Luulin, että en jaksaisi - kirjoitin kumminkin

Matkustin vuonna 1969 tamperelaisen kaverini Philip Donnerin kanssa Länsi-Afrikkaan. Halusin kokea millainen on ns. kolmas maailma. Fippe tutustui afrikkalaiseen musiikkiin.

Isäni veli varoitti: siellä on vaarallista, ota pistooli mukaan. Höpö, höpö. Tässäkin tapauksessa neuvoja oli henkilö, jolla ei ollut kokemusta Afrikasta, ainoastaan massamedian kautta saatua tietoa,  Väkivallasta ja onnettomuuksista on helppo tehdä uutisia.

Matkustin Senegaliin ja sieltä edelleen rannikkoa pitkin etelään ja itään Nigeriaan. Sierra Leonessa yksi uusista kavereistani kutsui minut vierailulle kotikyläänsä. Istuin ohuoneen nojatuolissa. Kyläläiset kävivät tervehtimässä. Ovensuussa seisoskeli 2-3 vuoden ikäinen lapsi sormi suussa ja kallisteli päätään. Aikansa minua ihmeteltyään tyttö rohkaistui, käveli luokseni, tökkäsi sormella poskeeni ja juoksi iloisesti nauraen takaisin ovensuuhun.

Jos tyttö ei ole vielä lentänyt ulos tältä pyörivältä vauhtipallolta, niin hän täyttää kohta 60 vuotta. Toivottavasti hän on tyytyväinen kokemaansa. Minä olen jo yli 80-vuotias. Olen tyytyväinen: olen tavannut ihmisiä eri puolilla Eurooppaa, Etelä- ja Pohjois- Amerikassa,  Aasiassa sekä useammalla matkalla Afrikassa. Ihmiset ovat ystävällisiä. Emme me halua sotia. Lulen, että haluaisimme auttaa - olemmehan tällä pallolla kaikki naapureita.

Jotain elämässämme tällä pallolla on olut ja on perusteellisesti pielessä: johtajat. Venäjäkin tappaa ihmisiä Ukrainassa ja vaatii siitä palkaksi maa-alueita. Luulisi, että Putinilla on riittävästi aluetta hoidettavanaan. Venäjä on pinta-alaltaan maapallon suurin valtio: 17,1 miljoonaa neliökilometriä.

Vielä hullumpaa on, että Venäjän ortdoksisen kirkon pomo on kutsunut Putinin eritysioperaatiota "pyhäksi  sodaksi" Tämän voi selittää vain sillä, että Putin on paholaisen apulainen, joka rakentaa maanpäällistä helvettiä Ukrainaan.

No, historia on täynnä uskonsotia ja niissä on kuollut miljoonia ihmisiä. Eikä tästä aiheesta enempää. Sotien lisäksi meidän aikaamme luo epävarmuutta Yhdysvaltain presidenti. Trump on saksalaisen siirtolaisen lapsenlapsi. Hän haluaisi saada Nobelin rauhanpalkinnon.

Ehdotan, että Trump toimen miehenä kutsuisi kokoolle ydinasevaltojen johtajat neuvottelemaan ydinaseista luopumisesta. Jos tämä onnistuu, keskusteluja voisi jatkaa kaikenlaisen aseellisen rähinöinnin lopettamiseksi tällä pallolla. Vuonna 2021 maailman puolustusmenojen arvioidaan olleen noin 2100 miljardia USD - tällä hetkellä enemmänkin. Rahoille olisi parempaakin käyttöä.

Viime päivinä olen ihmetellyt: kuka tietoviisas on sanut ajatuksen, että käytössä vuosia toimineisiin maidon ja muidenkin nesteiden kartonkitölkkeihin on lisätty muovikorkit. Eihän tällä isossa kuvassa ja pitkässä juoksussa ole merkitystä: jos ilmastonmuutos etenee  ja tästä 

pallosta tulee ihmiselle elinkelvoton, maan saattaa periä humanoidiropotit, jotka eivät juo maitoa.

Ja sen pituinen se.

Kyllä sopu tilaa antaa

Maaliskuun lopulla Helsingin Sanomat julkaisi kirjoituksen, jossa kerrottiin murhatutkinnasta, jossa poliisi oli pyytänyt krimaali- ja oikeuspsygologian dosenttia profiloimaaan surmaajan. Rikospaikasta  ja tekotavasta voi päätellä jotain murhaajasta ja esimerkiksi tämän suhteesta uhriin.

Kirjoitin tuon alkukappaleen jo viikkoja sitten. En ole aikaisemmin edes yrittänyt kirjoittaa aloittamaani juttua loppuun, koska molempia käsiäni leikattiin. Sen sijaan olen murheellisena seurannut uutisia ja olen edellenkin vahvasti sitä mieltä, että me emme tarvitse ns. maailmanpolitiikan asiantuntijoita selittämään, mitä Ukrainassa tai Palestiinassa tapahtuu. Kriminaalipsygologit tai psykiatrit voisivat ehkä paremmin kuvata todellisuutta: profiloida näistä massamurhista päättäneitä tunteettomia hulluja.

Tämä auttaisi meitä myös ymmärtämään ihmiskunnan sodilla muokattua historiaa paremmin. Itsekeskeisten, vallanhaluisten ja tunnekyvyttömien johtajien historiaa. Aatteista tai uskonnosta viisveisataan: vallassa vallanhimo kasvaa.

Trump kommentoi  netissä Venäjän Vladimir Putinia,  miestä, johon  hänellä "on ollut aina erittäin hyvät suhteet": "Hänestä on tullut aivan hullu. Hän tappaa tarpeettomasti monia ihmisiä, enkä puhu vain sotilaista. Ohjuksia ja drooneja ammutaan Ukrainan kaupunkeihin aivan syyttä." 

Ihmiskunnan historia on synkkää luettavaa eikä tulevaisuus näytä yhtään sen paremmalta. Sotilasmenot kasvavat. Siprin mukaan maailman stilasmenojen reaalikasvu oli viime vuonna 9,4% - 2 930 miljardiin euroon. Samaan aikaan maailmassa kärsii nälästä 800 miljoonaa ihmistä ja päivittäin  nälkään kuolee 24 000 ihmistä.

YK:n maailman ravintotilannetta käsitelleessä huippukokouksessa kerrottiin myös, että hyvinvoivan yhteiskunnan "kulissien takana on kuitenkin nälkää näkeviä ja kerjäläisiä, jotka etsivät kehittyneen maailman suurkaupungeissa ruokaa jätteistä". "Tämä on uuden maailmanjärjestyksen ja globalisaation luoma barbaarinen maailma."

No, pistää miettimään: pitäisikö tälle maailmanjärjestykselle miettiä paremmat raamit. Minä olen aikaisemmin jo esittänyt, että meidän pitäisi ymmärtää, että olemme kaikki naapureita: asumme samalla pienellä pallolla. Ollaan hyviä naapureita; autetaan toisiamme.

Useimmat ihmiset ovat hyviä

Eilen oli maanantai ja tänään on tiistai. Näin se menee; päivä kerrallaan. Lonkkani leikattiin ensimmäisen kerran kohta tasan 7 vuotta sitten.  Leikkauksessa tehtiin hoitovirhe. Olen nyt nilkuttanut kipeän lonkkani kanssa lähes 2500 päivää.

Eilen iltapäivällä palasin kotiin lonkkani kolmannen leikkauksen tikkien poistosta. Ensimmäsen leikkauksen jälkeen tarvittiin korjausleikkaus, jonka aikana murtui luu, jota piti tukea raudoilla. Nyt oli sitten aika poistaa nämä raudat. Yksi lonkka kolme leikkausta. Mitä tuhlausta !

Kolmas leikkaus onnistui. Tukiraudat ja tikitkin on nyt poistettu. Kävely tuntuu helpommalta. Lisäksi eilen postiluukusta tipahti Golfliiton lehti. Hyvä ajoitus. Haaveilen, että Satu ja minä voimme alkavana kesänä viettää yhdessä iloista aikaa golfkentällä, 

Tämä vuosia kestänyt vammaisuus ei ole vain kipeä kokemus: olen opppinut, että ihmiset ovat ystävällisiä ja haluavat auttaa. Eilenkin, kun lähdin rollaattorin kanssa viemään jätteitä keräykseen ehdin tuskin aukaista alaovea. kun minulta kysyttiin: "Voinko auttaa !" Kysyjä oli isä, joka pienen tyttärensä kanssa oli pyöräillyt pihaamme,

Eikä tässä kaikki. Tyhjensin bio- ja sekajätteitä. Samaan jätekatokseen tuli minulle ennestään tuntematon naapuritalon rouva.  Hän oli minua nopeampi ja auttoi siirtymistäni ulos jätekatoksesta pitämällä ovea auki. Meillä molemmilla oli vielä muovijätteet viemättä viereiseen katokseen. Rouva nappasi minulta jätepussin, "Voinhan viedä samalla tämän sinunkin pussisi!" "Kiitos!"

