sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Täysin virheellinen väärinkäsitys

Vuoden pimein aika lähestyy. Meille oli tulossa vieraita, lounaalle. Kun katsoi ulos ikkunasta, maisema Arabianrannassa, ikkunoiden takaa ja tuulelta suojassa, oli lähes jouluisen kaunis: lumihiutaleita hiljalleen satoi maahan kohta lumivalkoiseen. Rouva keksi: kävellään vieraita vastaan.

No, mikäs siinä. Minä laitoin jalkaani potkulautatennarit. Iloisesti ulos  kävelemään. Litimärkää asfalttia tallustellessa mieleeni tuli joululaulu, se jossa hämäräperäinen tonttujoukko yön hämärissä hiipii siltojen alta ahmimaan toisten jouluruokia. Kertosäkeen tip, tap, tip,tap, muutin mielessäni muotoon: lits. läts, lits, läts.

Näin joulun alla ja muutenkin ollaan yhteydessä kaukana asuvien rakkaitten kanssa. Niin mekin. Skypessä kuulimme selostuksen onnettomuudesta, joka tapahtui Suomen eduskunnan äänestettyä sukupuolineutraalista, vai miksi sitä kutsutaan, avioliittolaista. Tämä tapahtui maassa, jonka pääkaupungissa on vieläkin avoviemäreitä.

Tietysti suomalaista, joka asuu kaukana kotimaastaan, kiinnostaa Suomen tapahtumat. Hän käveleskeli illan jo pimennyttyä töistä kotiin ja luki uutisia iPhonestaan. Sen sijaan että hahmotti maailman menoa kännykästään olisi pitänyt tarkkailla mihin jalkansa asettaa. Hups! Tipahtikin suoraan avoviemäriin, jonne vessat vedetään.

Sillai tämä juttu päättyi onnellisesti, että vaikka itse olikin yltä päältä paskassa, niin iPhonen valo näkyi liejun seasta, se löytyi ja iPhone toimii vieläkin. Potkulautamieskin tipahti monttuun Rovaniemellä 1940-luvun loppupuolella: minut oli lähetetty hakemaan kaupasta pullon kanssa kermaa. Monttua kaivaneet miehet pyysivät, että toisin samalla heille kaupasta tupakkia. Kurotin ottamaan rahaa ja putosin päälleni monttuun.

Palasin kotiin yltäpäältä veressä tyhjän kermapullon kanssa: - Äiti, eks oo hyvä, että pullo ei särkynyt. Haavakin parani, mutta arpi keskellä otsaa näkyy vieläkin.



P.S. Minun piti kirjoittaa lörtsyjupakasta. Kauhea mekkala. Eviran pääjohtajan mukaan "emme ole kieltämässä minkään kauppanimen käyttöä". Iltalehden uutisen mukaan julkisuudessa syntyi "täysin virheellinen väärinkäsitys". Mikähän on missäkin mediassa oikea väärinkäsitys?



lauantai 22. marraskuuta 2014

Ensin oli santaa ja sitten oli lunta

Tultiin Leville. Rouva sanoi, että potkulautamies saa käydä kaupassa. Piti hakea poroa ja Laitilan Kukkoa ja puikuloita muusiin. Mökille tullessamme olin tarkkaillut, että meiltä Levin keskustaan johtava kevyenliikenteen väylä taitaa olla hyvässä kelissä potkukelkkailla. Kattia kans. Joku törppö oli käynyt sen hiekottamassa. Jääräpää kun olen raahasin mennen tullen potkulekkaa hiekassa edestakaisin yhteensä lähes 10 kilometriä.

Seuraavana päivänä rouva sanoi, että puolukat sopivat hyvin muusin kanssa ja Laitilan Kukkokin alkaa olla vähissä. Potkulautamies saa hakea Sirkan kaupasta puolukoita ja Laitilan Kukkoa. Ajattelin, että nyt olen viisaampi ja lähdinkin matkaan potkulaudalla. Olin edellisen päivän matkan jälkeen ajatellut, että kevyenliikenteen väylä sopii hyvin potkulautailla. Kattia kanssa. Lykkäsin potkulautaa, nyt lumisella kevyenliikenteen väylällä 10 kilometriä edestakaisin.

Aina ei mene niin kuin suunnitellaan. Pitäisi olla kyky muuttaa suunnitelmia silloin, kun olosuhteet muuttuvat.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Sotiminen on laillista. Kaljapullon kuva ei.

