Rouvalla oli pari päivää sitten Meilahden päiväsairaalassa muutaman viikon välein toistuva tiputus - lääkettä suoraan suoneen. Sain viedä Rouvan iltapäivän ruuhkassa kello neljäksi sairaalaan 24 vuotta vanhalla Volvollani, 850 GLT kaikilla herkuilla. Auto on meidän perheessämme kokenut monenlaista ja taas tuli uusia kolhuja julkisivuun.
Jo päivän aloitus oli ollut harmaa: emme osanneet irroittaa liesituulettimen suodatinta. Se kuulemma pitäisi pestä kerran kuussa. Kyllä otti päähän.
Ja sitten vähän kello kolmen jälkeen iltapäivällä olohuoneesta alkoi kuulua jatkuvasti toistuva ärsyttävä piippaus, piip, piip, piip! Palovaroittimen, katossa lähes 3 metrissä, patteri oli loppu. Oma ja tikkaiden pituus ei riittänyt. Kyllä otti päähän.
Tuli kiire lähteä Meilahteen. Paluumatka sairaalasta Arabianrantaan oli kulkenut sujuvasti siihen asti kunnes tulin Sörnäisten rantatien ja Hämeentien risteykseen. Olin ryhmittynyt bussikaistalle: parinsadan metrin päässä oli risteys oikealle ja kotiin. Yllättäin viereiseltä kaistalta vasemmalta eteeni kääntyi Skoda. Jarrutin, mutta autot ehtivät raapaista toisiaan.
Ajoimme sivutielle tutkimaan vahinkoja. Skodan kuljettaja selosti huonolla englannilla, että hänellä oli vilkku päällä ja oikeus vaihtaa kaistaa ja että kolari oli minun syyni ja että minun tulisi maksaa hänen auonsa korjauskulut. Yritin selostaa, että ennen kaistan vaihtoa on hyvä katsoa peiliin ja varmistaa, että kaistan vaihtoon on tilaa. Kyllä otti päähän.
Skodan kuljettaja esitteli autonsa saamia vahinkoja. Minulla oli kaukolasit päässä ja ehkä sen vuoksi näin vain naarmuja ja kehotin häntä pyyhkimään naarmut vahalla. Minulla on kokemusta autoon tulleesta naarmusta: vuosia sitten Lohjalla marketin parkkipaikalla tyttäreni oli aukaissut Volvon oven niin että se kolahti keveästi viereiseen autoon. Tuli naarmu. Viereisen auton omistaja nosti mekkalan ja väitti, että hänen autonsa arvo laski tuhansia markkoja. Poliisi kehotti häntä käymään läheisellä huoltoasemalla ja pyyhkimään naarmun. No, niin tehtiin ja auto tuli korjattua, eikä sen arvo laskenut.
Skodan kuljettajan kanssa räyhäsimme puoli tuntia ja minä ainakin ajoin kotiin. Kyllä otti päähän.
Kotona palohälytin piippaili edelleen . Soitin huoltoyhtiöön. "Patterin vaihto kuuluu asukkaalle." - Rouva tulee illalla sairaalasta, onko meidän kuunneltava palohälytintä koko yö, rähisin. Soittivat päivystävälle huoltomiehelle, joka vaihtoi patterin ja irroitti vielä liesituulettimen suodattimenkin. Kyllä oli mukava huoltomies.
Huojentuneena menin tietokoneelleni. Olin saanut sähköpostin. Volvoni takana jonossa seuraavana olleen auton kuljettaja ilmoittautui ja kertoi, että hän näki kuinka "Skoda (FKL-###) vaihtoi yllättäen kaistaa aiheuttaen näin kolarin".
Nyt Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista parsaa ja kinkkua.
En ole Mustanaamio enkä Teräsmies, olen Potkulautamies. Kirjoitan, koska rouva käski.
sunnuntai 23. huhtikuuta 2017
sunnuntai 16. huhtikuuta 2017
Bussissa pitkäperjantaina
Oli pitkäperjantai, potkulaudan etukumi oli alkuviikolla hajonnut kahtena perättäisenä päivänä ja potkulauta taas korjaamolla, nyt yli pääsiäisen. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista keltaisia leikkokukkia. Kävelin markettiin ja tulin bussilla takaisin.
Oli kiva kotimatka. En ehtinyt odottaa puoltakaan minuuttia, kun bussi tuli. Meitä oli bussissa vain kaksi - kuljettaja ja minä ainoa matkustaja: - Kiitos, että tulit näin pian minua hakemaan, sanoin bussikuskille. Istuin jutteluetäisyydelle etupenkkiin ja mehän juttelimme. Arabiakeskuksen kohdalla kuljettaja kertoi, että "hain tuonne nuorena töihin".