Kysymyksen "Voinko auttaa ?" olen näiden vammaisvuosieni aikana kuullut satoja kertoja. Olen myös kokenut, että useimmat tuntemattomatkin ihmiset ilahtuvat, kun heitä tervehtii, Tämän kokee kauppakeskuksessa ja erityisesti hississä, jossa ihmiset ovat pienessä tilassa ja "samalla matkalla".

 

Joulukuusi toivottaa hyvää Uutta Vuotta

Vietin rakkaani Sadun kanssa rauhallisen joulun, Vanhempi tyttäremme vuoro oli nyt viettää joulua perheensä ranskalaisten isovanhempien luona Ranskassa.  Napurissa asuva nuorempi tyttäremme matkusti perheensä kanssa joulunviettoon Marokkoon. He olivat hankkineet jo ennen joulua  pikkuisen kuusen.

Päivää ennen matkaansa he riisuivat kuusen koristeista ja kantoivat sen meille. Ihana joululahja!

Ennen joulumatkaa 5-vuotias lapsenlapsemme  Eino kävi koristelemassa kuusen. Satu ja minä ihailimme kaunista kuusta koko joulun ajan. Eino teki hyvää työtä.

Pari päivää sitten oli aika purkaa koristeet kuusesta. Satu vei ne kellariin odottamaan uutta joulua ja uutta kuusta. Myös kuusen latvassa loistanut hopeanvärinen joulutähti vietiin kellariin.

Tänään kun katsoin kuusta huomasin yllätyksekseni, että kuusi kasvattanut itse latvaansa uuden vihreän tähden. Ihana uuden vuoden tervehdys: RAUHAA JA RAKKAUTTA !

Potkulautamies on nyt 80 -vuotias Rollaattorimies

 Tasan viikko sitten, torstaina 3. lokakuuta, olimme Pariisissa: rakas perheeni Satu ja minä, tyttäremme Anniina ja Annamari puolisoineen sekä heidän lapsensa Eleonor ja Eino. Minua ilahdutti, että pikkusiskoni Minna-Liisakin ( 70v) oli mukana 80-vuotissynttäreilläni. 

Juhlimme syntymäpäivääni seilaamalla Pariisin keskustassa Seine-joella, Meille oli lounas katettu pöytään aivan laivan keulassa. Ruoka oli herkullista: ja sitä oli riittävästi: alkuun champagne, maistupala, alkuruoka, pääruoka, juusto, jäkiruoka sekä kahviherkut,Isoista ikkunoista avautui hienot näkymät Pariisin keskustaan. Einokin 4v ilmoitti nauttivansa lounasmatkasta laivalla Seinäjoella.

Kun meille elämyksen tarjonnut jokilaiva lähestyi laituria huomasimme ankkurissa aluksen, jonka nimi on Viking Kari. Helsingissä selvitin nimen alkuperää: "Eldest son of the giant Fornjot, Kari was the god of the north wind, capable of carrying Vikings across vast waters." Ihan uutta  mrenkulkijoiden tarinaa minulle.

Perjantaina 4.10. meillä oli uudet juhlat: Eleonor täytti 10 vuotta. Nautimme päivän kunniaksi lounaan Pariisin keskustassa sijaitsevassa kiinalaisessa ravintolassa - Ellan mieliravintolassa, Empire de raviolis. Ruoka oli hyvää ja meitä kohdeltiin lämpimästi.. Synttärisankari on vakiasiakas ja talo toi pöytään aterian päätteeksi kakun, jonka keskelle sytytettiin kynttilä, joka säkenöi kuin ilotulitusraketti. Minulle ihan uusi ja jännittäväkin kokemus.

Lounaalta jatkoimme juhlamatkaa autoilla Givernyyn, minne meitä houkutteli Claude Monetin koti, puisto ja lummelampi. Olimme varanneet majoituksen Le Bois aux Cerfsiin, meille ennestään tuttuun paikkaan, joka on erillisiä mökkejä, iso piha, lapsille leikkipaikka telineineen sekä uima-allas. Alueella juoksee vapaana kanoja, pari kukkoa sekä riikinkukkoja.

Automatka Givernyyn sujui mukavasti: Einon isä Sami ajoi. Lasten matkamusiikin hän oli koonnut kappaleista, jotka Eleonor ja Eino olivat vuorotellen valinneet, kumpikin yhden kerrallaan. Kivaa musiikkia, hyvä matka ja iloista seuraa.

Ennen majoittumista synttäriporukka ehti vielä tutustua Givernyn lähellä olevaan linnaan: Chateau dela Rocheguvon. Majapaikkaan pääsi klo 16.00 ja niin me menimmekin: lapsilla oli kiire uimaan.

Perjantaina juhlaporukkaan tuli mukaan myös Minna-Liisan aviomies Aki. Meitä oli sitten 10 hankeä.

Lauantaiksi olimme varanneet liput Monetin puistoon. Menimme paikalle noin klo 9 aamulla ja nautimme koko aamupäivän käveleskellen ja nauttien syksyisen puiston väriloistosta. Minä puiston kapeilla käytävillä kävellessäni otin tukea rollaattorista. Hyvin jaksoin. Sääkin oli kaunis. Vettä mtkamme aikana satoi vasta sunnuntaina, kun ajoimme lentokentälle matkalla kotiin.

Kotona synttärijuhlat jatkuvat ensi maanantaina: Eino täyttää 5 vuotta. Onnea Eino !!!!

Elämä On Ihanaa!

Marxin pääoma vai oma pää

Kun olin nuori, muistaakseni  lukion ensimmäisellä luokalalla, luin Moskovassa syntyneen ja Pariisissa kuolleen Henri Troyatin kirjoittaman Dostojevskin elämänkerran. Lukemastani jäi pysyvästi mieleen: Dostojevski ajatteli, että on kahdenlaista järkeä,  näennäistä ja varsinaista järkeä, Varsinainen järki perustuu tunteeseen.

Tietää ja ymmärtää ovat kaksi eri asiaa. Jos liikenteessä hermostuu ja saa raivokohtauksen, siinä on kyllä tunnetta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Se on ihan järjetöntä. Jos tietää paljon, se  ehkä auttaa ymmärtämään sen, mitä tietää, mutta kaikkeahan ei voi tietää.

Minä epäilen, että näennäisellä järjellä pärjää hyvin suomalaisessa byrokratiassa - siis virassa, ei asiakkaana. Helsingin Sanomiat otsikoi_"Asiantuntijat: Käännytyslaki EU-oikeuden vastainen". Tämä on kahden eurooppaoikeuden professofin ja tiedekunnan tutkijatohtorin mielipide.

No. laki on niin kuin se luetaan. Millaiset olot Euroopassa oli silloin kun tämä laki kirjoitettiin ?

 Vuonna 1969 amerikkalaiset kävivät kuussa. Minä matkustin Afrikkaan tutustuakseni siellä asuviin naapureihin. Isossa kuvassa, niin kuin usein toistellaan, meidän yhteinen osoitteemme on Maapallo. Afrikkalaiset naapurimme ovat ystävällisiä. Senegalin  Dakarissa paikalliset muslimit juhlivat ramadanin päättymistä. Minutkin kutsutiin juhliin. Juhlissa tarjottiin viinaa. Ihmettelin ja kysyin: Eikö teidän uskontonne kiellä alkoholin juomisen?

- Kieltää, mutta meillä on verhot ikkunoiden edessä. Ei Allah tänne nää.

Maailmassa on tuhansia vuosia päätetty kiinni vedettyjen verhojen takana uskonsodista. Viime vuosituhannen jälkipuoliskolla ristiretkeiltiin ja erityisen herkästi aseisiin tartututaan vieläkin Lähi-idässä. Naapurissa Putin aloitti "erityisoperaation", jonka Venäjän ortodoksikirkon johtaja Kiril on sittemmin julistanut pyhäksi sodaksi. "Venäjän ortodoksikirkon mukaan Venäjä puolustaa Ukrainassa pyhää Venäjää ja maailmaa globalismilta ja satanismin hallitsemalta länneltä".

Minäpä selitän, mistä tämän blogin otsikko syntyi. No sehän syntyi meidän omasta ja naapurimme historiasta. Venäjästä oli kommunistien vallankumouksella tehty Neuvostoliitto.  Tsaari ja perhe oli teloitettu. Puoluekonferenssissa huhtikuussa 1929 tehtiin periaatepäätös puolueen puhdistamisesta haitallisista aineksista.

