Aku Ankka eduskuntaan

Lähdin Kittilässä potkulaudalla rouvan kehotuksesta asioimaan Sirkan kauppaan. Piti hakea jauhelihaa. Potkin itseni matkalle kädet paljaina ja Intian Delhin The Imperial-hotellista ostettu lippis päässä. Lippiksessä lukee komeasti: The Imperial. En minä kuitenkaan päässyt ensimmäistä mutkaa kauemmaksi: korvia alkoi paleltaa ja kädet kohmettuivat.

Palasin takaisin, pukeuduin asiallisesti ja lähdin sitten vasta matkalle. Käteeni löysin talvivaatteista hiihtohanskat ja päähäni villaisen, valkoisen pipon, jossa on iso musta tupsu ja jossa lukee Ping. Pipon olin ostanut Winchesterin kuninkaallisen golfkentän (The Royal Winchester Golf Club) proshopista.

Pelasin Winchesterissä golfia yli 10 vuotta. Pelasimme leikkisiä reikäpelejä äijäporukassa myös tammikuussa, pipot päässä. Aamulla väylät saattoivat pilvettöminä aamuina olla valkoisena kuurassa. Parin väylän jälkeen aurinko sulatti väyliä vihreiksi. Jonkin aikaa kenttä oli usvainen ja usvan seassa liikkui harmaita hahmoja. Aika erikoinen näky.

Englannissa golfin pelaaminen oli hauskaa. Tärkeintä pelissä oli mukava porukka. Ja kun äijät tunsivat toisensa äijät osasivat myös vinoilla toisilleen. Englantilaista huumoria? Ja terveellistä! Innostukseni golfiin lopahti, kun palasimme Suomeen: "Ei me mitään hauskoja pelejä pelata. Me halutaan tehdä korttia." Monet osaavat paremmin antaa neuvoja pelikaverilleen kuin itse pelata.

Tässä hyvä uutinen: ystävämme, joka on väitellyt leikillä oppimisesta, sanoo, että leikillisyys on Suomessakin tulevaisuuden juttu. Ajatelkaa, Amerikassakin Forbes on laittanut rikkaimpien fiktiohahmojen tulot järjestykseen jo vuodesta 2002 lähien. Vasta tänä keväänä Ilta-Sanomat julkaisi listasta tietoja. Viime heinäkuun listauksen rikkain oli Roope Ankka (47,7 miljardia euroa) ja toiseksi rikkain Hobitti-kirjan lohikäärme Smaug (39,4 miljardia euroa).

Monet ihmiset ovat julkisuudesta tuttuja, BB-tähtiä ja muita. Varmaan joku listaa heidän julkisuusarvoaan, ainakin puolueet. Samanlaista listaa voisi tehdä myös fiktiohahmoista ja valita heistäkin puolueelle ääntenkalastajia: Karvinen vetoaisi kissaihmisiin ja Pluto koiraihmisiin.

Kruununhaassa verenhimoisia hyttysiä

Tulimme reilu viikko sitten Lappiin. Ei itikan itikkaa. Joskus on joskus ei. Ensimmäisinä vuosina täällä kun olimme, ei ollut. Etelän vareksille vinoilinkin, että jutut Lapin hyttysistä on kateellisten luoma mielikuva. Asuimme silloin Helsingissä Kruununhaassa, jossa piha ja muukin ympäristö on asfalttia. Kesäöinä heräilin kuitenkin inininään, iiiiiIII!, ja kipeetä teki. Lehdestä sitten luin, että vanhoissa taloissa saattaa olla viemärihyttysiä. Kokemuksesta tiedän, että ne ovat harmaita ja verenhimoisia.

Levillä on ollut mukava potkulautailla nyt viileässä säässä - tänään Hotelli Levitunturin ravintolaan Kittilän ihmiset ry:n lounastiistaihin. Rouva tuli omia aikojaan autolla. Tapasimme paljon tuttuja. Halailimme ja kyselimme ja kuuntelimme kuulumisia.

