Ensin oli santaa ja sitten oli lunta

Tultiin Leville. Rouva sanoi, että potkulautamies saa käydä kaupassa. Piti hakea poroa ja Laitilan Kukkoa ja puikuloita muusiin. Mökille tullessamme olin tarkkaillut, että meiltä Levin keskustaan johtava kevyenliikenteen väylä taitaa olla hyvässä kelissä potkukelkkailla. Kattia kans. Joku törppö oli käynyt sen hiekottamassa. Jääräpää kun olen raahasin mennen tullen potkulekkaa hiekassa edestakaisin yhteensä lähes 10 kilometriä.

Seuraavana päivänä rouva sanoi, että puolukat sopivat hyvin muusin kanssa ja Laitilan Kukkokin alkaa olla vähissä. Potkulautamies saa hakea Sirkan kaupasta puolukoita ja Laitilan Kukkoa. Ajattelin, että nyt olen viisaampi ja lähdinkin matkaan potkulaudalla. Olin edellisen päivän matkan jälkeen ajatellut, että kevyenliikenteen väylä sopii hyvin potkulautailla. Kattia kanssa. Lykkäsin potkulautaa, nyt lumisella kevyenliikenteen väylällä 10 kilometriä edestakaisin.

Aina ei mene niin kuin suunnitellaan. Pitäisi olla kyky muuttaa suunnitelmia silloin, kun olosuhteet muuttuvat.

Sotiminen on laillista. Kaljapullon kuva ei.

Rouva palasi tyytyväisenä Oulusta: esitelmä oli mennyt hyvin. Kotona hän sanoi, että nyt olisi kiva syödä kukkakaalikeittoa. Potkulautamies saa hakea kukkakaalin ja lehtipersiljaa. Kassalla, Arabian kauppakeskuksessa, edelläni oli isä kahden pienen lapsensa kanssa. Isä keräsi ostoksia hihnalta kassiin. Pienempi lapsi istui rattaissa ja vanhempi veli kurkisteli hihnalle. Hihnalla oli pullollinen vettä. Vesi oli pakattu vihertävään muoviin.

- Kato isi! Kiiltävää vettä!

Ajattelin, että tästähän voi vääntää kaikenlaisia syvällisiä ajatuksia. Niin voikin. Eks voikin? Mieti itte!

Potkulautailin samalla reissulla kalaostoksille Hakaniemenhalliin. Kotimatkalla, lähellä Kalasatamaa havahduin katselemaan pyörivää mainostolppaa. Siinä mainostetaan Helsingin Kaupunginteatterin näytelmää: "Otetaas toiset". Mainoksessa näkyy lasillinen viiniäkin.

No!, Moraalinvartijan ei tarvitse olla tästä huolissaan, kohtahan kaikenlainen viinan mainonta ja kaljapullojenkin julkinen esiintyminen on lailla kielletty. Kaupunginteatterin näytelmälle täytyy tietysti antaa uusi nimi. Esityksen katsojille pitää myös asettaa ikärajoitus: ei alaikäisten voi sallia "nauraa sydämensä pohjasta", kun aikuiset näyttelevät olevansa kännissä.

Pressiklubissa Ruben Stillerin Moraalinvartija kysyi tohkeissaan onko tällä kansakunnalla enää mitään tulevaisuutta, jos viikon keskeinen kysymys sosiaalisessa mediassa on ollut se, lukeeko pakkausmerkinnässä lörtsy. No!, kyllä tällä kansakunnalla on tulevaisuutta. Eihän kukaan ollut oikeasti kiukustunut siitä saako pakkauksessa lukea lörtsy vai ei. Kansa on kiukustunut siitä, että virkamiehet, jotka sentään ovat käyneet koulujakin, miettivät tällaisia asioita ja että siitä maksetaan vielä säännöllistä kuukausipalkkaa.

Kansainvälisellä tasolla sota on laillinen, jos se julistetaan. Pienimuotoisesti, ihan kylätasolla, on pieniä riitoja naapureiden välillä, milloin melutasosta, tien paikasta, semmosista turhanaikaisista asioista. Ehdotan, että säädetään laki siitä, että jos julistaa mottaavansa naapuria kuonoon, niin mottaus on laillinen. Tietysti yksityiskohdat esimerkiksi siitä, mikä on julistuksen muoto ja kuinka kauan ennen mottausta ja keille viranomaisille se on tehtävä, säädetään erikseen tarkemmin asetuksella.

