perjantai 27. marraskuuta 2015

Potkulautamies raivostui liikenteessä

Nyt minä ymmärrän mistä tulee ja miltä tuntuu saada raivokohtaus liikenteessä - tai siis melkein ymmärrän. Rouvalla oli magneettikuvaus Ruoholahdessa ja potkulautamies sai olla kuskina. Arvioimme, että matka autolla Arabianrannasta Ruoholahteen kestää keskellä arkipäivää noin 20 minuuttia - varasimme matkaan 50 minuuttia. Melkein myöhästyimme: Helsingin liikenne oli ihan sekaisin.

Syynä liikenteen takkuamiseen oli pieni monttu, johon pari miestä mahtui tekemään töitä. Liikenne oli ohjattu menosuunnan kahdelta kaistalta yhdelle. No, ei tämä yksinään olisi aiheuttanut ruuhkaa, mutta liikennevalot toimivat ikään kuin kaikki muukin liikenteessä toimisi normaalisti. Vaikka sivuteiltä ei ollut ketään tulossa, pääväylän liikenne pysäytettiin punaisilla. Jonkun olisi pitänyt älytä laittaa keltainen vilkkumaan.

Englannissa liikennevalot on viisaita: kun jalankulkija pyrkii ylittämään suojatien ja painaa nappia, autolijalle syttyy punainen valo. Valo alkaa heti kohta vilkuttaa keltaista. Kun jalankulkija on ylittänyt tien, autoilija voi jatkaa matkaa.

Meillä Hermannin rantatiellä on keskellä pitkää suoraa suojatie. Jalankulkija tulee ja painaa nappia. Autoja ei kuitenkaan ole tulossa vasemmalta eikä oikealta. Jalankulkija ylittää tien ja poistuu paikalta. Kohta valot syttyvät autoille punaiseksi, jalankulkijoita ei näy missään ja autot jäävät odottamaan valojen vaihtumista vihreäksi.

Kun Potkulautamies näkee, että autoja ei ole tulossa ja potkuttelee päin punaisia, saako hän sakot? Potkulauta on jalankulkijan apuväline. Jos autoilija näkee, että jalankulkijoita ei näy ja ajaa punaisia päin, saako hän sakot? Ranskassa oli tapaus, jossa oikeus ei tuominnut autoilijaa punaisia päin ajamisesta. Oikeus perusteli päätöstään sillä, että ihminen on viisaampi kuin liikennevalot.

Helsingin liikennejärjestelyjen tavoite varmaan on, että ihmiset käyttäisivät enemmän julkisia palveluita. Minä ainakin käytän. Helsingissä julkinen liikenne toimii hyvin. Oman auton ikkunasta näkee toisia autoja ja niiden typeriä kuljettajia, joille tekee mieli näyttää keskisormea. Bussissa näkee ihmisiä.






keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Pienenpienet demarit

Kehun, silläkin riskillä, että saattavat ylpistyä: julkinen terveydenhoito toimii hyvin. Menin Herttoniemen sairaalaan käsileikkaukseni jälkeen toimintaterapeutille. Menin bussilla. Kehun nyt vielä Helsingin julkista liikennettäkin, silläkin riskillä, että saattavat ylpistyä. Yhdellä vaihdolla matka Arabianrannasta Herttoniemen sairaalaan toimi hyvin - lähes yhtä nopea kuin taksi, mutta halvempi.

Ehkä minun sisälläni sittenkin asuu pikku demari.

Matkaan oli kuitenkin tulla mutka. Vaihdoin Viikissä bussiin nro 79. Bussiin mennään aina etuovesta: kuljettaja näkee, että kaikki maksavat matkansa. Tämän bussin etuoveen oli lätkästy kaksi tarraa, toinen oli kielletty ajosuunta ja toinen nuoli, joka osoitti takaovelle. Kysyin kuljettajalta saako tästä tulla sisään. "Saa tulla. Tarrojen pitäisi olla sisäpuolella, jotta matkustajat eivät poistuisi etuovesta."

Ovela juoni. Minä ainakaan en enää koskaan poistu etuovesta: sen verran hyvä muistijälki kokemuksesta jäi.

