perjantai 27. maaliskuuta 2015

Toteutuvat vaaliennusteet: aikamatka menneisyyteen?

Rouva totesi, että Potkulautamies saa käydä Hietalahdessa ja paluumatkalla pysähtyä Hakaniemessä kalaostoksille halliin. Meillä Helsingissä on hyvä julkinen liikenne: tämäkin reissu sujui kutosen ratikalla mennen tullen. Mennessä Stokkan kohdalla ratikkaan tuli vanhahko pariskunta, rouva kantoi kevyttä untuvatyynyä ja herralla oli kummassakin kädessä monta keltaista Hullujen Päivien kassia. Sain ahaa-elämyksen ja ymmärsin mihin meitä vanhoja ukkoja tavitaan.

Kotona iltapäivän päätteeksi, saunan jälkeen, katselimme rouvan kanssa telkusta edellisen päivän vaaliohjelman uusintaa. En ymmärrä, minäkin olin aikanani eduskuntatoimittaja ja kirjoitin politiikasta, ja perustin tyhjästä yrityksen ja loin yli sata työpaikkaakin - en ymmärtänyt näiden poliittisten keskustelijoiden puheesta mitään. Puhuivat kyllä sujuvasti ja suurimman osan ajasta vielä yhtäaikaa.

Miettikää nyt tätäkin. Meillä on valtiovarainministerinä mies, joka on ay-liikkeen kautta ja tuella pyrkinyt ja taistellut itsensä politiikan huipulle. Nyt hän toistaa, että pitää luoda työpaikkoja ja saada vienti vetämään. No!, mitä tapahtui Finnairin tekniselle osastolle joitakin vuosia sitten. Minäpä kerron:

Finnairin tekninen osasto työllisti enimmillään noin 3 000 ihmistä. Teknisellä osastolla huollettiin monien ulkomaisten lentoyhtiöiden koneita: siis vientikauppaa. Kilpailu oli kovaa ja osaston kuluista piti säästää 30 miljoonaa. Ammattiliittojenkin kanssa neuvoteltiin. Pro (puheenjohtaja Antti Rinne) muiden mukana ei joustanut ja mitenkäs kävi: tekniseltä osastolta hävisi 2 000 työpaikkaa.

Finnairin koneiden ja moottoreiden perushuollot on nyt ulkoistettu - eikä muuten mihinkään halpamaahan, vaan enimmäkseen Sveitsiin. Miksi ihmeessä Sveitsiin, jossa on Suomeen verrattuna tuplapalkat. Miksi Sveitsissä kannattaa sekä valmistaa että huoltaa koneita. No!, ainakin siksi että Sveitsissä työntekijät ja yritysjohto ovat samalla puolella.

Nyt minä muuten ymmärrän senkin miksi aikanaan säädettiin tämä yksityisiä asujia koskenut jätevesiasetus eli paskalaki. Samoihin aikoihin valtio ja ministerin mieskin investoivat Talvivaaraan: päättäjät olivat kaukonäköisiä - se mitä Talvivaara vesistöjä sotkee sen yksityiset taloudet tasapainottavat puhdistamalla päästönsä paremmin. Kaukonäköistä toimintaa!



sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Lentävä lautanen on autoa nopeampi

Ajelimme rouvan kanssa bussilla Arabianrannasta Helsingin keskustaan. Istuimme vierekkäin bussin keskivaiheilla: olisi pitänyt istahtaa vähän peremmälle. Bussin takaosasta kuului innostuneen ja elämäniloisen lapsen ääni yli bussin ja liikenteen kohinan. Olin kuitenkin liian kaukana kuullakseni kokonaisia lauseita. Harmittaa vieläkin.

Höristelin korviani ja kuulin sanan sieltä täältä. Poika taisi selostaa äidilleen joukkoliikennettä: - Olisi miljoona bussia. Ei kun olisi tuhatmiljoonaa bussia. Välillä pojan mielikuvitus lensi avaruuteen, mutta palasi sieltä lentävällä lautasella. Äiti oli kertonut, että seuraavalla pysäkillä jäädään. "Jatketaanko me sieltä autolla?"

- Ei me kävellään. Tähän poika selitti, että olisi kiva mennä lentävällä lautasella. "Kyllä lentävä lautanen menisi nopeempaa kuin auto."

Lapsen intoa ja ennakkoluulottomuutta ja mielikuvitusta. Haaveita, mielikuvitusta ja intoa oli tehtailija Frans Lindströmilläkin, joka rakensi Suomen ensimmäisen auton 1900-luvun alussa. Hesari julkaisi aiheesta hyvän jutun: Suomalaisen auton tarina. Auton rakentaminen oli ollut Fransin haave. Se tehtiin käsityönä. Auto on nyt esillä Uudenkaupungin automuseossa.

Lainaan Hesarista ja tiivistän tähän Frans Lindströmin tarinan: Frans ryhtyi yrittäjäksi 20-vuotiaana. Hänen ostamastaan pienestä mylly-startupista kasvoi suuri monialayritys, joka parhaimmillaan työllisti yli sata henkeä. Punaiset teloittivat Fransin 1918.

