keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Missä Pala? Aa. Somessa!

Asuimme Englannissa, kun vuoden 1993 helmikuussa toin sinne Volvon Ruotsista, tehtaalta. Vuoden 1997 alussa rekisteröin Volvon muuttoautona Suomessa. Rouva on yli 10 vuotta, aina silloin tällöin, muistuttanut, että Volvon rekisteröinnistä olisi poistettava myyntirajoitus ja kielto, että autoa ei saa "antaa omistajan perheeseen kuulumattoman henkilön käyttöön".

Olen syntynyt Hämeessä ja niin kuin maakuntalaulussammekin lopuksi todetaan: "kun toimeen tartutaan", niin hetken mietittyäni tartuin minäkin. Soitin Tulliin. Puheluuni vastattiin heti:

-  Täyttäkää netissä tullilomake nro 500s 14. Olipa hyvää palvelua! Täytin lomakkeen, tulostin sen ja allekirjoitin. Lähdin innoissani viemään lomaketta tullin toimistoon Itä-Pasilassa. Eikä tarvinnut yhtään jonottaa - sain heti kertoa asiani miellyttävälle ihmiselle. Hyvää palvelua!

Mutta: "Eihän tässä ole mukana yhtään liitettä." Eipä ollutkaan, en ollut viitsinyt lukea lomakkeen toista sivua, jossa annettiin ohjeita. Lomakkeeseen oli liitettävä selvitys oleskelusta maahanmuuton jälkeen, kopio rekisteröintitodistuksesta ja selvitys liikennevakuutuksesta.

Tullin toimistossa ei ollut minun jälkeeni juuri silloin muita asiakkaita ja kerroin virkailijalle kokemukseni Englannin tullista: Olimme kesällä 1993 tulossa lomalle Suomeen enkä halunnut tulla tänne autolla, jolla on Ruotsin vientikilvet. Otin yhteyttä paikalliseen TraFiin: - Ei tarvitse muuta kuin maksaa tievero, niin saatte täältä rekisterikilvet.

Ennen lomaa soitin tullille Southamptoniin ja kerroin tilanteen - minusta oli outoa, että autosta ei tarvinnut maksaa minkäänlaista veroa. Kun palasimme lomalta, luin Southamptonista saamani kirjeen. "Tulemme katsomaan autoanne." Meille tuli kylään kookas tullimies, joka tutki Volvon:

- Tämähän on käytetty auto. Eihän tässä ole mitään lisälaitteitakaan (oikeasti Volvossa oli kaikki mahdolliset lisälaitteet). Tässähän on rattikin väärällä puolella. Ei tämmösellä Englannissa paljon arvoa ole.

Kirjoitin tullille shekin pyydetylle pienelle summalle. "Pitäkää kuitti tallessa. Se on ainoa todiste siitä, että olette maksanut autosta verot. Arvostamme sitä, että otitte yhteyttä. Meillä ei olisi ollut mitään keinoa saada selville, että se on laittomasti liikenteessä."

Kyllä oli Englannin tullivirkamies hyvä ihminen. Niin on Suomenkin tullivirkailija: minuakin nauratti oma kertomukseni.

No. Lähdin etsimään lomakkeeseen liitteitä. Volvon rekisteröintitodistuksen kopio oli helppo. Mutta kuka todistaa kuinka kauan olen asunut yhtäjaksoisesti Suomessa? Lomake neuvoi: esim. työnantaja. Aikanani olin yrittäjä ja ollut jo vuosia eläkkeellä. Voisinko muka kirjoittaa itse todistuksen itselleni? Ajattelin kokeilla väestörekisterikeskusta. Tärppäs!

Menin pankkitunnuksillani väestötietojärjestelmään ja tulostin sinne minusta "merkityt voimassaolevat tiedot". Kyllä on hyvä palvelu! Tosin paljon tullille turhaakin tietoa. Kelpaakohan?

