Pipot kireinä Kittilästä

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Stokkalta Eleonoralle hukkuneen pipon tilalle uuden, semmoisen joka ei ole villaa eikä kiristä. No, olisihan se järjetöntä ostaa 3-vuotiaalle pipo, joka kiristää: saattaisi olla tiukkapipoinen vielä aikuisenakin.

Palasin Arabianrantaan pipon kanssa busilla. Samassa bussissa matkusti lastenvaunuissa 1,5-vuotias lapsi, joka vaunustaan kurkki ympärilleen, hymyili ja vilkutteli, mutta ei sanonut vielä sanaakaan. Googlettamalla sain kotona selville, että 2,5-3-vuotiaana lapsen sanavarasto on noin 1 000 sanaa ja  6-vuotiaana jo 15 000 sanaa. Vuosia tulee lisää, luetaan, opiskellaan ja sanavarasto kasvaa.

Kotona selasin Suomen laki I-teosta (v.1985), lakitekstejä lähes 1 800 sivua,  Suomen laki II:ssa varmaan saman verran ja yhtä koukeroista tekstiä.

Kun näitä tekstejä päntää vuosia päähänsä niin ehkä lapsena opittu sanavarasto vaihtuu eikä varmasti tule mieleenkään hymyillä ja vilkutella bussissa vieraille ihmisille.

Maikkarilla pyörii hauska ohjelma Pitääkö olla huolissaan? Lainaan formaattia. Ensimmäinen kysymys tulee huhupuheena Kittilästä. Nimimerkki "Kyllä mieki tästä asiasta jotaki tiiän" kysyy: - Pittääkö olla huolissans, kun jo television viiheohjelmassa (Uutisvuoto) pilkathan meän kuntapäättäjiä?

Panelistimme, Kittilän entinen varavaltuutettu vastaa: - Koko jupakka alkoi, kun Antti Rinne antoi Jouni Palosaarelle potkut. Potkuja Rinne perusteli sillä, että oli syyttä epäillä jotain, koska Palosaaren esittämän rinnehissin hinta oli korkeampi kuin Ari Aspian oma-aloitteisesti etsimän vaihtoehdon hinta.

- No, nyt on vuosia kirjoiteltu, eirityisesti Suomen Kuvalehti, kunnanjohtaja Anna Mäkelän erottamiseen liitttyvistä muotovirheistä. Ketään ei ole kiinnostanut selvittää mitä alussa tapahtui. Yksikään tiedotusväline ei ole edes ollut kiinnostunut tietämään kuinka kalliiksi Rinteen ja Aspian valitsema rinnehissi lopulta tuli.

Vastaan kysyjälle "Kyllä mieki tästä asiasta jotaki tiiän", että kyllä on syytä olla huolissaan.

Toinen kysymys tulee juoruna Kauniaisista. Nimimerkki "Ihan pihalla" kysyy: - Jos painojulkaisu väittää olevansa puolueeton, mutta kuitenkin ajaa selvästi esim. jonkun yksityisen henkilön asiaa, onko siitä syytä olla huolissaan.

Toinen panelistimme, eduskuntatoimittaja ja junttamies 1960-luvulta vastaa: - . Jos totuutta vältellään kavereiden auttamiseksi, niin kyllä siitä on syytä olla huolissaan.

Kotimainen draamasarja: The Kittilä House of Horror

"Meillä on uskomattoman surkeat johtajat." Otsikko on lainaus verkkolehdestä Uusi Suomi. Suomalaista johtamista julkaisussa kommentoi liikkeenjohdon konsultti Pasi Sillanpää. Minä lainaan hänen provosoivaksi tarkoitettua kannanottoaan tässä siksi, että olen aika lailla samaa mieltä.

En ihan äkkiä muista, että yritys olisi kaatunut siksi, että se palkkasi huonoja työntekijöitä. Maailma muuttuu. Onneksi on jotain pysyvääkin: ihminen.

En tiedä, miten nykyään työntekijöiden palkoista käytännössä sovitaan - prosessi ainakin on monimutkainen ja siinä on paljon toimijoita ja se vaatii tekijöiltään paljon tietämystä. Rouvalla on paksu teos Lääketieteen termit. Termit alkavat sanalla Arteria, sivuja on 808 ja viimeinen termi Öljy-vesiemulsio.