Jos Frans olisi ehdokkaana eduskuntavaaleissa, hän pärjäisi hyvin ja uskon, että tulisi valituksi. Frans nimittäin toteutti sen mistä puolueet nyt haaveilevat: hän loi työpaikkoja ja vei tuotteitaan myös Venäjälle. Niin, ja Fransin haave autostakin toteutettiin "porukalla".

No!, ajat ovat muuttuneet. Suomi elää konsensuksesta. Tummien autojen letka vei alkuvuonna pääministerin virka-asunnolle Kesärantaan etujärjestöjen edustajia neuvotteluun.Vierestä katsomalla ei pystynyt erottamaan missä autossa matkaa  työnantajien ja missä työntekijöiden edustajat. Ihan samanlaiset kiesit kummallakin.

Hesari on hyvä lehti. Suomessa työskentelevä italialainen kokki kertoo, että oli hotellin aamiaisella jo menossa hakemaan asiakkaan pyytämiä tomaatteja munakkaaseen kun esimies puuttui peliin. "En voinut tehdä tomaattimunakasta, koska sääntö oli, että munakkaaseen voi lisätä vain täytteitä, jotka on lueteltu listassa." - Ohjeita noudatetaan täällä kirjaimellisesti eikä niitä saa soveltaa.

Pitäisikö viennin kehittäminen ja työpaikkojen "luominen" aloittaa siirtämällä byrokratiaa etelänavalle ja korvata sitä paljon halvemmalla raaka-aineella: terveellä talonpoikaisjärjellä.



sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Massaviestinnästä mössöviestintään

Minä jo ihan pienenä ajattelin, miksi ihmiset puhuvat säästä ja tamperelaiset jääkiekosta, nääs. Ymmärsin, että näistä asioista on turvallista puhua, ainakin sään on kokenut ja tietää miltä erilaiset säät tuntuvat luissa ja ytimissä. Jutellessaan ihmiset kertovat kokemuksistaan."Oli kauhea keli."

Ennen todettiin, että "ollaan samalla aaltopituudella". Nyt näitä aaltopituuksia on pilvin pimein: erilaisia radiokanavia, televisiokanavia ja tämä some-viestintäkin. Itse asiassa ihmiset ovat hajaantuneet monille eri aaltopituuksille. Aikaisemmin sentraalisantra tiesi missä mennään ja laittoi juorut kiertämään. Nyt tämäkin tehtävä on ulkoistettu iltapäivälehdille.

Lopputulos tästä mössöviestinnästä on se, että kukaan ei enää tiedä missä mennään.

Vaikka kyllä viestimistä tulee hyödyllistäkin tietoa. Minä esimerkiksi kuulin televisiosta tiedon, jota en ole tietänyt aikaisemmin. Aionkin Arabianrannassa potkulautaillessani tehdä vaikutuksen koiranomistajiin ja avata Hyvää Päivää!-keskustelun: - Kiva ja söpö koira sulla. Eihän se pure. Saako sitä silittää? Tiesitkö muuten, miksi possun kärsästä tehty koiranruoka on halvempaa kuin possun korvista tehty?

Todennäköisesti koiranomistaja ei tiedä ja minä saan loistaa tiedoillani: - Possun kärsä on helpompi irrottaa kuin viipaloida sen korvat.

Puheenaiheita löytyy. Pitää olla valppaana ja monilla eri aaltopituuksilla. Sentraalisantra jää  toiseksi.




perjantai 13. maaliskuuta 2015

Tarvitaan kapulakieliset uutiset

Kuulkaa, nyt on tullut kevät ja potkulautakelit Helsinkiin. Rouva sanoikin tänään, että Potkulautamies saa hakea marketista haukifileen ja perunoita. Potkulautailin Arabian kauppakeskukseen. Mennessä vastaan tuli iäkkäämpi nainen, joka toivotti iloisesti: - Hyvää päivää!

Eikö olekin iloinen asia, että me täällä Arabianrannassa vähitellen uskallamme tervehtiä toisiamme. En tiedä, mikä oli, mutta unohdin perunat. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea perunat Siwasta. Siwaan meiltä on parisataa metriä - loistava ajatus nämä korttelikaupat. Maksoin kassalle perunat ja samalla vaihdoimme kuulumisia.

- Sinua ei ole näkynyt vähään aikaan? Selitin, että olin Lapissa Kittilän Ihmiset ry:n kokouksessa. Kassarouvakin kertoi olleensa lomalla pohjoisessa, Kuusamossa. "Kävimme poroajelulla. Kävimme koirien vetämällä ajelulla. Näin 4 kuukautta vanhoja huskyn pentuja. Maksoihan se. Mutta kyllä kannatti, kerran elämässä. Onpahan mitä muistella."

Kittilässä, kun kävin kaupassa, maitotölkinkin hakeminen saattoi kestää tunnin tai kaksi: tapasi tuttuja ja kun ei oltu nähty vähään aikaan, piti kertoa kuulumiset ja kuunnella.

