydä kaupassa. Se on sosiaalinen tapahtuma: samassa tilassa on paljon ihmisiä samoilla asioilla. Muutama päivä sitten Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Stokkalta suomalaisia keitettyjä jokirapuja. Stockmannin herkku oli ihan sekaisin. Uusi omistaja rakensi vanhan tilalle uutta. "Heillä on kokemusta kaupasta ja tästä tulee hyvä" tyytyväinen henkilökunta kommentoi tilannetta. Asiakkaat kyselivät: missä on lihatiski, missä on kalatiski.

Minunn ostoslistassani luki myös"salviaa".  Olin kiertänyt vihannespuolen yrttitiskin jo pariin kertaan, kohdalle osui toinen asiakas: -En ole löytänyt salviaa, kerroin. Tämä toinen asiakas jätti ostokärrynsä ja kiersi vihannesosastoa. Kohta hän pysähtyi ja hihkaisi: - Täällä on yksi. Ja sitten vielä: - Tämä on parempi !

Hän toi minulle salvian. Kiitin: - Kyllä Stockmannilla palvellaan hyvin!

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Hittiuutisia

Viikko sitten sunnuntaina menin lepäämään olohuoneen sohvalle ja nostin turvonneen vasemman jalkani tyynylle.Televisiossa selostettiin F1- autojen kilpailua Silverstonessa. Kuuntelin puoliksi torkuksissa: "Nyt mennään 26. kierrosta, kohta 27. kierrosta."

Se oli siinä. Siirryin tietokoneelle. Uutisia on hallinnut Trumpin vierailu Eurooppaan ja Suomessa erityisesti, että Trump ja Putin tapaavat Helsingissä. Urheilutapahtumia on hallinnut jalkapallon MM-ottelut. Uutisdraaman aihe on ollut Thaimaan juniorijalkapalloilijoiden pelastusoperaatio veden tukkimasta luolastosta. Tämä jatkosarja, joka kesti 21 päivää muistutti englantilaista Casualtya, mutta päättyi onnelisesti, pojat ja heidän vamentajansa pelastuivat. Luolasto on nyt ympäri maailman TV-uutisista tuttu ja sitä valmistellaankin turistikohteeksi.

Nyt lauantaina TV-uutiset kertoi, että luolasta pelastetut pojat pääsevät vihdoin, ensi viikon tortaina sairaalasta kotiin. Eilen Taika Dahlbom kirjoitti Hesarisssa kolumnissaan: "Vain päivä sen jälkeen kun viimeisetkin heistä oli pelastettu, yhdysvaltalainen tuotantoyhtiö Pure Flix ilmoitti kehittelevänsä tapauksesta elokuvaa. Vain tunteja myöhemmin ohjaaja Jon M. Chu ilmoitti niin ikään olevansa aiheen päällä. Isommat tuotantoyhtiöt liittynevät pian kilpailuun tuotanto-oikeuksista."

Dahlbomin mukaan Thaimaan luolan, "uutistarinassa on kaikki hitin ainekset". Minusta monissa uutistarinoissa on aineksia  "hitiksi". Ja kun näistä uutisten hittiaineksista tehdään viihdetuotantoa saadaan taas aiheita uutisiin.


On sellaisiakin aiheita, joiden työstäminen hittiuutiseksi on vaikeaa. Siksi ehdotankin, että televisiouutisten lopputeksteihin silloin tällöin lisättäisiin lause: "Näiden uutisten aikana (10 min.) maailmassa kuoli nälkään yli 200 ihmistä"

Tämän tiedon löysin lähteestä worldometers.info/fi, jossa on "reaaliaikaiset tiedot maailman hallinnosta, taloudesta, yhteiskunnasta, mediasta, ympäristöstä, ruoasta, vedestä, energiasta ja terveydestä".

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Kimalaisen kärkihanke

Siitä, kun lonkkani leikattiin ja kuluneet luut korvattiin teräksellä, on nyt runsaat neljä viikoa. Aika on kulunut kotona Rouvan hellässä hoivassa:Televisiosta on tullut uutisia, aamuisin postiluukusta tipahtaa Hesari ja ensimmäisen kerran koskaan olen katsellut jalkapallomatseja.

Ei minua jalkapallo ole aikaisemmin kiinnostanut, mutta nyt piti nähdä millainen tukka Messillä on.
Syynä kiinnostukseeni oli vähän ennen lonkkaleikkausta autoradiosta kuulemani uutinen, että kimalaiset osaavat pelata jalkapalloa. Radiojuontajat alkoivat uutisen luettuaan pohdiskella: millainen tukka kimalaisten Messillä on ja mitähän kimalaisten Messi mainostaisi.