Saitko töitä? Sain: - Kärräsin kottikärryillä kapeilla lankuilla sepeliä. Oli raskasta hommaa.
Olin bussissa vain muutaman pysäkin välin. Kun poistuin, toivotimme toisillemme hyvää pääsiäistä ja löimme ylävitoset. Kyllä ihmiset on mukavia.
Olin jo ennen pääsiäistä päättänyt tätä blogia varten seurata Hesarista, minkälaiset uutiset oikeasti koskettavat. Totesin, että päivittäin toistuvat tiedot siitä, että pommeja tiputellaan, terroristit iskevät, valtioiden johtajat kättelevät toisiaan ja tarkastavat kunniakomppanioita (menisivät kaljalle ja tutustuisivat toisiinsa) eivät oikeasti ole uutisia - vain tapahtumia samanlaisten tapahtumien virrassa. Tekniikka tuo paljon "tietoa": ei lisää ymmärrystä, vanhat rituaalit jatkuvat.
Pääsiäisviikolla huomasin, että Hesarin juttusarja Leninin pitkästä junamatkasta oli edennyt Saksasta Pietariin. Lankalauantaina juttua tehosti Nikolai Babasjukin maalaus vuodelta 1970, joka kuavatekstin mukaan "esittää vallankumousjohtajan tyypillisen ylevään neuvostotyyliin". Pääsiäisviikon tiistaina juttua Leninin matkasta oli tehostanut valokuva, jossa paikallinen asukas näytti Sassnitzin rautatieasemalla, "missä Lenin kävi vessassa".
Lankalauantaina Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista voita ja mangoja. Palasin kotiin bussilla. Pysäkille tullessani huomasin, että bussin ovi sulkeutui ja valot vilkuttivat vasemmalle lähdön merkiksi. Kuljettaja näki, että olin tulossa, avasi etuoven, odotti ja otti minut kyytiin. Kyllä bussikuskit on mukavia.
P.S. Kevät on tullut. Meillä makuuhuoneen ikkuna on yöt auki ja tänä aamuna heräsin 06.00 siihen, että naapurin pärinäpoika käynnisti ajopeliään ja aikansa kiihdyteltyään paukutteli matkaan. Hesarissa oli pääsiäisviikolla juttu, että 20-40 prosenttia väestöstä on meluherkkiä. "Erityisesti liikenteen melu on kansanterveydellinen ongelma." Melualtistus lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Missä desibelikamerat?
Oli kiva kotimatka. En ehtinyt odottaa puoltakaan minuuttia, kun bussi tuli. Meitä oli bussissa vain kaksi - kuljettaja ja minä ainoa matkustaja: - Kiitos, että tulit näin pian minua hakemaan, sanoin bussikuskille. Istuin jutteluetäisyydelle etupenkkiin ja mehän juttelimme. Arabiakeskuksen kohdalla kuljettaja kertoi, että "hain tuonne nuorena töihin".
Saitko töitä? Sain: - Kärräsin kottikärryillä kapeilla lankuilla sepeliä. Oli raskasta hommaa.
Olin bussissa vain muutaman pysäkin välin. Kun poistuin, toivotimme toisillemme hyvää pääsiäistä ja löimme ylävitoset. Kyllä ihmiset on mukavia.
Olin jo ennen pääsiäistä päättänyt tätä blogia varten seurata Hesarista, minkälaiset uutiset oikeasti koskettavat. Totesin, että päivittäin toistuvat tiedot siitä, että pommeja tiputellaan, terroristit iskevät, valtioiden johtajat kättelevät toisiaan ja tarkastavat kunniakomppanioita (menisivät kaljalle ja tutustuisivat toisiinsa) eivät oikeasti ole uutisia - vain tapahtumia samanlaisten tapahtumien virrassa. Tekniikka tuo paljon "tietoa": ei lisää ymmärrystä, vanhat rituaalit jatkuvat.
Pääsiäisviikolla huomasin, että Hesarin juttusarja Leninin pitkästä junamatkasta oli edennyt Saksasta Pietariin. Lankalauantaina juttua tehosti Nikolai Babasjukin maalaus vuodelta 1970, joka kuavatekstin mukaan "esittää vallankumousjohtajan tyypillisen ylevään neuvostotyyliin". Pääsiäisviikon tiistaina juttua Leninin matkasta oli tehostanut valokuva, jossa paikallinen asukas näytti Sassnitzin rautatieasemalla, "missä Lenin kävi vessassa".
Lankalauantaina Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista voita ja mangoja. Palasin kotiin bussilla. Pysäkille tullessani huomasin, että bussin ovi sulkeutui ja valot vilkuttivat vasemmalle lähdön merkiksi. Kuljettaja näki, että olin tulossa, avasi etuoven, odotti ja otti minut kyytiin. Kyllä bussikuskit on mukavia.