Älyä etsitään

Vein rouvan Vantaan lentokentälle, josta hän matkusti Ouluun puhujaksi Muistiliiton tilaisuuteen. Minä jäin Helsinkiin ja oli outo olo, kun ei saanut tehdä mitään. "Potkulautamies saa viedä roskat. Potkulautamies saa käydä kaupassa." No, potkulautailin Arabian kauppakeskukseen ja hain kaljaa.

Edellisen blogini päätin toteamukseen, että Ukrainassakin olisi rauhallista, jos joku hoitaisi Putinin vatsavaivat. Hä? Istuin alas ja hankin tietoa netistä. "Ihmisen soluista 95% on bakteereja ja suurin osa niistä asustaa suolistossa ja painaa 1,5 kiloa."

Löysin myös tiedon, että ihminen on suunnaton ekosysteemi. "Seuralaisbakteerit vaikuttavat ainakin painoon, oppimiskykyyn, masennukseen, ravinnon käyttöön ja allergioihin." Bakteerit tai niiden puute on syynä moniin sairauksiin.

Erityisen kiinnostavaa on tieto että, "bakteerit tuottavat myös aivojen välittäjäaineita, jotka vaikuttavat muun muassa mielialaamme kuten gamma-amino-voihappoa". Uskon, että ihmisten maailma olisi rauhallisempi ja mukavampi elää, jos johtajien mielentila ennen huippukokousta selvitettäisiin kysymyksellä: - Kuinka vatsanne voi ja onko suolenne toiminut normaalisti?

Nukuin yön yli. Aamulla Hesari otti kantaa siihen, että ministeriöiltä oli pyydetty ideoita kasvun, työllisyyden, kilpailukyvyn ja julkisen talouden tasapainon edistämiseksi. Ideoiden ehtona oli, että ne eivät lisäisi valtion velkaa. No!, ideoita tuli ja joidenkin rahoituskin pystyttiin hoitamaan niin, että teknisesti ottaen valtion budjetin alijäämä ei kasvaisi: rahoitus hoidetaan siirtämällä "omaisuutta yhdestä valtion taskusta toiseen".

Miten se meni se `byrokratian lyhyen kurssin oppikirjaan sisältyvä kertomus siitä, miten liian lyhyt peitto pidennetään. Jos jalkoja palelee, niin leikataan peiton yläpäästä pala jalkopäähän. Niinhän se meni.

Tiedesivuillaan päivän Hesari totesi, että "jotkut tutkijat epäilevät delfiinien älykkyyttä myytiksi". Viereisellä sivulla arvioidaan Markus Hotakaisen kirjaa "Onko siellä ketään - Avaruuden älyä etsimässä".

Minusta tämä Hotakaisen kirjan aihe on kiehtova: kun äly ei ole täällä, niin missä se on.

No, vanha kansa on viisas: olet sitä, mitä syöt. Ja vanhan laulun sanat meni (nyt räpiksi muutettuina) jotenkin niin, että valtiopäivill on päätetty, että lörtsyä ei saa sanoa lörtsyksi.

Hoidetaan vatsavaivat niin ongelmatkin hoituvat

Pariisissakin rouvalla on tapana todeta, että Potkulautamies saa käydä kaupassa. Ja niin minä taas kävin. Olipahan omituinen kauppa. Kaupassa oli vain yksi jono kassoille, jotka nekin olivat jonossa. Kotona olen tottunut siihen, että kassojen rivistön rintamalinja on leveä ja jokaiselle oma jononsa ja minä vielä valitsen aina väärän jonon. Pariisissa vapautunut kassa huusi: -Seuraava!

Sitä paitsi laittamalla kassatkin jonoon, kauppias oli säästänyt huomattavasti myymälätilaa myytäville tavaroille.

Kävimme rouvan kanssa Pariisissa tutustumassa runsaan kuukauden ikäiseen Eleanoraan. Suloinen lapsi, joka jo hymyili eikä itkuillut, jos ei ollut syytä: nälkä tai ilmavaivoja. Nälkä helpotti syömällä ja ilmavaivat piereskelemällä. Me tulimme hyvin toimeen keskenämme.

Kotona Suomessa olin kuullut tutkimuksesta, jonka mukaan vettä sellaisenaan, aineena ei voi kokea, vain sen välittämiä tuntemuksia. Ajattelin, että sehän on niin kuin elämäkin: syvintä olemusta ei ymmärretä, sattuu, jos toinen lyö turpaan, mutta halaus tekee hyvää.

Kysyin vedestä ja sen olemuksesta Eleanorin vanhemmilta, jotka molemmat ovat fysiikan tohtoreita ja opettavat yliopistossa. Heidän alueensa on kolloidifysiikka, kemian ja fysiikan välimaastoa. Opin, että vesimolekyyli on yksi kaikkein yksinkertaisimmista, mutta sitä ja sen toimintaa ei vieläkään ymmärretä.