Väärä positiivinen tulos muuten tarkoittaa terveen toteamista sairaaksi.

Lääkäreillä on oma sanastonsa, ekonomisteilla on oma sanastonsa, juristeilla on oma sanastonsa ja taitaa työehtosopimusneuvottelijoillakin olla oma sanastonsa. Herrat puhuu sellaista kieltä, että tavallinen kansalainen ei ymmärrä - kyllä ne on viisaita.

Ennen oli paremmin: ihmiset jutteli ja sopi jutellessaan. Kaverini ensimmäinen työpaikka oli tehtaan henkilöstöosastolla. Vieraita kestittiin yrityksen hulppeissa edustustiloissa, entisen patruunan perintöä. Nuoren miehen tehtävä näissä tilaisuuksissa oli huolehtia, että kukaan ei huku altaaseen eikä sammu saunaan. Tästä on noin 40 vuotta.

Edustustiloissa kestittiin ainakin verotarkastajia ja siellä neuvoteltiin myös tehtaan työntekijöiden palkoista. Sopimus syntyi näin: Yhdessä sovittiin, että työnantaja tekee tarjouksen, jonka pääluottamusmies hylkää. Sovittiin, että seuraavana päivänä tehtaalla on lakko ja työnantaja tekee uuden, sekin yhdessä sovittu, tarjouksen, jonka työntekijät hyväksyvät. Kaikki olivat tyytyväisiä.

Jotta draama onnistuisi, tarvitaan hyvä käsikirjoitus. TV-sarjakin saattaa muuttua todellisuudeksi: ainakin lehdet kirjoittavat dramaattisesti Salkkarin juonenkäänteistä. Suomen Kuvalehti tuottaa sarjaa The Kittilä House of Horror. Sen verran uskallan paljastaa sarjan seuraavien jaksojen käänteistä, että käsikirjoittaja ja ohjaaja Eeva-Liisa Hynynen on pyytänyt  sarjaan uusia avustajia: Lapin kansanedustajia.

Avustajien tehtävä olisi kommentoida "kiireellisesti" Kittilän kunnan päätöksentekoa. Jotta avustajien repliikit olisivat sarjaan sopivia, ohjaaja on liittänyt avustajille taustamateriaaliksi otteita sarjan aikaisemmista jaksoista: omia kirjoituksiaan.

Jännä kotimainen sarja: keskeinen rooli on tutkintajohtajalla, josta nyt on tehty kantelu oikeuskanslerille. Jännää - elokuvatarkastamon päätöksen mukaan sallittu: tosikoille.

Kittilän markkinat

Autoilimme Rouvan kanssa Lappiin, Kittilään. Minulla on tapana lehtiä lukiessani repiä irti ja taltioida mahdollista myöhempää käyttöä varten jutut, jotka kolahtavat ja uskon, että voin siteerata niitä blogissani. Otin koko nivaskan mukaan Kittilään ja perillä sitten siivosin suurimman osan roskakoriin.

En usko, että tässä nyt kävi niin kuin Taidehallin taannoisessa näyttelyssä: Taidehallin siivooja siivosi vahingossa pois taiteilijan performanssiin tarvittavan materiaalin. Taidehallin johtajan mukaan kyseessä oli "talon sisäinen tiedonkulkuvirhe".

Eikös olekin ihmeellistä: tietoa tulee ja sitä tulvii ja se kulkee erilaisia reittejä. Kittilää ja sen vaaleilla valittuja päättäjiä media on jo puolitoista vuotta riepotellut tunturiänkyröiksi ja lappilaisiksi suhmuroijiksi. Koko soppa alkoi syksyllä 2013. Antti Rinne erotti Jouni Palosaaren ja Kittilän kunta erotti kunnanjohtajan ja Levi Ski Resortin hallituksen ja siinä mukana meni Antti Rinnekin.

Hotelli Levitunturin johtaja muuttaa Imatralle. Levin ja Imatran kylpylähotellien tausta on sama: ammattiliitot. Valtio rahoitti RAY:n kautta Imatran Kylpylää sen 47 miljoonan markan alkuinvestoinnissa 37 miljoonalla markalla. Tämmösillä tuilla me kaikki alkaisimme yrittäjiksi. Kyllä sitten olisi kiva pienellä paikkakunnalla tuntea olevansa iso herra.