P.S. Kevät on tullut. Meillä makuuhuoneen ikkuna on yöt auki ja tänä aamuna heräsin 06.00 siihen, että naapurin pärinäpoika käynnisti ajopeliään ja aikansa kiihdyteltyään paukutteli matkaan. Hesarissa oli pääsiäisviikolla juttu, että 20-40 prosenttia väestöstä on meluherkkiä. "Erityisesti liikenteen melu on kansanterveydellinen ongelma." Melualtistus lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Missä desibelikamerat?
sunnuntai 9. huhtikuuta 2017
Kaikki päivät Hullud Päevad
Rouva sanoi, että Potkulautamies saa käydä Stokkan Hulluilla Päivillä. Olen kerran aikaisemmin eksynyt Hullujen Päivien aikana Stokkan herkkuun ruokaostoksille ja päätin, että ei enää koskaan, ei ikinä. No, en minä nytkään käynyt Hulluilla Päivillä, kävin ostoksilla Stokkalla, jossa oli Hullud Päevad, Tallinnassa. Sain käydä ostamassa alennettuun hintaan ranskalaista valkoviiniä, Chablis, Vieilles vignes 2015, 11,90 e.
Hullud Päevad oli alkanut jo Helsingissä matkalla Arabianrannasta Tallinkin terminaaliin. Virolainen taksikuski rupatteli kokemuksistaan Neuvosto-Virossa. Ihan lähelle Viron Hullud Päevad tuli Viru-hotellin KGB-museossa. Viru-hotelli, Viron ensimmäinen tornitalo, valmistui 1972. Suomalaiset rakensivat talon, jonka betonin vitsailtiin olevan puolet sementtiä ja puolet mikrofoneja.
Neuvosto-Virossa Viru-hotellin virallisesti ylimmässä 22. kerroksessa oli 60 hotellihuonetta, joihin majoitettiin ulkomaiset vieraat, joita vakoiltiin. Seiniin oli piillotettu kameroita ja mikrofoneja, jotka siirsivät näkemänsä ja kuulemansa hotellin salaiseen 23. kerrokseen KGB:n tarkkailijoille.
Meitä oli Tallinnan matkalla kolme pariskuntaa. Me äijät ihmettelimme KGB-museossa mihin kaikkeen yhteisiä resursseja tuhlataan. Miettikääpä nyt tarkkaan kuka ja millaisen lautasen teille kattaa: KGB-museossa näytettiin pohjasta huomaamattomasti paksunnettua lautasta, jonka sisällä oli paristolla toimiva mikrofoni. Urkittava vieras asetettiin tietylle paikalle illallispöydässä ja katossa oleva antenni siirsi jutustelut KGB:n urkkijoille.
Ja jos haluatte tietää onko ravintolanne henkilökunta rehellistä porukkaa, ottakaa oppia KGB:ltä. Viru-hotellin ravintolassa KGB saattoi asettaa asiakkaista tyhjentyneelle pöydälle kukkaron. Tarjoilija tuli siistimään pöytää, huomasi kukkaron ja jos oli epärehellinen, avasi sen: ähäkutti, ei rahaa, mutta punaista väriä naamaan.
Näin ennen. Nyt on lisäksi internet.
Hullud Päevad oli alkanut jo Helsingissä matkalla Arabianrannasta Tallinkin terminaaliin. Virolainen taksikuski rupatteli kokemuksistaan Neuvosto-Virossa. Ihan lähelle Viron Hullud Päevad tuli Viru-hotellin KGB-museossa. Viru-hotelli, Viron ensimmäinen tornitalo, valmistui 1972. Suomalaiset rakensivat talon, jonka betonin vitsailtiin olevan puolet sementtiä ja puolet mikrofoneja.
Neuvosto-Virossa Viru-hotellin virallisesti ylimmässä 22. kerroksessa oli 60 hotellihuonetta, joihin majoitettiin ulkomaiset vieraat, joita vakoiltiin. Seiniin oli piillotettu kameroita ja mikrofoneja, jotka siirsivät näkemänsä ja kuulemansa hotellin salaiseen 23. kerrokseen KGB:n tarkkailijoille.
Meitä oli Tallinnan matkalla kolme pariskuntaa. Me äijät ihmettelimme KGB-museossa mihin kaikkeen yhteisiä resursseja tuhlataan. Miettikääpä nyt tarkkaan kuka ja millaisen lautasen teille kattaa: KGB-museossa näytettiin pohjasta huomaamattomasti paksunnettua lautasta, jonka sisällä oli paristolla toimiva mikrofoni. Urkittava vieras asetettiin tietylle paikalle illallispöydässä ja katossa oleva antenni siirsi jutustelut KGB:n urkkijoille.
