keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Keksitään pyörä uudestaan

Taloyhtiömme yhtiökokous päätti, että polkupyörävarasto järjestetään uusiksi. Varastoon jostain syystä jääneet pyörät, jotka on sinne unohdettu, poistetaan. Polkupyörät, joita käytetään vähän tai ei ollenkaan, nostetaan seinillä oleviin koukkuihin pois aktiivisten pyöräilijöiden jaloista.

No, Rouva sanoi eilen, että Potkulautamies saa tulla kaveriksi nostamaan polkupyörän seinälle. Menimme nostamaan ja saimme nostetuksi kunhan ensin raivasimme lattialta tilaa niin, että seinällekin mahtui.

Asia on niin, että jos ei ole tarkkaan kirjoitettuja sääntöjä kuinka toimia, niin pyörävarastot ovat ihan kaoottisia tiloja.

Järjestys ja säännöt, järjestyssäännöt pitää olla.

Kaivelin lehtileikearkistojani ja löysin Ilta-Sanomien jutun otsikolla: Valtio tuhlasi satojatuhansia euroja. Jutun sisältö oli, että viime vuoden tammi-marraskuussa valtio maksoi laskuistaan viivästyskorkoja 349 160,18 euroa. "Laskuilla voi olla monta hyväksyjää ja tarkastajaa, jolloin lasku kiertää kauan laskujen käsittelyjärjestelmässä."

Arkkitehti Juulia Mikkola kirjoitti Hesarissa pääkirjoitussivulla viime vuoden marraskuussa, että ympäristöministeriössä valmistellaan uusia säädöksiä, joiden on tarkoitus vähentää rakennusten energiankulutusta entisestään. "Valitettavasti jo nyt voimassa olevat rakennusmääräykset ovat kääntyneet tarkoitustaan vastaan."  Määräykset "estävät käytännössä kokonaan pitkäikäisten, terveiden ja ympäristöystävällisten asuinrakennusten tekemisen".

Eilen Hesarissa oli uutinen, että Helsinki on kolmen vuoden tutkimuksissa löytänyt vaurioita ja sisäilmaongelmia 59 koulussa.

Taloyhtiömme isännöitsijän kirjeessä asukkaille todetaan, että "jos käytät pyörääsi harvemmin niin vie pyöräsi..." Minulla on potkulauta ja siinä kaksi pyörää. Onneksi potkulautailen ahkerasti eikä ole tarvis ripustaa pyöriä seinälle. Lainlaatijoiden on kohta korvattava pyöräkellareita koskevat määräykset uuden otsikon alle: Ohjeet käytössä olevien kevyenliikenteen kulkuvälineiden säilytykseen.


lauantai 23. huhtikuuta 2016

Kumpi ompi parempi, pommi vai ruotopihdit

Lohi on meidän keittiössämme menettänyt jonkin verran suosiotaan. Ihan samalla tavalla kävi pohjoisessa Suomessa viime vuosisadan alkupuolella, kun piiat ja rengit vaativat, että kerran viikossa pitää olla tarjolla syötäväksi muutakin kuin lohta. Meillä Rouva toteaa, että Potkulautamies saa hakea Hakaniemen hallista kuhaa tai siikaa.

Ennen kokkaamista minä huolehdin, että kalassa ei ole ruotoja. Kuha on helppo, jos se on fileroitu oikein: terävällä kalaveitsellä voi kahdella viillolla tehdä kuhasta, ihan kuin ahvenestakin, kaksilahkeisen, täysin ruodottoman.

Siian kanssa joutuu tekemään enemmän töitä ja työhön tarvitaan hyvät ruotopihdit. Reitin Kala Hakaniemen hallissa myy NovaPickereitä, joilla siian keskiruodot voi helposti nyppiä.

Ihmiskunta, järjetön kuntamalli, on käyttänyt suunnattomasti resursseja, aineellisia ja henkisiä. täysin typeriin innovaatioihin niin kuin vetypommiin. NovaPickerin tuotekehitys on ihan varmasti ollut halvempaa ja lopputuote on ihmiselle kätevä työkalu, joka helpottaa jokapäiväistä elämää.

No, NovaPickerillä on helppo ruotia kala. Rouva käyttää niitä muovipakkausten avaamiseen - muovi on liukas eikä siitä sormilla saa aina pitävää otetta. Ruokaillessa, jos ei ole osannut poistaa kalasta ruotoja, ruoto saattaa jäädä hampaiden väliin - eikä se lähde harjalla eikä hammaslangalla eikä hammasväliharjalla. NovaPicker auttaa.

