tiistai 28. tammikuuta 2014

Hyvä uutinen vanhuksille

Taas tuli mediassa juttua vanhuksista. Yleensä nämä median jutut on ankeita.Yritin kerran saada jotain myönteistä julkisuuteen. Soitin Hesarin johtavalle sosiaalijuttujen toimittajalle ja aloin kertoa Kittilän ihmiset ry:n toiminnasta. Yhdistyshän tuo Kittilän vanhuksia Leville virkistäytymään, ilmaisille lomille. Kun pääsin puhelussani sanaan Levi, toimittaja tokaisi:"hyvä yritys" ja sulki puhelimen.

Viime viikolla Kittilälehdessä oli myönteinen juttu. On niitä ollut muuallakin. Kittilälehdessä kirjoitin suunnilleen näin: 

Perustimme Kittilän ihmiset ry:n viisi vuotta sitten. Saman vuoden syksyllä yhdistys kutsui Kitttilän yli 75-vuotiaita Hotelli Levitunturiin ensimmäiselle virkistyslomalle. Minulle on tästä tilaisuudesta painunut mieleen hetki. Kaksi miestä, kummallakin kävelykeppi tukenaan, kävelee hotellin vastaanotosta pitkää käytävää huoneeseensa. Toinen katsoo taakseen ja huikkaa: ”Tänä yönä met emmä nuku ollenkhan!”

Kaverukset olivat juuri kirjautuneet hotelliin. Aikanaan nuorina miehinä he olivat olleet uitoilla työkavereita. Nyt he tapasivat jälleen, ensimmäisen kerran 30 vuoteen. Kittilä on iso kunta. On ilo tavata toisia ihmisiä. Jälleentapaaminen on riemukasta.

Viime vuonna Kittilän ihmiset ry:n tilaisuuksiin osallistui 2 696 kävijää. Iloinen tapahtuma oli jo perinteeksi muodostuneet K65-illallistanssiaiset. Oli hyvät tanssiaiset ja jatkotkin. Lapin Kansa kirjoitti näistä juhlista. Juttu kannattaa lukea - yhdistyksen kotisivuilta  Kittilän Ihmiset . Googlettamalla yhdistyksen toiminnasta löytyy paljon muitakin hyviä juttuja.

Ensimmäisen virkistysloman jälkeen oululainen Kaleva julkaisi pääkirjoituksen otsikolla: Hieno malli Kittilästä. ”Nyt pitää vain toivoa, että yhdistys saa kootuksi sen tuen, jota vanhusten virkistyslomien toteutukseen tarvitaan.”

Lainasin Kalevaa tähän siksi, että on kivaa kun muut kehuvat. Yhdistyksemme toimintaa pyörittää yli 70 vapaaehtoista. Lasketaanpa yhteen soittajat, kuorolaiset, kylien yhteyshenkilöt, kuljetuksissa auttavat.  Yhdistyksen jäsenrekisteri, kirjanpito ja pakollinen byrokratiakin teettävät töitä. Lisää tekijöitä tarvitaan – porukalla tekeminen on hauskaa. Sitä paitsi, kun työt jaetaan monelle niin jokainen jaksaa paremmin.

Kaleva muuten totesi juttunsa lopuksi, että ”samanlaisia yhdistyksiä maahan mahtuisi muutama lisääkin”. Kittiläläiset ovat kyllä kertoneet etelän tutuilleen toiminnasta. Useammin kuin kerran kerrottuun on suhtauduttu toteamuksella: Valehtelet!


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Median varjot luolien seinillä

Viime päivinä ei Helsingissä ole oikein pidellyt potkulautakelejä. Pakkasta on ollut yli kymmenenkin astetta. Rouvan määräämät kauppamatkat olen ajanut autolla. Kotona olen katsellut ikkunasta ulos jäätyvää merta ja sen rantaa. Siinä niitä kulkee, ees taas, ihmisiä.

Meidän puoleista merenrantaa näkyy naapuritalojen välistä sopivasta parisataa metriä. Vaikka on ollut pakkasta, niin bongasin kaksi kuntojuoksijaa verkkareissaan. Ajatelkaapa: Suomessa on rantaviivaa 314604 kilometriä. Jos 200 metrin pätkällä näkyy 2 juoksijaa, niin kilometrille niitä mahtuu 10 ja kaikille Suomen rannoille yli 3 miljoonaa, huikeeta. Kyllä on hyvät markkinat lämpöverkkareille ja nastapohjaisille juoksukengille.

