keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Korkealta ja kaukaa näkee hyvin

Palasimme Bhutanista pari päivää sitten sunnuntaina. Eilen oli tiistai ja kaunis kesäinen päivä ja me olimme kotiutuneet normaaliin päiväjärjestykseen: - Potkulautamies saa hakea Prismasta uusia perunoita ja samalla poiketa apteekissa.

Potkulautailin reittiä joka ylitti Vanhankaupungin lahden. Vasemmalla kohisi Vantaanjoki matkalla mereen ja minä potkin Prismaan Viikin luonnonsuojelualueen reunassa. Kaunista. Kaunista oli Himalajan vuoristossakin lähes kolmen kilometrin korkeudessa. Saimme korkeuksiin uutisia läheltä merenpintaa.

Yle kertoi uutisissa, että Waterloon taistelusta on kulunut 200 vuotta. Waterloossa järjestettiin virallinen muistoseremonia ja kaksipäiväiset juhlallisuudet, joissa tuhannet näyttelijät esittivät uudelleen taistelun tapahtumia. Yleisöäkin oli paikalla tuhansittain. Minä Himalajalla ajattelin, että miksi sotaa pitää näytellä: halukkaat voisivat mennä katsomaan tapahtumia ihan livenä, vaikka Lähi-Itään.

Hesari kirjoitti, että sota oli nuoren Napoleonin ehkä ensimmäinen rakkaus. Waterloo käänsi Euroopan historian. Napoleonin häviötä on selitetty sillä, että hänellä oli peräpukamat. Ilmeisesti Wellingtonin herttuan suoli toimi paremmin.

On historian ymmärtämisen kannalta toivottavaa, että tutkijat selvittävät mahavaivojen, suolen toiminnan ja kihdin vaikutukset maailmanhistoriaan.

Minua kyllä ihmetytti taas tämmönen otsikko: Israel ja Hamas saattoivat syyllistyä sotarikoksiin. Sota kuulemma on laillinen, jos sen julistaa. Eikös tästä voi vetää johtopäätöksen, että sotaa paljon vähemmän vahinkoa aiheuttavat rikokset myös ovat laillisia, jos ne julistaa. "Anteeksi vanha rouva, mutta julistan, että nyt minä ryöstän teidät."

Himalajalle tuli uutinen Tanskan vaalituloksesta. Sosialidemokraatit ottivat suurimman puolueen paikan, mutta porvariblokki kokonaisuudessaan voitti. Demareiden puheenjohtaja kertoi heti vaali-iltana jättävänsä paikkansa puolueen johdossa. Suomessa demarit luisuvat alamäkeen, mutta kukaan ei ota vastuuta. On vähän niin kuin Aarnion oikeudenkäynnissä: syytetty kiistää kaikki syytteet.

Olimme Bhutanissa vuoristossa kosken rannalla piknikillä, lounaalla. Sanoin: Tämähän on yhtä kaunis kuin Vantaankoski.



sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Rakkausfestivaalit Bhutanissa

Huh! Palasimme Rouvan kanssa juuri hetki sitten yli kahden viikon matkalta Bhutaniin. Matkan iloinen aihe oli tyttäremme ja hänen puolisonsa järjestämä kahden viikon rakkausfestivaali. Juhlintaan sisältyi perinteiset budhalaiset hääseremoniat. Pidin illallisilla puheen.

"Yksi kuva on enemmän kuin tuhat sanaa." On ainakin kaksi sanaa jotka ovat enemmän kuin miljoonamiljoonaa kuvaa. Lähes 40 vuoden jälkeen tiedän kokemuksesta, että toinen sanoista on "Tahdon". Ja toinen on "Rakkaus".

Rouvalla oli matkalla mukana Surface, pieni tabletti, jolla saimme silloin tällöin yhteyden Suomen uutisiin. Kyllä tekniikka on ihmeellistä - Rouvakin, joka bloggaa, sai paluumatkalla Delhissä viestin suomeksi: Kiinnostaako sinua blogata hindiksi? Hä!

No!, tästä tulee nyt vähän kuin matkakertomus: minkälaisia viestejä kehittyneistä maista tulee lähes kolmen kilometrin korkeuteen Himalajan vuoristoon. Yhden viestin lähetti Finnair. Rouvalle tarjottiin korotusta pisteillä businesluokkaan. Ehdotus, että Potkulautamies matkustaisi turistiluokassa ja Rouva busineksessa, oli ihan luonnollinen: buddhalaisessa perinteessä naisen asema perheessä on korkea. Esimerkiksi Thaimaassa vanhin nainen on suvun pää. Luterilaisessa Suomessakin naiset määräävät perheen asioista. Onko kukaan koskaan kuullut juttuja häijystä appiukosta?

Tyttärentyttäremme Eleonor (8 kk), pieni pariisitar, oli mukana rakkausfestivaaleilla. Bhutanissa hotellin henkilökunta hemmotteli Ellaa, sylytteli ja illallisilla kaappasi mukaansa. Kävivät kesken juhlaillallisen vain pyytämässä Ellalle kuivia vaippoja. Kotimatkalla Delhin lentokentällä syntyi riemastuttava näky: kahdeksan maahantulovirkailijaa jätti tiskinsä ja kerääntyi Ellan ympärille osoittamaan aitoja tunteitaan, lämpöä.

Olipa matka kuinka onnistunut ja täynnä rakkaita muistoja, niin kotiinpaluu on aina matkan paras hetki. No!, Rouva aukaisi television, mutta ei saanut yhtään kanavaa näkymään. Meillä on älytelevisio, joka taitaa rakastaa pölynimuria (käynnistyy itsekseen, jos imuri hurisee lähistöllä) ja jonka asetuksiin oli matkamme aikana tehty muutoksia. Lopulta onnistuimme ja telkku haki 176 kanavaa. Meille riittäisi 4 kanavaa ja Ylen areena.

Minä katsoin sähköpostini - 179 viestiä, lähes kaikki turhia. Finnairilta sentään oli tullut, vähän kuin entiseen hyvään aikaan, kirje. Olimme Rouvan kanssa pyytäneet uusia Finnair Plussan jäsenkortteja koska vanhat olivat niin käytössä kuluneita, että jäsennumeroistakaan ei saanut enää selvää. Minä olin ennen Plussa-kortteja Finnair Clubin jäsen. Jäsenyys vaihtui Plussa-korttiin heti, kun ne tulivat käyttöön. Matkustin paljon ja nousin platina-luokkaan ja sain jopa joululahjaksi peltisen matkalaukun.

Nyt Finnair tervehti minua: Tervetuloa Finnair Plus-jäseneksi!