Iivo näytti sormiaan ja totesi niiden koukistuneen niin, että "ei onnistu enää kalanperkkaus". Kysyin, että kuinkas haitarinsoitto? - Kyllä sitä vielä näpelöi.

Ikäihmisille järjestetyssä tilaisuudessa oli myönteinen tunnelma. Monella on viime vuonna ollut vaikeita vaiheita elämässään. "Mieheni kuoli, mutta eteenpäin tässä eletään. Tottakai tulen Kittilän ihmisten illallistanssiaisiin." "Sydämeni leikattiin ja makasin sairaalassa kuusi kuukautta, mutta olen minä sen verran kuntoutunut, että tulen illallistanssiaisiin,tottakai."

Tottakai paikalla oli myös Krigsholmin Mauno. Mauno on linja-autonkuljettaja. Hän oli ikänsä vuoksi joutunut luopumaan ajoluvastaan. EU:n lainsäädäntö kuitenkin poisti ikärajoituksen ja Mauno suoritti ajokokeet ja tutkinnon 84-vuotiaana. Nyt hän on ostanut kesämökkipalstan ja rakentaa rantasaunaa. Mauno kertoi 90-vuotispäivillään, että "täytyyhän ihmisellä olla tulevaisuuden suunnitelmia". Mauno oli ostanut työkoneenkin ja tehnyt saunalleen 1,5 km tietä.

Kittilän ihmiset ry:n ensimmäisestä virkistystilaisuudesta vein Hangasvaaran Maijaa Kinisjärvelle. Jos oikein muistan, Maija oli yli 90 vuotta vanha. Häntä jännitti kotitiensä kunto, se oli huonossa hoidossa ja kuoppainen. Mutta: "Ajattele, ei tänne ennen ollut tietä ollenkaan." Maija muisti lisäksi, että "kävin Sieppijärvellä, siellä vasta oli huonoja teitä."

En ole tällä reissulla Lapissa kohdannut kevyen liikenteen väylällä yhtään ihmistä, joka puhuisi itsekseen nappi korvassa tai ajaisi polkupyörällä kännykkää näpelöiden. Toivottavasti ihmisten tapa katsoa toisiaan silmiin ja tervehtiä ja jutella ei ole katoavaa kansanperinnettä.

Tiedostavaa seksiä ja eettistä pornoa

Ajelin rouvan lääkärille. Odotellessani rouvaa vastaanotolta lueskelin iltapäivälehtiä. Kummallisia uutisia: "Yritti surmata vaimonsa pudottamalla ikkunasta." "Mies liekehti bussipysäkillä." "Saha kimposi käsivarteen." "Sekoittiko isyys kuhan pään?" "Kimmo Sasi juhli naisseurassa."

Muistan televisiosta köyhän uutispäivän. "Linja-auto kaatui Kiinassa, useita kuoli." Kyllä pitää paikkansa vanha kansan viisaus: tieto lisää tuskaa.

Meillä oli keväällä muutama tuskainen viikko. Rouvan kylki oli kipeä. Kivun aiheuttajaa oli etsitty erilaisilla tutkimuksilla - turhaan. Mutta nyt tuli tietoa. Kun rouva palasi vastaanotolta hänen ensimmäinen sanansa oli: "Helpotti." Professori oli osannut kertoa, mistä kipu johtuu. Tuska helpotti ja meille molemmille tuli "hyvä olo". Ei kansa ollutkaan oikeassa: tieto vähensi tuskaa.

Parin päivän päästä pääsimme kevein mielin matkalle Lappiin. Ajoimme noin 960 kilometriä Helsingistä Pudasjärven kautta Kittilään. Pysähdyimme Kärsämäellä, tankkasimme ja joimme kahvit. Kaikkiaan matka Helsingistä Kittilään kesti 11 tuntia: kuuntelimme radiota ja söimme välillä omia eväitämme.