Olen jo vuosikymmeniä keskittänyt vakuutukseni Pohjolaan. Yhtiön nettisivuilta en saanut apua. Soitin yhtiön pääkonttorin keskukseen, joka yhdisti minut Osuuspankin puhelinneuvojalle, joka vastasi puheluuni Tampereella. Hän katsoi tietokoneeltaan ja kertoi, että minulla on ollut Volvoni autovakuutus Pohjolassa ilman seisonta-aikoja vuodesta 1998. "Jos Itäkeskuksen konttorissa on vakuutushenkilö tänään (uuden vuoden aatto) töissä, niin sieltä sen varmaan saa."

Itäkeskuksessa ei ollut töissä pelkästään vakuutushenkilö, siellä oli Pohjola Vakuutuksen toimisto samassa tilassa Osuuspankin kanssa. Ystävällinen ihminen tiskin takana joutui toteamaan: - Ei näitä tietoja voi tässä tulostaa. Tästä pitää tehdä palvelupyyntö ja asiakirja lähetetään teille postissa. HÄ!

Hesarissa oli megatrendejä ennustavan professori Markku Wileniuksen haastattelu. "Tehdessäni muutama vuosi sitten Suomalaisen työn liiton kanssa arvokartoitusta kävi ilmi, että yhteiskuntamme keskeisin arvo on byrokratia",

Onneksi hätäkeskuksen puheluihin ei ainakaan vielä vastata Intiassa: - Missä pala? Aa, Somessa! Lähettä heti palotorjunta sinne!



sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Hyvä uutisvuosi - jutun aiheita ensi jouluksikin

Rouva virkkaa Eleanoralle pientä moniväristä peittoa. Yksi lankakeristä pääsi pitkien pyhien aikana loppumaan ja Potkulautamies saikin heti, kun kaupat olivat auki normaalisti, lähteä etsimään lisää lankaa. Rouva antoi malliksi mukaan pätkän villalankaa - piti löytää oikea väri ja paksuus.

Lähdin langanpätkä taskussa kierrokselle. Prismasta ei löytynyt sopivaa. Poistuessani näytin kassalle langanpätkää ja kysyin: - Mistähän tämmöstä lankaa löytyisi. "Itäkeskuksessa on lankakauppa, siinä linja-autojen pysäkkipaikan vieressä. Hyvää loppuvuotta!"

Löysin lankakaupan ja lankaa - ihan viime hetkellä. Kun lähdin, kauppias avasi lukitun oven: - Oli täpärällä, Puoli minuuttia myöhemmin et olisi ehtinyt. Hyvää loppuvuotta!

Kävipä hyvin. Olin tyytyväinen itseeni ja lankakerään. Mieli oli kevyt. Joulu olikin mennyt ihmetellessä median tarmoa muistella 10 vuoden takaisia tapahtumia. Tsunamin muisteleminen oli aloitettu jo päiviä ennen joulua ja olihan se Tapaninpäivänä pakko kertoa uutisissa ihmisille: tsunami iski tasan 10 vuotta sitten.

Ja taas tuli medialle moneksi vuodeksi töitä: Italialainen matkustajalaiva tulessa. "Seuraa tilannetta. Katso kuvat. Lue lisää." Air Asian kone katosi matkalla Indonesiasta Singaporeen. "Seuraa tilannetta. Lue lisää."

Ajattele, eikö ole ihmeellistä, me tiedämme jo nyt, mitkä ovat isoja juttuja mediassa ensi vuonnakin tähän aikaan.

Hesarissa oli Tapaninpäivän jälkeen "Kahden vuosituhannen visa". Minulle selvisi siitä, että vuonna 214 maailman väkiluku oli todennäköisesti  noin 200 miljoonaa. Nyt, 1800 vuotta myöhemmin, ihmisiä on 35 kertaa enemmän, yli 7000 miljoonaa. Minulle oli uutinen, että ihmisten määrä on näin nopeasti monikymmenkertaistunut.