Suomalaisiakin muutti naapuriin kommunistisen ihanneyhteiskunnan innoittamina. Arvioiden mukaan Stalinin hirmuhallinto tappoi noin 20 000 suomalaista. Kaikkiaan Stalin teurastutti miljoonia "haitallisia", arviot vaihtelevat kymmenissä miljoonissa.

Edellä olevan tekstin sain kirjoitetuksi eilen. Tänään luin Hesarista, että Putin jatkaa Stalinin tapaan: "Venäjällä sorto kiihtyy entisestään". En tiedä onko Putinilla järkeä vai tunnetta vai jotain ihan muuta: jos saa arvata, niin veikkaan, että hänen päätään sekoittaa, rakkaus ja himo, itserkkaus ja vallanhimo.

Oppia ikä kaikki

Heräsin  aamulla kello viisi - tämä oli minulle jokapäiväinen kokemus lähes 50 vuotta sitten, jolloin nukuin toimiston sohvalla kuusi tuntia seitsemänä yönä viikossa ja heräsin joka aamu klo 05. Nuoren yrittäjän työpäivä oli 18 tuntia: 05-23. Nyt jäin sänkyyn pötköttämään 3 tunniksi: miettimään kokemaani ja elämää tässä ajassa. Nyt tapahtuu sellaista, mitä en uskonut kokevani: sota on tullut ihan naapuriin. Järkyttävä kokemus.

Mutta, jos Suomi ei  olisi puolustanut itsenäisyyttään sotimalla, tuskin minä olisin olemassa:   isä  oli kotoisin Tampereelta ja äiti kaukaa pohjoisesta Raahen seudulta. He löysivät toisensa rintamalla: äiti oli lotta ja isä nuori upseeri. Minä synnyin1944 - sota-ajan "sekuntaa", niin kuin samana vuonna syntynyt sodankyläläinen tuttavani meitä luonnehti.

Olin aloittanut toteuttaa ajatuksiani yritykseksi tammikuussa 1976. Raskaiden talvikuukausien jälkeen tuli arinkoinen kevät ja minäkin virkistin itseäni päiväkävelyillä Helsingin keskustassa. Toukokuussa koin elämäni tärkeimmän päivän - ihan sattumalta ja odottamatta: Tapasin Sadun. Meidät esitteli toisillemme hänen tamperelainen, minullekin kouluvuosilta tuttu ystävättärensä. Tapasimme Mannerheimintiellä.

Eikä siihen kauaakaan mennyt, kun Satu vaihtoi työpaikkaansa: kuljimme yhdessä työpaikalle aamuisin kello 6 ja kotiin myöhään iltaisin. En olisi jaksanut yksin. Olemme Sadun kanssa eläneet yhdessä kohta 48 vuotta. Meillä on ihana perhe - onnellinen elämä.

Ennen oman yrityksen perustamista (1975) olin hankkinut kokemusta toimittajana: aloitin jo teininä tamperelaisten yritysjohtajien haastatteluilla Aamulehteen. Äidin kauppa meni nurin ja minä keskeytin lukion pariksi vuodeksi. Tällä reissulla päädyin toimittajaksi Ouluun: Pohjolan Työ, Kaleva ja takaisin Tampereelle Rellun lukioon, ylioppilaaksi ja sitten toimittajaksi Kansan Lehteen. Syksyllä 1967 minut kutsuttiin Helsinkiin Paasivuorenkadulle SDP:n Työväen Sanomalehtien Tietotoimistoon. Seurasin eduskunnan toimintaa, tutustuin politiikkoihin ja pääkaupungin median poliittisiin toimittajiin. 

Ensimmäisen matkani Afrikkaan tein 1969 - halusin tutustua "kolmanteen maailmaan". Tulimme hyvin toimeen keskenämme. Matkasin Länsi-Afikkaan vielä muutaman kerran 1970-luvun alussa. Otan tässä ihan tarkoituksella aiheeksi vierailuni itsenäisyydestään taistelevassa Guinea-Bissaussa: tutustuin presidentti Luis Gabraliin ihan erilaisissa olosuhteissa kuin 1969 haastattelemiini Senenegalin, Liberian ja Nigerian presidentteihin.

Guinea-Bissaussa me marssimme viidakossa aseistautuneuden sotilaiden suojelemina usein öiseenkin aikaan. Sain Luis Gabralista ihmisenä myönteisen kuvan. Tätä käsitystä vahvisti pienessä kylässä tapaammme Luisin vaimo: "Luis on hyvä ihminen. Hänen suurin virheensä on, että hän luulee, että kaikki muutkin ihmiset ovat hyviä."

Viimein Portugalikin tunnusti Guinea-Bissaun itsenäisyyden. Luis jatkoi muutaman vuoden  presidenttinä, kunnes 1980 sotilaat kaappasivat vallan. Opetus: paljon on ollut ja vieläkin on maita, joissa pahikset takertuvat valtaan.

 Nyt vanhana, syksyllä 80 v, olen oppinut laittamaan Rouvan kutomat villasukat jalkaani ilman käsien apua: Pyöritän jalkapohjaa mattoa vastaan - kantapään kautta. 

Mehän olemme kaikki naapureita

Siitä on kulunut jo kolmisen kuukautta, kun vastasin parturissa minulle esitettyyn kysymykseen:"En todellakaan ole kirjoittanut uutta blogia". Viimeksi julkaisin blogin lähes 10 kuukautta sitten. Vuosi 2022 on ollut median juhlaa. Raportoitavaa on riittänyt:korona, Putin hyökkäsi Ukrainaan, ilmastokatastrofi. Ihmisiä tapetaan ja kuolee nälkään. Uutiset ovat masentavia.

Lisäksi yrityksistäni huolimatta en vieläkään pysty kävelemään kunnolla: lonkkani leikattiin Porvoon sairaalassa yli neljä vuotta sitten ja leikkauksen jälkeen potilasvahinkolautakunta totesi yksimielisesti "hoitovirhe". Onneksi nuorempi tyttäremme perheineen asuu ihan naapurissa. Tapaamme lähes päivittäin.

Viime keväänä kannustimme lapsenlastamme Einoa (silloin 2,5 v) käymään potalla. Kun hän onnistui taputimme:"Hyvä, Hyvä, Eino! Myöhemmin kesällä, kun Eino taas tuli päiväkodista vanhempiensa kanssa vierailulle mummolaan, hän heti sisälle päästyään totesi: "Minä lähden kävelyttämään vaaria!"Eino oli ymmärtänyt meidän aikuisten keskusteluista, että kävely tekee vaarille hyvää.
- On ihanaa lähteäsinun kanssasi kävelylle rakas Eino, totesin ja lisäsin, että "käyn vain pikaisesti vessassa.

No. Kävin pissalla. Kun tulin vessasta, Eino odotti heti oven takana, taputti käsiään ja kannusti: - Hyvä, hyvä vaari!! Kiva, kun saa kannustusta ja neuvojakin.

Pari päivää sitten söimme aamupuuromme saman pöydän ääressä: Eino, Rouva ja minä. Minä syön kaurapuuron aamulla niin kuin oma isäni,viimeisenä kauhalla suoraan kattilasta. Tiskiä säästyy. Toin puurokattilan pöytään. Eino katsoi ihmetellen ja neuvoi: - Vaarin pitää opetella syömään lautaselta! Niinpä, oppia ikä kaikki.

En kuitenkaan olisi uskonut, että lähes kahdeksankymppisenä täytyy opetella kävelemään. Olen tekovammainen. Eniten kuntoutan lonkkaani kävelemällä ruokaostoksilla. Ostoskeskuksessa kohtaa paljon ihmisiä, tuttuja tai tuntemattomia, joita on ilo tervehtiä. Kun olen parkkeerannut auton siirryn parkkihallista ostoskerrokseen hissillä.

Hississä tuskin koskaan matkustaa yksin. Tervehdin ihmisiä: - Huomenta! Ja selitän, että "minulla on tapana tervehtiä hississä tuntemattomiakin. Olemme samalla matkalla ja seinien tuijottaminen muita matkustajia huomaamatta olisi luonnotonta". Poikkeuksetta ihmiset ovat samaa mieltä.

Marraskuussa matkustimme Rouvan kanssa noin viikon matkalle Ranskaan. Vanhempi tyttäremme, joka asuu Pariisissa, oli järjestänyt meille hienon kokemuksen Siirryimme lentokentältä suoraan Senlisiin pariksi päiväksi ja sieltä edelleen Chantillyyn. Mukana matkalla oli myös lapsenlapsemme Eleonor. Viihdyimme toistemme seurassa ja nautimme kauniista ympäristöstä - niin ja maukkaista aterioista.