Heinolaa ohittaessamme kuuntelimme Ylen radio ykköstä. Puujalkavitsin aiheen sain Leevi Madetojasta kertoneesta jutusta. Kulttuuritoimittajan mukaan Madetoja  "esiintyi elokuvasäveltäjänä vain kerran". Tästä muistui mieleeni, että minä nuorena partiolaisena esiinnyin joulupukkina kolme kertaa. Miksi toimittaja ei sanonut, että Madetoja sävelsi vain yhden elokuvasävelmän.

Jyväskylän jälkeen, en muista Ylen radio puheessa vai ykkösessä, tuli juttua uudesta seksilehdestä. Lehden tekijöiden puheessa kuulin ensimmäisen kerran sanayhdistelmät "tiedostava seksi" ja "eettistä pornoa". Kieli kehittyy. Kielellä muuten hämätään ihmisiä joskus ihan tarkoituksella.

Ghana taisi olla Afrikassa ensimmäinen siirtomaa, joka itsenäistyi. Maan ensimmäinen presidentti oli Nkrumah, josta englanninkielinen media kirjoitti, että häntä kutsutaan maassa vapahtajaksi. Akaan kielestä oli yksi sana käännetty englanniksi väärin: tosiasiassa kansa kutsui Nkrumahia vapauttajaksi.

Taisi olla Oulun korkeudella, ennen tai jälkeen, kun Ylen radio puheessa tuli hyvä juttu George Orwellista, hänestä itsestään, mutta myös kirjasta Eläinten vallankumous. "Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia." Vallankumous alkoi iskulauseilla kuten: "Nelijalkaiset ovat hyviä, kaksijalkaiset pahoja." Kun vallankumousjohtaja sika Napoleon oli päässyt nauttimaan vallasta, hän nousi palatsinsa parvekkeella kahdelle jalalle ja julisti, jos muistan oikein: - Nelijalkaiset ovat hyviä eivätkä kaksijalkaisetkaan  pahoja.

Ja lampaat määkivät. Joukkovoima on valtaa. Mutta niin kuin vanha kansa viisaasti sanoo: - Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Tulimme Kittilään hyvissä ajoin alkuillasta ja lämmitimme saunan. Istuimme terassilla. Autuas hiljaisuus.

Asiakkaan avain virtuaalimaailmassa

Potkulautailin tänään Arabianrannasta Helsingin keskustaan: Stokkalle ja Hakaniemen halliin. Muutamme joksikin aikaa Lappiin ja rouvan mielestä meillä on nyt kesän viimeinen tilaisuus nauttia herkuista, joita Kittilässä emme saa. Lapissa me syömme poroa.

Aleksanterinkadulla kaksi keski-ikäistä herraa keskusteli vilkkaasti keskenään. Ohitin heidät potkulaudalla ja korviini tarttui keskustelusta kaksi lausetta: "Siellä on ihan erilainen maailma. Siellä saa käyttää järkeensäkin." Muuta en kuullut ja jäin arvuuttelemaan mistä maailmasta pukumiehet puhuivat.

Ehkä he puhuivat virkamiehinä. Tuskin. Vai onko joku kuullut byrokratiasta, jossa saisi käyttää järkeensäkin. Brasiliassakin noudatettiin suomalaisia ohjeita ja kaivettiin lähetystömme nurmikon kasteluputket syvälle, että routa ei niitä rikkoisi.

He saattoivat puhua yritysmaailmasta. Toinen miehistä oli vaihtanut uuteen työpaikkaan ja vertasi sitä vanhaan. Jos näin on, niin edellisellä työnantajalla on mennyt, menee tai tulee menemään tosi huonosti. Tai ehkä miehet puhuivat virtuaalimaailmasta.

Ajankohtainen kakkonen raportoi, että virtuaalimaailma on tulevaisuuden teknologiaa. Laitat virtuaalilasit silmillesi ja voit kokea olevasi ihan muualla kuin todellisuudessa olet. Entiseen aikaan saatettiin kysellä: "Minkäväristen lasien takaa sinä katselet?" Tulevaisuudessa kysellään: - Missäs maailmoissa sinä elelet?

