Pipot kireinä Kittilästä

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Stokkalta Eleonoralle hukkuneen pipon tilalle uuden, semmoisen joka ei ole villaa eikä kiristä. No, olisihan se järjetöntä ostaa 3-vuotiaalle pipo, joka kiristää: saattaisi olla tiukkapipoinen vielä aikuisenakin.

Palasin Arabianrantaan pipon kanssa busilla. Samassa bussissa matkusti lastenvaunuissa 1,5-vuotias lapsi, joka vaunustaan kurkki ympärilleen, hymyili ja vilkutteli, mutta ei sanonut vielä sanaakaan. Googlettamalla sain kotona selville, että 2,5-3-vuotiaana lapsen sanavarasto on noin 1 000 sanaa ja  6-vuotiaana jo 15 000 sanaa. Vuosia tulee lisää, luetaan, opiskellaan ja sanavarasto kasvaa.

Kotona selasin Suomen laki I-teosta (v.1985), lakitekstejä lähes 1 800 sivua,  Suomen laki II:ssa varmaan saman verran ja yhtä koukeroista tekstiä.

Kun näitä tekstejä päntää vuosia päähänsä niin ehkä lapsena opittu sanavarasto vaihtuu eikä varmasti tule mieleenkään hymyillä ja vilkutella bussissa vieraille ihmisille.

Maikkarilla pyörii hauska ohjelma Pitääkö olla huolissaan? Lainaan formaattia. Ensimmäinen kysymys tulee huhupuheena Kittilästä. Nimimerkki "Kyllä mieki tästä asiasta jotaki tiiän" kysyy: - Pittääkö olla huolissans, kun jo television viiheohjelmassa (Uutisvuoto) pilkathan meän kuntapäättäjiä?

Panelistimme, Kittilän entinen varavaltuutettu vastaa: - Koko jupakka alkoi, kun Antti Rinne antoi Jouni Palosaarelle potkut. Potkuja Rinne perusteli sillä, että oli syyttä epäillä jotain, koska Palosaaren esittämän rinnehissin hinta oli korkeampi kuin Ari Aspian oma-aloitteisesti etsimän vaihtoehdon hinta.

- No, nyt on vuosia kirjoiteltu, eirityisesti Suomen Kuvalehti, kunnanjohtaja Anna Mäkelän erottamiseen liitttyvistä muotovirheistä. Ketään ei ole kiinnostanut selvittää mitä alussa tapahtui. Yksikään tiedotusväline ei ole edes ollut kiinnostunut tietämään kuinka kalliiksi Rinteen ja Aspian valitsema rinnehissi lopulta tuli.

Vastaan kysyjälle "Kyllä mieki tästä asiasta jotaki tiiän", että kyllä on syytä olla huolissaan.

Toinen kysymys tulee juoruna Kauniaisista. Nimimerkki "Ihan pihalla" kysyy: - Jos painojulkaisu väittää olevansa puolueeton, mutta kuitenkin ajaa selvästi esim. jonkun yksityisen henkilön asiaa, onko siitä syytä olla huolissaan.

Toinen panelistimme, eduskuntatoimittaja ja junttamies 1960-luvulta vastaa: - . Jos totuutta vältellään kavereiden auttamiseksi, niin kyllä siitä on syytä olla huolissaan.

Voi Hyvät Hyssykät!

Tulipa mukava soitto kännykkään: Levillä naapurimökissä lomiaan viettävä rouva ilmoitti, että tänä kesänä meiltä tulee joukkue Kittilän ihmiset ry:n hyväntekeväisyysgolfiin. "Ei me rouvat hyvin osata pelata, mutta olemme päättäneet pitää hauskaa. Ja eikös joukkueella pidä olla nimi. Meidän joukkueemme on Hyvät Hyssykät."

Kittilän ihmiset ry:n idea lyhyesti: Levi on hyvä paikka lomailla. Kittilä on suuri kunta. Vuodessa on aikoja, jolloin matkailijat eivät tule Leville. Kittilässä on ikäihmisiä, jotka eivät koskaan olleet yöpyneet hotellissa (pitääkö tuoda omat lakanat?). Kun Levillä ei ole matkailijoita, yhdistys tuo Kittilän ikäihmisiä sinne virkistäytymään ja kuntoilemaan.

Eikös olekin hyvä ajatus: vanhukset virkistäytyvät, löytävät kavereita eikä homma maksa yhteiskunnalle mitään. Tätä mieltä oli oululainen Kalevakin, joka pääkirjoituksessaan toivoi, että samanlaista toimintaa syntyisi muuallakin Suomessa. No, niinhän minäkin ajattelin ja yritin kertoa ajatuksesta Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajalle. Heti kun hän kuuli sanan Levi, hän tokaisi, että "hyvä yritys" ja löi luurin korvaani. Ressukka varmaan haaveili vielä DDR:stä ja ennakkoluuloi, että olin kapitalistien renki ja  markkinoin Levin palveluita.