Uutinen kimalaisten jalkapallosta perustui Lontoon Kuningatar Maryn yliopiston tutkimukseen, jossa kimalaisille annettiin tehtäväksi kuljettaa pallo kentän keskelle - siis maaliin. Professori Lars Chittkan mukaan "tutkimuksemme on viimeinen naula  sen oletuksen arkkuun, että pieniaivoinen eläin voi oppia vain vähäisiä asioita".

"- Tulokset antavat ymmärtää, etteivät kimalaiset vain kopioineet näkemänsä. Se osoittaa huomattavaa älyllistä joustavuutta etenkin hyönteiseltä, sanoo yksi tutkimuksen tekijöistä, suomalainen Olli Loukola."

Suomessa on joukkueurheilussa Huuhkajat, Susijengi, Leijonat. Jalkapallon maajoukkueelle lempinimi on jo annettu eikä mieleeni tule muutakaan joukkueurheilua, jonka maajoukkueelle nimi Kimalaiset sopisi. On meillä kuitenkin yksi kansallinen edustusjoukkue, joka on jo vuosia harjoitellut hankkeiden saamista maaaliin: hallitus. Sipilän hallitukselle sopii hyvinkin lempinimeksi Kimalaiset.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Potkulutamiehen sairaalaseikkailun jatko-osa

Viime viikon tiistaina iltapäivällä nojailimme Rouvan kanssa kyynärpäiden varassa ruokapöytään ja pähkäilimme: mitä tehdä? Minut oli pari päivää aikaisemmin sunnuntaina kotiutettu lonkkaleikkauksen jäljiltä Porvoon sairaalasta.  Leikattu jalkani oli nyt turvonnut muodottomaksi, nilkka jalkapöytä ja pohje.

Rouva soitti Porvoon sairaalaan ja Helsingin kaupungin terveysneuvontaan: päätimme käydä Meilahdessa Haartmanin päivystyksessä. Päivystyksessä oli melko rauhallista ja kohta minulta otettiin verta tutkittavaksi. Odottelimme verikokeen tulosten valmistumista ja lääkärin tapaamista pari tuntia: tulehdusarvot olivat korkeat, CRP lähes 200.

Odotustilasta siirryin toiseen odotustilaan sänkyyn pitkäkseni. Olin matkalla osastolle. Kotiutin Rouvan.

Levähdyspaikkani ennen osastolle siirtymistä oli kolmen  vuoteen tila, josta näki hoitohenkilökunnan työtiloihin ja kuuli hyvin viereisessä, isommassa odotustilassa käytävät "keskustelut" Potilas tervehti hoitajaansa:  - Haista sinä  v-ittu! Painu  h-elvettiin!

Odotustilani läpi kuljetettiin sängyllä potilasta, joka ehti siinä pariinkin kertaan vaatia: Antakaa minulle pullo olutta! Lasin takana toisessa odotustilassa vanhempi naishenkilö huusi suureen ääneen: -  Vatsaan sattuu. Auttakaa! Antakaa minulle ulostulääkettä! "Ei teille voi antaa ulostuslääkettä hyvä rouva. Te kävitte juuri kakalla ja vatsanne toimi hyvin.Ulostuslääke olisi teille vaarallista. - Antakaa minulle ulostuslääkettä!

Minut siirrettiin osastolle. Matkalla huoneeseeni osaston käytävällä kuulin pätkän hoitajien keskustelusta: - Rakastan työtäni. Teen tätä mielelläni, mutta hallinto........

Minun varalleni oli suunniteltu, että yön aikana minulle tehdään Meilahdessa ultraääniohjattu punktio, jonka jälkeen minut siirretään Peijaksen sairaalaan. Punktio (lähes 2 tuntia) tehtiin puoliltaöin ja Peijakseen minut siirrettiin aikaisin aamulla.

Peijaksessa lääkäri ystävällisesti ja ymmärrettävästi selvitti minulle, että vointiani seurataan tarkasti varhaisen proteesi-infektion mahdollisuuden takia. "Erityisen vahvaa epäilyä siitä onneksi ei ole. Pahimpaan on kuitenkin varauduttava". Jäätiin odottelemaan ultraääniohjatun punktion tuloksia Meilahdesta.

Parin tunnin kuluttua lääkäri tuli kertomaan uutisen: Peijaksen sairaala on täynnä ja minut siirretään Porvooseen. Palasin Porvoon sairaalaan samalle osastolle, josta minut vain muutama päivä aikaisemmin oli kotiutettu.Minut sijoitettiin yhden hengen huoneeseen. Söin maukkaan illallisen. Kävin suihkussa. Tunsin oloni turvalliseksi. Olin hyvässä hoidossa. Nukuin sikeästi koko yön.

