Olen viime kesästä lähtien käynyt 2-3 kertaa viikossa kuntoutuksessa Nordic Healthissa. Lihakset ovat kuntoutuneet ja mieli virkistynyt: samassa tilassa meitä on mukava porukka, sekä ohjaajat että asiakkaat. Viime vuoden syksyllä porukka kuitenkin silminnähden hermostui. Naapuritontille aloitettiin rakentaa SSA Base Helsinki hotellia ja rakennusliikenteen sujuvuuta turvattiin tuomalla tienvarteen liikennemerkkejä, joilla uhataan, että tien laitaan parkkeerattu auto hinataan muualle.
Parkkitilasta oli jo ennestään pula ja nyt ne katosivat kaikki. Työmaalta tuli mies, kypärä päässä, turvasaappaat ja huomion herättävät työvaatteet, joka selvitti, että tarkoitus ei ole tehdä kiusaa, vaan varmistaa, että pitkät rekat pääsevät purkamaan lastinsa työmaalle. Hän kertoi, että hän soittaa työmaaliikenteen tukkivien autojen omistajille ja pyytää siirtämään autot. Tiedot saa rekisterinumeron perusteella.
Hän kertoi myös saamastaan palautteesta: - Punaisen Volvon omistaja:"En siirrä". Rakentaja: "Autonne siirretään ja se tulee teille kalliiksi". Tähän Volvon omistaja: "Siirtäkää, on minulla rahaa".
Tällaisia isomman auton omistajia on enemmänkin. Kävin viikolla taas HSL:n rautatieaseman palvelupisteessä. Jonossa ennen minua oli yli 20 ihmistä. Vuoroani odotellessa istuin Senegalista Suomeen muuttaneen nuorukaisen viereiselle tuolille. Meillä oli paljon keskusteltavaa - vierailin ensimmäisen kerran Senegalissa 1969. Aika kului nopeasti ja jono lyheni nopeammin kuin olin odottanut. Viereisellä palvelutiskillä asiansa nopeasti hoitanut mies oli poistumassa, kun tervehdin häntä tyytyväisenä: -Sehän kävi äkkiä. Mies, joka kaikesta päätellen ei ollut tottunut näyttäytymään tällaisissa paikoissa, tokaisi vastaukseksi: - Mitä se sinulle kuuluu!
Tämä äkäinen tokaisu palautti mieleeni muutaman viikon takaa tilanteen, jossa matkustajia täynnä ollut linja-auto oli pysähtynyt Hämeentiellä Arabian kauppakeskuksen kohdalla suojatien eteen. Jalankulkijat ylittivät suojatien lähes yksitellen ympärilleen vilkuilematta. Seurasin tilannetta ja pyysin viimeisenä suojatien ylittänyttä naista kiittämään huomaavaista kuljettajaa. Vastaus oli tyly: - En kiitä. Tämä on minun oikeuteni!
Asioiden hoitaminen olisi helpompaa rakentamalla yhteistyötä. Ihmisten hermoja kiristänyt paikotustilanne Nauvontielläkin helpottuu, kun Nordic Healthin asiakkaat laittavat autoonsa parkkikiekon viereen lapun, josta selviää, että he siirtävät tarvittaessa autonsa ja että heidät tavoittaa NH:n salilta. Hotellia rakentavillakin on helpompaa: yhden katutasossa olevan oven avauksella he tavoittavat monen auton omistajat.
Useimmat ihmiset ovat mukavia ja haluavat auttaa toisia.
Minä tapaan tuntemattomia, mutta mukavia ihmisiä päivittäin esimerkiksi kauppakeskuksen hississä. Niin tänäänkin. Me olimme kaikki yhteisellä matkalla pienessä tilassa kauppakeskuksen parkkihallista kerrosta ylemmäksi, ostoksille. Toivotin hyvää päivää ja selitin, että tuntuisi typerältä tuijottaa hissin seinää ja olla huomaamatta muita ihmisiä. Spontaani palaute oli hymyjä, hyvän päivän toivotuksia ja hyväksyviä kannanottoja. Yksi vanha mies, pitkä harmaa tukka ja parta ja joka näytti joulupukilta ja johon olin jo hissiä odotellessa ehtinyt suhtautua ennakkoluuloisesti olikin mukava ihminen ja kommentoi: "Olemmehan me maailman onnellisin kansa!"
Pienessä tilassa on hyvä tulla toimeen muiden kanssa. Kansainvälisellä avaruusasemalla on monia kansallisuuksia yhtäaikaa, mm. kosmonautteja ja astronautteja. Eihän siellä yhteistyö sujuisi, jos toinen huomauttaisi toiselle, että "hyvin tuntuu vatsasi toimivan" ja saisi siihen vastauksen: - Mitä se sinulle kuuluu! "No kyllä se kuulu!"