Ja jos haluatte tietää onko ravintolanne henkilökunta rehellistä porukkaa, ottakaa oppia KGB:ltä. Viru-hotellin ravintolassa KGB saattoi asettaa asiakkaista tyhjentyneelle pöydälle kukkaron. Tarjoilija tuli siistimään pöytää, huomasi kukkaron ja jos oli epärehellinen, avasi sen: ähäkutti, ei rahaa, mutta punaista väriä naamaan.
Näin ennen. Nyt on lisäksi internet.
sunnuntai 2. huhtikuuta 2017
Uutisista on tullut väkivaltaviihdettä
Rouva hihkaisi olohuoneesta, että Ylen kanavilla pääuutinen on tänään ollut, että Ruotsissa "kolme koululaista on kuollut bussiturmassa". Ruotsi on lähellä, naapuri. Liikenneonnettomuudet ja onnettomuudet ovat tavallisia, taattuja aiheita uutisiin. Ihmisiä ei kiinnosta kuulla kuinka monta vaan miten.
Kirjoitan tämän siksi, että olen ihmetellyt monta vuotta Suomen tv-uutisissa kuulemaani: Kiinassa bussi on törmännyt vuoren rinteeseen. Ihmettelin vuosia sitten ja ihmettelen edelleenkin: "Mitä se meille kuuluu?"
Lähdin löytöretkelle internettiin hakusanoilla "kiina" ja "bussiturma". Tuli paljon osumia. Vuodelta 2008 löytyi MTV:n uutinen, jonka mukaan "ainakin 25 ihmistä kuoli ja viisi loukkaantui Luoteis-Kiinassa sattuneessa bussiturmassa". Ylellä oli 7.10.2012 uutinen siitä, että "13 ihmistä on kuollut ja yhdeksän loukkaantunut vakavasti kahden linja-auton yhteentörmäyksessä Kiinassa". Jne.
Ympäristössämme tapahtuu paljon muutakin kuin bussikolareita, Vuonna 2015 maailmassa kuoli 5,9 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta, noin 45 % heistä aliravitsemukseen. Kuukaudessa kuoli 491 667 lasta, joka päivä 16 761 lasta, joka tunti 698 lasta ja joka minuutti 12 lasta.
Nälänhätään vaikutti aiemmin ruokaviljelmien muuttaminen kaupalliseen käyttöön ja nälkää torjuttiin suurten viljantuottajamaiden ylijäämäviljalla. Energian tuottaminen autojen polttoaineeksi on poistanut ylijäämäviljan markkinoilta.
No, mutta ei 2,655 miljoonan lapsen kuolema nälkään ole uutinen, se on tilasto. Jos lapset parkuisivat samassa paikassa samaan aikaan, se olisi uutinen.
P.S. Potkulautamies jätti tänään jäljen itsestään. Ei se kauan kestänyt - katosi alle tunnissa.
Kirjoitan tämän siksi, että olen ihmetellyt monta vuotta Suomen tv-uutisissa kuulemaani: Kiinassa bussi on törmännyt vuoren rinteeseen. Ihmettelin vuosia sitten ja ihmettelen edelleenkin: "Mitä se meille kuuluu?"
Lähdin löytöretkelle internettiin hakusanoilla "kiina" ja "bussiturma". Tuli paljon osumia. Vuodelta 2008 löytyi MTV:n uutinen, jonka mukaan "ainakin 25 ihmistä kuoli ja viisi loukkaantui Luoteis-Kiinassa sattuneessa bussiturmassa". Ylellä oli 7.10.2012 uutinen siitä, että "13 ihmistä on kuollut ja yhdeksän loukkaantunut vakavasti kahden linja-auton yhteentörmäyksessä Kiinassa". Jne.
Ympäristössämme tapahtuu paljon muutakin kuin bussikolareita, Vuonna 2015 maailmassa kuoli 5,9 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta, noin 45 % heistä aliravitsemukseen. Kuukaudessa kuoli 491 667 lasta, joka päivä 16 761 lasta, joka tunti 698 lasta ja joka minuutti 12 lasta.
Nälänhätään vaikutti aiemmin ruokaviljelmien muuttaminen kaupalliseen käyttöön ja nälkää torjuttiin suurten viljantuottajamaiden ylijäämäviljalla. Energian tuottaminen autojen polttoaineeksi on poistanut ylijäämäviljan markkinoilta.
No, mutta ei 2,655 miljoonan lapsen kuolema nälkään ole uutinen, se on tilasto. Jos lapset parkuisivat samassa paikassa samaan aikaan, se olisi uutinen.
P.S. Potkulautamies jätti tänään jäljen itsestään. Ei se kauan kestänyt - katosi alle tunnissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)