Olen muuten muuttanut mieltäni: paras paikka linja-autossa ei ole etupenkki, josta näkee maisemia. Paras paikka on auton keskiosassa, jossa näkee ihmisiä. Ihmisiltä kuulee hyviä tarinoita, jos uskaltaa alkaa juttusille. Isoäiti kertoi ratikkamatkastaan tyttärenpoikansa kanssa: - Tulimme Linnanmäen kohdalle. Poika näki maailmanpyörän ja sanoi: Nyt minä tiedän missä on maailman keskipiste.

No! Minä olen aina luullut, että maailman keskipiste on oma napa. Vai onko kukaan koskaan kuullut yrityksestä, joka olisi mennyt konkurssiin siksi, että sen työntekijät olivat huonoja. Ei ole historian kirjoista tullut luettavakseni tekstiä, että sota olisi alkanut, koska kansalaiset halusivat tapella.

Tänään luin Iltalehdestä, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteeltä vaaditaan jättikorvauksia. Juttu liittyy aikaan, jolloin Antti oli Pron puheenjohtaja ja lakkoon 2011. Järkytyin. Lehden jutussa Antti puolustelee kantaansa: "Ja kuinkahan paljon paperiyhtiöt säästivät sähkössä ja raaka-ainekustannuksissa lakkojen aikana?"

Järkytyin. Tuottavuusloikka syntyy sillä, että kaikki menee lakkoon, säästyy sähköä ja muita kustannuksia. Kalastellaan, poimitaan marjoja ja poltellaan kynttilöitä. Sisälläni ei sittenkään taida asua edes pienenpientä demaria.



 

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

101 mielipidettä

Rouva oli muutaman päivän muistellut maailman parasta kanaa, jonka kokkausohjeetkin pärjäävät yksinkertaisuudessaan vertailuissa: kanan maha maustetaan ja täytetään rekiä täyteen hakatulla sitruunalla ja yrteillä. Paistetaan uunissa ensin ylösalaisin, sitten toisinpäin ja valellaan nesteellä aina silloin tällöin.

"Potkulautamies saa hakea Stokkalta ranskalaisen kevätkananpojan."

Kyllä kannatti mennä bussilla. Viereisellä istuimella ei ollut ketään, mutta käytävän toisella puolella käytiin vilkasta keskustelua. Höristelin korviani. Meluisassa bussissa kuulin muutaman kokonaisen lauseenkin. Äiti oli matkalla tyttärensä kanssa lääkäriin.

Lapsi puhui hyvin selkeällä suomen kiellellä: - Olisi hyvin ikävää, jos ihminen joutuisi sairastamaan koko loppuelämänsä. Joku aikuinen olisi ehkä kertonut samasta asiasta monisanaisemmin: - No, tota...

Lapsen arvotkin kuuluivat olevan kohdallaan: - Kun me leikimme, niin Noora tuli ja lupaa kysymättä, vei meiltä yhden lelun. Äiti, eihän keneltäkään saa viedä mitään ilman lupaa!

Oma lapsenlapsemme on nyt vähän yli vuoden vanha ja asuu Pariisissa. Ehkä tästä johtuu, että näen ympäristössäni nyt enemmän vauvoja ja pieniä lapsia kuin koskaan ennen.

Tänään Hesarissa oli Anna-Stina Nykäsen loistava kirjoitus Tellervon ja Oliverin teoksesta 101 kaikkien puolesta. "Mielipidemittaukset eivät kerro kenestäkään tarpeeksi." Pitäisi kuulla "mielipiteiden syntyhistoriaa". Hei, miksi ei kysyttäisi mielipiteitä jo ennen kuin ihmiset ovat ehtineet oppia mielipiteitä - lapsilta.

Vauvat tunnistavat epäoikeudenmukaisuuden. Monet ajankohtaiset asiat on mahdollista yksinkertaistaa perusteisiinsa niin, että pienet lapsetkin ymmärtävät. Tämä takaisi sen, että myös päättäjät ymmärtäisivät, mitä ovat päättämässä. A-studiossa lapset (4-6 v) keskustelisivat ajankohtaisista asioista.

Tellervo ja Oliver, jatkakaa te tästä!

