sunnuntai 25. helmikuuta 2018

"Minä kävelen avaruudessa"

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Kauppakeskuksesta Siiri-kirjan, ei kuitenkaan Siiri ja kamala possu-kirjaa, sillä Eleonoralla (3v) on se. Pariisin kouluissa oli alkanut loma ja Eleonor tuli äitinsä kanssa viikoksi Helsinkiin. Rouvan kanssa jännitimme etukäteen: säilyykö satanut lumi maassa vai ehtiikö se muuttua normaaliksi rapakeliksi, loskaksi. Melkein olisin lyönyt vetoa, että loskaksi muuttuu.

 Onneksi tuli korkeapaine ja pakkaset. Annalan puistossa on hyvä laskea pulkalla. Toin Eleonoralle myös pitkävartiset kintaat. Pulkka meillä jo oli.

Muuten aikamme on kulunut televisiota katsellessa: Pyeongchangja talviolympialaiset. Koska olin jo valmiiksi television äärellä, katsoin myös tiedeohjelman, joka kertoi Venuksesta. Olosuhteet planeetalla ovat täysin sietämättömät. Venuksen pinnalla on lämmintä noin 460 astetta. Venuksen säätilaan on syypää  "kasvihuoneilmiö".

Iivo voitti talviolympialaisissa 50 kilometrin hiihdon. Minä niin kuin monet muutkin aloin pohtia : montako kertaa olympialaisissa vielä hiihdetään 50 kilometriä kilpaa, kauanko lunta riittää. Tämä on hyvä vedonlyöntikohde ja sopii Veikkauksen uutuden virtuaalivedon konseptiin.Tai ehkä ei sittenkään. Ei kukaan jaksa jännittää tapahtumaa, jonka lopputulos ehkä tiedetään vasta  kymmenien vuosien kuluttua.

Minä kiinnostuin kasvihuoneilmiöstä. Olen nyt päiväkausia etsinyt netistä tietoa ilmiöstä. "Kasvihuoneen sisällä valo lämmittää kappaleita, joihin se osuu ja valon tuoma energia poistuu kappaleista lämpösäteilynä. Lämpösäteily ei pysty läpäisemään lasia, vaan se heijastuu takaisin ja lämpö nousee."

Yhdysvaltain avaruushallinnon tietokoneella tekemän mallinnuksen mukaan Venuksella oli muinoin matala meri ja sellaiset pintalämpötilat, että planeetalla olisi hyvinkin voinut elää. No, jos siellä oli mitään tai ketään, niin elollisen elämän pidentämiseksi niidn olisi pitänyt sulkeutua kupliin, jotka erottaa ne ja suojaa niitä täysin ympäröivältä todellisuudelta.

Ilmaston lämpeneminen maapallolla johtuu ennen kaikkea fossiilisten polttoaineiden  käytöstä ja maataloudesta: ilmkehän hiilidioksidipitoisuus on noussut ja nousee edelleen..

Putin totesi Arctisen forumin yhteydessä Arkangelissa, että "ihminen ei ole vastuussa ilmastonmuutoksesta". "jäät ovat sulaneet jo vuosikymmeniä eikä ihmisten toiminnalla ole ollut siihen vaikutusta."

Malaysia Airlinesin lento 17 putosi Ukrainassa.  Tämä ei johtunut ihmisen toiminnasta, putoamisen aiheutti maan vetovoima.

Kävelimme Rouvan kanssa muutama päivä sitten Arabianrannassa merenjäällä, oli aurinkoinen talvipäivä ja jäällä paljon ihmisiä. Vastaamme käveli pikkupoika äitinsä kanssa. Kiinnitin huomiota pojan taluttamaan laitteeseen, joka oli kuin potkulauta, mutta jossa pyörien tilalla oli pienet sukset. "Sinnulla on hieno menopeli", tokaisin.

Poika vastasi ylpeänä: - Minä kävelen avaruudessa.

Niinpä, niinhän me kaikki, totesin.



   

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Naapuriapu nosti minut jaloillenilleni

Jo yli viisi viikkoa on kulunut siitä, kun matkustin Leville Mökille ja aloitin lajitella: nämä tulevat mukaan Helsinkiin, nämä kierrätykseen ja nuo roskiin. Sain aivoverenvuodon ja ambulanssikyydin Rovaniemelle (170 km). Tilanteeni ei ollut niin vakava, että olisi pitänyt ajaa häly-päällä siniset valot vilkkuen: Paljon on sellaisiakin sairauskohtauksia, joiden hoitamiseksi ja potilaan pelastamiseksi matka Lapin keskussairaalaan on liian pitkä eikä hoitoon ehditä ajoissa.