Yksi luontoakin säästävä innovaatiopotku virtuaalimaailma voisi olla matkailulle. Ei tarvitsisi lentää toiselle puolelle maapalloa lomalle. Ei tarvitsisi raahata matkatavaroita, ei jonottaa turvatarkastuksessa. Tulevaisuuden turisti siirtyy virtuaalitilaan, joka on kaikin puolin täydellinen lomakohde: leppeä tuuli, tropiikin äänet - ihan niin kuin etelän lomalla. Viinaa saa ja deittipalveluthan toimii jo nytkin netissä.

Sitäpaitsi tuon tuosta tänäänkin törmää tilanteisiin, joissa toinen elää osittain virtuaalimaailmassa, tai ei ainakaan tässä todellisuudessa, mikä se sitten lieneekin. Mekin tarvitsemme asuntoomme lisäavaimen. Asumme kerrostalossa. Soitin isännöitsijätoimistoon, josta sanottiin, että avainasioita hoitaa huoltofirma.

Soitin huoltofirmaan, jossa ystävällinen ihminen sanoi hoitavansa homman. Sovittiin, että hän ilmoittaa heti, kun asia on edennyt lukkosepälle. No, huoltofirmasta, vaikka oli sovittu, ei otettu yhteyttä. Päivä oli mennyt. Soitin huoltofirmaan. Puhelimessa oli toinen ääni: "Näitä asioita hoitaa isännöitsijä."

Soitin isännöitsijätoimistoon. Sieltä kerrottiin, että jos he hoitavat meidän talomme avainasioita, niin tarvittavat koodit ovat kassakaapissa ja kassakaapin avain on isännöitsijällä ja isännöitsijä on juuri nyt lomalla.

Ei meidän taloyhtiömme ainakaan mikään "avainasiakas" ole.

Ihmissuhteita vai kvanttifysiikkaa

Kaikkihan Richard Feynmanin tietää: superjulkkis, megatähti, maailman kuuluisin tiedemies aikanaan. Feynman askarteli teoreettisen fysiikan parissa, erityisesti häntä kiinnosti kvanttimekaniikka, josta totesi, että jos joku väittää sitä ymmärtävänsä, valehtelee. Itse hän sai fysiikan Nobelin 1965.

Kvanttifyysikot väittävät, että tarkkailija vaikuttaa kokeen tulokseen.

Tämähän on itsestään selvä asia. Minäkin sain rouvalta tehtäväksi käydä ostamassa ruusu sukulaispojalle, "Shampanjanvärinen, valkoinen tai keltainen, mutta ei pojalle tummanpunaista." Tarkkailin, kun lähdin kauppareissulle ja huomasin kaksi naista, jotka olivat hyvällä tuulella ja pukeutuneet juhlavaatteisiin. Meillä on tapana tervehtiä pihapiirissä liikkuvia ihmisiä ja niinpä minäkin huomautin, että "taidatte olle menossa juhliin".

Toinen naisista vastasi iloisesti ja onnellisina: - Meidän kuopus sai tänään valkolakin!

Olin tarkkailijana myös huomannut, että naiset olivat pysäköineet tai ehkä vain pysäyttäneet hetkeksi autonsa piha-alueelle. Mitähän olisivat vastanneet, eivät ainakaan iloisesti, jos olisin täräyttänyt: - Ei tälle pihalle saa parkkeerata. Ei tämä mikään parkkipaikka ole!

Kyllähän tästäkin tapauksesta huomaa, että tarkkailija voi vaikuttaa lopputulokseen.

Samalla kun menin kukkakauppaan palautin myös muutaman tyhjentyneen vesipullon ja oluttölkin. Kauppakeskuksessa palautusautomaateille oli pitkä jono, oli aikaa tarkkailla ja rupatella muiden kanssa. Takanani jonottaneen naisihmisen kanssa olimme samaa mieltä siitä, että on mielenkiintoista kuinka erilailla ihmiset syöttää palautuspulloja automaattiin.

