Puhuvat kepit

Jo kauan ennen Pekka Poudan aikoja säätä ennustettiin pitkällä tähtäyksellä:  "Jos maaliskuu ei maita näytä, ei huhtikuukaan humahda." Maa on eteläisessä Suomessa ollut näkösällä koko alkuvuoden ja näkyy maaliskuunkin. Pekka, miten huhtikuu tänä vuonna humahtaa?

Tänään, kun kirjoitan blogia, aurinko paistaa ja lämmittää. Eilen Arabianrannan kauppakeskuksen autotallissa tapasin vanhan miehen, joka nojaili tallin betonipylvääseen. Meillä oli samanlaiset kävelykepit.Kummankin lonkkaa oli korjattu leikkauksella. "Minun lonkkani leikattiin 15 vuotta sitten", mies kertoi.

Minä ihmettelin pitkää toipumisaikaa, johon mies selvitti, että on toipunut leikkauksesta hyvin, mutta haluaa edelleenkin pitää keppiä "tukenaan" ja että sillä saa "sympatiaa".

Seuraame liittyi kolmaskin keppiläinen, vanha nainen. Juttelimme iloisina. Mies kysyi minun ikääni. "Olen 75 vuotta." - "Minä olen 86 ja sinähän olet vielä ihan poikanen". Pirteänä alkanut miesten keskinäinen ikäkepittely loppui siihen, kun porukan nainen tokaisi: "Minä olen 92! "

Olin noin kaksi viikkoa aikaisemmin kauppareissulla pysäköinyt autoni halliin. Kun palasin ostosten kanssa autolle, viereiselle paikalle oli parkkeerattu citymaasturi niin lähelle minun autoani, että vain vaivoin ja kivuliaasti pääsin kuskinpaikalle, tukenani oli vielä kyynärsauva. " S-aatanan törppö, kun ei osaa edes parkkeerata autoaan oikein." "Mitä isompi auto sitä törpömpi kuski", kiroilin itsekseni.

Myöhemmin samana päivänä hain vanhemman tyttäreni ja hänen perheensä lentokentältä. Parkkeerasin auton kentän pikaparkkiin. Olin kävelemässä hisseille, kun kuulin miehen äreän äänen: - Parkkeerasitko sinä autosi äsken tuohon ? Myönsin parkkeeranneeni ja mies selitti ärsyyntyneenä:
- Minä en mahdu avaamaan kuljettajan puoleista ovea niin, että pääsisin sisälle autoon. Minun täytyy
keplotella itseni matkustajan puolelta sisään.

Kiitin miestä, pyysin anteeksi ja totesin olevani s-aatanan törppö.

Siirsin autoni toiseen parkkiruutuun. Nojasin kyynärsuvaan ja arvioin tilannetta: olinko riittävän kaukana viereisestä, vielä tyhjästä ruudusta, niin että tilaa jää kuljettajan puoleisen oven avaamiseen, vaikka viereen joku parkkeeraisikin. Paikalle osunut mies kysyi: - Onko sinulla jokin ongelma ?

Selitin hänelle tilanteen. Mies siirsi jo parkkeeeratun autonsa viereiseen ruutuun niin, että autoni ovet mahtuivat kokonaan auki ja tilaa oli riittävästi minulle nostaa leikkauksesta toipuva jalkanikin  autoon. "Kiitos !"

Eleonor (5 v) palasi vanhempiensa kanssa Levin lomalta iloisena: laskettelua, poroajelua, koiravaljakoita, runsasti lunta. Hän vietti Helsingissä ennen kotimatkaa Pariisiin  vielä muutaman päivän Kumpulan päiväkodissa. Eleonor viihtyi päiväkodissa, sai siellä uusia ystäviä ja kutsui heitä meille kotiin kyläänkin. Vieraiden kanssa leikkeihin piti olla teema: metsä. Eleonor kokosi maalauksistaan olohuoneemme seinälle metsän (kuvassa): olohuonessamme (metsässä) vilisti kettuja.

Elenor viihtyi päiväkodissa. Hän kuitenkin kaipasi kouluun: "Siellä tehdään töitä, täällä vaan leikitään."