Olen kovasti miettinyt miten Suomen Kuvalehti ja sen kirjoituksia lainannunut media on vaikuttanut kittiläläisiin. Huokaisen helpotuksesta. Olimme Rouvan kanssa viime torstaina Siitosen kylässä Kittilän Kesämarkkinoiden avajaisissa. Kyläläiset olivat porukalla järjestäneet, lapset mukana, ohjelman. Vieraita oli eri puolilta suurta kuntaa. Kyläpäällikkö tarjosi meille 15 vuotta vanhaa hillapontikkaa - kyllä oli hyvää. Kiitos!

Sunnuntaina kävimme markkinoilla Kittilän keskustassa. Tunnelma markkinoilla oli hyvä. Kairan Laulajat lauloivat, Mandoliinimiehet soittivat, mieskuoro Kulvakot (kulvakko: rykimäkauden uuvuttama hirvas) esiintyi ja monet muut. Kittilässä on paljon lahjakkaita soittajia, laulajia, taiteilijoita. Ihmettelen, miksi etelän varesten piti käydä täällä raakkumassa.

Juha Ristamäki kirjoitti Iltalehdessä laajan artikkelin Kittilä-farssin taustoista. Kohta, kun olimme saapuneet Kittilään, minulle kerrottiin, että "se Ristamäki on saanut potkut". Ajattelin, että tästähän saa hienon blogin, jossa juorun lähteeksi ennenvanhaan olisi paljastunut sentraalisantra. Ei se tänään mene sillai, suusta suuhun. Joku oli vaan ihmetellyt facebookissa, että onkohan se Ristamäki saanut potkut, kun ei ole ilmestynyt uusia juttuja. Jos ei mollannut, niin toivoi lisää juttuja.

Matkalla Kittilään markkinoille kyydissä ollut "änkyrä" kertoi, että Ristamäen kirjoituksen tultua julkisuuteen ihmisten "vouhkaaminen" loppui. No, mitä nyt Suomen Kuvalehti vielä jaksaa jatkaa.

Kyllä tunturiänkyrä lumimiehen voittaa

Rouva ohjeisti viime perjantaina, että Ylen TV1:n Stradassa on mielenkiintoinen aihe: “Kittilän kunnanjohtaja Anna Mäkelä vastaan tunturiänkyrät”. Näin ohjelmaoppaat mainostivat. Istuimme loppuillasta töllöttämään. Ohjelma alkoi ja loppui. Ei vilaustakaan Anna Mäkelästä. Olisin halunnut nähdä myös tunturiänkyrän. Lumimiehestäkin puhutaan paljon, mutta ainoat havainnot taitavat olla lumeen jääneet jäljet.

Olisiko tunturiänkyrästä Lapin matkailuvaltiksi? Menkää nyt pian tekemään muutamat änkyräjäljet tunturiin. Ottakaa kuvia ja lähettäkää etelän metialle: "Ei ole nähty, mutta jälkiä on havaittu". Ei vaatiska, kyllä jossain täytyy olla tunturiänkyrä - onhan joulupukkejakin pilvin pimein.

Oikealla markkinoinnilla muutaman vuoden kuluttua New Yorkissakaan ei marssisi kulkueena joulupukkeja vaan tunturiänkyröitä. Coca Colaakin mainostaisi joulurekan kyljessä jouluvaloissa tunturiänkyrä.

Joulupukilla on Rovaniemellä joulupukin paja. Kittilään pitäisi perustaa tunturiänkyrän suhmurointisali. Ajatelkaa, mikä markkinointivaltti: maailman ainoa tunturiänkyrän suhmurointisali. "Jouluksi Leville suhmuroimaan!" Pitäisi kuitenkin toimia ripeästi, että Ruotsin lappi ei ehdi varastaa ideaa.

Taikka mitä minä tässä höpellän. Asiaa pitää kysyä itse tunturiänkyrältä. Potkulautamiehellä on jonkin verran suhteita, jos ei itse änkyrään, niin lappilaisiin, joilla on mahdollisesti havaintoja tunturiänkyrästä. Luulen, että tiedän miksi Stradan ohjelmaan ei saatu todistetta siitä, että tunturiänkyrä oikeasti on olemassa. Siteeraan tähän vapaamuotoisesti lappilaista päättäjää:

- Stradan toimittaja Jenni Stammeier soitti torstaina ja pyysi ohjelmaansa tunturiänkyrää haastateltavaksi.Juttelimme varmaan tunnin verran. Jennikin oli ihmeissään ja valitteli että aika yksipuolista on ollut median anti ja aika lailla Anna Mäkelän puolella.