Ihan yksinkertaisella taskulaskimella: ihan kohta, vuonna 3 814 ihmisiä on maapallolla 245000 miljoonaa (245 miljardia). Hä!



maanantai 22. joulukuuta 2014

Onhan se hienompaa tuntea piispa kuin apupappi

Rouva tokaisi eilen, että Potkulautamies saa hakea puuroriisit marketista. - Mene potkulaudalla, saat vähän liikuntaa ja kun on näin hieno kelikin. No, minä menin. Ei mulla siellä marketissa kauhean kauan kestänyt löytää Risellan puuroriisipussi, mutta kun tulin ulos, maa oli valkoinen. Niin muuttui hetkessä musta valkoiseksi.

No. Tänään rouva sitten lähetti minut Hakaniemen halliin Reitin kalasta kaloja ostamaan. Piti sieltä ostaa muutakin sapuskaa, mutta ei onnistunut. Halliin oli ahtautunut jouluostoksille enemmän kuin sinne mahtuu, kiukkuisia joulunodottajia. Ihan kiva joulutunnelma: - Älä töni!

Kalatiskilläkin yksi vanha akka oli tunkeutunut keskelle joulun ihanaa odotusta, jonottamista. Akka oli ilmestynyt paikalle 10 minuuttia minun jälkeeni, Kun myyjä kysyi, kenen vuoro, akka hihkaisi MINUN!

Meillä oli tässä ennen joulua harvinainen tilaisuus nähdä elämää, sen alusta ja viimeisistä vuosista. Eleonor (10 viikkoa) Pariisista kävi viikon vierailulla. Eleonor oli turvallisesti takaisin Pariisissa ja me piipahdimme Parkanossa katsomaan rouvan äitiä (92v).

Anoppi oli kaatunut, viettänyt joitakin päiviä sairaalassa ja oli nyt kotona. Rouva, joka on hyvä järjestelemään kaappeja ja asioita, hoiteli loistavasti äitinsä päivittäiset rutiinit kuntoon. Yksi rutiini on semmoinen, että aamuisin tulee kunnan henkilö jakamaan päivän lääkkeet dosetteihin.

Anoppi kyseli, että tuleeko tämä lääketyttö nyt joka päivä. Kyllä lääketyttö tulee joka päivä. Minä, kun minua ei tittelit ole kauheasti koskaan kiinnostanut, muistutin, että lääketytöllä on nimikin, lääketyttö on ihan oikea ihminen, jolla on ihan oma nimi. Terveisiä sulle, Nina.

No, tulin tänään kauppareissulta kotiin ja huomasin, että jääkaapin oveen oli teipattu "Piispan joulutervehdys jouluna 2014". Minä vaan jäin miettimään, että kai piispalla on nimikin, kai se on ihminen. Miksi jääkaapin ovessa ei lukenut: Irja Askolalta joulutervehdys.

Hyvää Joulua, Ihmiseltä Ihmiselle!



tiistai 16. joulukuuta 2014

Kyllä tunturiänkyrä lumimiehen voittaa

Rouva ohjeisti viime perjantaina, että Ylen TV1:n Stradassa on mielenkiintoinen aihe: “Kittilän kunnanjohtaja Anna Mäkelä vastaan tunturiänkyrät”. Näin ohjelmaoppaat mainostivat. Istuimme loppuillasta töllöttämään. Ohjelma alkoi ja loppui. Ei vilaustakaan Anna Mäkelästä. Olisin halunnut nähdä myös tunturiänkyrän. Lumimiehestäkin puhutaan paljon, mutta ainoat havainnot taitavat olla lumeen jääneet jäljet.

Olisiko tunturiänkyrästä Lapin matkailuvaltiksi? Menkää nyt pian tekemään muutamat änkyräjäljet tunturiin. Ottakaa kuvia ja lähettäkää etelän metialle: "Ei ole nähty, mutta jälkiä on havaittu". Ei vaatiska, kyllä jossain täytyy olla tunturiänkyrä - onhan joulupukkejakin pilvin pimein.