Luulen, että meidän jokaisen neljän mieleen jäi muistoksi tunne, joka välittyi vanhahkon miehen kasvoilta, kun hän oli neuvonut meille miten löydämme tien kohteeseemme. Hän oli niin iloinen voidessaan auttaa.

Ehkä tämä tapahtuma palautti tyttäreni mieleen, että hän oli lukenut The Guardianista tutkimuksesta, jonka mukaan tuntemattomien tervehtiminen ja heidän kanssaan jutteleminen on hyväksi ihmisen terveydelle.

Tyttäreni neuvosta löysin tietoa tästä ja muista samaa aihetta käsitelleistä tutkimuksesta googlettamalla: bbc surprising benefits of talking to strangers.

Tutkimuksessaan käyttäytymistieteilijät Nicholas Epley ja Juliana Schroeder toteavat, "Suurin osa ihmisistä viettää osan päivästä tuntemattomien ympäröimänä, olipa kyseessä sitten päivittäinen työmatka, istuen puistossa tai kahvilassa tai vieraillessaan supermarketissa. Silti monet meistä pysyvät oma-aloitteisesti eristyneinä uskoen, että vieraan puoleen kääntyminen saa teistä molemmat tuntemaan olonsa epämukavaksi.

Yhteyden löytäminen vieraisiin ihmisiin on kuitenkin "yllättävän miellyttävää". Positiivinen vaikutus näyttää jopa leviävän henkilöön, jonka kanssa puhut. "Ihmiset ovat luonnostaan sosiaalisia eläimiä, joista tulee onnellisempia ja terveempiä ollessaan yhteydessä muihin. Sen sijaan eristyneisyys ja yksinäisyys on stressitekijä, joka aiheuttaa tupakointiin ja liikalihavuuteen verrattavan terveysriskin."

Harvardin yliopiston professori ja MacArthurin mukaan: "Jos perustaisin kaikki käsitykseni ihmisyydestä puhelimesta tai tietokoneesta saamaani tietoon, minulla olisi fantastisen negatiivinen näkemys useimmista muista ihmisistä."

Helsingin Sanomat kirjoitti eilen: "Kun Venäjä aloitti helmikuussa täysimittaisen sodan Ukrainassa, asenteet Suomessa olevaa venäjänkielistä väestöä kohtaan jyrkkenivät nopeasti." Tämä on väärin.
Eivät venäläiset kansakuntana hyökänneet Ukrainaan. Ukrainaan hyökkäsi Kremlin mafia Putinin johdolla. Sota aiheuttaa kärsimyksiä myös venäläisille. Tervehtikää heitä naapureina ja ihmisinä.

Soppakauhalla maailmanhistoriaan

Ensin oli kuukausien ajan uutisia koronasta. Muutama viikko sitten sen tilalle rantautui hyökyaaltona mediaan Ukraina, Putin  käynnisti hyökkäyksen - ajatteli ehkä jäävänsä suurmiehenä ja pronssiin valettuna patsastelijana Venäjän historiaan.

Minun mieleeni nämä viikot ja kuukaudet ovat palauttaneet kreikkalaisen filosofi Platonin (427 - 347 eaa) luolavertauksen: Joukko vankeja on kahlittu lapsuudestaan saakka luolan perälle. Heidät on kahlittu niin, että silmänsä ovat pakotettuja katsomaan luolan peräseinään, Vankien selän takana kuljetetaan erilaisia muotoja, joiden varjot heijastuvat luolan seinälle. Nämä varjot on ainoa todellisuus, jonka vangit tuntevat.

Tänä päivänä me katselemme "todellisuutta" luolamme seinälle ripustetusta taulutelevisiosta, kuulemme siitä radiosta (biisiä ja keikkaa) - ihan outoja todellisuuksia (mm. salaliittoteorioita) avataan internetin viestinnässä. 

Tekniikka on kehittynyt huimaa vauhtia, mutta miten ja mihin sitä käytetään: Ukrainan tilanteessa näemme, että sotimiseen ja ihmisten tappamiseen (yliääniohjukset). Putinin Venäjällä taas yritetään mediaa suitsimalla saada ihmiset "ymmärtämään", että sota on oikeutettu.

Miten niin oikeutettu: en muista, että ihmiset olisivat aloittaneet sodan. Valtiot sotivat johdossa keisari ratsunsa selässä miekka valmiina.

Sota on kallista puuhaa, Iltalehti kertoo netissä (20.3.), että ukrainalaisten lähteiden mukaan sodan neljä ensimmäistä päivää olisivat maksaneet Venäjälle vähintään seitsemän miljardia dollaria. Ruotsin yleisradioyhtiön mukaan, jos lasketaan kaikki vaikuttavat tekijät, hintalappu on jopa yli 20 miljardia dollaria päivässä.

Sota tulee kalliiksi. Maailmassa kuolee vuosittain miljoonia lapsia nälkään. Jos Putin kävisi yhtä päättäväisesti sotaan nälänhätää kuin nyt Ukrainaa vastaan, hän jäisi historiaan merkittävänä johtajana ja muistettaisiin ratsastajapatsaalla, jossa hän miekan sijasta on tarttunut soppakauhaan.

  

 

Taidamme

Platon halusi meidän käsittävän, että meidän on ymmärrettävä omat rajoituksemme, jotta voisimme siirtyä niiden tuolle puolen.

Joulupukki palasi Korvatunturille - Korona ja Putin pysyivät

Meillä oli ihana joulu: olimme koko perhe yhdessä.  Vanhempi tyttäremme oli tuonut perheensä mummin ja vaarin sekä sisarensa perheen luokse Helsinkiin. Lapsenlapset koristelivat kuusen yhdessä, leikkivät ja lauloivat. Lahjat toi ihan oikea joulupukki.

Joulu oli riemun aikaa - kunnes romahti. Kummatkin tyttäremme ja heidän perheensä sairastuivat koronaan. Sitten muutaman päivän sisällä saimme suruviestit: kaksi läheistä ystäväämme oli kuollut. Lisäksi sain tiedon, että rakas serkkuni, jonka kanssa yli 70 vuotta sitten juoksentelimme iloisina äitiemme kotitilan kartanolla, tallin ylisillä, navetassa ja Piehinkijoen rannalla, on dementoitunut ja hoitokodissa.

Sitten sattui vielä niin, että Rouva vei naapuritaloon  tyttärellemme hänen syntymäpäivänään pienen lahjan, kukkakimpun ja iltapalan. Rouva jätti kassin rappukäytävään oven ulkopuolelle ja ilmoitti siitä. Kun tytär sitten hetken kuluttua avasi oven hakeakseen lahjakassin, se oli kadonnut: varastettu.

Joulu meni, mutta uutisten aiheet pysyivät ennallaan;: "Uhka hyökkäyksestä vei joulurauhan". Otsikko oli Helsingin Sanomissa, aiheesta, josta Ilta-Sanomat kirjoitti 27.12.2021 pääkirjoituksen otsikolla: "Sota ei alkanutkaan - vielä?

Neuvostoliiton hajoamisesta tuli viime joulukuussa kuluneeksi 30 vuotta. Hesari kirjoitti 29.12, aiheesta otsikolla "Venäjän nykyjohtajat muistavat  yhä neuvostoajan". Lehden mukaan Venäjän duuma on ehdottanut, että "Neuvostoliiton hajoaminen tunnustettaisiin vuosisadan geopoliittieksi katastrofiksi, jollaiseksi Putin on sitä jo aiemmin kutsunut".

On myös kirjoitettu, että jo Lenin uskoi "pienen porukan diktatuuriin".

Helsingin sanomat julkaisi joulukuussa (10.12.) fasismin tutkijan, New Yorkin yliopiston historian professori Ruth Ben-Ghiatin haastattelun. Hänen mukaansa Yhdysvalloissa Trumpin käytös ja puhetapa vaalikampanjassa olivat "niin tuttuja" fasismin tutkijalle. Putinista hän toteaa, että  Putin poseeraa mielellään yläruumis paljaana, "kuten Mussolini aikoinaan". Minä lisään tähän, että Putin antaa itsestään julkisuuteen myös kuvia, joissa hän kenraalien ympäröimänä kiikaroi sotaharjoituksia.

Jokin aika sitten kuulin radiosta ohjelmaa juontaneen toimittajan tokaisun: "ystävyys ei tunne rajoja!" Ajelin Arabian kauppakeskuksesta Hämeentietä kotiin. Oli ihana talvinen sää: "Lumihiutaleita hiljalleen satoi maahan lumivalkoiseen."

 Arabian kohdalla jalkakäytävällä ryhmä pieniä lapsia värikkäissä huomiovaatteissaan odotti pääsevänsä kadun toiselle puolelle. Pysähdyin suojatien eteen ja viittasin, että olkaa hyvä. Pienokaiset hymyilivät iloisesti ja jokainen vilkutti minulle kiitoksen. Koin suuren ilon.