Vesimolekyyli, yksi happiatomi ja kaksi vetyatomia, näyttää kuulemma Mikki Hiireltä: iso pää ja kaksi korvaa. Aika inhimillistä. En tiedä johtuiko päästä vai korvista, mutta Jacques Benveniste tuli kuuluisaksi, väittämällä, että vedellä olisi muisti. Tämä väite on todettu vääräksi, mutta elää edelleen mm. homeopatiassa.

Neuvostoliitosta puolestaan tuli 1960-luvulla väite, että siellä on löydetty vedelle täysin uusi olomuoto, ikään kuin pehmeätä vahaa. Tästä heräsi pelko, että tippa tätä "vettä" muuttaisi maailman kaikki  meret pehmeäksi vahaksi. No, eihän tippa aatettakaan tehnyt maailman kaikista maista kommunistisia.

Pistää ihmettelemään, miten muka ymmärretään monimutkaisia asioita, jos ei edes sitä miten Mikki Hiiri toimii ei ymmärretä. Eleanor pyrkii saamaan huomiota ja helpotusta oloonsa, kun on nälkä tai vatsavaivoja.

Jos Putinilla on vatsavaivoja, niin ei huomion saamiseksi olisi tarvinnut Krimiä vallata. Ukrainankin voisi jättää rauhaan, jos joku kävisi vähän vatsaa hieromassa: - Voi voi pikku Putin, olet sinä söpö.

Veronmaksajan paras ystävä on verottaja

Non niin! - Potkulautamies saa kipaista hakemaan lehdet, rouva tokaisi aamusella heti kun Hesari oli luettu, kahvi juotu ja puuro syöty. Minähän kipaisin, R-kioskille Hämeentien toiselle puolelle ja molemmat iltapäivälehdet olivat "Tänään vain 1 euro".

Tyttö tiskin takana otti 2 euron kolikon ja kysyi: - Otatko kuitin? Minä vastasin, että "älä naurata". Iltapäivälehtien lisäksi sain oikeatakin informaatiota. Myyjän on pakko tarjota ostoksista kuittia. "Jos et tarjoa ja jäät kiinni, tulee 300 - 1 000 euron sakot."

Että tämmöstä. Potkulautailin myöhemmin puolenpäivän jälkeen Hakaniemenhalliin päivän ruokaostoksille: ostin kalaa ja vaihtorahojen mukana tuli kuitti, vihanneskauppiaalta vaihtorahat ja kuitti, Ismon kaupasta vaihtorahat ja kuitti.

Ja minä heitin kuitit lähimpään roskakoriin. Rouvalla sen sijaan saattaa lompakossa olla kuitteja niin paljon, että sieltä ei seteleitä lyöydykkään. Minulla ei ole ollut edes lompakkoa yli 40 vuoteen - matkustelin paljon ja lompakko on helppo varastaa.

Ihan oikeesti kuitit on hyvä keksintö: niillä pyritään kitkemään harmaata taloutta. Ehdotan, että mahdollisimman pian tehtäisiin tutkimus paljonko kuitit ovat lisänneet verotuloja. Jotta tulos olisi totuudenmukainen siihen on tutkittava myös kuittikaupan ja paperiteollisuuden kasvu. Jos kasvua ei ole siinä määrin kuin lakeja ja asetuksia säädettäessä arvioitiin, pitää lisätä kuittitarkastajien määrää.

Valtiovarainministerille tämä sopisi hokemaan: työllisyys kasvaisi. Toinen hokema tuli jo todettua edellä: kuittikaupan ja -tuotannon kasvu.

Sitä paitsi, jos on oikein paljon kuittitarkastajia, niin kulutuksessakin havaitaan kasvua. Tämmönen kasvu on kuitenkin marginaalista. Syytä tutkitaan (lisää työllisyyttä) ja todennäköisesti syyksi todetaan se, että valtiolla on rahat vähissä eikä tarkastajilla ole varaa suuriin ostoksiin. Niin, ja tällainen niukkuus on johtanut siihen, että poplariin pukeutunut henkilö, joka sisällä käyttää aurinkolaseja tunnistetaan tarkastajaksi siitä, että hän lihatiskillä pyytää: - Yksi nakki, kiitos!

Koko projekti vaarantuu, jos kenttätöihin ei osoiteta riittävästi resursseja. Jos resursseja lisätään siitä syntyy uusia ongelmia. Saattaisi käydä niin, että tarkastaja hankkii valtion lisätyillä tutkimusmäärärahoilla perheelleen koko vuoden sapuskat ja uuden sohvakaluston. Miten tällaisesta luontaisedusta verotetaan? Ainakin asia pitää selvittää.