Oikealla markkinoinnilla muutaman vuoden kuluttua New Yorkissakaan ei marssisi kulkueena joulupukkeja vaan tunturiänkyröitä. Coca Colaakin mainostaisi joulurekan kyljessä jouluvaloissa tunturiänkyrä.

Joulupukilla on Rovaniemellä joulupukin paja. Kittilään pitäisi perustaa tunturiänkyrän suhmurointisali. Ajatelkaa, mikä markkinointivaltti: maailman ainoa tunturiänkyrän suhmurointisali. "Jouluksi Leville suhmuroimaan!" Pitäisi kuitenkin toimia ripeästi, että Ruotsin lappi ei ehdi varastaa ideaa.

Taikka mitä minä tässä höpellän. Asiaa pitää kysyä itse tunturiänkyrältä. Potkulautamiehellä on jonkin verran suhteita, jos ei itse änkyrään, niin lappilaisiin, joilla on mahdollisesti havaintoja tunturiänkyrästä. Luulen, että tiedän miksi Stradan ohjelmaan ei saatu todistetta siitä, että tunturiänkyrä oikeasti on olemassa. Siteeraan tähän vapaamuotoisesti lappilaista päättäjää:

- Stradan toimittaja Jenni Stammeier soitti torstaina ja pyysi ohjelmaansa tunturiänkyrää haastateltavaksi.Juttelimme varmaan tunnin verran. Jennikin oli ihmeissään ja valitteli että aika yksipuolista on ollut median anti ja aika lailla Anna Mäkelän puolella.

- Sanoin ettei tunturiänkyrä varmaan haluaa ko. jutussa televisioon, koska tiedossa olisi julkinen ryöpytys ja hirmuinen loan heitto.

Kun Anna, raskaana oleva nainen, vihreä poliittiselta taustaltaan, valittiin Kittilän kunnanjohtajaksi, kepulla oli valtuustossa yhden äänen enemmistö. Vihreillä ei ollut valtuustossa yhtään edustajaa. Joulupukkikin on satuhahmo. Nimitetään Anna kunniatunturiänkyräksi.




keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Kun katsoo lähelle, näkeekin kauas

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista vauvalle vaippoja ja peppupyyhkeitä. Keli oli kurja enkä uskonut, että ostokset mahtuisivat potkulaudan koriin: menin autolla. Marketissa olin ihan hukassa. Hyllyrivi oli oikea, mutta en vaan löytänyt vauvalle vaippoja koko n:ro 2. Nuori äiti oli myös ostoksilla ja kysyi: - Voinko olla avuksi? Hän oli avuksi ja oikeat vaipat löytyivät.

Etsiskelin peppupyyhkeitä ja olin ihan hukassa. Taas yksi nuori äiti kysyi: - Voinko olla avuksi. Hän oli avuksi ja oikeat peppupyyhkeet löytyivät.

Lapsenlapsemme Eleanor oli tulossa kylään. Tottahan toki meidän piti hommata vauvanhoitoon tarvikkeet, että niitä ei tarvinnut Pariisista tänne raahata. Arabianranta on hyvä yhteisö: Arabianranta lainaa-sivujen kautta meille löytyi lainaksi hoitoalusta, vauvalle kylvetysamme ja "Hei, tarviitteko te lastenvaunuja?"

Ihmiset on kivoja. Ihmiset auttavat toisiaan, mielellään.

Minä olin Länsi-Afrikassa yhteensä noin kaksi vuotta. Asuin Lähi-Idässäkin. Yrityksiä minulla oli Etelä-Amerikassa, Euroopassa (Venäjälläkin) ja Aasiassa. Joka paikassa olen tavannut paljon tavallisia ihmisiä, mukavia tavallisia ihmisiä. Ihan niin kuin meillä Arabianrannassa.

Mikä tässä sitten mättää? Median kautta maailman menoa hahmottavalle syntyy kuva maailmasta, jossa kukaan ei tule toimeen kenenkään kanssa.