Iltalehti kertoi netissä British Medical Journalissa viime joulukuussa julkaistusta tutkimuksesta, jolla oli testattu raketti-insinöörien ja aivokirurgien älykkyyttä ja verrattu tuloksia tavallisille ihmisille tehtyjen testien tuloksiin. Eipä juuri eroa.

Tutkittavien joukko oli 329 raketti-insinööriä ja 72 aivokirurgia Euroopasta, Yhdysvalloista ja Kanadasta. Heillä teetettiin yleisessä käytössä olevia ja koeteltuja testejä, joilla mitattiin muun muassa ongelmanratkaisukykyä, muistia, keskittymiskykyä ja tunteiden prosessointia.

Tuloksia verrattiin aikaisemmin kerättyyn tietokantaan, jossa oli 18 000 satunnaisen ihmisen tulokset samoista testeistä. Aivokirurgit ratkaisivat ongelmia jonkin verran nopeammin kuin ”tavikset". Mutta muisti heillä oli keskivertoa huonompi.

Raketti-insinöörit eivät erottuneet vertailuryhmästä mitenkään.

testiin myös empatiakyky.

Aina on joku, jolla on vielä huonommin

 Marketissa on pieniä jakkaroita, joilla henkilökunta seisoo ylettyäkseen täyttämään ylintä hyllyä. Viime viikolla kauppareissullani pysähdyin juttelemaan vanhan miehen kanssa, joka istui kahden  hyllyrivin välissä tällaisella jakkaralla ja nojaili ostoskärryihin.

"Selkääni särkee niin, että en voi enkä jaksa kävellä." Kerroin, että minullakin on vaikeuksia kävellä.  Se on mikä on seurausta epäonnistuneesta lonkkaleikauksesta, josta on jo yli kolme, kohta neljä vuotta. Mies kertoi, että hänen lonkkansa on leikattu neljä kertaa.. "Toisessa leikkauksessa mukana oli kaksi professoria." "Minun lonkkani on leikattu vasta kaksi kertaa, kohta ehkä kolmesti."

 Toivotimme "Hyvää Joulua" ja jaksamista- Viereinen kuva on lavastus. Leikattu lonkkani on estänyt potkulautailun ja vaikeuttaa vielä kävelyäkin. Ei ihme. että jaksaminen koronauutisten keskellä käy voimille. Eikä korona ole ainoa väsyttävä uutinen: ilmastonmuutos, luonnonkatastrofit, demokratian heikkeneminen; populistiset ja itsevaltaiset hallinnot rajoittavat oikeuslaitosten, median ja järjestöjen toimintaa.

Helsigin Sanomissa (10.12,) julkaistiin New Yorkin yliopiston historian professori Ruth Ben-Ghiatin haastattelu. Professori on tutkinut Schönbergin ja toisen natseja paenneen "suuruuden" eli kapellimestari Otto Klempererin" kirjeenvaihtoa. "Autoritääriset persoonallisuudet voivat menestyä myös kapellimestarien ja liikemiesten maailmassa."

Nyt on eletty vuoden pimeintä aikaa. Olen "piristänyt" itseäni lueskelemalla Ari Turusen kirjaa "Mulkerot". "Mitä enemmän yksittäinen ihminen on historian saatossa valloittanut, alistanut ja tappanut, sitä todennäköisemmin hänen kuvansa on jossain vaiheessa kaiverrettu kiveen tai valettu pronssiin." 

Ari Turunen "ei voi välttyä ajatukselta, että liian iso annos dopamiinia yläpäässä ja testosteroonia alapäässä on tuhoisa yhdistelmä kenelle tahansa valtaan nousseelle miehelle".

Turunen kirjoittaa 26 historian miehestä. Ensimmäinen kirjoitus on Aleksanteri Suuresta otsikolla "kohtuuton ja suuruudenhullu". Viimeinen otsikko on "komea teloittaja" Che Guevara. Kirjaan on mahtunut mukaan myös paavi Urbanus II otsikolla "kristittyjen pyhä sota" sekä yllättäen Martti Luther otsikolla "vihainen ja leppymätön". " Kun kristityt näkevät juutalaisen, heidän pitäisi Lutherin mielestä heittää juutalaisen päälle siansontaa ja ajaa hänet pois."

Euroopassa ja tässä ihan lähialueilla on valtioita, joissa kaiken muun sorron ja julmuuksien lisäksi pyritään rajoittamaan sananvapautta. Hallintoa arvostelleita toimittajia on jopa tapettu. Näille mahtimiehille minulla on ihan uusi idea. Olen havainnut uuden median: kuvioidun vessapaperin. Tällä massamedialla ei ole tunkua julkkiksista. Ainakin Rouva ja minä sekä varmasti miljoonat muutkin pyyhkisivät mieluusti paperilla. johon itsevaltainen valtion päämies on painattanut oman kuvansa.. 

 

Se nyt on niin inhimillistä - vai sittenkin niin eläimellistä?

Olen elämäni varrella usein pysähtynyt miettimään lausetta, jonka kuulin yli 50 vuotta sitten. Nyt olen päättänyt pyyhkiä sen paperille:

Olimme sairaalassa hyvästelemässä vakavasti sairasta isoäitiäni, isän äitiä, jonka  viimeiset sanat oli kysymys: "Olemmeko me kaikki kuolleita?" Kenelle hän kysymyksensä esitti je keitä ovat kysymyksen "me kuolleet"?

Minä luulen. että vastaus isoäitini kysymykseen löytyy meistä kaikista. Vastaus on kuitenkin kätketty niin syvälle, että emme sitä näe, emme itsessämme emmekä muissa ihmisissä. Sen peittona on kehomme, jolla koemme ympäröivän maailman, jossa kasvaa halumme ja himomme ja  johon iskee koronavirus ja lonkkavika ja jonka kokemukset muokkaavat maailmankuvamme.

Vastaus on tietysti sielu. Rasisti näkee ihonvärin, ei sielua. Jos rotuerottelija näkisi sielun, hän näkisi, että olemme kaikki "saman värisiä".

Ystäväni, pastori Olli Valtonen kirjoittaa Askel-lehdessö (9/21) otsikolla: "sielu on ominta itseä": " Sielu on se todellinen minä, joka on syvällä sisimmässäni, peittyneenä kaikkeen ulkoiseen krääsään."  Vaastaako Olli isoäitini kysmykseen toteamalla: Jos ei löydä sieluaan, "on kuollut"? 

Helsingin Sanomat kirjoitti 16.9. tutkijoiden havannoista, että "persoonallisuus muovaa maaoravien elämän ympyröitä". Juttu oli otsikoitu "Oravilla on piirteitä ja tapoja  melkein kuin ihmisillä". Voisihan saman asian kirjoittaa: ihmisillä on piirteitä ja tapoja  melkein kuin oravilla.

Laumastaan tappelevien johtavien urosten käyttäytymistä eläinten maailmassa on tutkittu ja kuvattu paljon. Nyt olisi aika tutkia johtavien urosten piirteitä ja tapoja ihmisten maaailmassa. Ihan lähialueiltakin saattaisi löytyä tuloksia, jotka antaisivat aiheen kirjoittaa otsikon: "Vallanpitäjillä on piirteitä ja tapoja melkein kuin eläimillä". 

Olen useita kuukausia säilyttänyt kirjoituspöydälläni lehtileikettä Helsingin Sanomista (13.3.2021). Siinä kerrotaan Brasilian Pandoraan 1900-luvun alkupuolella perustetusta suomalaisesta siirtokunnasta. Aatteen perässä Brasiliaan muuttanut Paavo Kurki pettyi ja palasi Suomeen, "Heräsin itselliseen ajatteluun, ja tajusin, että todellisuus on elävässä elämässä eikä joukkoliikkeissä." 

Kuva: Auringonnousu Boliviassa, 2016. ©Sami Tornikoski

Ihminen on osa luontoa ja peukalo kätevä käyttää

Koronaa on pidätelty, katsottu televisiota, mm. luonto-ohjelmia.  Tänään matkustin linja-autolla kotoa Arabianrannasta keskustaan ja takaisin. Lonkkani on lähes 3 vuotta sitten tehdyn leikkauksen jäljiltä vieläkin niin kurjassa kunnossa, että käveleminen on hankalaa. Menomatkalla minun oli vaikea löytää heti penkki, jolle istua. Bussin keskiosassa istui iäkäs naisihminen. Hän laski viereisen istuimen alas: " Istu tuohon!". Kiitin häntä. Sain iloisen vastauksen: "Kyllä meidän ihmisten on autettava toisiamme."