Rovanimeltä minut siirrettiin Helsinkiin. Matka (830km) kesti yli yön ja sekin kuljettiin ambulanssilla. Alkumatkasta, jossain Rieskapaikan jälkeen ennen Kemiä kysyin voinnistani huolehtivalta ensihoitajalta: - Millainen kokemus on ajaa ambulanssia hälytyksessä, valot vilkkuen ja Sireenin soidessa?

- Se on vaarallista! Edellä ajavat autot käyttäytyvät kuin porot, ennalta arvaamattomasti, päättömästi!

Helsingissä minut majoitettiin Meilahdessa Tornisairaalaan 3-hengen huoneeseen Pekka, Olavi ja minä. Olin siellä noin viikon. Muistan tapauksen: Pekka istui sänkynsä laidalla kynä kädessä ja  mietti keskittyneesti: - Tapan aikaa! Teen risrtisanatehtäviä.

Keksimme tähän kommentin: - Pidä kiirettä, että aika ei ehdi ennen sinua!

No, Pekka pääsi meistä kolmesta ensimmäisenä kotiin, miuut siirrettiin Laakson sairaalaan kuntoutukseen. Olavi tuotiin samalle osastolle viereiseen huonneeseen muutama päivä myöhemmin ja jäi vielä Laaksoon, kun minut  kotiutettiin. Rouva on pitänyt minusta hyvää huolta - naapuritkin ovat tukeneet. Jenny, fysioterapeutti, jonka ohjaamilla Method-Putkisto-tunneilla olemme käyneet vuosia, on käynyt meillä kotona ohjaamassa kuntoutustani ja onnistunut kannustamaan: minä punnnerran, venytän ja sauvakävelen - uskomatonta.

Olavi on Laakson sairaalassa. Perjantaina vierailimme Olavin luona: Olavin tila oli onneton. Hän istui sänkynsä laidalla ja surkutteli kotikäynnin seurauksia. Ilmeisesti  oli pyritty selvittämään pärjäisikö Olavi kotioloissa. Olavi oli viety kotiin vaaleassa pusakassa ja tuotu takaisin Laaksoon tummassa pusakassa kaulassa liina "jota en ole koskaan käyttänyt". Olavin matkapuhelin oli jäänyt kotiin vaalean pusakan taskuun.

Päätimme Pekan kanssa, että hommaamme Olavin puhelimen Lauttasaaren kodista Laaksoon. Hoitavasta henkilökunnasta emme saaneet apua: "Onhan meillä täällä osastolla puhelin, jolla voi soittaaa ja johon voi soittaa". Olavin kotitalon huollosta vastaavassa yhtiössä oltiin nyt toimistoaikana yhtä töykeitä kuin edellisellä kerralla päivystyksessäkin. Ei mitään apua. Olavi antoi meille kotinsa avaimet, soitimme taksin ja toimme Olaville vaalean pusakan ja sen taskussa puhelimen.

Tänään sauvakävelin Rouvan knssa Vanhankaupnginlahden jäällä: kaunis talvinen keli.Kotipihalla naapurit trvehtivät ja kyselivät voinnistani. Meidän kotitalossamme ihmiset tuntevat toisensa, lapset vilkuttavat iloisesti. Talossa on 45 kotia ja tunnelma kuin ennen pienessä kylässä.



tiistai 13. helmikuuta 2018

Nollatoleranssi latteuksille

Olen kotona.  Aivotapahtuma Levillä oli noin kuukausi sitten. Toivun tapahtumasta hissun kissun. Kotona on hyvä toipua. Rouva on järjestellyt papereitani, niitäkin, joita olen tallentanut vähän sinne sun tänne, blogieni aineistoksi. Paperit, muistiinpanot paperilapuissa ja lehtileikkeet ovat olleet todella sekaisin. Rouvalle kiitos: löysin nyt kauan kaipaamani Hesarista leikkaamani Ari Kinnarin kirjoituksen: "Nollatoleranssi ja hiiren jätökset".

Viime vuoden lopulla kirjoitettu pakina lähtee siitä, että "tämä vuosi on ollut nollatoleranssin vuosi". Nollatoleranssi "häirinnälle, väkivallalle, vihapuheelle ja rasismille. "Kirjoittamiseni muuten takkuilee vieläkin: kirjoitusvirheitä tulee paljon ja aikaa kuluu niiden korjaamiseen. Tänään aamulla, kun luin lehteä, koin, että ajatuskin takkuaa: Hesarin kulttuurisivut aukesi paksuilla kirjaimilla "Michael Hanneke" ja jatkui hieman pienemmin."ohjasi ensimmäisen elokuvansa viisikymppisenä ja on nyt ylistetty mestari".