Meidän edellämme oli kaksi erilaista yksilöä: toinen oli nopea, mutta toinen odotti jokaisen pullon jälkeen, että se varmasti meni perille. Siinä kun toinen pääsi eroon viidestä tyhjästä pullosta toinen yhdestä. Mutta fysiikan lait eivät vaikuttaneet: vaikka me kuinka tarkkailimme ei sillä ollut minkäänlaista vaikutusta tämän hitaan pullonpalauttajan toimintaan. Samassa ajassa kun toiselta tyhjeni musta jätesäkki toinen sai tyhjennettyä muovipussilisen pulloja.

Tämä nopeampi kierrättäjä, kun musta jätesäkki oli tyhjentynyt, tokaisi: - Siinä meni kuukauden palkka, mutta olihan se hauskaa ja jäi vielä kakskymppiä.

Kävimme rouvan kanssa tänään kävelyllä. Kauppareissuni olen aina potkulautaillut samoja reittejä, kauniissa maisemassa. Lähdimme nyt kävellen toiseen suuntaan yli Hämeentien. Maisema tien toisella puolen oli minulle uusi vaikka onkin vain muutaman sadan metrin päässä meiltä kotoa ja vain muutama kymmenen metriä tieltä sivuun. Ei kannata aina talloa samoja polkuja. Kato vaikka kuvasta:

Vain älykkäimmillä nisäkkäillä on ystäviä

Istuskelimme rouvan kanssa parvekkeella ja suunnittelimme "mitä tänään syötäis". Rouva oli löytänyt hyvän salaattiohjeen. Ohje oli suuremmalle joukolle ihmisiä, mutta rouvan mielestä kastiketta voisi kerralla tehdä ohjeen mukaisen, suurehkon  määrän. Säilyisihän se?

Totesin tähän, että saahan salaattikastikkeita kaupastakin pullotettuna. Rouva: "En  minä niitä valmiita kastikkeita tähän halua."

Mekin olemme olleet yhdessä jo 38 vuotta, mutta näin sitä vieläkin puhutaan ohi. Tarkoitin, en sitä, että pitäisi ostaa valmista kastiketta, vaan että salaattikastike yleensä on säilyväistä sorttia. Säilyyhän se kaupankin hyllyllä pitkään.

Pitäisi varmaan kehitellä täsmäkieli, josta heti ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa. Esimerkiksi käy tässä pari päivää sitten haastatellun poliitikon kommentti tekemästään päätöksestä. Hän sanoi sunnnilleen, että "allekirjoittaneella" on viime päivinä ollut kaksi asiaa "ajattelun keskiössä". Toinen hyvä vinkki on, että jos aikoo sanoa jotain humoristista eikä ole varma, että keskustelukumppani ymmärtää sen huumoriksi, sopii käsimerkeistä: luunappi ohimolle tarkoittaa, että nyt tulee vitsi, vitsi, vitsi.

Helsingin konserttitalon aulassa, ennen konsertin alkua, tapasimme serkkuni ja hänen kaverinsa. Serkkuni esitteli kaverinsa ja kysyi josko hänen kaverinsa ja minun rouvani tuntisivat toisensa. Minä ehätin rouvan puolesta vastaamaan: - Mahdotonta. Enhän minäkään vielä tunne häntä. Täsmäkielellä serkkuni olisi voinut kysyä: - Oletteko tavanneet aikaisemmin ja tunnistatteko toisenne?

Kaupoissa kassakin usein vaihtorahoja antaessaan toteaa: - Ole hyvä! Minulla on tapana vastata tähän puujalkavitsillä: - Yritän ainakin parhaani.