- Sanoin ettei tunturiänkyrä varmaan haluaa ko. jutussa televisioon, koska tiedossa olisi julkinen ryöpytys ja hirmuinen loan heitto.

Kun Anna, raskaana oleva nainen, vihreä poliittiselta taustaltaan, valittiin Kittilän kunnanjohtajaksi, kepulla oli valtuustossa yhden äänen enemmistö. Vihreillä ei ollut valtuustossa yhtään edustajaa. Joulupukkikin on satuhahmo. Nimitetään Anna kunniatunturiänkyräksi.

Potkulaudalla Arabiasta Hakaniemeen

Puuroryynit oli loppu. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea puuroryynejä. Syyspäivä oli niin miellyttävä, että en pysähtynyt matkallani Arabian kauppakeskukukseen vaan potkin koko matkan Hakaniemeen ja takaisin. Olipa mukava matka. Jäi hyvä mieli. Jo kotipihassa pari ikäihmistä kokeili ja ihastui potkulautaan. Ensi keväänä meillä saattaa olla kasassa K60-potkulautajengi.

Potkulautaillessa on mukava antaa myös ajatuksen kuljeskella. Hermannin rantatiellä, kierrätyskeskuksen kohdalla, mieleeni pulpahti toimittajaurani ensimmäinen merkittävä uutinen: John F. Kennedy salamurhattiin Dallasissa. Tämä tapahtui vuonna 1963 22. marraskuuta - ei muuta kuin laakarotaatio seis ja etusivu uusiksi.

No, lähes 51 vuotta on kulunut. Olen ollut eduskuntatoimittaja. Minulla on ollut lehtimieskortti USA:ssa, Afrikassa, Lähi-Idässä. Vuonna 1975 perustin yrityksen. Haaveilin ja ajattelin, että joskus tiedon lisäksi voidaan välittää ymmärrystä. Eihän tiedolla ole mitään käyttöä, jos sitä ei ymmärrä.

Ajattelin, että jos aikoo ymmärtää yksityiskohtia, pitää nähdä kokonaisuus.

Näin minä ajattelin ja meinasin Sörnäisten rantatiellä törmätä lumikasaan. Lumiläjä ja siihen pystyyn isketty lumilauta olivat hitaasti sulava mainos. Ei Helsingissä missään muualla ollut lunta. Tosin pari päivää aikaisemmin lämpötila oli ollut pakkasen puolella ja maa paikoin hennosti valkoinen. "Onpa kauppiaalla ollut kova homma lunta kerätessään."

Kävin kysymässä: - Jäähallista.

Keinolumella Levinkin rinteitä on jo saatu laskettelukuntoon. Levin maailmancuppi on lähellä ja urheilutapahtuma onnistuu tänäkin vuonna. Toivottavasti kisayleisössä kukaan ei sekoile yhtä pahasti kuin viime vuonna.

Viime vuoden maailmancupin aikaan PRO:n puheenjohtaja Antti Rinne erotti Jouni Palosaaren. Nyt näyttää siltä, että tähän sotkuun ryhtynyt kunnanjohtaja Anna Mäkelä erotetaan - asia on esillä valtuustossa 17. marraskuuta. Valtuuston puheenjohtaja Inkeri Yritystä nyppii. Kukahan keksisi semmosen tiedonvälityksen, joka auttaisi ymmärtämään ihmiset uutisten takana, niin kuin Putininkin.

Lähellä Hakaniemen toria nuori nainen kysyi: - Missä on Hakaniemenkuja? Minä en osannut neuvoa eikä neuvoa osannut antaa paikalle osunut vanha pariskuntakaan. Sen sijaan meitäkin vanhempi rouva tiesi: - Se on tuo kadunpätkä tuossa, tien toisella puolella, vastapäätä.

Jäin vanhan pariskunnan kanssa vähäksi aikaa puhelemaan. Mies selvitti: - Olen asunut vuosia tuossa naapurissa enkä tiennyt missä on Hakaniemenkuja. Olen minä kuitenkin aina kotiin osannut!