Rouva palasi tyytyväisenä Oulusta: esitelmä oli mennyt hyvin. Kotona hän sanoi, että nyt olisi kiva syödä kukkakaalikeittoa. Potkulautamies saa hakea kukkakaalin ja lehtipersiljaa. Kassalla, Arabian kauppakeskuksessa, edelläni oli isä kahden pienen lapsensa kanssa. Isä keräsi ostoksia hihnalta kassiin. Pienempi lapsi istui rattaissa ja vanhempi veli kurkisteli hihnalle. Hihnalla oli pullollinen vettä. Vesi oli pakattu vihertävään muoviin.

- Kato isi! Kiiltävää vettä!

Ajattelin, että tästähän voi vääntää kaikenlaisia syvällisiä ajatuksia. Niin voikin. Eks voikin? Mieti itte!

Potkulautailin samalla reissulla kalaostoksille Hakaniemenhalliin. Kotimatkalla, lähellä Kalasatamaa havahduin katselemaan pyörivää mainostolppaa. Siinä mainostetaan Helsingin Kaupunginteatterin näytelmää: "Otetaas toiset". Mainoksessa näkyy lasillinen viiniäkin.

No!, Moraalinvartijan ei tarvitse olla tästä huolissaan, kohtahan kaikenlainen viinan mainonta ja kaljapullojenkin julkinen esiintyminen on lailla kielletty. Kaupunginteatterin näytelmälle täytyy tietysti antaa uusi nimi. Esityksen katsojille pitää myös asettaa ikärajoitus: ei alaikäisten voi sallia "nauraa sydämensä pohjasta", kun aikuiset näyttelevät olevansa kännissä.

Pressiklubissa Ruben Stillerin Moraalinvartija kysyi tohkeissaan onko tällä kansakunnalla enää mitään tulevaisuutta, jos viikon keskeinen kysymys sosiaalisessa mediassa on ollut se, lukeeko pakkausmerkinnässä lörtsy. No!, kyllä tällä kansakunnalla on tulevaisuutta. Eihän kukaan ollut oikeasti kiukustunut siitä saako pakkauksessa lukea lörtsy vai ei. Kansa on kiukustunut siitä, että virkamiehet, jotka sentään ovat käyneet koulujakin, miettivät tällaisia asioita ja että siitä maksetaan vielä säännöllistä kuukausipalkkaa.

Kansainvälisellä tasolla sota on laillinen, jos se julistetaan. Pienimuotoisesti, ihan kylätasolla, on pieniä riitoja naapureiden välillä, milloin melutasosta, tien paikasta, semmosista turhanaikaisista asioista. Ehdotan, että säädetään laki siitä, että jos julistaa mottaavansa naapuria kuonoon, niin mottaus on laillinen. Tietysti yksityiskohdat esimerkiksi siitä, mikä on julistuksen muoto ja kuinka kauan ennen mottausta ja keille viranomaisille se on tehtävä, säädetään erikseen tarkemmin asetuksella.




torstai 13. marraskuuta 2014

Älyä etsitään

Vein rouvan Vantaan lentokentälle, josta hän matkusti Ouluun puhujaksi Muistiliiton tilaisuuteen. Minä jäin Helsinkiin ja oli outo olo, kun ei saanut tehdä mitään. "Potkulautamies saa viedä roskat. Potkulautamies saa käydä kaupassa." No, potkulautailin Arabian kauppakeskukseen ja hain kaljaa.

Edellisen blogini päätin toteamukseen, että Ukrainassakin olisi rauhallista, jos joku hoitaisi Putinin vatsavaivat. Hä? Istuin alas ja hankin tietoa netistä. "Ihmisen soluista 95% on bakteereja ja suurin osa niistä asustaa suolistossa ja painaa 1,5 kiloa."

Löysin myös tiedon, että ihminen on suunnaton ekosysteemi. "Seuralaisbakteerit vaikuttavat ainakin painoon, oppimiskykyyn, masennukseen, ravinnon käyttöön ja allergioihin." Bakteerit tai niiden puute on syynä moniin sairauksiin.

Erityisen kiinnostavaa on tieto että, "bakteerit tuottavat myös aivojen välittäjäaineita, jotka vaikuttavat muun muassa mielialaamme kuten gamma-amino-voihappoa". Uskon, että ihmisten maailma olisi rauhallisempi ja mukavampi elää, jos johtajien mielentila ennen huippukokousta selvitettäisiin kysymyksellä: - Kuinka vatsanne voi ja onko suolenne toiminut normaalisti?

Nukuin yön yli. Aamulla Hesari otti kantaa siihen, että ministeriöiltä oli pyydetty ideoita kasvun, työllisyyden, kilpailukyvyn ja julkisen talouden tasapainon edistämiseksi. Ideoiden ehtona oli, että ne eivät lisäisi valtion velkaa. No!, ideoita tuli ja joidenkin rahoituskin pystyttiin hoitamaan niin, että teknisesti ottaen valtion budjetin alijäämä ei kasvaisi: rahoitus hoidetaan siirtämällä "omaisuutta yhdestä valtion taskusta toiseen".

