perjantai 22. tammikuuta 2016

Mustamakkaraa ja riisipuuroa

Käveleskelimme Rouvan kanssa Nizzan Promenade des Anglaisilla. Ilta alkoi hämärtyä. Muutaman talvellakin auki olevan rantaravintolan henkilökunta keräili kamppeitaan. Rouva kysäisi: - Miltä tuntui Tampereen pojasta syödä mustamakkaraa Välimeren herkkuna?

- No, ei se ihan samaa ollut kuin Tampereella Tapolan makkarat, mutta hyvää.

Meille kävi täällä Nizzassa nimittäin niin, että Rouva oli bongannut Helena Petäistön erinomaisesta opaskirjasta "gastrobistro" Le Bistrot d´Antoinean. Kävimme siellä lounaalla jo toistamiseen. Listalla oli kaksi risottoa ja kysyin tarjoilijalta kumman hän valitsisi.

Valitsin risotoista sen, jota tarjoilija suositteli: Risotto au boudin.

Sain annokseni. Minusta se näytti joulupuurolta, johon lisukkeiksi oli laitettu kolme palaa mustamakkaraa. No, ei risotto ihan joulupuurolta maistunut, mutta vähän lisää erilaisia mausteita ja joulupuuro saattaisi maistua risotolta.

Makkaranpalat olivat mustamakkaraa, verta ja suolta ja sillai.

Tässä on tamperelaisille tuotekehityksen paikka.

Nizza on melkein Italiassa. Minusta vitsinä kerrottu tarina italialaisesta kauppamiehestä, jolle tamperelaiset tarjosivat pääsiäisen aikaan lounaaksi mämmiä ja mustamakkaraa ja joka jätti lounaan syömättä, on täyttä puppua ja keksitty juttu. Mustamakkara on Välimerenkin herkku.


torstai 21. tammikuuta 2016

Äkkiä junalla Pariisista Nizzaan

Matkustimme Rouvan kanssa junalla Pariisista Nizzaan. Nopeimmillaan juna kulki lähes 300 kilometrin tuntivauhtia. Samanlaisella vauhdilla Helsingistä Ouluun ehtisi parissa tunnissa. Saattaisi olla liian kova vauhti - ei ehtisi kunnolla syömään edes lihapullia. Vaikka ei silläkään niin väliä olisi: viimeksi kun matkasimme Kolarista junalla Helsinkiin lihapullat loppuivat jo ennen Torniota.

Ranskan nuolen lailla kiitävässä junassa Rouva kiinnitti huomiota mieheen, joka meni 1. luokan vessaan ison vesipullon kanssa. Myöhemmin syy selvisi: junan vessassa ei ollut sen enempää vessapaperia kuin vettäkään pytyn huuhtelemiseksi. Mutta juna meni lujaa.

Nizza kirjoitetaan ranskaksi Nice. Nizza on very nice, indeed. Ehkä nimi oli syy siihen, että Englannin kuningatar 1800-luvulla ihastui kaupunkiin. Perässä tuli lisää kuninkaallisia muualtakin Euroopasta.

Juna on nopea, mutta tieto se vasta vauhdilla kulkee. Mekin katselimme Pariisissa Ylen Areenasta uutisia. Jos emme olisi katselleet emme tietäisi, että keskuudestamme oli taas poistunut yksi viime vuosisadan pop-stara, megatähti. Ei tarvitse olla hyväkään ennustaja, että voi todeta, että näitä uutisia tulee lisää. Kaikki 1960- ja 70- lukujen pop-ikonit, megatähdet ja countrylegendat vanhenevat.

Me asuimme Englannissa yli 10 vuotta. Muistiini jäi lähtemättömästi BBC:n uutinen prinssi Charlesin ja prinsessa Dianan erosta. Puolen tunnin iltauutiset käytti tapahtuneen kertomiseen 35 minuuttia.

Suomessa Ylen kulttuuriuutiset raportoi perusteellisesti, että James Bondista on tehty uusi elokuva. Saman illan uutiset Maikkarissa ei tiennyt asiasta mitään. Ei muuten tarvinnutkaan. Yhtiö oli saanut maksetun mainoksen, joka kertoi saman asian ja osin samoilla kuvillakin kuin Ylen uutiset: uusi Bond-leffa on tullut markkinoille.

Eikö Ylekin voisi laskuttaa mainoksista. Verot pienenisivät.

Pariisista Nizzaan oli mukava matkustaa junalla. Nopeus oli kuin formuloissa. Maisemat olivat kauniita ja ne vaihtuivat nopeasti. Välimeren rantaradalla juna kulki hitaammin. Cannesissa näimme sen hotellin takapuolen, johon elokuvamaailman kuuluisuudet kokoontuvat festareilleen. Takaisin kotona voimme kehuskella, että sekin paikka on nähty.

Nizzan rantabulevardilla Rouva osoitti kauemmas ja sanoi: - Näethän tuon pyöreän kupolin. Se on osa hotellia, jossa Nalle juhli synttäreitään.



torstai 14. tammikuuta 2016

Arkijärki ei jäädy

Rouva löysi Stokkan kanta-asiakastarjouksista mieleisensä pipon: "Potkulautamies saa käydä ostoksilla". Olemme lähdössä etelämmäksi Eurooppaan ja Rouvan mielestä tarjouksessa ollut pipo vaikutti lämpimältä, tyylikkäältä, mutta kuitenkin sellaiselta, että lämpimässä se helposti mahtuu puseron taskuun. Käytännöllisesti tuumattu.

Rouva käytti tässä päätöksessään arkijärkeä. Kuulin tämän termin "arkijärki" ensimmäisen kerran pari päivää sitten Yle:n uutisissa. Kuusamon Rukalla rinteessä itsensä loukkaantuneita hoitava lääkäri antoi ohjeen, että laskettelussa pitää käyttää arkijärkeä eikä yrittää liian vaikeita temppuja.