Voi Hyvät Hyssykät! Vuonna 1969 olin Ghanassa. Siirtomaa-ajan Kultarannikko oli itsenäistynyt 1957. Maan itsenäisyyteen johtanut Kwame Nkrumah oli kamppailun aikana englanninkielisessä lehdistössä leimattu "vapahtajaksi". Näin annettiin kuva, että jätkä luuli olevansa jumala. Itse asiassa tehtiin vain yhden sanan käännösvirhe. Akanin kielinen sana tarkoitti vapauttajaa, ei Jeesusta.

Eikö ole jännä juttu, että yhdellä sanalla voidaan vaikuttaa siihen, miten ihmiset asiat näkee. Levistäkin, hissihankinnoista, on yli vuosi käyty kampanjaa mediassa. Siinä rytäkässä Kittilän kuntapäättäjät on leimattu pelleiksi. Kampanjan johtohahmo on Eeva-Liisa Hynynen, vapaa toimittaja, joka kirjoittaa Suomen Kuvalehteen - tänäkin vuonna lehden nettiversioon jo ainakin 14 juttua. Eeva-Liisaa tietysti ottaa päähän, että hänen kaverinsa Anna Mäkelä erotettiin kunnanjohtajan virasta.

Suomen Kuvalehti on Kittilä-jupakassa luonut kuplan: Valtuuston puheenjohtaja Inkeri Yritys vetosi kantansa perusteluiksi Suomen Kuvalehden kirjoitukseen. Valtuustossa Hille Kuusisto perusteli kantaansa Suomen Kuvalehden kirjoituksella, Levin Matkailukeskus Oy:n tutkintapyyntö valtakunnansyyttäjän apulaiselle perustui Suomen Kuvalehden kirjoitukseen. Lapin Kansa siteeraa mielellään Suomen Kuvalehteä.

Suomen Kuvalehti siteeraa mielellään professoreita: Valtion pitäisi ottaa Kittilä holhoukseen. No, professoreita on monenmielisiä ja ainahan voi löytyä yksi, joka on kanssasi samaa mieltä. Turussa on professori ja Tampereella on professori.

Olin 1970-luvun alussa Dakarissa matkalla Guinea-Bissauhun. Olin noin vuotta aikaisemmin tehnyt juttuja radioon ja ohjelman televisioonkin Sahelin kuivuudesta. Yleisradio pyysi, että tekisin juttua kuivuudesta: ei ollut enää kuivuutta ja odotettavissa oli hyvä sato. Tämähän oli hyvä uutinen, mutta kauan kesti, että pääsi julkisuuteen.

Iltalehdessä oli viikko sitten lauantaina kokonaisen aukeaman laajuinen kirjoitus Levin tapahtumista. "Kerrankin asiaa eikä vain mielipiteitä". Kun juttu julkaistiin, ajattelin, että tästähän nousee häly. Voi Hyvät Hyssykät, ei ole Suomen Kuvalehti, ei Lapin Kansa eivätkä MTV3:n "tutkivat journalistit" reagoineet millään tavalla.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015050219615835_uu.shtml

Kyllä tunturiänkyrä lumimiehen voittaa

Rouva ohjeisti viime perjantaina, että Ylen TV1:n Stradassa on mielenkiintoinen aihe: “Kittilän kunnanjohtaja Anna Mäkelä vastaan tunturiänkyrät”. Näin ohjelmaoppaat mainostivat. Istuimme loppuillasta töllöttämään. Ohjelma alkoi ja loppui. Ei vilaustakaan Anna Mäkelästä. Olisin halunnut nähdä myös tunturiänkyrän. Lumimiehestäkin puhutaan paljon, mutta ainoat havainnot taitavat olla lumeen jääneet jäljet.

Olisiko tunturiänkyrästä Lapin matkailuvaltiksi? Menkää nyt pian tekemään muutamat änkyräjäljet tunturiin. Ottakaa kuvia ja lähettäkää etelän metialle: "Ei ole nähty, mutta jälkiä on havaittu". Ei vaatiska, kyllä jossain täytyy olla tunturiänkyrä - onhan joulupukkejakin pilvin pimein.

Oikealla markkinoinnilla muutaman vuoden kuluttua New Yorkissakaan ei marssisi kulkueena joulupukkeja vaan tunturiänkyröitä. Coca Colaakin mainostaisi joulurekan kyljessä jouluvaloissa tunturiänkyrä.

Joulupukilla on Rovaniemellä joulupukin paja. Kittilään pitäisi perustaa tunturiänkyrän suhmurointisali. Ajatelkaa, mikä markkinointivaltti: maailman ainoa tunturiänkyrän suhmurointisali. "Jouluksi Leville suhmuroimaan!" Pitäisi kuitenkin toimia ripeästi, että Ruotsin lappi ei ehdi varastaa ideaa.