Palatessani bussilla Arabianrantaan käytävän toisella puolella istui äiti poikansa kanssa. Pojalla oli keltainen ilmapallo. Kuulin sanat "jäi ilmapallon sisälle". Kysyin äidiltä, mitä jäi ilmapallon sisälle ja äiti kertoi koko tarinan. Hän oli ollut ostoksilla poikansa Leon (4 v) kanssa ja Leo olisi halunnut, että hänelle ostetaan lelu. Äitinsä oli kieltäytynyt ostamasta ja Leo oli alkanut itkeä. He olivat kohdanneet naisen, jolla oli ilmapallo. "Minulla ei ole tälle käyttöä, mutta sinulla varmaan on", nainen oli sanonut ja antanut ilmapallon Leolle.

Iloinen Leo sanoi bussissa: - Itku jäi ilmapallon sisälle.




keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Mitä potkulaudalle on tapahtunut?

Käsissäni on aika yleinen perinnöllinen sairaus, joka ikääntyessä koukistaa sormia. Sormiani on oiottu leikkauksessa kaksi kertaa yksityisessä sairaalassa ja nyt kolmannen kerran terveyskeskuslääkärin lähetteellä HYKS:in päiväkirurgisessa yksikössä Herttoniemen sairaalassa. Jos vastaan tässä mielipidekyselyyn kouluarvosanoin 4-10, vastaukseni on: yksityiset sairaalat 7 ja 5+, HYKS:in päiväkirurgia 10+.

Rouva huomautti Potkulautamiehelle, että yhteiskunnan kustantamalla terveydenhoidolla on hoitovastuu. Tämän huomasin käytännössä jo ennen leikkaukseen menoa, sen aikana ja leikkauksen jälkihoidossa.

Noudatin tarkasti saamiani ohjeita ennen leikkaukseen menoa. Sairaalassa minulle annettiin sairaalavaatteet. "Tässä on housut, paita, takki ja leikkauspaita, joka solmitaan eteen niskan takaa." Tottelin tässä järjestyksessä ja olin itseeni tyytyväinen, kunnes minulle huomautettiin, että "leikkauspaita puetaan takin alle".

No, olin pukenut sairaalavaatteet päälleni siinä järjestyksessä, kun minulle oli kerrottu, mitä päälle pitää pukea, sen enempää ajattelematta vaatekappaleiden tarkoitusta. En ymmärtänyt kokonaisuutta. Minussa on sittenkin ainesta byrokraatiksi. Jos ei ymmärrä kokonaisuutta, tyhjiä tölkkejäkin palauttaa automaattiin niin kuin kone komentaa:

"Pohja ensin. Paina kuittipainiketta. Odota kuittia. Ota kuitti. Pohja ensin." Jos näitä ohjeita noudattaa, palauttaa tölkin kerrallaan.

HYKS:in päiväkirurginen yksikkö oli iloinen kokemus. Yksikön henkilökunta, lääkärit ja  hoitajat, olivat hyväntuulisia. Henkilökunnan hyväntuulisuus tarttui potilaisiinkin. En ole koskaan ennen kuullut potilaiden kertovan itsestään, elämästään ja sairauksistaan, toisille potilaille niin paljon kuin Herttoniemessä.

Leikkaukseni kesti yli tunnin. Leikkaus tehtiin puudutuksessa, joten olin koko ajan hereillä. Tunti meni nopeasti ja mukavasti hoitajien kanssa jutellessa. Vaihdoin muutaman sanan myös leikkaavan kirurgin kanssa. Puudutus oli niin täydellinen, että tuntui kuin leikattava käteni olisi muualla kuin leikkauspöydällä. Minä koin, että leikattava käteni osoitti suoraan taivaalle. Ihmeellinen kokemus. Hoitajan mukaan aika yleistä.

Rouva haki minut sairaalasta kotiin. Olin hyvällä mielellä. Minua oli hoidettu hyvin. Kotiintulokin riemastutti. Nousin taksista kotipihalla, jossa leikki joukko pieniä lapsia. Kaverini Östein, 3v 7kk, näki valkoiseen kantositeeseen käärityn käteni, juoksi vastaan taksille ja kysyi huolissaan. - Seikka, mitä potkulaudalle on tapahtunut?




sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Kaikki lapset syntyvät hyvinä

Rouva haki vasaran ja nauloja: - Tässä jääkaapin vieressä on hyvä paikka Satokausikalenterille. Eikös olekin?  Potkulautamies saa hakea mangon.