Olen aina tykännyt Platonin metaforasta, jossa luolaan teljetyille ihmisille heijastetaan ulkomaailmasta varjokuvia luolan seinälle. Luolassa asuville nämä varjot ovat todellisuus. Mekin elämme tällaisessa varjojen todellisuudessa, mediatodellisuudessa.

Kun minä vuonna 1969 lähdin ensimmäisen kerran afrikkaan lääkärisetäni varoitti: ota pyssy mukaan, siellä on vaarallista. Kaikkiaan olin Länsi-Afrikassa kaksi vuotta. Ihmiset olivat ystävällisiä eikä kukaan uhannut minua koskaan mitenkään. Sen sijaan Lähi-Idässä myöhemmin tilanne oli toisenlainen: siellä oli yhtä monta armeijaa kuin ihmistäkin.

Minua varoitettiin myös, että Afrikassa on paljon vaarallisia käärmeitä. Pidä varasi! Liikuin kyllä syrjäseuduillakin, mutta näin vain yhden käärmeen ja sekin luikerteli pakoon. Tämmöset harhakuvat käärmeistä syntyy uutisista: Käärme puri turistia Länsi-Afrikassa. Turisteja on voinut olla satoja tuhansia, joista yhtä puri käärme. Jos uutisiin ei pääse kuin käärmeenpuremat, niin ei Afrikassa meidän kannaltamme muuta sitten tapahdukaan.

Asuimme 80-luvun alussa Lontoossa. Brixtonissa mellakoitiin. Kotona Suomessa sukulaiset hermoilivat, kuinka te siellä nyt pärjäätte, siellähän on varallista. Mekin näimme nämä mellakat, mutta mekin näimme ne vain televisiossa.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Maalleko terve talonpoikaisjärki jäi?

Tänään Potkulautamies luki Hesarista, että maan hallitus oli Kataisen mukaan päässyt "pitkästä aikaa keskustelemaan laaja-alaisesti". Hallitus oli keskustellut epävirallisesti maan tulevaisuudesta. Haaveilu on tärkeä ajattelemisen muoto, mutta uskallan luulla, että se tuotttaa tuloksia vain yksilötasolla. Onko kukaan koskaan kuullut innovaatiosta tai tulevaisuuden mullistavasta ideasta, joka on synnytetty komiteassa tai työryhmässä tai toimikunnassa?

Kehitys lähtee alhaalta ylöspäin. Kun näin on, niin ensimmäisenä toteutettava visio voisi olla terveen talonpoikaisjärjen käytön salliminen hallinnon kaikilla tasoilla.

Kävin tänään Hakaniemen hallissa. Aamulla hallissa ei ollut ruuhka-aika ja kauppiailla oli aikaa jutella. Niissä keskusteluissa byrokratia, ei ehkä niinkään itse byrokratia, mutta sen taustalla lepäilevät ajatusmallit ja asenteet saivat huutia.Vai mitä mieltä olette tästä: Hallin hissi menee rikki perjantaina aamupäivällä. Huoltomiehet tulevat hommiin, puuhastelevat aikansa ja katoavat sitten puoliltapäivin.

Hallikauppiaat, jotkut hyvinkin vanhoja, kantavat tavaroitaan kellariin, myyntiin, kellariin. Näin kuluu kiireinen lauantaikin, rappuja edestakaisin. Hyvin levänneet huoltomiehet palaavat maanantaina, tekevät töitä kymmenisen minuuttia ja ka!, hissi toimii. Miksi ette laittaneet hissiä kuntoon perjantaina, heiltä kysytään. "Olimme sopineet pomon kanssa, että voimme lähteä viikonlopunviettoon jo aikaisemmin."

Olin aamulla käyttänyt rouvan Vallilan terveyskeskuksessa, jossa muuten hommat hoituu hyvin. Ajelin sen jälkeen autolla Hakaniemeen. Minulla oli autoilijan asenteet: jalankulkijat on tyhmiä. Siihen kiinnittää huomiota Hermannin rantatiellä, jonka alkupäässä on suojatie ja sille liikennevalot. Autot pysäytetään punaisiin valoihin, vaikka jalankulkijoita ei näy missään, tai oikeasti: enää missään.

Jalankulkijat ovat tulleet ylittämään tietä ja painaneet nappia saadakseen vihreät valot. Sitten he huomaavat, että autoja ei olekaan tulossa ja ylittävät tien. Jonkin ajan kuluttua, kun jalankulkijat ovat jo menneet, valot vaihtuvat autoilijoille punaisiksi.

