tiistai 31. toukokuuta 2016

Kesä alkaa 6. päivä kesäkuuta

Rouva, minä ja potkulauta olimme lokakuussa 2012 Tapio Wirkkalan puiston avajaisissa Arabianrannassa. Puiston suunnitellut taiteilija on tunnettu avantgardisista oopperaohjauksistaan ja arkkitehtuurissa hänen ihanteensa on tyhjät huoneet - ja puistot, luulisin.

Puiston avajaisissa puhui Helsingin taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Siren ja psykologi, Helsingin rakennus- ja ympäristötoimen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri. Vasta nyt, monta vuotta mietittyäni ymmärrän, miksi he puhuivat niin kuin puhuivat. Kyse oli kokonaisuudesta: tyhjät huoneet, tyhjä puisto. tyhjät puheet - täydellinen kokonaisuus.

No. Tänään aamulla varhain palasimme Rouvan kanssa ihanaan, kesäiseen Helsinkiin. Iltapäivällä Rouva totesi, että nyt menemme lounaalle Koskenrantaan. Ravintolan terassin vieressä kohisee Vanhankaupunginkoski ja ruoka on hyvää.

Kello oli jo tikittänyt kuitenkin kahteen. Kerroin kasalle, että haluaisin syödä siikaa, päivän kalaa. Kassa kertoi, että ei onnistu: keittiöstä henkilökunta lähti jo kotiin. Noutopöytä oli kuitenkin vielä paikallaan ja Rouvan kanssa keräsimme siitä lounaamme, Rouva keiton ja minä revittyä possua.

Kannoin annostani terassille, kun vastaan tuli henkilökunnan jäsen, joka hihkaisi kassalle: "Älä myy enempää!"

Hä! Menin kasalle ja kysyin miksi ei saisi myydä enempää. Kassa kertoi, että ravintola suljetaan kello 15,00. Minä kysyin, miksi?  Kassahenkilön mukaan omistajat ovat päättäneet, että aukioloaikaa pidennetään vasta kesäkuun 6. päivä - silloin kesä alkaa.

Juts niin, tai alkoi ja ehti jo loppuakin.

Myöhemmin iltapäivällä Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista kurkun, kananmunia ja kaljaa. Menin potkulaudalla. Hämeentiellä, sen toiselta puolelta kuulin iloisen tervehdyksen: - Hei Seikka! Östi oli menossa isänsä kanssa markettiin ja näki minut. Kyllä on kiva olla kotona.



maanantai 30. toukokuuta 2016

Opintomatka Pariisiin

Viisastuminen on helppoa: ei tarvitse huolehtia muuta kuin että jättää sille tilaa. Olemme Rouvan kanssa nyt vierailleet Pariisissa lähes kaksi viikkoa.Rouva lähti marketista hakemaan Eleonoralle uudet kengät ja minä sain jäädä kämpille kirjoittamaan. Yläkerrassa hakataan vasaralla. Viime viikolla siellä oli töissä motorisoitu yksikkö. Ulkona sataa vettä, mutta hyvä on, että lämpötila on yli kymmenen astetta eikä tuule kovaa.

Useimpina päivinä täällä on satanut vettä, mutta on ollut hyvä, että lämpötila on pysynyt kymmenen asteen yläpuolella. Viime viikon alussa, kun vein Eleonoran hoitoon, vettä satoi todella rankasti, kastuin, kylmetyin ja sain kuumeen. Eleonora hyppeli lätäköissä.

Rouva palasi ostoksilta. Keittiöstä hän hihkaisi: - Onko sinulla mahavaivoja vai haiseeko täällä keittiössä muuten näin pahalta? Ihan aiheellinen kysymys. Tässä kämpässä ei lämmitys toiminut aluksi laisinkaan ja saivat kaasuboilerin korjattua vasta pari päivää sitten. Öisin paleli.

Mahavaivoja minulla oli viime viikolla, mutta ne meni jo. Sen sijaan Rouvan hammasta on särkenyt koko matkan ajan. Hän sai lääkäriltä antibiootteja, mutta hammasta vaan särkee.

Viikko sitten viikonvaihteessa oli pari lämmintä ja aurinkoista päivää. Eleonoran ja tyttäremme kanssa oli kiva käydä läheisessä puistossa. Siellä oli hiekkalaatikko, karuselli ja kaikkea muuta, josta lapset tykkäävät.


No, mutta kulttuurista ja arkkitehtuurista nämä pariisilaiset eivät taida paljon ymmärtää. Toista on Helsingissä. Arabianrannassa. Syksyllä 2012 Arabianrannassa avattiin Tapio Wirkkalan puisto. Puiston suunnitteli amerikkalainen taiteilija, jonka mukaan parasta arkkitehtuuria on "ei-arkkitehtuuri" - Mikään ei ole kauniimpaa kuin tyhjät huoneet.




sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Tulossa: potkulautabuumi

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Arabian K-supermarketista varsiparsakaalia - "saat samalla liikuntaa". Muutamaa päivää aikaisemmin taloyhtiön piha-alueelle oli ilmestynyt pieni muovinen potkulauta, jolla pienten on turvallista harjoitella: edessä on pieni pyörä ja takana kaksi pientä pyörää.

Hain oman potkulautani, aikuisten potkulaudan, pyörävarastosta. Pihalla yksi napero, korkeintaan neljä vuotta, potkuili tällä pienellä muovisella potkulaudalla. Minulle hän kertoi, että "tämä ei ole minun potkulautani". "Tämä on lasten potkulauta. Minä olen jo vanha."

Lapsille potkulauta on vanha juttu. Luulen, että pian potkulauta on myös aikuisille tuttu. Potkulauta on sosiaalinen tapa liikkua. Koiran ulkoiluttajien kanssa keskustelu aloitetaan: onpa söpö koira. Potkulautamieheltä kysytään, mistä noita saa ostaa. "Eslalta".

Pariisin bulevardeilla perheet, kolme sukupolvea, ulkoilevat yhdessä potkulaudoilla. Vauhti on sopiva jokaiselle.

Kun liikkuu potkulaudalla ehtii nähdä ja kuulla. Viikin luonnonsuojelualueen reunalla kuulee luonnon ääniä, lintujen laulua, tuulen. Vähän urbaanimmassa ympäristössä kuulee myös luontoääniä. Matkalla Arabian K-supermarkettiin kuulin kun Arabian katufestareille telttaansa pystyttävä mies kertoi kavereilleen, että "pureskelin kolme toffeeta ja menetin kolme hammasta".

Pysähdyin. Ja kysyin, anteeksi, miten se tapahtui. "Pureskelin toffeita. Implanttiin tuettu silta irtosi. Onneksi en nielaissut siltaa ja se voitiin laittaa takaisin. Maksoi 5 000 euroa."

Pari päivää sitten, taas matkalla Viikkiin, jouduin Vanhankaupunginlahden ylittävän sillan jälkeen pysähtymään. Oikealta tuli eteeni joukko pieniä ihmisiä, tarhalaisia. Yksi hihkaisi: aikuisten potkulauta. Vilkutin. Kaikki yli 20 lasta vilkuttivat takaisin. Kyllä tuli hyvä mieli.

No, nyt on katseltu formuloita ja lätkän mm-kisoja. Aina kun kuvaan tulee yleisöä ja yleisö huomaa olevansa kuvassa, yleisö vilkuttaa -  itselleen ?

Rouva totesikin, kun katselimme formuloita, että kaikki muu paitsi potkulautailu on turhaa.


perjantai 6. toukokuuta 2016

Yliminä, aliminä, aisat, länget ja kakkulat

Ei kaupat viime vuosisadan lopulla olleet uskonnollisina juhlapäivinä, niin kuin helatorstaisin, vapaasti auki. Nyt oli. Rouva sanoikin, että Potkulautamies saa hakea Viikin Prismasta kaljaa ja appelsiinilla terästettyä tummaa suklaata. Ostosten tekemiseen ei mennyt montaakaan minuuttia.

Kassoilla oli epätavallisen pitkät jonot. Piti tarkoin arvioida, mikä niistä keräisi rahani nopeimmin. Ei riitä, että katsoo kuinka monta jonottaa, pitää myös arvioida maksettavien ostosten määrä. Tein valintani ja menin paikalleni jonon viimeiseksi.

Jonossa lähinnä minun edelläni seisoi kaksi miestä. Toinen ei ollut ostanut mitään, mutta toinen vaikutti ihan normaalilta parin ostoksensa kanssa. Mies, joka ei ollut ostanut mitään katosikin viereiseen jonoon, josta nainen vinkkasi hänelle: tule tänne. Olivat jonottaneet varmuuden vuoksi kahdelle kassalle.

No, edelläni jonossa seisoi nyt tämä ihan normaalilta vaikuttanut mies. Ei kuitenkaan mennyt montaakaan minuuttia, kun nainen tuli täyden ostoskorin kanssa ja liittyi miehensä seuraan. "Olemme samaa porukkaa."

Jäin miettimään, minkälainen järki saa ihmisen stressaamaan itseään muutaman minuutin takia sillä, että onko kassajonossa kuudes, seitsemäs vai pitääkö pyrkiä neljänneksi. Äkkiä ajatellen eihän siinä ole mitään järkeä.

Troyat kirjoittaa Dostojevskista, että kirjailija luokitteli järjen: varsinainen järki ja näennäinen järki. Rouvan tädin viisas puoliso puhui erilaisia ilmiöitä selittäessään yliminästä ja aliminästä. Ihan hyväksytty termi oppineidenkin keskuudessa on alitajunta. En koskaan ole kuullut kenenkään käyttävän termiä ylitajunta.

No, kumpi päättää, yliminä vai aliminä ihmisen käyttäytymisen. Jos uskoo evoluutioon eikä kreationismiin, niin ihminenkin on kehittynyt jostain alkeellisesta.

Selkeästi suurin osa ihmisessä olevista soluista on bakteereja. Suolistossa niitä on suuri massa ja sieltä ne välittävät yliminälle tunnetiloja, hyvää mieltä ja krapulaakin. Kumpi oli ensin, bakteeri vai ihminen. No, tietysti bakteeri.

Mikä päättää ihmiskunnan kohtaloista, yliminä vai aliminä, järki vai tunteet. Bakteeriopin professori Pentti Huovinen kirjoittaa Lääkärilehden Vuoden kirjoituksessa 2013, että hiirillä bakteeristo säätelee myös aivojen toimintaa ja hyönteisillä lisääntymistä.





tiistai 3. toukokuuta 2016

Lätäköissä on kiva hyppiä

Rouva sanoi, että nyt on kaunis keväinen päivä, hyvä sää potkulautailla - Potkulautamies saa käydä Viikin  Prismassa. Minä seisoin potkulaudalla selkä suorana ja pää pystyssä. Annoin leppeän tuulen tuivertaa keuhkoni täyteen raikasta keväistä ilmaa. Potkulauta rullasi myötämäkeä kohti Vanhankaupunginlahden ylittävää siltaa.

Vastaani polkupyöräili mies, joka huusi takanaan seuraavalle pienemmälle miehelle: - Pekka, hei! Täällä edessä on sulle hyvä lätäkkö, aika iso. Pari päivää aikaisemmin oli satanut ja harmaista päivistä oli vielä jäljellä kuralammikoita. Pysähdyin. Pieni mies Pekka tuli pienellä polkupyörällään ja hurautti keskeltä lätäkköä. Kuravesi roiskui.

Vanhankaupunginkoski jäi vasemmalle, oikealle Viikin luonnonsuojelualue. Valkovuokot kukkivat. kahden-kolmen päivän kuluttua koivut vihertävät.

Takaisin kotona katselin Rouvan kanssa Ylen uutisia. Uutiset alkoivat pitkällä selostuksella Pyhäjoen mielenosoituksesta. Joukko nuoria monesta maasta, muutama kymmenen yhteensä, oli leiriytynyt keväiseen metsään. Metsästä tulivat maantielle heittelemään kivillä poliiseja. Vastustavat ydinvoimaa, tietysti. Näyttävää materiaalia tv-uutisiin.

Sitä me Rouvan kanssa jäimme ihmettelemään, että samojen uutisten loppuun oli vielä ahdettu oikein elävän kuvan kanssa uutinen toisesta mielenosoituksesta. Tässä uutisessa viisi ihmistä kannatteli lakanaa, johon oli kirjoitettu iskulause: Yankies Go Home! Tähän mielenilmaisuun oli syynä se, että suomalaiset harjoittelevat Naton kanssa.

Uusi liikeidea: perustetaan markkinointiyhtiö, joka järjestää mielenosoituksia, kenelle tahansa, mille aatesuunnalle tahansa, kenen kilpailevaa tuotetta vastaan tahansa ja laadukkaasti. Julkisuus TV:n illan ykkösuutisissa on taattu. Vientibrändin nimeksi laitetaan Oy Latakko Ltd. Työllisyyttä tämä ei kuitenkaan auta - kymmenen mielenosoittajaa riittää, max.

Mediassa julkaistaan lähes joka viikko uutinen, että joku megajulkkis, supertähti on kuollut. Tämä on tiedonvälitystä: mediassa nämä tähdet syttyivät ja mediassa ne kuoleekin. Muutama sata vuotta sitten julkkis syntyi vasta kuoltuaan: - historian- ja oppikirjoissa.