NewScientist kirjoitti aikaa sitten tutkimuksesta, jonka mukaan maailmassa on vain yksi tunteva ja ajatteleva ihminen: minäitse. Muut ovat zombeja, joiden pään sisäään minäitse ei pääse.  Nyt lehdessä on taas artikkeli, josta on kiva tiputella ajatuksia. Evoluutiopsykolgin mukaan vain fiksuimmilla nisäkkäillä (muillakin kuin ihmisillä) on kyky aitoon ystävyyteen.

Lehdessä pähkäillään, kaiken muun lisäksi, jotenkin niin, että vaatii älyä elää verkostoituneessa, kerrostuneessa sosiaalisessa järjestelmässä. Tämä on tärkeätä, koska "jos uhkaat minua, vaarana on, että ärsytät myös ystäväni".

Rouvakin on saanut NewScientistä aineistoa blogiinsa. Rouva miettii, onko meille tulossa some-pääministeri.

Luotko lunta, työpaikkoja vai runoiletko?

Potkulautailin tänäänkin kauppakeskukseen, kaksikin kertaa. Hain rouvalle savusilakoita. Toiselle keikalle lähtiessäni kohtasin ulko-ovella postinjakajan, jolle kerroin, että "just tulin ja taas pitää lähteä". Postimies pyöränsä selästä: -Sama kohtalo minullakin.

Vuosien takaa mieleeni on jäänyt Heikki Kinnusen roolihahmo: "Papukaija syö sesaminsiemeniä ja osaa lentää. Jos ihminen söisi sesaminsiemeniä, niin ihminenkin osaisi lentää. Eikö ole ihmeellistä?" No, olisihan se ihmeellistä. Mutta eikö olisi sekin ihmeellistä, jos komitea, toimikunta tai vaikkapa kolmikantotyöryhmä olisi keksinyt hehkulampun.

Kalle Isokallio kirjoittaa kolumnissaan: "...jokainen poliitikko tietää, minkälaista bisnestä Suomessa pitäisi tehdä ja minkälaisia yrityksiä meillä pitäisi olla. Niin tiesivät poliitikot Neuvostoliitossakin..."

Hesari puolestaan kirjoittaa nobelisti Edmund Phelpsin ajatuksista. "Manner Euroopassa syntyi 1920-luvulla ajattelutapa, jossa korporativistinen ja paljon ohjeita ja sääntöjä sisältävä toimintatapa alkoi itse asiassa tukahduttaa individualismia." Korporativismi on järjestelmä, jossa lainsäädäntövaltaa käyttävät työnantajien ja työntekijöiden muodostamat ammattikunnat.

Hallitukset eivät pysty kehittämään liikeideoita. "Eiväthän hallitukset sävellä musiikkiakaan muusikoiden puolesta."

Oikeassa elämässä oikeat ihmiset tapaavat toisia oikeita ihmisiä. Suomessa tuli vuoden 1967 alusta voimaan laki puoluetuesta. Lain vastustajat arvostelivat lakia siitä, että se lisää "virkamiesten valtaa". Näinhän tässä on käynyt. Minusta hyvänä esimerkkinä toimii SDP. Ay-liikettä pyörittää toimitsijat - virkamiehet. Heinäluoma tuli SAK:sta ja uusi puheenjohtaja Rinnekin on rakentanut uransa ay-virkamiehenä.

Voisiko joku laskea, kuinka paljon meillä Suomessa on näitä virkamiehiä. Virkamiehiä ovat kaikki, jotka saavat palkkansa veroluontoisista tuloista.

Eurovaalien jälkeisenä iltana Heinäluoma totesi, että "Rinne puhuu työn luomisesta". Alahan Antti luomaan töitä. Kehittele vaikka yritysidea, toteuta se ja hanki asiakkaita. Jos yrityksesi menestyy ja luot työtä, palkkaat työntekijöitä, palkkaa myös juristi, joka hoitaa byrokratian. Älä kuitenkaan keksi hehkulamppua sillä se on jo keksitty ja ehtinyt tulla vanhanaikaiseksi.