Tiskialtaan viemärin suulle jää usein, ainakin vihanneksista,  roskia, joita on lähes mahdoton poistaa. NovaPicker auttaa.

Olen huomannut, että vanhetessa liian pitkäksi kasvavat nenäkarvat alkavat olla haitaksi. Kynsillä niiden nyppiminen on työlästä eikä saksetkaan tunnut hyvältä vaihtoehdolta. NovaPicker auttaa.

Jos minulta kysyttäisiin, kumman joukkorahoitukseen lähtisit mukaan, vetypommin vai NovaPickerin, vastaukseni olisi NovaPickerin.






sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Eilen oli aurinkoista - tänään sataa vettä

Rouva sanoi viime viikolla, että Potkulautamies saa käydä asioilla Yliopiston Apteekissa Viikissä. Kyllä kannatti mennä: kaunis keväinen päivä. Aurinko paistoi ja Vanhankaupunginlahtikin oli lähes tuuleton. Vanhan puulaiturin nokassa mies eli onnellista hetkeä onkimalla. Olisipa minulla ollut mukanani Rouvan älykännykkä, olisin saanut kauniin kuvan muistoksi hetkestä.

Kuvasta olisi saanut loistavan kysymyksen tietovisaan: ainakaan turkulaiset eivät osaisi vastata, että kuva on maisema keskellä Helsinkiä.

No, sainpahan tästäkin yhden huolenaiheen lisää - miksi en voinut ottaa kuvaa. Yli yön nukuttuani päätin lainata Rouvan älykännykkää ja palasin veden yli Viikin puolelle menevälle jalankulkusillalle. Harmaa mökki ja laituri olivat paikallaan, mutta laiturin päässä ei istunut ketään.

Menin harmaalle mökille, koska siellä oli ihmisiä. Yksi mies oli tekemässä lähtöä ja minullehan jo nuorena opetettiin, että kysyä saa mitä vaan, kunhan kysyy kohteliaasti. - Hei, voisitko ottaa reppusi ja istahtaa tuonne laiturin päähän. Kävisin ottamassa kuvan.

Palasin jalankulkusillalle. Harmaan laiturin päässä istui mies reppunsa kanssa ja minä napsin kuvia. Jäin sillalle ihailemaan maisemaa. Laiturin päässä istuskellut mies pyöräili samaa siltaa lahden yli kotimatkallaan. Kysyin häneltä, että "saanko mainita blogissa nimesi". Esko-Jaakko vastasi, että kyllä voit.

Tänään sitten sataakin vettä - tekee hyvää luonnolle ja kaupunkipölylle. Lueskelen lehtiä. Ajatelkaa, Tshernobylin onnettomuudesta on kulunut jo 30 vuotta. Ilta-Sanomat kirjoittaa tästä onnettomuudesta 12 sivua ja että emme unohtaisi vaanivia uhkia kysyy lopussa otsikolla: "Oliko Suomessa syytä huoleen?"

Aina on syytä huoleen. Minä kuitenkin muistan aurinkoisen päivän Vanhankaupunginlahdella kuin eilisen. No, se oikeasti oli eilen. Parin viikon takaa muistan tapauksen: Rouva oli sanonut, että saat viedä tämän solmiosi ja minun jakkupukuni pesulaan. Matkalla pesulaan minulle tuli juttua keski-ikäisen miehen kanssa. Hän oli lapsena potkulautaillut ja kertoi kokemuksistaan:

- Minä sain tommosella liikkuessani elämäni ensimmäisen tajuttomuuskohtauksen, kaaduin ja löin pääni rappusiin.



perjantai 15. huhtikuuta 2016

Kaverit, Rouva ja rokote

Olin sopinut lounaasta vanhan kaverini kanssa. Olemme olleet kavereita kohta 60 vuotta. Kyllä kaverit on ihmiselle hyvä juttu. Rouvan kanssa olemme olleet yhdessä 40 vuotta. Rouva se vasta hyvä juttu onkin.

Olin lähdössä lounaalle, kun Rouva sanoi, että Potkulautamies saa samalla reissulla Helsingin keskustaan hakea Rouvalle kirjoitetulla reseptillä Yliopiston Apteekista keuhkokuumerokotteen. Minä en ollut koskaan kuullutkaan keuhkokuumerokotteesta.