Maapallokin on avaruusalus. Naapureiden tervehtiminen on hyvä tapa.
Parkkitilasta oli jo ennestään pula ja nyt ne katosivat kaikki. Työmaalta tuli mies, kypärä päässä, turvasaappaat ja huomion herättävät työvaatteet, joka selvitti, että tarkoitus ei ole tehdä kiusaa, vaan varmistaa, että pitkät rekat pääsevät purkamaan lastinsa työmaalle. Hän kertoi, että hän soittaa työmaaliikenteen tukkivien autojen omistajille ja pyytää siirtämään autot. Tiedot saa rekisterinumeron perusteella.
Hän kertoi myös saamastaan palautteesta: - Punaisen Volvon omistaja:"En siirrä". Rakentaja: "Autonne siirretään ja se tulee teille kalliiksi". Tähän Volvon omistaja: "Siirtäkää, on minulla rahaa".
Tällaisia isomman auton omistajia on enemmänkin. Kävin viikolla taas HSL:n rautatieaseman palvelupisteessä. Jonossa ennen minua oli yli 20 ihmistä. Vuoroani odotellessa istuin Senegalista Suomeen muuttaneen nuorukaisen viereiselle tuolille. Meillä oli paljon keskusteltavaa - vierailin ensimmäisen kerran Senegalissa 1969. Aika kului nopeasti ja jono lyheni nopeammin kuin olin odottanut. Viereisellä palvelutiskillä asiansa nopeasti hoitanut mies oli poistumassa, kun tervehdin häntä tyytyväisenä: -Sehän kävi äkkiä. Mies, joka kaikesta päätellen ei ollut tottunut näyttäytymään tällaisissa paikoissa, tokaisi vastaukseksi: - Mitä se sinulle kuuluu!
Tämä äkäinen tokaisu palautti mieleeni muutaman viikon takaa tilanteen, jossa matkustajia täynnä ollut linja-auto oli pysähtynyt Hämeentiellä Arabian kauppakeskuksen kohdalla suojatien eteen. Jalankulkijat ylittivät suojatien lähes yksitellen ympärilleen vilkuilematta. Seurasin tilannetta ja pyysin viimeisenä suojatien ylittänyttä naista kiittämään huomaavaista kuljettajaa. Vastaus oli tyly: - En kiitä. Tämä on minun oikeuteni!
Asioiden hoitaminen olisi helpompaa rakentamalla yhteistyötä. Ihmisten hermoja kiristänyt paikotustilanne Nauvontielläkin helpottuu, kun Nordic Healthin asiakkaat laittavat autoonsa parkkikiekon viereen lapun, josta selviää, että he siirtävät tarvittaessa autonsa ja että heidät tavoittaa NH:n salilta. Hotellia rakentavillakin on helpompaa: yhden katutasossa olevan oven avauksella he tavoittavat monen auton omistajat.
Useimmat ihmiset ovat mukavia ja haluavat auttaa toisia.
Minä tapaan tuntemattomia, mutta mukavia ihmisiä päivittäin esimerkiksi kauppakeskuksen hississä. Niin tänäänkin. Me olimme kaikki yhteisellä matkalla pienessä tilassa kauppakeskuksen parkkihallista kerrosta ylemmäksi, ostoksille. Toivotin hyvää päivää ja selitin, että tuntuisi typerältä tuijottaa hissin seinää ja olla huomaamatta muita ihmisiä. Spontaani palaute oli hymyjä, hyvän päivän toivotuksia ja hyväksyviä kannanottoja. Yksi vanha mies, pitkä harmaa tukka ja parta ja joka näytti joulupukilta ja johon olin jo hissiä odotellessa ehtinyt suhtautua ennakkoluuloisesti olikin mukava ihminen ja kommentoi: "Olemmehan me maailman onnellisin kansa!"
Pienessä tilassa on hyvä tulla toimeen muiden kanssa. Kansainvälisellä avaruusasemalla on monia kansallisuuksia yhtäaikaa, mm. kosmonautteja ja astronautteja. Eihän siellä yhteistyö sujuisi, jos toinen huomauttaisi toiselle, että "hyvin tuntuu vatsasi toimivan" ja saisi siihen vastauksen: - Mitä se sinulle kuuluu! "No kyllä se kuulu!"
Maapallokin on avaruusalus. Naapureiden tervehtiminen on hyvä tapa.