Paluumatka alkoi Rautatientorilta. Edessäni viereisellä penkkirivillä  istui keski-ikäinen naamaltaan hieman karvainen mies reppu sylissään. Hänellä ei ollut maskia,. Hän aukaisi reppunsa, metsästi sieltä näppeihinsä herneenpalon,  aukaisi sen taitavasti, raapi peukalolla herneet kämmenelleen ja nakkasi ne suuhunsa. Tahti oli nopea. Pari  kertaa bussimatkani aikana napostelija sulki reppunsa, mutta malttia riitti vain hetkeksi.  Poistuin bussista Arabianrannassa. Bussi jatkoi matkaansa ja mies herneiden himokasta napostelua.

En ole koronan aikana juurikaan matkustanut bussilla keskustaan. Sen sijaan olen ajanut autolla lähes päivittäin ruokaostoksille Arabian kauppakeskukseen. Kaupassa tapaa ihmisiä ja heitä on kiva tervehtiä. Reilu viikko sitten menin ostosteni kanssa hissillä kerroksen alas autohalliin. Siellä hissiä oli vastassa yli keski-iän elänyt rouva. Tervehdin häntä ja totesin: "Toin sinulle hissin." Hän kiitti iloisesti: - Sain tänään rokotuksen!

Parkkihallissa vastaani käveli pariskunta. Tervehdin heitä. Minulla oli maski naamallani, he katsoivat tutkivasti ja totesivat, että "sinua on vaikea tunnistaa maskin takaa". Vastasin, että emme me tunnekaan toisiamme, mutta minulla on tapana aika usein tervehtiä tuntemattomiakin ihmisiä kaupassa. "Todennäköisesti olemme melkein naapureita, kun asioimme samassa marketissa."

Juttelimme pitkään ja olimme yhtä mieltä siitä, että kerrostalo on kuin pieni kylä, muutama kymmenen savua. "Kyläläiset tuntevat toisensa ja auttavat toisiaan. Ainakin pitäisi tervehtiä tavatessa." Erosimme iloisina ja toivotimme toisillemme hyvää kevättä.

Television korona-ajan luonto-ohjelmista mieleeni painui kuvaus Afrikasta: virtahevot pakenivat kuivuutta alueelle, jossa mutainen rutakko oli vielä kostea. Kosteikolle pyrki suuri uros toisesta laumasta. Urokset kävivät rajun kamppailun keskenään. Tunkeilija sai turpiinsa ja pakeni.

Luonto-ohjelmissa toistuu usein johtavien urosten kamppailu. Ihmisten historiassa johtava uros varustaa laumansa taisteluun puolestaan.

Koronan koukeroiset kuviot

Pari päivää sitten kuljin taas  kauppakeskuksen hississä maski naamallani kerroksesta toiseen. Vieläkin muistan aikaisemmin hississä tapaamani rakennusmiehen, jolla ei ollut maskia: "Jos korona on tullakseen, niin  tulkoon". Nyt hissiin tuli matkaseuraksi iäkäs rouva maski kasvoillaan. Tervehdimme toisiamme. Vanhus alkoi kertoa koronakokemuksestaan:

- Olin mieheni omaishoitaja 20 vuotta. Hän oli Laakson sairaalassa kuntoutuksessa ja menehtyi siellä neljän hengen huoneessa koronaan.

Surun lisäksi miehen kuolema oli tuonut hänen elämäänsä hankaluuksia pankin kanssa käyttää  perheen pankkitiliä. Poistuimme hissistä samaan kerrokseen. Kuuntelin pitkään vanhuksen murheellista tarinaa. Murtuneita lonkkaluitakaan ei oltu leikattu, koska ne olivat ehtineet jo luutua. Sama hammas oli paikattu 7 kertaaa.

Minusta on kuvottavaa, että kun sadat ihmiset surevat lähimmäisiään, niin uutisissa matkailu- ja ravintola-alan edustaja on toistuvasti päästetty uutisiin ruikuttamaan viranomaisten toimista hillitä pandemian kiihtymistä. Ehkä on niin, että ala itse ei kykene tai sen ei kannatakaan  ryhtyä toimiin, koska valtion määräämien rajoitusten aiheuttamista tulonmenetyksistä saa hakea korvauksia.

Meidän tuskaamme koronakaranteenissa on lisännyt hallinnon koukeroiset kuviot. Helsinkiläisten koronarokotuksesta tiedotetaan:

"Tällä hetkellä rokotetaan:

- Tänä vuonna 75 vuotta täyttäviä tai sitä vanhempia (v.1946 tai aiemmin syntyneitä) ja heidän omaishoitajiaan, joilla on  omaishoidon tuen päätös.

– alle 70-vuotiaista tänä vuonna 55–69 vuotta täyttäviä (v. 1952–66 syntyneitä), joilla on vakava koronavirustaudille erittäin voimakkaasti altistava sairaus tai tila."

 Meillä Rouva on väliinputoaja. Hänellä  on voimakkaasti altistava sairaus, mutta  hänen syntymävuotensa on 1951. Hän kuuluu 70 -74 vuotta täyttävien ryhmään, joiden rokotukset alkavat "arviolta" viikolla 12.

Hänen monta vuotta nuorempia vakavasti sairastuneita kohtalotovereita jo rokotetaan. 

Miksi tällä hetkellä ei rokoteta v.1952 - 66 syntyneitä sekä vuonna "1952 tai ennen syntyneitä , joilla on vakava koronavirustaudille erittäin voimakkaasti alttistava sairaus tai tila". Ei olisi väliinputoajia.

Ota yksi, maksa kaksi !

Kävin  marketissa ruokaostoksilla. Parkkihallissa en voinut välttyä kuulemasta, kuinka eläkeikää lähestyvä ukkeli yritti tehdä vaikutusta "naapurin rouvaan" machoilemalla, että "uutisissa tulee liikaa juttuja koronasta". "Meitä pelotellaan", hän sanoi. "Jos tauti on tullakseen, niin tulkoon!" En tuppautunut porukkaan esittämään eriävää mielipidettäni, vaikka mieli teki. Laitoin maskin naamalleni ja pakenin hissiin.

Tämän ensimmäisen kappaleen kirjoittamisesta on kulunut jo yli kuukausi.  Viikko pari sitten kuulin marketin hississä taas lauseen: "Jos on tullakseen niin tulkoon!"

Ukkelilla hississä oli tuuhea parta, mutta ei maskia.  Kysyin ukkelilta, että hoitaako parta maskin hommat. - Olisi minulla autossa maskeja, mutta en välitä käyttää. Tapaan päivän aikana paljon ihmisiä. Jos korona on tullakseen, niin tulkoon. 

Näitä itsekeskeisiä ukkeleita meillä riittää kauppakeskuksiinkin, vaikka heitä on ripoteltu sinne sun tänne ympäri maailmaa: Valko-Venäjälle Lukashenka, Yhdysvaltoihin Trump, Unkariin Orban, jne. Noin 50 vuotta sitten matkustelin ympäri Länsi-Afrikkaa: kohtasin vain ystävällisiä ihmisiä. Minulle rakkaat nuoret reppureissasivat muutama vuosi sitten ympäri maailman. Maailman ystävällisimmät ihmiset asuu heidän kokemansa mukaan Iranissa. Ei uskoisi, kun lukee lehdestä uutisen: "Iran teloitti hallintoa vastustaneen toimittajan" (HS 13.12.2020).

 Minua on näinä kaamoksen pimeinä aikoina mietityttänyt, että mikä meissä oikein on vialla, kun nostamme valtaan ukkeleita, jotka saarnaavat edustavansa ihmistä suurempia aatteita ja sitten vastoin aatetettaan toimivat kuin Stalin, jonka puoluevaltion terrori tuhosi noin 25-30 miljoonaa Neuvostoliiton kansalaista.

Meitä suomalaisiakin juoksi Neuvostoliittoon aatteen innoittamina. Stalinin vainoissa kuoli tai katosi 8 000 -25 000 kansanvihollisena pidettyä suomalaista.

Ihmiskunta on nyt tasitellut koronaa vastaan. Koronalla ei ole uskontoa eikä aatetta. Se tarttuu ihmisiin rotuun, ikään ja uskontoon katsomatta. Ehkä tämän takia ihmisille, ukkeleita lukuunottamatta, on ollut helppo toimia yhdessä virusta vastaan  Koronaa huomattavasti suurempi tuhon aiheuttaja ihmisille on nälkä. Nälkään kuolee  enemmän ihmsiä kuin koronaan. Kun me nyt yhdessä selätämme koronan, niin taistellaan seuraavaksi porukalla nälkää vastaan. Me pystymme.

