keskiviikko 14. marraskuuta 2018

"Voi emännän amaryllis!"

Vanha uros istuu tässä vihreällä oksalla ja kirjoittaa blogin. Laajassa digiviidakossa on hyvä akustiikka: laumojen johtajaurosten tasajalkahyppelystä, karjunnasta ja uhoamisesta syntyvä meteli kantautuu kauas, hetkessä lännestä itään ja idästä länteen. Pohjois-Koreassakin johtajauros hyppelee niin, että kuuluu meille asti, vaikka seinänaapureita ei ollakaan. Taitaa olla kuntohyppelyä, näyttää, että tarvetta on.

Media on rumpu, jota taotaan. Media toistaa samat synkät uutiset monta kertaa päivässä. Lähi-Itä on ihmiskunnan persereikä, joka on rikastunut piereskelemällä fossiilisia polttoaineita. Tältä alueelta Jemenistä löytyi viime viikolla joukkohautoja, joista uutisen mukaan melko varmuudella löytyy todisteita "sotarikoksista".

Mitä? Joukkohaudoista saattaa löytyä todisteita sotarikoksista? Minun mielestäni sota jo on suuri rikos, paljon suurempi rikos kuin pankkiryöstö. Kansainvälinen oikeus voisi todeta, että pankkiryöstökin on laillinen, jos siitä ilmoittaa etukäteen. Sensijaan, jos pankkiryöstötoimien yhteydessä ottaa panttivangeiksi sivullisia, esimerkiksi pankin asiakkaita, niin tällainen teko olisi pankkiryöstörikos. Pankkiryöstörikoksesta joutuisi  tuomittavaksi pankkiryöstöoikeuteen.

Sotia ja terroristeja. Naapurin isäntä kertoi, että hän kyllästyi lukemaan, kuuntelemaan ja katselemaan uutisia muutama vuosi sitten. "Henkinen hyvinvointi parani huomattavasti." Minä taas olen ihmetellyt ja niin ovat monet muutkin, joiden kanssa olen ottanut sodat puheenaiheeksi, mistä nämä sodat oikein pulpahtelevat. Olen kiertänyt Euroopassa, Aasiassa ja Amerikoissa ja tavannut vain ystävällisiä ihmisiä.

Uskalsin jopa ajatella, että tie rauhaan löytyisi, jos ihmiset oppisivat näkemään naapurinsa, ihmiset ihmisinä, katsoisivat toisiaan silmiin ja tervehtisivät. Tämä utopistinen ajatukseni romuttui eilen. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista voita ja Oivariinia. Olen oppinut, että liikenteessä tuntuu mukavalta, kun näkee, että toinen ihminen huomaa toisen, joko jalankulkija autoilijan tai autoilija jalankulkijan ja antaa tietä. Minä aina kiitän: toinen ihminen on nähnyt sinut, Kerro, että sinäkin näit hänet.

No. Eilen menin markettiin linja-autolla. Poistuin bussista kauppakeskuksen kohdalla ja ylitin tien suojatietä pitkin. Linja-auton kuljettaja huomasi minut ja antoi tietä. Kiitin. Sain hymyn ja ystävällisen tervehdyksen palkinnoksi.  Perässäni suojattietä ajoradan ylitti jono muita jalankulkijoita, harvakseltaan. Neuvoin viimeisenä katua hitaasti liikkuvan miehensä edellä kadun ylittänyttä naista: Kiitä linja-auton kuljettajaa!

- En kiitä! Tämä on minun oikeuteni!