Perustetaan toimikunta. Ongelma ratkaistaan sillä, että valtio perustaa omia tavarataloja, joissa näitä peitetehtävissä hankittuja tuotteita myydään. Kohta valtiovarainministeri keksii ihan uuden ajattelun mallin talouteen: mitä useammin tuote vaihtaa omistajaa ennen kuin se päätyy kuluttajalle, sitä vireämpi kaupan sektori on.

Kuittiko?-hokema on synnyttänyt myös kaivattuja innovaatioita ja työpaikkoja huipputeknologian tuotannossa. Kehitteillä on kassakone, joka kysyy automaattisesti asiakkaalta: "Otatteko kuitin?" Tämän kysymyksen sanavalinnat on määritelty ministeriössä eikä asiakkaan tarvitse kuunnella epämääräisiä kysymyksiä kuten: - Saiskos sulle olla kuitti, Hä?

Kehittyneempi kassakone lisää vielä automaattisesti: - Hyvää loppupäivää! Vieläkin kehittyneempi versio tunnistaa, että on perjantai: - Hyvää viikonloppua!

Suomen teollisuus saadaan nousuun hokema-automaateilla, joille legendaarisista filosofeista ja korkean paikan guruista koottu erityisasiantuntijatyöryhmä ennustaa maailmanlaajuista kysyntää: - Haluan todeta sen, että tarvitaan kasvua ja työllisyyttä, haluan todeta sen, että tarvitaan kasvua ja työllisyyttä....

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288752119791.html

Potkulaudalla Arabiasta Hakaniemeen

Puuroryynit oli loppu. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea puuroryynejä. Syyspäivä oli niin miellyttävä, että en pysähtynyt matkallani Arabian kauppakeskukukseen vaan potkin koko matkan Hakaniemeen ja takaisin. Olipa mukava matka. Jäi hyvä mieli. Jo kotipihassa pari ikäihmistä kokeili ja ihastui potkulautaan. Ensi keväänä meillä saattaa olla kasassa K60-potkulautajengi.

Potkulautaillessa on mukava antaa myös ajatuksen kuljeskella. Hermannin rantatiellä, kierrätyskeskuksen kohdalla, mieleeni pulpahti toimittajaurani ensimmäinen merkittävä uutinen: John F. Kennedy salamurhattiin Dallasissa. Tämä tapahtui vuonna 1963 22. marraskuuta - ei muuta kuin laakarotaatio seis ja etusivu uusiksi.

No, lähes 51 vuotta on kulunut. Olen ollut eduskuntatoimittaja. Minulla on ollut lehtimieskortti USA:ssa, Afrikassa, Lähi-Idässä. Vuonna 1975 perustin yrityksen. Haaveilin ja ajattelin, että joskus tiedon lisäksi voidaan välittää ymmärrystä. Eihän tiedolla ole mitään käyttöä, jos sitä ei ymmärrä.

Ajattelin, että jos aikoo ymmärtää yksityiskohtia, pitää nähdä kokonaisuus.

Näin minä ajattelin ja meinasin Sörnäisten rantatiellä törmätä lumikasaan. Lumiläjä ja siihen pystyyn isketty lumilauta olivat hitaasti sulava mainos. Ei Helsingissä missään muualla ollut lunta. Tosin pari päivää aikaisemmin lämpötila oli ollut pakkasen puolella ja maa paikoin hennosti valkoinen. "Onpa kauppiaalla ollut kova homma lunta kerätessään."

Kävin kysymässä: - Jäähallista.

Keinolumella Levinkin rinteitä on jo saatu laskettelukuntoon. Levin maailmancuppi on lähellä ja urheilutapahtuma onnistuu tänäkin vuonna. Toivottavasti kisayleisössä kukaan ei sekoile yhtä pahasti kuin viime vuonna.

Viime vuoden maailmancupin aikaan PRO:n puheenjohtaja Antti Rinne erotti Jouni Palosaaren. Nyt näyttää siltä, että tähän sotkuun ryhtynyt kunnanjohtaja Anna Mäkelä erotetaan - asia on esillä valtuustossa 17. marraskuuta. Valtuuston puheenjohtaja Inkeri Yritystä nyppii. Kukahan keksisi semmosen tiedonvälityksen, joka auttaisi ymmärtämään ihmiset uutisten takana, niin kuin Putininkin.