Miten se meni se `byrokratian lyhyen kurssin oppikirjaan sisältyvä kertomus siitä, miten liian lyhyt peitto pidennetään. Jos jalkoja palelee, niin leikataan peiton yläpäästä pala jalkopäähän. Niinhän se meni.

Tiedesivuillaan päivän Hesari totesi, että "jotkut tutkijat epäilevät delfiinien älykkyyttä myytiksi". Viereisellä sivulla arvioidaan Markus Hotakaisen kirjaa "Onko siellä ketään - Avaruuden älyä etsimässä".

Minusta tämä Hotakaisen kirjan aihe on kiehtova: kun äly ei ole täällä, niin missä se on.

No, vanha kansa on viisas: olet sitä, mitä syöt. Ja vanhan laulun sanat meni (nyt räpiksi muutettuina) jotenkin niin, että valtiopäivill on päätetty, että lörtsyä ei saa sanoa lörtsyksi.














tiistai 11. marraskuuta 2014

Hoidetaan vatsavaivat niin ongelmatkin hoituvat

Pariisissakin rouvalla on tapana todeta, että Potkulautamies saa käydä kaupassa. Ja niin minä taas kävin. Olipahan omituinen kauppa. Kaupassa oli vain yksi jono kassoille, jotka nekin olivat jonossa. Kotona olen tottunut siihen, että kassojen rivistön rintamalinja on leveä ja jokaiselle oma jononsa ja minä vielä valitsen aina väärän jonon. Pariisissa vapautunut kassa huusi: -Seuraava!

Sitä paitsi laittamalla kassatkin jonoon, kauppias oli säästänyt huomattavasti myymälätilaa myytäville tavaroille.

Kävimme rouvan kanssa Pariisissa tutustumassa runsaan kuukauden ikäiseen Eleanoraan. Suloinen lapsi, joka jo hymyili eikä itkuillut, jos ei ollut syytä: nälkä tai ilmavaivoja. Nälkä helpotti syömällä ja ilmavaivat piereskelemällä. Me tulimme hyvin toimeen keskenämme.

Kotona Suomessa olin kuullut tutkimuksesta, jonka mukaan vettä sellaisenaan, aineena ei voi kokea, vain sen välittämiä tuntemuksia. Ajattelin, että sehän on niin kuin elämäkin: syvintä olemusta ei ymmärretä, sattuu, jos toinen lyö turpaan, mutta halaus tekee hyvää.

Kysyin vedestä ja sen olemuksesta Eleanorin vanhemmilta, jotka molemmat ovat fysiikan tohtoreita ja opettavat yliopistossa. Heidän alueensa on kolloidifysiikka, kemian ja fysiikan välimaastoa. Opin, että vesimolekyyli on yksi kaikkein yksinkertaisimmista, mutta sitä ja sen toimintaa ei vieläkään ymmärretä.

Vesimolekyyli, yksi happiatomi ja kaksi vetyatomia, näyttää kuulemma Mikki Hiireltä: iso pää ja kaksi korvaa. Aika inhimillistä. En tiedä johtuiko päästä vai korvista, mutta Jacques Benveniste tuli kuuluisaksi, väittämällä, että vedellä olisi muisti. Tämä väite on todettu vääräksi, mutta elää edelleen mm. homeopatiassa.

Neuvostoliitosta puolestaan tuli 1960-luvulla väite, että siellä on löydetty vedelle täysin uusi olomuoto, ikään kuin pehmeätä vahaa. Tästä heräsi pelko, että tippa tätä "vettä" muuttaisi maailman kaikki  meret pehmeäksi vahaksi. No, eihän tippa aatettakaan tehnyt maailman kaikista maista kommunistisia.

Pistää ihmettelemään, miten muka ymmärretään monimutkaisia asioita, jos ei edes sitä miten Mikki Hiiri toimii ei ymmärretä. Eleanor pyrkii saamaan huomiota ja helpotusta oloonsa, kun on nälkä tai vatsavaivoja.

Jos Putinilla on vatsavaivoja, niin ei huomion saamiseksi olisi tarvinnut Krimiä vallata. Ukrainankin voisi jättää rauhaan, jos joku kävisi vähän vatsaa hieromassa: - Voi voi pikku Putin, olet sinä söpö.



lauantai 1. marraskuuta 2014

Veronmaksajan paras ystävä on verottaja

Non niin! - Potkulautamies saa kipaista hakemaan lehdet, rouva tokaisi aamusella heti kun Hesari oli luettu, kahvi juotu ja puuro syöty. Minähän kipaisin, R-kioskille Hämeentien toiselle puolelle ja molemmat iltapäivälehdet olivat "Tänään vain 1 euro".