Mikä tässä oikein mättää? Kittilässä, Arabianrannassa, Afrikassa, Aasiassa, Amerikoissa, ihmiset on mukavia. Maailma kuitenkin on satoja vuosia kestäneessä uskonsotien sekasorrossa. Onhan se niin, jos esität joulupukkia, olet joulupukki. Jos etenet urallasi, et enää olekaan sinä, vaan titteli: ylijohtaja, presidentti, piispa, kansanedustaja.

Televisiossa on uutisia monella kielellä. Ihan hyvä. Uutisia tulee venäjäksi, ruotsiksi, suomeksi, viittomakielellä. Radiosta olen kuullut selkokielisiä uutisia. Vähemmistöjä palvellaan hyvin. Yksi vähemmistö, tosin suuri joukko, on jäänyt rajotteisille tarkoitetun uutispalvelun ulkopuolelle: lainlaatijat, virkamiehet. Ehdotan: Euroopassa aloitetaan kapulakieliset uutiset.

















sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Rahaa on mukavampi jakaa kuin tienata

Saimme Bhutanista iloisen uutisen. Onnea Muru ja Sami! Häät juhlitaan kesäkuussa. Rouva saikin hyvän ajatuksen: - Potkulautamies saa käydä ostamassa shampanjaa ja muikunmätiä." No!, menin bussilla Arabian kauppakeskukseen ja yritin K-supermarketin hyllyistä löytää muikunmätiä. En löytänyt. Olin jo poistumassa, kun kassarouva neuvoi: - Käy kysymässä tuoretiskin pojilta.

Käyn melko säännöllisesti K-supermarketin tuoretiskillä ja höpisen, niin kuin tapani on, ihmisten kanssa. Muikunmätiä löytyi kaupan pakastimesta, mutta pakkaus oli kertakäyttöön liian suuri. Tuoretiskin poika sanoi, että "sahaan tämän kahtia niin voit laittaa toisen puolen kotona takaisin pakkaseen".

Minä kiitin, että on hyvä höpöttää - saa hyvän palvelun. Tiskin toiselta puolelta vastattiin , että "riippuuhan  se siitäkin, kuka höpöttää",

Höpöttäkää toisillenne!

Höpöttäjiä on monenlaisia. Katselin television ajankohtaisohjelmaa sote-uudistuksesta. Keskustelussa kunnanjohtaja sanoi, että ei ole kannustimia eikä ole kuultu. Ministeri Huovinen vastasi kunnanjohtajan väitteeseen napakasti: On kannustimia ja on kuultu. Täysin tyhjentävä vastaus ja jos sen olisi toistanut, oliko se kerran, kaksi vai kolme, niin olisi voittanut inttämiskilpailun.

Jos oikein haluaa, niin ihmisiä voi ryhmitellä erilaisiksi monella eri tavalla. Yksi tapa on jakaa ihmiset niihin, jotka jakavat toisten tienaamia rahoja ja niihin, joille rahoja jaetaan. Vai onko se sittenkin yksi ja sama porukka, joka jakaa ja joille jaetaan.

Suomi on pieni maa ja kaikki tuntevat toisensa. Niin hyvin me pidämme tovereistamme huolta, että puoluetukikin/äänestäjä on Euroopassa vain Luxemburgissa enemmän euroissa kuin Suomessa. Ollaan podiumilla!

Eikä tähän puoluetukeen ole laskettu puoluetta lähellä olevien laitosten saamaa tukea, RAY:n tai Veikkauksen jakamia rahoja eikä kuntien rahavirtoja eikä EU:n kautta kierrätettyä rahaa. Suomi on kansalaisyhteiskunta - yhdistyksissäkin on enemmän jäseniä kuin maassa on asukkaita.

Mekin perustimme yhdistyksen, Kittilän ihmiset ry:n (kittilanihmiset.fi). Yhdistys tuo Kittilän yli 65-vuotiaita Leville virkistäytymään ja kuntoilemaan matkailusesongin ulkopuolelle jäävinä kuukausina - noin 2 500 käyntikertaa vuodessa. Yhdistyksen toiminta rahoitetaan pääosin jäsenmaksuilla ja yrityksiltä saaduilla tukimaksuilla. Lisäksi osa palveluista saadaan ilmaiseksi. Kittilän kuntakin päätti, ilman että olisimme pyytäneet, tukea kauttamme vanhusten liikuntaa.

Nyt ilmassa on niukkuutta. Tässä tilanteessa tutkiskelin ja selvitin julkisen tuen vaikutusta itseeni, Pääministerin puhekaavaa noudattaen: a) tuki oli hieno tunnustus toiminnallemme, b) tuki loi turvallisuudentunnetta, c) yhdistyksen toiminta vakiintui, d) ei tarvinnut kerjätä enempää, e) jotkut luulivat, että kunta rahoittaa toimintamme, f) minä laiskistuin,.....ö) nyt pitää kääriä hihat ylös ja ruveta hommiin.

Soitin Kirsi-Marjallekin ja kerjäsin yhdistykselle rahaa. Toin esille myös väittämän, että hyväntekeväisyys romuttaisi hyvinvointiyhteiskunnan. Kirsi-Marja: - Kyllä se on päinvastoin. Hyväntekeväisyys on hyvinvointiyhteiskunnan merkki.