Yle raportoi Saimaan norpasta, jonka kalastaja oli pelastanut. "Jään päälle vangiksi joutunut, nettihitiksi nousseelta videolta tuttu norppa ei pelännyt ihmistä vaan pyrki lähemmäs auttajiaan. Asiantuntijan mukaan norppa kyllä pelkää ihmistä, mutta tässä tapauksessa uupunut seikkailija ymmärsi saavansa apua."

Norpalla on arkijärkeä.

Muutama vuosi sitten New Scientist kirjoitti Oxfordissa korpilla tehdystä kokeesta. Linnulle annettiin suora pätkä rautalankaa sekä koeputki, jonka pohjalla oli ruokaa, toukka. Lintu otti nokkaansa rautalangan pätkän ja yritti noukkia sillä toukan. Ei onnistunut. Vähän aikaa korppi kallisteli päätään, tutki ongelmaa, taivutti nokallaan rautalangan päähän koukun ja noukki toukan.

Korpillakin on arkijärkeä.

Yksi juttu, joka norpalta ja korpilta puuttuu, on tämä ihmisten elämää hallitseva sunnuntaijärki.



sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Minunkin Afrikkani

Kylläpä luin tänään hyvän jutun Hesarista. Sami Sillanpään pesti Afrikan kirjeenvaihtajana päättyi ja hän kirjoittaa ihmisten ennakkokäsityksistä. Ennen muuttoaan Afrikkaan Samin tuttavat olivat huolissaan "uskaltaako siellä edes liikkua ulkona?". No, ei Samia kukaan uhkaillut tai pahoinpidellyt. Etelä-Afrikassa hän jätti "kotiovet lukitsematta".

Ei Sami Sillanpään vuosi Afrikassa ihan vaivoitta mennyt. " "Pari kertaa tuli mahanpuruja ja yhtenä päivänä nuhakuume."

Matkustin Afrikkaan jutuntekoon ensimmäisen kerran 1969. Halusin käydä katsomassa mikä on paljon puhuttu kolmas maailma. Minuakin varoteltiin: "Ota pistooli mukaan". Matkoillani Afrikkaan en kertaakaan kokenut, että minua olisi uhkailtu tai että olisin ollut vaarassa.

No, ei minunkaan matkani ihan ongelmitta sujunut: uimahousuni katosivat Dakarin yliopiston pyykkinarulta.

Sami Sillanpää välitti tietoa Afrikasta. Minäkin yritin välittää tietoa Afrikasta. On kulunut lähes puoli vuosisataa. Afrikassa on tapahtunut kehitystä. Suomessa on tapahtunut kehitystä. Tiedonvälityksen teknologia on kehittynyt. Ihmisten ennakkokäsitykset vaan eivät muutu.




keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Käypä hoito -suositus



Rouva oli tänään aamulla tohkeissaan: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim oli twiitannut "Vetoomuksen kansallisen Käypä hoito -suositusten tulevaisuuden turvaamiseksi". "Suositusten ylläpitoon osallistuu ilman korvausta suuri joukko terveydenhuollon asiantuntijoita. Pienistä kuluista on paha leikata!"

Rouvan pahantuulisuus jatkui. Nuoret voittivat jääkiekon maailmanmestaruuden, mutta meillä ei mestaruutta juhlittu. Ajattelin lohduttaa rouvaa ja esitin, että ei ole syytä huoleen - ainahan voi kääntyä yhden asiantuntijan puoleen, jolta saa täsmäohjeet mihinkä vaivaan tahansa: esimerkiksi Itä-Suomen yliopistolta voisi kysellä.

Rouva ei ilahtunut yhtään, päinvastoin. Minä pyrin selittämään, että keskittäminen on tämän päivän politiikkaa. Miksi pitäisi vaivata 1 400 terveydenhuollon ammattilaista, jos homman voi hoitaa pienemmällä porukalla Kuopiossa. Sieltä suositukset voisi laittaa sähköpostilla nettiin: ei tulisi jakelukustannuksiakaan.

Minun perusteluni eivät menneet perille. Rouva ei vieläkään piristynyt. Vaihdoin strategiaa. Palasin kannattamaan Duodecimia suositusten tekijäksi, mutta rahoitusvaikeuksiin ehdotin ratkaisuksi mielipidekyselyä.

En tunne termin Käypä hoito -suositus etymologiaa, mutta talonpoikaisjärkeni ehdottaa, että sen alkuperä on jossain 1800-luvun loppupuolella. Lääkäri kysyi potilaaltaan: - Käykö tämä hoito Teille. Jos potilas vastasi, että kyllä käy, niin hoidosta tuli Käypä hoito.

Rouva ei ilahtunut tästäkään. "Että lääkäri muka olisi kysynyt potilaalta!" Täsmensin, että kyseessä ei ollut kuka tahansa potilas vaan saksalainen ruhtinas, vallanpitäjä, linnanherra. Tässä onkin tämän uuden strategiani ydin: vedotaan vallanpitäjiin ja heidän syvimpiin tunteisiinsa: mielipidekyselyihin.

Duodecim lisää selvityksiinsä mielipidekyselyt. Keneltä tahansa ei kysellä, ainoastaan niiltä, joita hoito koskee, potilailta. Sairaalta kysytään, kävisikö teille tämä hoito. Jos potilas vastaa "Kyllä Käyp", mielipide lasketaan Käypä hoito -suosituksen tukiprosentteihin. Mikään hallitus ei voi olla rahoittamatta potilasdemokratiaan perustuvia hoitosuosituksia.