Suomessa voisimme aloittaa kampanjalla: "Ota yksi, maksa kaksi." Tarkoitan tällä, että jos ostat kaupassa yhden leivän tai kinkun, maksat kahdesta. Näin voit auttaa naapuria, jolla ei ole rahaa leipään eikä kinkkuun. Ymmärrän, että tällainen auttava ulottuvuus olisi helppo rakentaa osaksi kaupan kassajärjestelmää.

.  

"Älä unohda hammasta"

Lähdin Helsingin keskustaan - lääkäriin ja ruokaostoksille. Lähtiessäni Rouva toivotti paitsi hyvää matkaa myös: "Älä unohda hammasta!" Hammas oli taskussa ja. hammaslääkäri kiinnitti kiinnitti sen takaisin alaleukaan - hymy parani hetkessä. Nyt irronnut tekohammas oli ollut yli 20 vuotta kevyellä sillalla kiinni alaleuassa. Otin elämäni ensimmäisen selfien irvistyksestä ilman etuhammasta. Kuva on kuin Koronasta lähetettyssä postikortissa.

   

Kirjoitan korttiin: Terveiset täältä Koronasta. Päivät täällä ovat toistensa kaltaisia. Arkiaamuina heräämme yleensä ennen aamuseitsemää. Makuuhuoneen ikkuna on suljettava, koska naapuritontilla alkaa uudisrakennuksen perustusten paalutus. !Jumps!!Jumps!!!.. Joskus herään ja suljen makkarin ikkunan jo 04.30-05.00, kun naapurissa siirrellään rakennustarvikkeita peruuttamalla paikasta toiseen: Piip!!!Piip!!!.

Ihana aamunavauksemme alkaa kohta klo 8 jälkeen: lapsenlapsemme Eino (kohta 1 v) vierailee ja viihtyy mummin ja vaarin ilona. Leikin Einon kanssa silloin tällöin seuraa johtajaa. Eino konttaa kovaa vauhtia, pysähtyy välillä tarkistamaan, että pystyn seuraamaan ja jatkaa keittiöön, seltä eteiseen, olohuoneeseen ja keittiöön...Hyvää kuntoilua leikatulle lonkalle ja mielelle.

Rouva käy jumpassa pari kertaa viikossa. Minä kuntoutan lonkkaani Nordic Healthissä 2-3 kertaa viikossa. Kaupassa, bussissa ja aina tarvittaessa käytämme kasvomaskia.

Seuraamme aikaamme tiiviisti: luemme päivän lehden ja katsomme niin kuin Trump sanoisi, "valeuutisia" televisiosta ja niitähän tulee illan "viihteeksi" kuudelta, seitsemältä, puoli yhdeksältä ja  vielä kymmeneltäkin, jos emme ole jo nukkumassa.

Trumpin lisäksi uutisissa on viime aikoina ollut jatkuvasti Valko-Venäjä, "valevaalit". Lukashenko hoiti vastustajansa ulos vaaleista käyttämällä aseena byrokratiaa. Ei siitä ole kauaakaan, kun Neuvostoliitossa Stalinin kiidätti vastustajiaan Siperiaan. Ehdin jo ajatella, että byrokratia olisi korvannut väkivallan, mutta sitten uutisiin tulvi tietoja yrityksestä myrkyttää Navalnyi.

Minun lonkkani leikattiin reilusti yli kaksi vuotta sitten. Korjausleikkaus tehtiin joulukuussa 2019. Jalkani ei vieläkään jaksa kuljettaa minua pitkälle. Hyvä uutinen on, että pystyn jo vetämään sukat jalkaani ihan itse - tosin hitaasti, mutta kumminkin. Toinen hyvä kehitys on se, että en juokse, jos näen linja-auton pysäkillä. Taaperran keppini varassa ihan rauhassa ja vakuutan itselleni: turha kiirehtiä, jos en ehdi kohta tulee seuraava. Kiroilu on vähentynyt.

T. Potkulautamies

P.S. Tämä Korona on muuten suuri maa, ainakin yhtä suuri kuin Eurooppa, Afrikka, Aasia ja Amerikat yhteensä.

Typeryys on tarttuva tauti

EU-maat löysivät pitkien neuvottelujen jälkeen sovun mittavasta elpymispaketista ja monivuotisesta budjetista. Suomen puolesta neuvotellut pääministeri Sanna Marin ilmoitti olevansa tyytyväinen. "Elvytysrahaston suorien tukien osuutta saatiin pienennettyä, oikeusvaltiokirjaus tuli sopimukseen ja jäsenmaat ovat vastuussa vain omista lainaosuuksistaan." - Voin selkä suorana  sanoa, että onnistuimme  neuvotteluissa hyvin.

Perussuomalaiset ovat menneet Sanna Marinista sekaisin: SDP:n kannatus on noussut ja persujen laskenut. Halla-ahokin pähkäili kommentin ja totesi suunnilleen, että EU:n elpymispaketista eniten hyötyvät maat eivät ole Suomen viennin tärkeimpiä kohdemaita. Ekö kuullostakin fiksulta mietiskelyltä. Saksa ymmärtääkseni on Suomen viennille tärkeä maa. Mihin maihin Euroopassa Saksa vie tuotteitaan ja saa taloutensa nousuun?

Yhdysvalloissa Donald Trump solvaa ja harhauttaa. Yhä useammassa maassa valtaan ovat päässeet räyhäävät, oikeistopopulistiset johtajat. Suomen persut ehkä tuumivat: miksi emme mekin.  Perussuomalaisten kansanedustaja on nimittänyt Marinin hallituksen ministerit persereijiksi. Halla-ahon mukaan "ei ole toivottavaa, että kansanedustaja kutsuu ministereitä perserei`iksi. Ei ole liioin toivottavaa, että ministeri syyttää oppositiojohtajaa paskapuheesta".

Nimittely ja paskan puhuminen sataa suomessakin ennakkoluuloilla lannoitettuun  maaperään. Pari päivää sitten juttelin pihalla naapurissa asuvan herrasmiehen kanssa. Hän tytötteli hallituksen ministereitä ja sanoi vanha herra Matti Vanhasen lisänneen hallituksen uskottavuutta.

Britanniassa käytiin populistinen kampanja Brexitin puolesta. Vuoden 2016  kansanäänestyksessä brexitiä ajaneet poliitikot nostivat EU-maksut yhdeksi pääargumentikseen erolle. Talouslehti Business Insiderin mukaan brexit on maksanut Britannian taloudelle tämän vuoden loppuun mennessä yli 200 miljardia puntaa - lähes yhtä paljon kuin maan koko 47-vuotisen EU-jäsenyyden aikana maksamat maksut.

En ole käynyt tarkkailemassa minkä muotoisia kurkkuja Britannian markettien vihannestiskeillä nykyisin myydään.

Jokin aika sitten uutisoitiin, että Britanniassa ja Hollannissa on poltettu lukuisia 5g-tietoliikennemastoja. Poliisit uskovat, että tuhopoltot liittyvät 5g-salaliittoteoriaan, jonka mukaan 5g tuhoaa ihmisten immuunijärjestelmän ja että tauti leviää 5g-säteilyn kantamana. Tuhopolttoja on tehty myös Ruotsissa.

No, ainakin typeryys voi levitä verkossa. Ja mikäs ihme tuo on, kun ihmiset tuntevat paremmin tosi-tv-julkkiksia, lätkälegendoja, ja muita julkkiksia kuin naapureitaan.

Luolaelämää Koronassa

Platonin  metaforista ehkä tunnetuin on luolavertaus. Vangit on kahlittu luolaan selkä suuaukkoa päin, niin että he näkevät todellisesta maailmasta vain heijastuksia, jotka piirtyvät luolan seinälle. Luolan vangeille todellinen maailma oli harmaat heijastukset luolan seinällä.

Täällä Koronassa kerrosluolastossa jokaisessa luolassa on seiniä, joille saa heijastettua kuvaa ulkoisesta todellisuudesta. Kuva tulee kaapelia pitkin, on monivärinen ja teräväpiirtoinen - ihan elävän näköistä ja todellista. Ei siten ole luonnotonta, että karanteenissa minä sain tällaisen kokemuksen:

Rouva ja minä juttelimme naapuriin tyttäremme, vävyn ja 7 kk:n ikäisen Einon kanssa netissä. Tietokoneen näyttö on iso ja kuva hyvä. Sen vieressä on mukava jutella kasvotusten. Juttelimme mm. taloyhtiön autotallin pesusta: auto oli siirrettävä hallista pesun ajaksi, koko päiväksi.