Taikka mitä minä tässä höpellän. Asiaa pitää kysyä itse tunturiänkyrältä. Potkulautamiehellä on jonkin verran suhteita, jos ei itse änkyrään, niin lappilaisiin, joilla on mahdollisesti havaintoja tunturiänkyrästä. Luulen, että tiedän miksi Stradan ohjelmaan ei saatu todistetta siitä, että tunturiänkyrä oikeasti on olemassa. Siteeraan tähän vapaamuotoisesti lappilaista päättäjää:

- Stradan toimittaja Jenni Stammeier soitti torstaina ja pyysi ohjelmaansa tunturiänkyrää haastateltavaksi.Juttelimme varmaan tunnin verran. Jennikin oli ihmeissään ja valitteli että aika yksipuolista on ollut median anti ja aika lailla Anna Mäkelän puolella.

- Sanoin ettei tunturiänkyrä varmaan haluaa ko. jutussa televisioon, koska tiedossa olisi julkinen ryöpytys ja hirmuinen loan heitto.

Kun Anna, raskaana oleva nainen, vihreä poliittiselta taustaltaan, valittiin Kittilän kunnanjohtajaksi, kepulla oli valtuustossa yhden äänen enemmistö. Vihreillä ei ollut valtuustossa yhtään edustajaa. Joulupukkikin on satuhahmo. Nimitetään Anna kunniatunturiänkyräksi.

Potkulaudalla Arabiasta Hakaniemeen

Puuroryynit oli loppu. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea puuroryynejä. Syyspäivä oli niin miellyttävä, että en pysähtynyt matkallani Arabian kauppakeskukukseen vaan potkin koko matkan Hakaniemeen ja takaisin. Olipa mukava matka. Jäi hyvä mieli. Jo kotipihassa pari ikäihmistä kokeili ja ihastui potkulautaan. Ensi keväänä meillä saattaa olla kasassa K60-potkulautajengi.

Potkulautaillessa on mukava antaa myös ajatuksen kuljeskella. Hermannin rantatiellä, kierrätyskeskuksen kohdalla, mieleeni pulpahti toimittajaurani ensimmäinen merkittävä uutinen: John F. Kennedy salamurhattiin Dallasissa. Tämä tapahtui vuonna 1963 22. marraskuuta - ei muuta kuin laakarotaatio seis ja etusivu uusiksi.

No, lähes 51 vuotta on kulunut. Olen ollut eduskuntatoimittaja. Minulla on ollut lehtimieskortti USA:ssa, Afrikassa, Lähi-Idässä. Vuonna 1975 perustin yrityksen. Haaveilin ja ajattelin, että joskus tiedon lisäksi voidaan välittää ymmärrystä. Eihän tiedolla ole mitään käyttöä, jos sitä ei ymmärrä.

Ajattelin, että jos aikoo ymmärtää yksityiskohtia, pitää nähdä kokonaisuus.

Näin minä ajattelin ja meinasin Sörnäisten rantatiellä törmätä lumikasaan. Lumiläjä ja siihen pystyyn isketty lumilauta olivat hitaasti sulava mainos. Ei Helsingissä missään muualla ollut lunta. Tosin pari päivää aikaisemmin lämpötila oli ollut pakkasen puolella ja maa paikoin hennosti valkoinen. "Onpa kauppiaalla ollut kova homma lunta kerätessään."

Kävin kysymässä: - Jäähallista.

Keinolumella Levinkin rinteitä on jo saatu laskettelukuntoon. Levin maailmancuppi on lähellä ja urheilutapahtuma onnistuu tänäkin vuonna. Toivottavasti kisayleisössä kukaan ei sekoile yhtä pahasti kuin viime vuonna.

Viime vuoden maailmancupin aikaan PRO:n puheenjohtaja Antti Rinne erotti Jouni Palosaaren. Nyt näyttää siltä, että tähän sotkuun ryhtynyt kunnanjohtaja Anna Mäkelä erotetaan - asia on esillä valtuustossa 17. marraskuuta. Valtuuston puheenjohtaja Inkeri Yritystä nyppii. Kukahan keksisi semmosen tiedonvälityksen, joka auttaisi ymmärtämään ihmiset uutisten takana, niin kuin Putininkin.

Lähellä Hakaniemen toria nuori nainen kysyi: - Missä on Hakaniemenkuja? Minä en osannut neuvoa eikä neuvoa osannut antaa paikalle osunut vanha pariskuntakaan. Sen sijaan meitäkin vanhempi rouva tiesi: - Se on tuo kadunpätkä tuossa, tien toisella puolella, vastapäätä.

Jäin vanhan pariskunnan kanssa vähäksi aikaa puhelemaan. Mies selvitti: - Olen asunut vuosia tuossa naapurissa enkä tiennyt missä on Hakaniemenkuja. Olen minä kuitenkin aina kotiin osannut!

Paluumatkalla muistin poiketa Arabian kauppakeskuksessa ja ostaa puuroryynit. Sain parilta vastaantulijalta myös neuvon: - Ota tuosta puusta, jossa on keltaisia siemeniä, pari oksaa, laita ne vaasiin ja aamulla ne on punaisia ja kauniita. Minähän otin.