No, lounaalla juttelimme kaverini kanssa kuulumiset ja filosofoimme maailman menosta ja sen semmosta. Meillä oli taas kivaa. Kerroin, että kotimatkalla poikkean apteekissa hakemassa Rouvalle keuhkokuumerokotteen. "Hyvä juttu."

Kaverini kertoi joutuneensa muutama kuukausi sitten keuhkokuumeen takia sairaalaan. "Sain flunssan. Yleiskunto heikkeni, pyörryin pari kertaa enkä pysynyt tolpillani. Verenmyrkytys."

Kaverini oli soittanut ambulanssin ja joutui makaamaan sairaalassa viikon. "Jos olisin syksyllä flunssarokotuksen yhteydessä ottanut keuhkokuumerokotuksen, tältäkin olisin välttynyt."

Kaverini soitti apteekkiin minullekin reseptin keuhkokuumerokotteelle. Nyt me olemme, Rouva ja minä, rokotettuja.

Kotona hain internetistä tietoa keuhkokuumeesta. Sen tavallisin aiheuttaja on pneumokokki, joka on myös muiden vakavien bakteeri-infektioiden, kuten aivokalvontulehduksen ja sepsiksen, merkittävin syy. Keuhkokuume on vaarallinen sairaus etenkin vanhuksilla ja huonokuntoisilla, joilla se on yleinen välitön kuolinsyy.

Olen muutaman kerran kysynyt ikäihmisiltä tietävätkö he, että keuhkokuumeeseen on rokote. Tähän mennessä vastanneista kukaan ei ole tiennyt. "Päivän paras vinkki."

Jos keuhkokuume vaatii tehohoitoa, kuolleisuus on 20-50 prosenttia.






keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Ranki on risat

Tänään oli ihan tavallinen päivä - muuten paitsi että tänään Rouvalla ja minulla oli molemmilla asiaa terveysasemalle: kävimme saamassa keuhkokuumerokotukset. Menimme hyvissä ajoin odottamaan, koska minulla oli tiukalla aikataululla varattu aika vaihtaa talvirenkaat kesärenkaisiin.

Kyllä kannatti olla etuajassa. Viereiselle ovelle odotti lääkäriä pieni tyttö äitinsä kanssa. Äiti keskittyi älykännykkäänsä. Tyttär esitteli muille odottajille pientä värikästä muovipalaa ja kun ei vielä osannut sanoa ärrää, kutsui sitä luokalapuksi. Lapsi tiesi kertoa, että "multa tulee limaa" ja jutusteli paljon muutakin. Olipa avoin, iloinen ja  elämänmyönteinen pieni ihminen.

Rouva ja minä saimme rokotuksemme niin, että olimme jo kotimatkalla ennen varattua aikaamme. Kyllä kannatti mennä ajoissa. Ajelin ilman stressiä rengashotelliin. Aikaa oli odottaa, mutta odottajia oli monta ja vähitellen ihmiset alkoivat näyttää vaivaantuneilta. Tiskin takana palveli yksi henkilö ja nyt hänen asiakkaansa oli nainen, joka kyseli renkaista.

- Miten on Good Year, minulla on sporttinen Audi, miten on Nokia, minulla on sporttinen Audi, miten on Michelin, miten on Firestone, minulla on sporttinen Audi, miten on, vai mitä nyt niitä vielä on, vai onko niitä. En minä nyt osta, mikä sinun nimesi on, minä sitten soitan.

Minun kokemukseni on, että lapset ovat iloisia ja elämänmyönteisiä ja uskon, että niin tämäkin nainen oli lapsena ollut.

Kaikki hyvin. Jokainen sai renkaansa vaihduttua sovittuna aikana. Me kaikki olimme kokeneita ihmisiä - "vanhuksia", iloisia ja elämänmyönteisiä. Ja mehän juttelimme. Yksi rouva kertoi kokemuksestaan renkaiden vaihdossa. Hän oli odotellut toimiston puolella. Hallin ovi oli auennut ja nuori mies oli hihkaissut, että "ranki on risat".

- En ymmärtänyt, mitä mies tarkoitti, mutta kävimme tutkimassa renkaat. Sanoin, että nehän on ihan uudet. Mies katsoi renkaita ja sanoi, että nämä ovat vuodelta 2006, lähes 10 vuotta vanhat.

"Voi kauheeta, kuinka vanhan aika kuluu nopeasti. Minä muistin, että vastahan minä hankin uudet renkaat autooni."