Tyttö tiskin takana otti 2 euron kolikon ja kysyi: - Otatko kuitin? Minä vastasin, että "älä naurata". Iltapäivälehtien lisäksi sain oikeatakin informaatiota. Myyjän on pakko tarjota ostoksista kuittia. "Jos et tarjoa ja jäät kiinni, tulee 300 - 1 000 euron sakot."

Että tämmöstä. Potkulautailin myöhemmin puolenpäivän jälkeen Hakaniemenhalliin päivän ruokaostoksille: ostin kalaa ja vaihtorahojen mukana tuli kuitti, vihanneskauppiaalta vaihtorahat ja kuitti, Ismon kaupasta vaihtorahat ja kuitti.

Ja minä heitin kuitit lähimpään roskakoriin. Rouvalla sen sijaan saattaa lompakossa olla kuitteja niin paljon, että sieltä ei seteleitä lyöydykkään. Minulla ei ole ollut edes lompakkoa yli 40 vuoteen - matkustelin paljon ja lompakko on helppo varastaa.

Ihan oikeesti kuitit on hyvä keksintö: niillä pyritään kitkemään harmaata taloutta. Ehdotan, että mahdollisimman pian tehtäisiin tutkimus paljonko kuitit ovat lisänneet verotuloja. Jotta tulos olisi totuudenmukainen siihen on tutkittava myös kuittikaupan ja paperiteollisuuden kasvu. Jos kasvua ei ole siinä määrin kuin lakeja ja asetuksia säädettäessä arvioitiin, pitää lisätä kuittitarkastajien määrää.

Valtiovarainministerille tämä sopisi hokemaan: työllisyys kasvaisi. Toinen hokema tuli jo todettua edellä: kuittikaupan ja -tuotannon kasvu.

Sitä paitsi, jos on oikein paljon kuittitarkastajia, niin kulutuksessakin havaitaan kasvua. Tämmönen kasvu on kuitenkin marginaalista. Syytä tutkitaan (lisää työllisyyttä) ja todennäköisesti syyksi todetaan se, että valtiolla on rahat vähissä eikä tarkastajilla ole varaa suuriin ostoksiin. Niin, ja tällainen niukkuus on johtanut siihen, että poplariin pukeutunut henkilö, joka sisällä käyttää aurinkolaseja tunnistetaan tarkastajaksi siitä, että hän lihatiskillä pyytää: - Yksi nakki, kiitos!

Koko projekti vaarantuu, jos kenttätöihin ei osoiteta riittävästi resursseja. Jos resursseja lisätään siitä syntyy uusia ongelmia. Saattaisi käydä niin, että tarkastaja hankkii valtion lisätyillä tutkimusmäärärahoilla perheelleen koko vuoden sapuskat ja uuden sohvakaluston. Miten tällaisesta luontaisedusta verotetaan? Ainakin asia pitää selvittää.

Perustetaan toimikunta. Ongelma ratkaistaan sillä, että valtio perustaa omia tavarataloja, joissa näitä peitetehtävissä hankittuja tuotteita myydään. Kohta valtiovarainministeri keksii ihan uuden ajattelun mallin talouteen: mitä useammin tuote vaihtaa omistajaa ennen kuin se päätyy kuluttajalle, sitä vireämpi kaupan sektori on.

Kuittiko?-hokema on synnyttänyt myös kaivattuja innovaatioita ja työpaikkoja huipputeknologian tuotannossa. Kehitteillä on kassakone, joka kysyy automaattisesti asiakkaalta: "Otatteko kuitin?" Tämän kysymyksen sanavalinnat on määritelty ministeriössä eikä asiakkaan tarvitse kuunnella epämääräisiä kysymyksiä kuten: - Saiskos sulle olla kuitti, Hä?

Kehittyneempi kassakone lisää vielä automaattisesti: - Hyvää loppupäivää! Vieläkin kehittyneempi versio tunnistaa, että on perjantai: - Hyvää viikonloppua!

Suomen teollisuus saadaan nousuun hokema-automaateilla, joille legendaarisista filosofeista ja korkean paikan guruista koottu erityisasiantuntijatyöryhmä ennustaa maailmanlaajuista kysyntää: - Haluan todeta sen, että tarvitaan kasvua ja työllisyyttä, haluan todeta sen, että tarvitaan kasvua ja työllisyyttä....



http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288752119791.html