Paluumatkalla muistin poiketa Arabian kauppakeskuksessa ja ostaa puuroryynit. Sain parilta vastaantulijalta myös neuvon: - Ota tuosta puusta, jossa on keltaisia siemeniä, pari oksaa, laita ne vaasiin ja aamulla ne on punaisia ja kauniita. Minähän otin.

Voi että kävi somesti!

On se kiva, kun ihmisellä on kavereita. Hakaniemen hallissakin, usein kun käy ja juttelee, niin tutuiksi tullaan. Rouva oli sanonut, että Potkulautamies saa hakea hallista kalaa ja vihanneksia. Lappasin tomaatteja paperipussiin ja maksaessa osoitin tomaatteja tiskillä: - Nämä on noita tomaatteja.

- Älä niitä ota, ota noita, kauppias neuvoi. "Noi toiset on parempia." Vaihdoin toiset tomaatit pussiin ja kyllä kannatti - en ole koko vuonna, en edes Pariisissa, saanut yhtä maukkaita tomaatteja.

Mutta eihän ne tomaatit kauan riittänyt. Piti hakea seuraavana päivänä lisää. - Noiko on niitä maukkaita tomaatteja? - Ei. Ne on täällä tiskin alla. Emme saaneet tänään lisää ja jäljellä on vain yksi laatikko ja siitä myydään vain niille, jotka osaavat kysyä.

Hyvät suhteet ja kaverit ovat hyödyllisiä. Kittilään, kepulaiseen kuntaan, valittiin, ei ainakaan suhteilla, kunnanjohtajaksi nainen, joka oli Kauniaisten (sekin vielä) vihreiden puheenjohtaja. Kaukaa katsellen elämä Kittilässä oli rauhallista kunnes vuosi sitten Levin maailmancuppiin tuli vieraaksi ay-pomo Antti Rinne.

Johan alko tapahtua. Antti puuhasteli Levillä muutaman päivän, erotti rinnehissiyhtiön toimitusjohtajan ja sen jäljiltä Kittilän kunta on vieläkin sekasortoisessa tilassa. Joku onkin jo ehtinyt arvuutella: Kauankohan menee, että tarmokas ministeri saa koko maan kaaokseen?

Jotain omituista maailmancupin aikaan ilmeisesti tapahtui, koska Antti Rinne on lehtihaastattelussa väittänyt, että häntä yritettiin painostaa pelottelemalla negatiivisella julkisuudella. Jos olisi juhlinut ja ollut kekkulissa, niin siitä nyt ainakaan ei olisi saanut mitään negatiivista julkisuutta, onhan se niin tavallista. Mistähän sitten? Arhinmäen mitalijuhlat Sotshissa on poikkeus. Niistä juhlista ei tosin aiheutunut kenellekään vahinkoa, mutta kivahan asiasta varmaan oli kirjoitella.

Levin maailmancupin jälkihöyryt veti sumuunsa myös Kittilän vihreän kunnanjohtajan. Anna Mäkelä on ollut napit vastakkain kunnan vaaleilla valittujen päättäjien kanssa. Nyt näyttää siltä, että Mäkelä saa potkut. Annaa varmaan lohduttaa tieto, että vanhat kaverit eivät ole jättäneet. Suomen Kuvalehti on antanut paljon palstatilaa ja tukevaa "tutkivaa" journalismia on julkaistu muuallakin.

Ylen Docventures on julistanut Tuntematon Sankari-kilpailun. "Todelliset sankarit liikkuvat varjoissa." Anna Mäkelä on asetettu ehdokkaaksi. Suomen Luonnonsuojeluliiton tiedottaja Laura Rantanen perustelee ehdokkuutta sillä, että Mäkelä on yrittänyt puuttua "suhrumointiin" ja että "epämääräistä päätöksentekokulttuuria on ihan kaikkialla". Missähän kunnassa Rantanen on, jos on, osallistunut kunnallispolitiikkaan?

Kunnanjohtaja Mäkelä ei ihan "varjoissa" ole liikkunut vaan lienee tällä hetkellä maan tunnetuin kunnanjohtaja.

P.S. Suomessa järjestetään ensi vuonna eduskuntavaalit.