tiistai 14. lokakuuta 2014

Matkustaminen avartaa - lyhytkin matka

Rouvan rupes tekemään mieli vasikanpaistia. - Potkulautamies saa hakea sitä Stokkalta, on tarjouksessa. Keli oli semmonen, että piti mennä bussilla. Kyllä kannatti, palvelu tavaratalossa oli niin hyvää, että tuli iloinen mieli, vaikka rahaa kuluikin.

Stokkalla menee kuitenkin huonosti. Väkeä sanotaan irti. Jos Stokka olisi Suomen valtio, sen johto kertoisi omistajilleen, niin kuin valtiovarainministerikin tekee ja toteaisi, että syy on suhdanteissa. No, Stokkalla syy ei ainakaan ole henkilökunnassa. Eikä syy voi olla suhdanteissakaan: tavaratalon maine on niin hyvä, että asiakkaita tulee ulkomailtakin. Suomenkin maine on hyvä. Ja maassa on osaavaa, hyvin koulutettua väkeä.

Oliskohan syy johdoissa, Hä!

Palasin paistin kanssa bussilla Arabianrantaan. Lähtöpysäkillä rautatientorilla istahdin autossa mielipaikalleni, etupenkkiin. Etupenkistä näkee hyvin. Etuovesta tuli melkein sisälle ulkomaalainen vanhahko mies, saattoi olla vaikka kiinalainen. Hyvin huonolla suomenkielellä mies kysyi kuljettajalta: - Onko aikaa?

Kuljettaja vastasi, että "neljä minuuttia". Mahdollisesti kiinalainen mies astui vielä ulos linja-autosta, kaivoi taskustaan kännykän ja soitti jollekin, ilmeisesi toiselle mahdollisesti kiinalaiselle. Keskustelivat mahdollisesti kiinaksi.

Oletan, että mahdollisesti kiinalainen mies ei halunnut häiritä kanssamatkustajiaan. Tässä kävi nyt kuitenkin niin kuin yleensä käy: viime hetkillä ennen bussin lähtöä siihen ryntää juosten kiireisiä ihmisiä. Näistä ensimmäinen teki tilaa itselleen ja mahdollisesti kiinalainen, vanhahko mies joutui siirtymään ovelta sivuun.

Bussiin ehti juosten vielä monta matkustajaa. Neljä minuuttia oli kulunut. Kuljettaja sulki oven ja lähti matkaan. Vanhahko mies jätettiin kännykkänsä kanssa pysäkille!

Pitäisiköhän Helsingissä liikennöiviin busseihin liimata tarra, jossa lukisi monella kielellä: Tässä linja-autossa saa soitella kavereilleen ja hoitaa työasioitaan. Oppisivat turistitkin maan tavoille.

Perustin vuosia sitten tytäryrityksen Singaporeen. Ihmettelin aluksi paikallisia kiinalaisia, jotka iltaisella katujen varsilla heittelivät tuleen paperinpalasia ja paperista tehtyjä esineitä. Luin kiinalaisia uskomuksia käsittelevän kirjan ja ymmärsin:

Nämä ihmiset uskovat, että minkä tahansa esineen voi siirtää tuonpuoleiseen kuolleille sukulaisilleen polttamalla sitä kuvaava teos tulessa: henget tarvitsevat samoja kamoja ja varallisuutta kuin ihmiset rajan tälläkin puolella. Paperin palasetkin olivat "helvetin rahaa".

Mikähän oli Nokian osuus tuonpuoleisista kännykkämarkkinoista parhaimmillaan?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti