sunnuntai 27. elokuuta 2017

Onnistunut ajoitus

Autoilimme Rouvan kanssa Helsingistä Kittilään - kiva matka. Lähdimme aamulla, ajoimme vuorotellen.  Olimme perillä niin, että ehdimme tehdä ruokaostokset paikallisesta maketista. Huolet olimme pakanneet mukaan jo Helsingissä.

Helsingissä Lemminkäinen oli aloittanut naapuritalon saneerauksen kesäkuussa. Melu jatkui vielä elokuun lopulla, jokaisena arkipäivänä. Muutaman kerran meteli alkoi jo aamulla kello kuusi ja vielä sunnuntainakin. Kyllä tuntui hyvältä tulla tunturiin ja kuunnella hiljaisuutta.

Maanantaina päätimme, että kävelemme muutaman sadan metrin päähän Levin golfklubille lounaalle. Tuskin olin astunut mökistä ulos, kun kirosin. Sama melu tunturissa kuin Arabianrannassa.  Syy selvisi: klubiravintolan terraseja hiekkapuhallettiin maalausta varten.

Olimme tuoneet Helsingistä pari lattiakaivon kantta. Niillä piti korvata mökin allastilassa klooratun veden törkeästi ruostuttamat teräksiset kannet. Tuomamme kannet olivat vääränkokoiset. Olimme pulassa. Meitä oli varoitettu, että klooratun veden ruostuttamien kansien kiillottaminen on melko mahdoton homma.

Rouva oli maanantaina aamulla googlettanut ja saanut selville, että hiekkapuhallus auttaa. Golfklubilla lähestyin hiekkapuhaltajaa, hän keskeytti työnsä, siirsi suojamaskin syrjään ja vastasi kysymykseeni: - Lähden parin tunnin kuluttua jatkamaan töitä Sodankylässä, mutta jos haet ne kannet tänne, niin yritetään.

Olipa mukava mies, tuli Kemistä, viivähti hetken Kittilässä ja jatkoi matkaa Sodankylään. Maanantaina iltapäivällä mökin allastilassa oli kirkkaat lattiakaivon kannet ja me Rouvan kanssa kuuntelimme mökin tarassilla tunturin hiljaisuutta.


lauantai 19. elokuuta 2017

Lakko pakotti tutustumaan naapureihin

Alkuviikolla Rouva tuli tuohtuneena kaupungilta kotiin. Veturimiehet olivat lakossa, mikä ei meitä haitannut, koska pääsemme helposti Helsingin keskustaan bussilla ja ratikalla. Rouva oli tuohtunut siitä, että radiossa toimittaja oli lakon vaikutuksia selostaessaan todennut, että ei normaalisti seurustele naapureidensa kanssa, mutta nyt lakon vuoksi oli jutunut nöyrtymään ja kyselemään kimppakyytiä.

No, minä matkustin viikolla kympin ratikalla keskustasta Huopalahteen. Sopeuduin sakkiin: näpelöin kännykkääni, mutta otinkin kuvan. Edessäni penkeillä istui ihmisiä, jotka varmaan eivät ole radiotoimittajia, mutta hekään eivät halua viereensä naapuria, joka kaiken kukkuraksi saattaisi vielä moikatakin.


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Terveysuhka marketeissa

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista rapuliinoja ja pari rapua. Potkulautailin Arabian kauppakeskukseen, jossa liukuportaiden yläpäässä minua odotti Topi ja Hermanni. - Onko sinulla kiire, Topi kysyi.

Topi on K-supermarketin vakituinen asiakas, joka liikkuu sähköisellä pyörätuolilla. Hermanni on Topin pieni koira, joka on Topin sylissä mihin Topi meneekin. Hyvät kaverit.

Topi pyysi että olisin Hermannin seurana sen aikaa, kun hän käy kaupassa. Marketti oli antanut Hermannille porttikielon: joku tai jotkut nirppanokat olivat uhanneet valittaa kaupungin terveystarkastukseen, jos pyörätuolilla liikkuva Topi tuo sylikoiran heidän ruokakauppaansa. Epähygieenistä?

Minua Topi varoitti, että Hermanni saattaa haukkua. Ei Hermanni juurikaan haukkunut, tuijotti liukuovea, jonka taakse Topi katosi, tärisi ja itki.

Topi tuli ja minä menin markettiin ostoksille. Tuoretiskiltä ostin purkin täplärapuja (10 kpl). Varoitin samalla myyjää, että olen ehkä aiheuttanut epidemian: -  Kävin ostoskeskuksen vessassa ja unohdin pestä käteni. Valikoin äsken tomaatteja ja koettelin niiden kypsyyttä.

Kotona luin Hesarista, että hallitus puuhailee lakia, jonka mukaan ajoneuvon kuljettaja saisi pitää älypuhelinta kädessä pysähdyksissä ollessaan esimerkiksi liikennevaloissa. Minulla on ehdotus paljon tärkeämmäksi laiksi: marketin vihannesosostolla asiakkaiden on sakon uhalla käytettävä steriilejä kertakäyttökäsineitä. Valvontakamerat on valmiina.



P.S.
Seuraavaksi Potkulautamies saa hakea apteekista Rouvalle lääkkeitä.