Viime kesänä ylitin tietä samassa paikassa potkulaudalla. Vasemmalta ei ollut tulossa autoja. Ylitin tietä päin punaisia aina keskellä olevalle saarekkeelle. Pysähdyin tähän, en siis ajotielle, ja jäin odottelemaan, että matkan päässä oikealta lähestyvä pieni henkilöauto pääsisi vapaasti ajamaan, olihan sille vihreä valokin. Kyllä autoilijat on tyhmiä. Tämäkin oli nähnyt, että olin ylittänyt tien toisen puolen päin punaisia ja sai siitä syyn töräytellä torvea ja vilkutella keskisormea. Vaikka minä vain yritin jouduttaa hänen matkaansa.

Hallikauppiaan mielestä ihmiset, jotka muuttivat maalta kaupunkeihin, unohtivat ottaa maalta mukaansa sen terveen järjen.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Laihdutusvinkki: osta mautonta ruokaa

Rouva ja minä palasimme joulumatkalta. Meidät ajoi kentältä taksilla kotiin lähes 60-vuotias mies, joka muutama vuosi sitten oli pitkän työuransa päätteeksi it-alan ammattilaisena saanut potkut. Samaan aikaan Elisasta oli oli häädetty monta muutakin ikääntynyttä työntekijää. Kuljettajamme oli hakenut turhaan oman alansa töitä. Hän oli kuitenkin tyytyväinen siitä, että saattoi vieläkin hyödyntää osaamistaan, olla avuksi toisille taksikuskeille: takseissakin tarvitaan tietotekniikkaa.

Eikä tästä ole kauaakaan aikaa, joskus viime vuonna, kun uutisoitiin, että ikääntyneet pitkäaikaistyöttömät työllistyvät vaikeammin kuin nuoret. Tässähän ei ole mitään kummallista. Eihän nykyään ole enää työnantajiakaan, ei ainakaan suurissa pörssiyhtiöissä. Niissähän johtoporraskin ylimmälle askelmalle asti on palkollisia ja jää nuorena eläkkeelle - eikä nuorena eläköityvä ota töihin ikäisiään.

Ihmisiähän voi jakaa eri tyyppeihin monella eri tavalla. Yritysjohtajiakin on ainakin kahdenlaisia: niitä jotka luovat uutta ja niitä jotka jaksavat pyörittää päivittäisiä rutiineja. Molemmille on käyttöä.

Takaisin tähän päivään. On tipaton tammikuu. Rouva on lopettanut tupakanpolton ja tarkkailee painonsa kehitystä. Tänään Potkulautamies sai lähteä kauppaan hakemaan mautonta ruokaa. Sellaista kuulemma syö vähemmän eikä liho niin helposti.

Tyttärelläkin on kohta syntymäpäivä. Lahja on, mutta pakkaus puuttuu. Ulkomaille lähetettävän lahjan koko on sellainen, että Itellan paikallisesta puodista ei löydy sopivaa pakkausta. Viikin Prisman yhteydessä on toimintansa lopettavan Tiimarin myymälä. Katselin siellä tyhjiä pahvilaatikoita, mutta ei niissäkään ollut sopivaa.

Kerroin myyjättärelle, että lahjan koko on 40x45x4 senttiä ja yhden hyllyn alla on ihan sopivan kokoinen paketti, mutta se on avaamaton. Varmuuden vuoksi myyjätär vielä mittasi paketin koon - se oli ihan oikean kokoinen. "Avaan tämän ja laitan tavarat hyllyyn." Kyllä oli hyvä palvelu. Ei Tiimari ainakaan siihen kaadu, etteikö henkilökunta osaisi hommiansa.

Kun ihminen vanhenee, niin hammasrivi harvenee. Siitähän on se hyöty, että syö terveellisemmin: joutuu pureskelemaan kauemmin. Samalla kun hain rouvalle mautonta ruokaa poikkesin apteekkiin hakemaan hammasväliharjoja. Olin tätä ennen etsinyt käytetyille pattereille kierrätyspaikkaa - turhaan. Kysyin apteekin kassalta josko hän tietäisi mihin käytetyt patterit voisi viedä. "Laita ne tähän pieneen pussiin, niin vien ne takahuoneeseen ja kierrätykseen." Kyllä oli hyvä palvelu.

Illalla menin rouvan kanssa Helsingin musiikkitalolle konserttiin. Parkkeerasin auton halliin. Nuori mies tuli kohteliaasti kysymään: Saammeko pestä autonne konsertin aikana. Vanha autoni oli sika likainen. Suostuin ilomielin eikä pesijöille tarvinnut edes jättää auton avaimia.

Konsertin jälkeen auto oli paikallaan pestynä. Lasku oli laitettu tuulilasiin. Kyllä oli hyvä palvelu.

Musiikissakin on niin, että yksi säveltää, toinen johtaa ja orkesteri soittaa.