Menin bussilla Helsingin keskustaan, Istuin keskiosassa, samassa tilassa, mihin lastenvaunut parkkeerataan. Edessäni oli lastenvaunut ja vaunuissa vauva (8 kk). Minä katselin vauvaa ja hymyilin. Vauva katseli minua, mutta ei hymyillyt.

Vauva lähti bussista Kurvissa. Vilkutin: - Pidä äidistä hyvää huolta ! Vauva käänsi hetkeksi katseensa äitiin, katsoi sitten minua  - ja hymyili.

Vauvat syntyy hyvinä.

Pari viikkoa sitten uutisoitiin suurilla otsikoilla, että Patriciasta on muodostumassa koko tilastoidun säähistorian voimakkain myrsky läntisellä pallonpuoliskolla. Kyllä meitä pelotti. Myrsky tuli ja meni ja pienten otsikoiden alta sai lukea, että myrskyn vahingot jäivät pelättyä pienemmiksi, lähinnä materiaalisiksi.

No, olihan myrskyllä vakaviakin seurauksia: Teksasin F1-Kisojen aika-ajot jäivät ajamatta rankkasateiden takia. Otsikon kirjoittajilta eivät aiheet kuitenkaan lopu. Jos mitään uutta katastrofia ei tapahdu, niin aina voi muistella menneitä: tsunamistakin tulee joulun aikaan kuluneeksi 11 vuotta.

Täytyy myöntää, että uutisissa on huumoriakin: Hesari kirjoitti, että "Tasa-arvovaltuutettu hyväksyi Finnairin wc:n". Suomalainen mieshenkilö, vauvana varmaan ihana, oli kannellut, että Airbus 350-koneissa bisnesluokassa on vain naisille tarkoitettu wc. Ei lentokoneissa nytkään ole miesten ja naisten vessoja, on vain vessoja. Finnair oli halunnut kertoa, että vessojen tasoa on nostettu ajatellen naisten tarpeita.

Kuka tällaiset valituslaskut maksaa. Toivon, että  valittaja älyää edes kusta istualtaan "naisten vessassa", että ei tule vielä ylimääräisiä siivouskulujakin.




keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Mustaa, valkoista - mustavalkoista

Ilta oli ehtinyt pimeäksi kun Rouva huomasi, että maustekurkut on loppu. Olin päivällä katsastanut Volvon ja iltapäivällä hakenut potkulaudan huollosta - rengaspaineet on nyt kohdallaan ja kyllä kulkee hyvin. Mieleni teki potkulautailla marraskuussa harvinaisen lämpöisessä illassa.

Lähdin potkulaudalla hakemaan maustekurkkuja. Kotipihassa musta mies seisoi nippu lehtiä ja lehtisiä sylissään. Kohta hänen seuraansa liittyi toinen samanlainen, veljensä. Miehet jakoivat mainoksia ja ilmaislehtiä. Jäin juttusille. Veljekset olivat tulleet Suomeen Afrikasta, Saharan eteläpuolelta,

Veljekset ovat yli kolmekymppisiä, 10 vuotta vanhempia kuin mitä minä olin vuonna 1969, kun ensimmäisen kerran matkustin Afrikkaan. En kysynyt, mikä heidät oli tuonut Suomeen - minut vei Afrikkaan uteliaisuus.

Kerroin miehille omista kokemuksistani, että Senegalin Dakarissa näin ensimmäisten viikkojen aikana vain mustia naamoja. Meni 2-3 viikkoa ja väri katosi taustalle. Esiin tuli erilaisia ihmisiä, persoonallisuuksia. Kysyin: - Onko teillä ollut samanlainen kokemus valkoisten naamojen kanssa?

 - Kyllä.

Minulla on valkonaamoista yli 70 vuoden kokemus. Nauratti, kun verotiedot julkistettiin. Yle kertoi uutisissa eniten viime vuonna rahaa ansainneet kansanedustajat. Ylen haastattelema asiantuntija kommentoi, että näillä ihmisillä, joilla jo on tarpeeksi rahaa, on eettisesti arvokkaampi motiivi politikoida kuin raha.

Uutisissa mainittiin myös muutama kansaedustaja, jotka olivat ennen valintaansa tienanneet hyvin vähän. Ei tullut ruutuun asiantuntijaa, joka olisi selittänyt, että näiden kansanedustajien motiivi pyrkiä vallan keskiöön on raha.