Minun ajatukseni notkahti tässä vaiheessa kuvittelemaan,"että tässähän ehtii vielä vaikka mitä, vaikka elokuvaohjaajaksi", kunnes havahduin tosiasiaan, että olen jo yli seitsemänkymppinen.

Nollatoleranssista: Haluan, että nollatoleranssi  ulotettaisiin koskemaan latteuksista kasattuja julkisia puheita. Olen ennakkoluuloinen, enkä alkanut edes kuunnella Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtajaa, kun hän julisti Etelä-Korean kisat avatuiksi. Varmaan sama sisältö kuin jo aikanaan alakansakoulussa joulujuhlissa johtajaopettajan puhe: rauhaa, rakkautta  ja joulumieltä.

Helsingin Sanomissa julkaistiin nollatoleranssijuttu henäkuussa 1984. Jutussa kerottiin, että  elintarvikkeiden  epäpuhtauksien "sääntelyssä siirrytään nollatoleranssista raja-arvoihin". Elinkeinohallituksen  ylitarkastaja: " Sellaista viljaaa ei olekaan, jossa ei kuitenkaan olisi hiiren karvoja ja ulosteia, eikä sellaista peltoa, jonka yli lokki ei olisi joskus lentänyt." Leipää ei voi leipoa, jos jauhot ovat pelkkää hiirenkakkaa.sen sijaan pitkänkin puheen voi pitää toistamalla pelkkiä latteuksia.

 Asuimme koko perhe Englannissa yli kymmenen vuotta.  Asuimme Winchesterissä yli 700 vuotta vanhan katedraalin naapurissa. Katetdraalin naapurissa oli myös kotipubimme Wyckeham Arms, joka oli monesti valittu Englannin parhaaksi pubiksi. Englantilaista pubi-instituutiota kehutaan paikaksi, jossa piispa ja suntio voivat keskustella tasavertaisina. Sitä minä en ymmärrä, miksi Winchesterin piispan ja suntion pitäisi kävellä katedraalista pubiin voidakseen jutella kuin ihminen toiselle ihmiselle.

Etelä-Korean kisojen avajaisten televisiointi näytti kuvaa, jossa Pohjois-Korean diktaattorin pikkusisko ja USA:n varapresidentti istuivat lähes käsinkosketeltavan lähellä toisistaan. No, eipä tainnut tämä läheisyys edistää maailmanrauhaa eikä uhkaa ydinsaseodasta pätkääkään. Olisivatpa istuneet puhe-etäisyydellä toisistaan paikallisessa pubissa.

lauantai 3. helmikuuta 2018

Potkulautamihen paluu

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa kirjoittaa blogin. Jos Potkulautamiehen vasemman käden somet vieläkin jatkavat harhalyöntejä, niin Rouva lupasi oikolukea tekstin ja korjata lyöntivirheet. Aloitin kirjoittamisen hyvillä mielin vielä kun olin Laakson sairaalassa. Olin kuullut, että minut kotiutetaan iltapäivällä. Saan mukaani lääkärin allekirjoittaman ja leimalla vahvistetun todistuksen siitä, että olen elossa. Tarvitsin tällaisen todistuksen jotta voin lähettää sen  Englantiin eläkkeitä maksavalle viranomaiselle (The Pension Service), jotta saisin Englannissa tienaamani pienen lisän eläkkeeseeni tänäkin vuonna. Hyvä on tietää myös, että en ole alkanut  dementoitua. Tämän minulle totesi  vointiani arvioinut neuropsykologi.














Sain aivoverenvuodon Levillä, mistä minut vietiin Rovaniemelle  Lapin Keskussairaalaan,  sieltä sitten edelleen Helsinkiin Meilahden Tornisairaalaan. Minut kotiutettiin kuntoutuksen kautta Laakson sairaalasta. Kolme viikkoa ja kolme sairaalaa.

Kokemuksesta voin nyt vilpittömästi todeta, että hoito ja huolenpito jokaisessa sairaalassa oli hyvä: hoitohenkilökunta oli luonnollisesti ystävällisiä ja välittäviä ihmisiä - hienoja ihmisiä. Kiitos ja jaksamista heille!

