Helsingissä saattaa joskus sataa ja tuulla niin kovaa, että potkulaudalla liikkuminen ei ole enää kivaa. Arabianrannasta on keskustaan loistavat yhteydet julkisellakin liikenteellä. Kun rouva keksii jotain kaupasta haettavaa ja sataa, niin minä kuljen mielelläni linja-autolla keskustaan.
Linja-autossa mielipaikkani on ensimmäisessä penkkirivissä oikealla. Siinä voi tarkkailla, kun ihmiset tulevat autoon. Siitä näkee suoraan linja-auton valtavasta tuulilasista ulos. Siinä voi vaihtaa pari sanaa myös kuljettajan kanssa. Siihen kun saisi oman pienen muovisen ratin, niin sitä voisi pyöritellä ja päristellä, voisi leikkiä linja-auton kuljettajaa.
Vuosi sitten syksyllä, Lapin kokemusten viisastuttamana, aloin Arabianrannassa tervehtiä muita asukkaita. Kokemus on ollut pelkästään positiivinen. Sen sijaan tavaratalon hississä ja linja-autossakin tunnelma saattaa olla sellainen, että kerrankin kysyin kuljettajalta: Miltä hautuumaalta sinä nämä zombit olet kyytiisi hakenut ?
Olin aamulla käynyt suihkussa, kammannut tukkani enkä takuulla haissut viinalle enkä ole rehjuinen. Lähdin kauppamatkalle. Mielipaikalleni linjurissa oli istahtanut mies, joka vaaatetuksesta päätellen oli siistissä sisätyössä. Lisäksi ukko oli asettanut asiakirjasalkkunsa viereiselle paikalle. Minä sanoin, että saanko istua tähän. Vastaus: Onhan täällä vapaitakin paikkoja. Minä siihen kysymäään, onko salkullasi maksettu bussilippu ? Pääsin paikalleni salkun tilalle ja siinä me iloisesti huristimme linjuriautolla Helsingin keskustaan.
Ihan toisenlainen tapaus oli paluu keskustasta kotiin. Siinä ikkunanvieressä eturivissä istui mies. Minä istuin viereen ja tervehdin: Hyvää päivää. Tähän tuli vastaus: "Olen vuosia matkustanut linja-autolla väsyneenä töistä kotiin ja ensimmäisen kerran kukaan sanoo minulle hyvää päivää." Rupattelimme niitä näitä ja meillä oli mukava bussimatka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti