tiistai 29. heinäkuuta 2014

Pyörätuolin akku tyhjeni tanssilattialla

No. Kittilän Ihmiset  ry:n vuosittainen kesätapahtuma, vanhusfestarit, K65-illallistanssiaiset, yöjamit - rakkaalla lapsella on monta nimeä - on nyt sitten juhlittu. Kyllä oli mukavaa. Paikalla oli lähes 300 ihmistä. Mukavia, iloisia ihmisiä, melkein kaikki.

Kittilän ihmiset ry:n toiminnan ajatus on tuoda kunnan ikäihmisiä kuntoilemaan, rentoutumaan ja tapaamaan muita samanlaisia Leville sesonkien väliin jäävinä aikoina. Viime vuonna tilaisuuksissa oli lähes 3 000 käyntikertaa. Yhdistyksen periaate on, että osallistujille kaikki on ilmaista eikä julkista rahoitusta haeta.

Olemme me kuitenkin sen verran itserakkaita ja tyytyväisiä toimintaamme, että meistä olisi kivaa, jos muuallakin älyttäisiin, että paljon on asioita, joita voi itsekin hoitaa. Sellainen valtio, jossa naapurit ja kyläläiset ja kuntalaiset tapaavat toisiaan iloisesti, sellainen valtio on oikea hyvinvointivaltio. Kokeilkaa.

Yritin selittää tätä yhdistyksemme toimintaperiaatetta muutama vuosi sitten Hesarin pääkirjoitustoimittajalle. Omasta mielestäni me olemme hyviä. Kuitenkin, kun mainitsin sanan Levi, tämä sanoi: - Hyvä yritys. Ja sulki puhelimen. Jälkeenpäin olen ajatellut, että tapamme toimia ei välttämättä mahtunut tämän toimittajan maailmankatsomukseen. Tai ehkä hän ei jaksanut paneutua asiaan ja luuli, että markkinoin Leviä.

Teki kuka mitä tahansa, niin aina joku on poikkiteloin. Toisaalta, jos hyvin myy, niin ihmisillehän voi myydä vaikka kakkaa pussissa. Sitten on semmoinenkin kansanviisaus, että yksi pilaantunut omena pilaa koko korillisen.

Kymmeniä vuosia sitten SDP lähenteli Neuvostoliiton kommunistista puoluetta ja lähetti valtuuskunnan Moskovaan. Etukäteen oli sovittu, että Paasio käyttää puheenvuoron, Raatikainen käyttää puheenvuoron, mutta Koikkalainen ei sano mitään. Istuivat Kremlissä Brezhnev pöydän toisella puolella. Ensimmäisen puheenvuoron pyysikin Koikkalainen: - Missä täällä on vessa?

Jos ihmisellä on hätä, pitää uskaltaa pyytää apua.

Helsingissä meillä oli hyvin aktiivinen poliittinen yhdistys. Muutin Englantiin. Kun palasin Helsinkiin kysyin, mitä yhdistykselle kuuluu: - Toiminta lopahti. Yksi ihminen käyttäytyi kokouksissa niin suulaasti ja ikävästi, että ennen pitkää kukaan ei enää viitsinyt tulla paikalle.

Mekin olimme päättäneet, että K65-tanssiaisiin tulevista ne, jotka haluavat asua yksin 2-hengen huoneessa, maksavat siitä 10 euroa. Mikään muu ei maksanut mitään.Tulijoille tämä oli ilmoitettu kutsukirjeessä.Yksi äijä ei tästä tykännyt, mutta tuli kuitenkin ja rähisi vastaanotossa. Säästi 10 euroa, mutta pahoitti monen mielen.

Taito puolestaan ei valittanut mistään. Hän tuli tanssiaisiin akkukäyttöisellä pyörätuolilla, tanssi istualtaan ja taitavasti, pyörähteli muiden mukana. Pyörätuolin akussa riitti virtaa lähes illan viimeiseen valssiin.

Rouva otti taas hyvän kuva. Hotel Levi Panoraman pihalla porokin tarkkaili tyytyväisenä.




sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Maa on pannukakku, sittenkin

Tänään on merkkipäivä: tasan 45 vuotta sitten ensimmäinen ihminen astui maahan kuussa. Itse olin samaan aikaan matkalla Norsunluurannikolta Ghanaan. Kerron siitä nyt lyhyesti, yhdellä lauseella. Rajanylityspaikka oli suljettu yöksi ja jouduin pysähtymään pieneen kylään, jonka keskellä istuimme iltanuotiolla ja johon lähimetsästä kuului kiihkeää rummutusta, jonka syytä en tietänyt, mutta jonka kylän vanhin kertoi kuuluvan rituaaliin, jossa kana uhrattiin metsän hengille ja sen sanottuaan vanhus vielä ihmetteli, että amerikkalaisetko muka kuussa ja miten ne sieltä alas pääsevät.

Vuosia myöhemmin, joskus 1980-luvulla olin työmatkalla New Yorkissa. Ajattelin, että matkustaminen avartaa lapsenkin maailmaa ja otin matkalle mukaan tyttäreni. Asuimme hotellissa Central Parkin laidalla. Tutustuimme isoon kaupunkiin ja sen nähtävyyksiinkin. New Yorkin kesä oli kuuma. Palasimme katsomasta musikaalia, taisi olla Chorus Line, kun lohdutin tytärtäni tiedolla, että ei ilma New Yorkissa aina ole tukala.

Tähän tyttäreni vastasi: -Ei ole, mutta edelleenkin ihmiset ovat synkkiä ja kulkevat suupielet alaspäin.

No, rouva on palannut matkaltaan Assisiin ja tänään me me pelasimme golfia. Minä löin hienoja avauslyöntejä. Minun väylälyöntini menivät useimmiten sinne, mihin olin suunnitellutkin. Lähestymiset viheriölle olivat aika tarkkoja. Mutta kaikista mitättömin ja lyhkäisin lyönti, putti reikään, ei kulkenut.

Rouva neuvoi ahkerasti, mitä pitäisi tehdä, että putti paranisi. Kehotti jopa ottamaan prolta tunteja. Kaikenkakkaraksi edellämme pelasi kolmen ryhmä, joista aina kahden avauslyönti oli joko metsässä tai vesiesteessä. Minä kyllä tiedän säännön, että jos pallo ei heti näy, niin vesiesteeksi merkityllä alueella sitä ei saisi haeskella. Nämä kävelivät jänkhällä ristiin rastiin. Rikkoivat sääntöjä. Ka, minä tiedän säännöt.

Aluksi minulla ei kulkenut putti. Muutaman väylän jälkeen tuli jo huono avauslyönti, kohta meni väylälyöntikin metsään ja lähestyminen viheriöllekin epäonnistui - eikä siihen aluksi tarvittu kuin yksi perhosen siivenisku sydänalaan.

No, loppu hyvin kaikki hyvin. Ilma oli loistava, itikoista ei ollut haittaa. Rouvan kanssa oli neuvoista huolimatta mukava pelata. Pelin jälkeen rouva näytti kuvia Assisista ja Roomasta. Yhdessä kuvassa oli Campo dei Fiorin keskelle pystytetty marttyyrin patsas. Mies oli poltettu, koska hän luuli, että maa on pyöreä kuin pallo eikä pannukakku.

Pannukakkuhan tämä on. Ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun pannukakun reunalta putosi syvyyteen nigerialaisia koulutyttöjä. Ja ihan muutama päivä sitten pannukakun reunalta tipahti malesialainen matkustajakone.



sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Vihaa ja kuole ennen aikaasi

No niin, rouva otti ja lähti - vanhemman tyttäremme kanssa Assisiin enneagrammikurssille. Assisi on paikka, jossa oikeasti kannattaa vierailla, oli sitten katolinen, protestantti, ihmisvihaaja tai asennoituu tähän päivään, huomiseen tai tuonpuoleiseen miten vaan. Franciscus Assisilainen (Jumalan pieni köyhä) harrasti yksinkertaisuutta ja luopui omaisuudestaankin ajatellen hyvää. Katolinen kirkko on rakentanut Franciscuksen vaatimattoman hartauspaikan ympärille suuren, ylellisen kirkkorakennuksen. Franciscus varmaan pyörähtelee haudassaan.

Enneagrammi on hyvä juttu. Se yksinkertaisesti opettaa, että ihmiset ovat erilaisia, Kaikki ne viat, joita ihmisissä näet, eivät välttämättä ole vikoja, ne on ominaisuuksia. Opetelkaa ymmärtämään toisianne.

Yksi ominaisuus kuitenkin on vika ja vielä hengenvaarallinen. Uutisissa kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan ihmisten vihaaminen ja kyynisyys on samanlainen henkeä uhkaava sairaus kuin esim. korkea kolesteroli. Siitä vaan vihaamaan. Mitä enemmän vihaatte sitä nopeammin kuolette.

Tein pikagallupin. Kaikki vastaajat pitivät tätä hyvänä uutisena.

Juttelin tästä uutisesta Lapinäijänkin kanssa. Lapinäijä tokaisi, että niinhän se on. Kovasti kun vihaa, niin verenpaine nousee ja aivoinfarkti tulee. Lapinäijä sitten vielä päälle vähätteli itseään: - Tämmönen puun työstäjä. Kun sanoo, että työkseen puuta työstää, niin ei ne arvosta.

Eivät arvosta? Muistan, että rahalla sai joskus ja varmaan vieläkin ostaa titteleitä: aatelisarvot ovat kaupan, oppiarvot ovat kaupan ja jokuhan voi esiintyä kreivinä ihan omasta aloitteestaan. Vaikka Lapinäijällä olisi paljon rahaa, niin ei se niillä rahoilla itselleen titteliä ostaisi - Lapinäijä on viisas mies.

Muistan jutun turistiporukasta, joka hotellin baarissa kävi kinaa siitä ollaanko nyt Istanbulin vai Nicosian Hiltonissa. Olivat matkalla maailman ympäri ja kotiin palattuaan varmaan kertoivat kuinka paljon maailmaa tuli nähtyä.

Pienenä minulla oli ajatus: yksi kiertää ympäri maailman eikä opi mitään, toinen kulkee perheen ainoilla kengillä pirtin ja ulkovessan väliä ja ymmärtää kaiken.

Rouva on oppinut olemaan kaveri älykännykkänsä kanssa ja tykkää ottaa kuvia. Kiitos tästä kuvasta: siinä, siinä se on, Franciscuksen pieni pyhättö, jonka Enkeleiden Pyhän Marian Basilika kätkee sisälleen.