Lähellä Hakaniemen toria nuori nainen kysyi: - Missä on Hakaniemenkuja? Minä en osannut neuvoa eikä neuvoa osannut antaa paikalle osunut vanha pariskuntakaan. Sen sijaan meitäkin vanhempi rouva tiesi: - Se on tuo kadunpätkä tuossa, tien toisella puolella, vastapäätä.

Jäin vanhan pariskunnan kanssa vähäksi aikaa puhelemaan. Mies selvitti: - Olen asunut vuosia tuossa naapurissa enkä tiennyt missä on Hakaniemenkuja. Olen minä kuitenkin aina kotiin osannut!

Paluumatkalla muistin poiketa Arabian kauppakeskuksessa ja ostaa puuroryynit. Sain parilta vastaantulijalta myös neuvon: - Ota tuosta puusta, jossa on keltaisia siemeniä, pari oksaa, laita ne vaasiin ja aamulla ne on punaisia ja kauniita. Minähän otin.

Voi että kävi somesti!

On se kiva, kun ihmisellä on kavereita. Hakaniemen hallissakin, usein kun käy ja juttelee, niin tutuiksi tullaan. Rouva oli sanonut, että Potkulautamies saa hakea hallista kalaa ja vihanneksia. Lappasin tomaatteja paperipussiin ja maksaessa osoitin tomaatteja tiskillä: - Nämä on noita tomaatteja.

- Älä niitä ota, ota noita, kauppias neuvoi. "Noi toiset on parempia." Vaihdoin toiset tomaatit pussiin ja kyllä kannatti - en ole koko vuonna, en edes Pariisissa, saanut yhtä maukkaita tomaatteja.

Mutta eihän ne tomaatit kauan riittänyt. Piti hakea seuraavana päivänä lisää. - Noiko on niitä maukkaita tomaatteja? - Ei. Ne on täällä tiskin alla. Emme saaneet tänään lisää ja jäljellä on vain yksi laatikko ja siitä myydään vain niille, jotka osaavat kysyä.

Hyvät suhteet ja kaverit ovat hyödyllisiä. Kittilään, kepulaiseen kuntaan, valittiin, ei ainakaan suhteilla, kunnanjohtajaksi nainen, joka oli Kauniaisten (sekin vielä) vihreiden puheenjohtaja. Kaukaa katsellen elämä Kittilässä oli rauhallista kunnes vuosi sitten Levin maailmancuppiin tuli vieraaksi ay-pomo Antti Rinne.

Johan alko tapahtua. Antti puuhasteli Levillä muutaman päivän, erotti rinnehissiyhtiön toimitusjohtajan ja sen jäljiltä Kittilän kunta on vieläkin sekasortoisessa tilassa. Joku onkin jo ehtinyt arvuutella: Kauankohan menee, että tarmokas ministeri saa koko maan kaaokseen?

Jotain omituista maailmancupin aikaan ilmeisesti tapahtui, koska Antti Rinne on lehtihaastattelussa väittänyt, että häntä yritettiin painostaa pelottelemalla negatiivisella julkisuudella. Jos olisi juhlinut ja ollut kekkulissa, niin siitä nyt ainakaan ei olisi saanut mitään negatiivista julkisuutta, onhan se niin tavallista. Mistähän sitten? Arhinmäen mitalijuhlat Sotshissa on poikkeus. Niistä juhlista ei tosin aiheutunut kenellekään vahinkoa, mutta kivahan asiasta varmaan oli kirjoitella.

Levin maailmancupin jälkihöyryt veti sumuunsa myös Kittilän vihreän kunnanjohtajan. Anna Mäkelä on ollut napit vastakkain kunnan vaaleilla valittujen päättäjien kanssa. Nyt näyttää siltä, että Mäkelä saa potkut. Annaa varmaan lohduttaa tieto, että vanhat kaverit eivät ole jättäneet. Suomen Kuvalehti on antanut paljon palstatilaa ja tukevaa "tutkivaa" journalismia on julkaistu muuallakin.

Ylen Docventures on julistanut Tuntematon Sankari-kilpailun. "Todelliset sankarit liikkuvat varjoissa." Anna Mäkelä on asetettu ehdokkaaksi. Suomen Luonnonsuojeluliiton tiedottaja Laura Rantanen perustelee ehdokkuutta sillä, että Mäkelä on yrittänyt puuttua "suhrumointiin" ja että "epämääräistä päätöksentekokulttuuria on ihan kaikkialla". Missähän kunnassa Rantanen on, jos on, osallistunut kunnallispolitiikkaan?

Kunnanjohtaja Mäkelä ei ihan "varjoissa" ole liikkunut vaan lienee tällä hetkellä maan tunnetuin kunnanjohtaja.

P.S. Suomessa järjestetään ensi vuonna eduskuntavaalit.