Aamulla heräsin outoihin ääniin. Viereisessä sängyssä olevalta potilaalta kysyttiin, ottaako hän kahviinsa maitoa ja sokeria. Yön aikana minut oli siirretty toiseen huoneeseen: huone, jossa olin nukahtanut, oli tarvittu eristyshuoneeksi.

Minut oli siirretty Porvooseen keskiviikkona. Odotin, että olisin päässyt kotiin lauantaina. En päässyt. Ultraääniohjatun punktion laboratoriotuloksia odoteltiin. "Se on hyvä merkki, kun vastaukset viipyvät."Minut kotiutettiin maanantaina.

Kun minut ensimmäisen kerran noin viikkoa aikaisemmin oli kotiutettu Porvoosta  sain mukanani "leikkaushaavan kotihoito-ohjeet". Ohjeissa kehotetaan  ottamaan yhteyttä lääkäriin, jos haava vuotaa runsaasti, punoittaa , kuumottaa, turpoaa tai aukeaa itsestään tai jos teille nousee kuumetta. Minun leikkaushaavani on parantunut hyvin. Omahoitaja Reeta nipisteli hakaset leikkaushaavasta viime torstaina. Lauantaina nautin juhannussaunan löylyistä.

Leikkaushaava ei ole kipeä, mutta turvonneeseen jalkaan sattuu, pohkeeseen ja nilkkaan.. Nyt vielä näyttää, että vasemman, leikatun jalan varpaat ovat alkaneet mustua.

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

No persons were harmed in the making of this blok

Olemme Rouvan kanssa tavallista enemmän viihtyneet televisiota katselemassa. Tämä vaihe alkoi jääkiekon MM-kisoista. Ruotsi voitti maailmanmestaruuden. Lätkämatsit palauttivat mieleeni 1970-luvulla kerrotun jutun:  

" Mitä eroa on ruotsalaisella ja suomalaisella myyntimiehellä? Ruotsalainen, kun on Euroopan myyntimatkalla saanut kaupan yhdessä maassa, jatkaa seuraavana päivänä neuvottelemaan toisesta kaupasta. Suomalainen kaupan saatuaan jää juhlimaan onnistumistaan viikoksi paikalliseen hotelliin ja jatkaa sitten seuraavaan paikkaan."

1970-luvulla oikeasti kadehdin ruotsalaisia siitä, että heillä oli monta maailmanlaajuisesti tunnettua ja menestynyttä yritystä: kasvupohjaa ja kokemusta kansainvälistyä. Toivoin, että Suomeen syntyisi edes yksi aidosti kansainvälinen ja menestyvä yritys. Toiveeni toteutui: syntyi Nokia. Matkapuhelinjätti meinasi tukehtua menestykseen - en tiedä miksi, mutta en ole kuullut yhdenkään yrityksen ajautuneen konkurssiin siksi, että sen työntekijät olivat huonoja.

Takaisin television ääreen. Äärellä kun oltiin, tuli katseltua muutakin kuin jääkiekkoa. Yhtenä iltana Ylen TV-uutisissa näytettiin ajan kanssa kuinka suomalainen Jasper Pääkkönen käveli Cannesin punaisella matolla muiden KKKKlansaman elokuvan tähtien kanssa. Pääkkösellä on "iso rooli" Spike Leen ohjaamassa elokuvassa ja Hesarille Pääkkönen "taivasteli" tilannetta: "Olen oikeasti osa tällaista".

Emmeköhän me kaikki ole "osa tällaista".

Olohuoneemme sohvapöydällä lojui monta viikkoa New Scientistin numero, jonka kansilehdellä oli kehyksissä teksti:"NO ANIMALS WERE HARMED IN THE MAKING OF THIS MEAT". TV1 näytti yhtenä iltana englantilaisen luontodokumentin, jonka lopputeksteihin oli lisätty vakuutus, että: "No animals were harmed in the making of this film".

Kohta elokuviinkin liitetään vakuuttelut siitä, että: "NO MEMBERS OF THE CAST WERE HARMED IN THE MAKING OF THIS FILM".

P.S. Tämä on 251. kirjoittamani blogi. Olen kirjoittanut keskimäärin enemmän kuin yhden blogin viikossa. Nyt edellisen blogini julkaisusta on jo lähes kuukausi. Tammikuun alussa sain aivoverenvuodon ja parin viikon kuluttua lonkkani leikataan.  Uusi julkaisutauko uhkaa.