Käytännöllinen ratkaisu oli, että vävy ajaa  auton päiväksi läheiseen autopesulaan. Siirryin toiseen huoneeseen ja tarkistin omalta koneeltani autopesulan aukioloajat. Otin myös käteistä rahaa, jolla vävy voisi maksaa auton pesun. Palasin takaisin ja kysyin heti ovelta: "Joko ne lähti ?" En ollut kuullut, että olisivat lähteneet - vaikea lähteä, jos ei ole paikalla ollutkaan. Kävin pudottamassa käteisen rahan kirjekuoressa naapurin postiluukusta.

Media on vahva vaikuttaja. Minä kuvittelin television ja internetin tulemisen jälkeen, että ymmärrys lisääntyisi. Ei ole kehitys kehittynyt ihan näin hyvin. Paljon on hyvää kehitystä, mutta kuten aina itsekkyys, vallanhimo ja ahneus oppivat äkkiä. Eivätkä vain rosvot, myös poliitikot tarttuvat uuden teknologian tuomiin mahdollisuuksiin.

Yle julkaisi Koronassa  Hillary Clintonista kertovan tv-sarjan. Hesarin julkaisemassa haastattelussa Clinton kertoo, että oman vaalikampanjansa aikana hän oli Donald Trumpin jatkuvan loanheiton kohteena. Presidenttinä Trump on jatkanut samalla linjalla neljä vuotta "jokapäiväistä valheiden ja solvausten heittelemistä ja harhautusta" . "Kaikki muu, mitä Trump tekee, peittyy sen alle."

Yhä useammassa maassa valtaan ovat päässeet räyhäävät, oikeistopopulistiset johtajat. Brasiliassa on Bolsonaro, Unkarissa Orban. Kiinassa meillä on "kansantasavalta" ja sen naapurissa "demokraattinen tasavalta", jonka johtaja peri vallan isältään. Lähi-Idässä on Syyria, tasavalta sekin ja jonka presidentti  peri vallan isältään hänkin.

Lähi-Itä on rauhatonta aluetta. Sielläkin on poikia, jotka ovat perineet vallan isiltään. Yle esitti mielenkiintoisen raportin "Arabian kolme prinssiä". Nämä nuoret miehet ovat "ehkä kolme maailman rikkainta ja vaikutusvaltaisinta prinssiä". Heidän keskinäinen uhittelunsa on ajanut Persianlahden kriisiin."

Minä täällä Koronassa mietin, että minkälaisia varjoja Trumpin ja prinssien kotiluolien seinille on heijastunut ja heijastuu. Meidän kerrosluolaston hississä on ilmoitus, jossa lopuksi toivotetaan:  "Pidetään toisistamme huolta näinä poikkeuksellisina aikoina."

Me elämme ajassa, jossa tunnemme tv- ja viihdetähtiä, lätkä- ja futislegendoja, julkkiksia. Nämä julkkikset eivät tunne meitä, eivät ne rakasta meitä, ne rahastaa. Toivon, että koronapandemian jälkeen meidän hississämme olisi kehotus: Tervehditään toisiamme ja pidetään toisistamme huolta kaikkina aikoina.

Korona - kohta muisto vain

Moro ja terveisiä Koronasta. Täällä ei ole porukoita, ainoastaan irrallisia ihmisiä, jotka liikkuessaan pysyvät kaukana toisistaan. Eikä tänne Koronaan tarvitse edes matkustaa, tänne joutuu. Osa meistä täällä on määrätty kotikaranteeniiin. Minäkin kuulun tähän riskiryhmään. En käytä trikoita: "rikoo on riskillä ruma".

Ei tämä karanteeni Koronassa kuitenkaan ihan autio saari ole: posti kannetaan kotiin, tietoliikenneyhteydet ja televisio toimivat. Autiolla saarella kuulisi aaltojen loisketta: meille kuuluu helvetillinen meteli naapuritontilta: siinä puretaan 60 vuotta vanhaa rakennusta ja kohta tilalle kolisee uusi talo. Parin vuoden kuluttua kukaan naapureista ei muista vanhaa taloa. Vanha talo säilyy vain niiden muistissa, jotka ovat sen kokeneet ja siinä eläneet.

Olemme Rouvan kanssa nähneet televisiosta monta koronatiedotusta - ja uutisiakin. Yhtenä iltana katselimme historiaa: Helsingin kehä III-tien valmistumisesta oli vuonna 2018 kulunut 50 vuotta. Rouva kysyi minulta mitä muistan vuodesta 1968. Mietin, mutta en muistanut mitään erityistä. Tein Helsingissä töitä toimittajana, seurasin eduskunnan työskentelyä ja istuin usein iltaa Pressiklubilla. Päivän rutiinit olivat mielenkiintosia, mutta niin samanlaisia. Yksi asia on sentään jäänyt mieleen: tilasin Kosmoksessa kateenkorvaa: luulin tilaavani sieniruokaa, mutta sainkin sisäelintä. Oppia ikä kaikki.

Tarkistin internetistä vuoden 1968: Maailma kuohui rajummin kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. "Hullua vuotta" leimasivat Vietnam, Tšekkoslovakia, opiskelijoiden radikalismi ja poliittiset murhat.

Mitähän isäni muisti vuodelta 1918. Tuskin paljon, hän oli vain 4-vuotias. Ehkä kuitenkin jotain, jonka oli kuullut omalta isältään. Internetti muistaa: Sisällissota, kansalaissota, veljessota, vapaussota, luokkasota, kapina, punakapina - konflikti, joka alkoi  tammikuun 27. päivänä.

Mennään vielä 50 vuotta taaksepäin: Eräiden arvioiden  mukaan vuosien 1867 - 1868 aikana nälkä ja taudit – jotka tarttuvat herkemmin aliravittuihin – tappoivat jopa 200 000 henkeä, eli noin kymmenesosan Suomen silloisesta väestöstä.

Mitähän nyt 25 vuotiaat muistavat vuonna 2070 tästä vuodesta: ehkä, että kasvomaskien, joista oli tullut muotituotteita, käyttö Suomessa yleistyi 2020.

Saunatontustako viranhaltijan apulainen

Lonkkani leikattiin ensimmäisen kerran Porvoon sairaalassa. Siitä on kohta kaksi vuotta. Kuntoutin lonkkaani tunnollisesti, mutta se ei kuntoutunut. Kävely ontui ja sattui. Valitin. Ja kun olin aikani valittanut lonkkaani valitin Potilasvakuutuskeskukseen. Valitukseni hylättiin. Päätöksen perusteluissa todetaan, että leikkauksessa lonkkamaljan asemoinnissa "pyritään noin 40 asteen inklinaatioon ja noin 20 asteen anteversioon".

Leikkauksen jäljiltä lonkkani kupin anteversio oli normaalia vähäisempi (noin 5 astetta), mutta "kuitenkin niissä rajoissa mikä tulkitaan hyväksytyksi kupin asemoinnin osalta". Kupin etureuna voi aiheuttaa proasjänteen ärsytyksen. Minulla se aiheutti, eikä kipu ja vaivat olleet minulle "hyväksyttävissä rajoissa".

Lonkkani korjausleikattiin Peijaksessa noin 5 kuukautta sitten. En vieläkään kävele normaalisti. Tämä tapahtui nyt koronakaranteenissa: Laahustin kotipihalle kävelylenkiltä. Oli ihana kevätpäivä. Pihalla iloisesti leikkiviä lapsia. Noin 2-3 vuoden ikäinen naapuri opetteli ajamaan pyörällä. Kehuin, että "sinähän olet taitava ja osaat hyvin pyöräillä". "Minä, vaikka olenkin kohta 76 vuotta, opettelen kävelemään."

Tämä karanteeni korona-aikana kuluu sisällä teleision ääressä ja lueskelemalla. Pikkulapsille luetaan  iltasatuja: metsiä, joissa hiippailee menninkäisiä ja haltijoita Iän myötä lapset oppivat lukemaan itse. Minäkin luen, koronakaranteenissa ahkerasti, lehtiä: niissä kirjoitetaan tarinoita virastoviidakosta, jossa asuu viranhaltijoita. Tänään luin, että Vihriälän toimikunta sai kun saikin ministeriöltä pyytämänsä tiedot.

Suuresta maailmasta, sieltä mistä Aku Ankkakin on kotoisin, tulee kertomuksia kaikkien haltijoiden äidistä, ylimmästä viranhaltijasta. Olen sitä mieltä, että hänen tuekseen pitäisi Suomesta lähettää saunatonttu. Tonttu kertoisi ylimmäiselle haltijalle suomalaisesta saunasta, jossa on niin kuuma, että koronavirus ei siellä viihdy. Kiukaan kuumille kiville heitetään vettä, joka höyrystyy ja tätä hengitetään. Saunatonttu voisi neuvoa, että heitä saunassa kiukaalle kirkasta alkoholia - hengitettynä se ehkä puhdistaisi keuhkot. Toimiihan se puhdistusaineena muillakin pinnoilla.