Tornisairaalassa meitä oli samassa huoneessa kolme potilasta. Ensimmäisenä aamunani huoneessa herättiin kylmään. Pakkanen oli kiristynyt yöllä ja ilmanvaihtoventtiili puhalsi kylmää suoraan sänkyihin. Potilashuoneissa ei ole huonekohtaista ilmastointia, joten lämpötilan säätö erikseen meidän huoneessamme ei ollut mahdollista. Mieleeni pulpahti muodikas termi "etätyö" ja siitä edelleen "etäjohtaminen", joka sekin on ollut ainakin joissakin  porukoissa muotia pitkään.

Kuvitellaan vaikkapa laajalti omistettu pörssiyhtiö, jonka toimiala olisi tavaratalobusiness. Yhtiökokous valitsee johtoon  henkilöitä, joiden ei ole koskaan tarvinnut käydä kaupassa, ei edes ruokaostoksilla. Sen sijaan pörssikauppa on heille tuttua. Missä pörssikaupassa käydään ostoksilla, no netissä tietysti.

Ei ole vaikea ennustaa, että Tavaratalo muuttuu vähitellen kiinteistösijoitusbusinekseksi.

Tornisairaalassa meitä oli samassa huoneessa kolme, Olavi, Pekka ja minä. Olavia ei käynyt yli viikon aikana kukaan katsomassa. Pekalla on perhe js ystäviä, minulla on perhe ja ystäviä. Olavi huolehti ja murehti sitä, että kotona asiat jäävät  hoitamatta. Pekka selvitti mikä on Olavin kotitalon huoltofirma. Tähän yritykseen soitettiin, mutta koska oli lauantai, yhtään asiaa ei saatu hoidettua. Firman päivystysnumerosta huoltopäivystäjä kehotti soittamaan uudelleen "toimistoaikana".

Jos asutte kerrostalossa ja joudutte sairaalaan, ettekä muista, jäikö kahvipannu, keittolevy tai uuni päälle, niin  älkää alkako murehtia sitä viikonloppuna, murehtikaa sitä toimistoaikana. Tai pitäkää huoli siitä, että saatte sairauskohtauksen vain arkipäivänä alkuviikolla.

Mihin Talonmies Tuppuraiset ja talonmiehen muijat ovat kadonneet?

Minut siirrettiin Tornisairaalasta Laaksoon kuntoutukseen. Samana päivänä Pekka pääsi kotiin. Laaksossa minut majoitettiin huoneeseen N:o 8. Olavi tuotiin pari päivää myöhemmin Laakson sairaalaan viereiseen huoneeseen. Ja enkös vaan seuraavana päivänä tavannut myös Pekan, joka oli käynyt Olavin asunnolla, tarkistanut, että kaikki on kunnossa ja toi Olaville saapuneen postin mukana myös laskut, jotka hän Olavin kanssa hoiti niin, että ainakaan sähköjä ei Olavin sairastaessa katkaista: ruoat eivät mätäne jääkaappiin ja pakastinkin toimii.

Minä pääsin Laakson sairaalasta viikon kuntoutuksen jälkeen kotiin. Kävin moikkaamassa Olavia, puristin hänen kättään js lupasin käydä tervehtimässä.  Olavin silmäkulmasta vierähti kyynel.

 Rouva, tyttäreni ja vävy-Poika hakivat minut Pösöllä. PikkuPösö kulki hyvin paksussa lumessa. Seuraavana päivänä katselimme uutisista kuinka ay-väki kokoontui mielenosoitukseen Senaatintorille.

SAK oli pyytänyt jäsenliittojaan järjestämään yhden päivän poliittisia lakkoja. Joukkoliikenne ei toiminut. Enemmän kuin mielenosoitusta  Senaatintorilla näytti kuin siellä olisi vietetty SAK:n omille ja jäsenliittojensa henkilöstölle järjestämää TYKY- päivää. SAK:n puheenjohtaja , ay-juntan pomo, piti puheen Senaatintorilla. Tuliko hän tilaisuuteen omalla vai työsuhdeautolla vai ajoiko firman autonkuljettaja hänet sinne? Ei hän ainakaan bussilla eikä ratikalla tullut - kuljettajat olivat lakossa.

Kotona naapuri tipautti postiluukusta viestin: "Jos tarvitsette mitään apua, esim. kaupassa käynnissä, niin pyytäkää koska vain. Laitan oheen numeroni: 040-xxxx xxx. Lämpimin terveisin, xxxxx xxxxx

P.S.  Hyvä blogi ja paljon oli lyöntivirheitä.  Vasemman käden kuntoutusta on syytää jatkaa uusilla blogeilla. Terveisin Rouva.









..