sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Rahaa on mukavampi jakaa kuin tienata

Saimme Bhutanista iloisen uutisen. Onnea Muru ja Sami! Häät juhlitaan kesäkuussa. Rouva saikin hyvän ajatuksen: - Potkulautamies saa käydä ostamassa shampanjaa ja muikunmätiä." No!, menin bussilla Arabian kauppakeskukseen ja yritin K-supermarketin hyllyistä löytää muikunmätiä. En löytänyt. Olin jo poistumassa, kun kassarouva neuvoi: - Käy kysymässä tuoretiskin pojilta.

Käyn melko säännöllisesti K-supermarketin tuoretiskillä ja höpisen, niin kuin tapani on, ihmisten kanssa. Muikunmätiä löytyi kaupan pakastimesta, mutta pakkaus oli kertakäyttöön liian suuri. Tuoretiskin poika sanoi, että "sahaan tämän kahtia niin voit laittaa toisen puolen kotona takaisin pakkaseen".

Minä kiitin, että on hyvä höpöttää - saa hyvän palvelun. Tiskin toiselta puolelta vastattiin , että "riippuuhan  se siitäkin, kuka höpöttää",

Höpöttäkää toisillenne!

Höpöttäjiä on monenlaisia. Katselin television ajankohtaisohjelmaa sote-uudistuksesta. Keskustelussa kunnanjohtaja sanoi, että ei ole kannustimia eikä ole kuultu. Ministeri Huovinen vastasi kunnanjohtajan väitteeseen napakasti: On kannustimia ja on kuultu. Täysin tyhjentävä vastaus ja jos sen olisi toistanut, oliko se kerran, kaksi vai kolme, niin olisi voittanut inttämiskilpailun.

Jos oikein haluaa, niin ihmisiä voi ryhmitellä erilaisiksi monella eri tavalla. Yksi tapa on jakaa ihmiset niihin, jotka jakavat toisten tienaamia rahoja ja niihin, joille rahoja jaetaan. Vai onko se sittenkin yksi ja sama porukka, joka jakaa ja joille jaetaan.

Suomi on pieni maa ja kaikki tuntevat toisensa. Niin hyvin me pidämme tovereistamme huolta, että puoluetukikin/äänestäjä on Euroopassa vain Luxemburgissa enemmän euroissa kuin Suomessa. Ollaan podiumilla!

Eikä tähän puoluetukeen ole laskettu puoluetta lähellä olevien laitosten saamaa tukea, RAY:n tai Veikkauksen jakamia rahoja eikä kuntien rahavirtoja eikä EU:n kautta kierrätettyä rahaa. Suomi on kansalaisyhteiskunta - yhdistyksissäkin on enemmän jäseniä kuin maassa on asukkaita.

Mekin perustimme yhdistyksen, Kittilän ihmiset ry:n (kittilanihmiset.fi). Yhdistys tuo Kittilän yli 65-vuotiaita Leville virkistäytymään ja kuntoilemaan matkailusesongin ulkopuolelle jäävinä kuukausina - noin 2 500 käyntikertaa vuodessa. Yhdistyksen toiminta rahoitetaan pääosin jäsenmaksuilla ja yrityksiltä saaduilla tukimaksuilla. Lisäksi osa palveluista saadaan ilmaiseksi. Kittilän kuntakin päätti, ilman että olisimme pyytäneet, tukea kauttamme vanhusten liikuntaa.

Nyt ilmassa on niukkuutta. Tässä tilanteessa tutkiskelin ja selvitin julkisen tuen vaikutusta itseeni, Pääministerin puhekaavaa noudattaen: a) tuki oli hieno tunnustus toiminnallemme, b) tuki loi turvallisuudentunnetta, c) yhdistyksen toiminta vakiintui, d) ei tarvinnut kerjätä enempää, e) jotkut luulivat, että kunta rahoittaa toimintamme, f) minä laiskistuin,.....ö) nyt pitää kääriä hihat ylös ja ruveta hommiin.

Soitin Kirsi-Marjallekin ja kerjäsin yhdistykselle rahaa. Toin esille myös väittämän, että hyväntekeväisyys romuttaisi hyvinvointiyhteiskunnan. Kirsi-Marja: - Kyllä se on päinvastoin. Hyväntekeväisyys on hyvinvointiyhteiskunnan merkki.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti