sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Iloinen posti jakoi joulukortit

Rouva sanoi taas muutama päivä sitten, että "Potkulautamies saa viedä roskat". Järjestin jo valmiiksi lajitellut jätteet kannettavaksi roskiin: Yhdessä pussissa sekajätteet, toisessa kartonki, kolmannessa muovit, neljännessä biojätteet, viidennessä lasitölkit ja niiden metallikannet eroteltuina. Kuudes, iso paperipussi oli kaikkein painavin - siinä meni yli viikon lehdet kierrätykseen. Jätteisiin kannettava lehtikasa oli painava pussi. Lehtien kevyt sisältö helpotti kantamista.

Tällaisen kantamuksen ja leikkauksesta vieläkin toipuvan lonkkani kanssa laahustin taloyhteisömme pihan poikki roskakatokselle. Vastaan käveli naapuritalon asukas, mies yli keski-iän, joka minut nähdessään antoi neuvon: - Potkulaudalla olisit jo perilllä!

Kyllä on mukava, että naapurit juttelee keskenään. Me toivotimme Hyvää Joulua! Minä lupasin, että ensi vuonna jalka jo kestää potkulautailla.

Olen tänäkin vuonna vaalinut joulunviettomme perinteitä, ainakin yrittänyt. Yli 40 jouluna olen ostanut Rouvalle Mon Cheri karkeja, kirsikkaliköörillä maustettuja suklaakonfehteja. Mon Cheri suklaakonfehdit tulivat meidän jouluumme Rouvan lapsuuden jouluista: varmaankin yli 50 vuoden takaa. Tänä jouluna en löytänyt niitä Arabian kauppakeskuksesta. Ajattelin, että Stokkan Herkusta löydän ne helposti kuten aikaisempinakin jouluina. En löytänyt.

Kysyin henkilökunnalta. Sain vastauksen: - Niitä ei nyt löydy mistään. Mon Cheri suklaakonfehtien myynti on kielletty. Minut ohjattiin palvelutiskile, jossa oli tarjolla suklaatryffeleitä monenlaisilla täytteillä: shampanjalla. kir royalilla, rommilla....Ostin niitä jouluksi (kuten kuvasta näkyy).

Suklaakonfehtien epäonnistuneen metsästyksen jälkeen ei ollut yllätys: että kuulin autoradiosta  (Yle Helsinki) kuinka vanha naisihminen suri syvästi sitä että ei saa tänä talvena ruokkia puutarhassaan pikkulintuja. Hän kertoi, että on aikaisempina talvena ripustanut rivitaloasuntonsa puutarhaan kaksi talipalloa. Kissan kanssa hän on kylminä talvipäivinä katsellut ikkunasta pikkuisten lintujen puuhia. Molemmat ovat nauttineet näkemästään.

Ei tämä joulu pelkkiä kieltoja ole. Uutuutena joulupukin seurana maata kiertää Coca Cola-rekka. Ja kyllä viime päivinä on tapahtunut ihan mukaviakin, mieltä lämmittäviä asioita:

Tänään on tupruttanut vähän lunta ja lumena se on säilynytkin - saamme valkean joulun. Elämme vuoden pimeintä aikaa. Pari päivää sitten tulin kuntoutuksesta kotiin myöhään iltapäivällä. Keskellä pihaa postin sähköpyörä odotti postinjakajaa. Kurja sää pyöräillä: pimeetä, tuulista ja märkää loskaa. Yllätyin, kun rapustamme pihalle tulikin hyvin, hyvin iloinen nuori postimies. Eikä miehellä ollut edes lakkia päässään.

Aloitin keskustelun: - Vuoden kiireisin aika ?

-  Teen ylitöitä. Tälle alueelle tulee paljon joulukortteja. Tähän aikaan päivästä on mukava jakaa postia. Lapset ovat ehtineet koulusta kotiin. Kun postiluukusta laittaa nipun postikortteja, sisältä kuuluu lasten riemukkaita kiljahduksia: Posti tuli ja joulukortteja!


keskiviikko 14. marraskuuta 2018

"Voi emännän amaryllis!"

Vanha uros istuu tässä vihreällä oksalla ja kirjoittaa blogin. Laajassa digiviidakossa on hyvä akustiikka: laumojen johtajaurosten tasajalkahyppelystä, karjunnasta ja uhoamisesta syntyvä meteli kantautuu kauas, hetkessä lännestä itään ja idästä länteen. Pohjois-Koreassakin johtajauros hyppelee niin, että kuuluu meille asti, vaikka seinänaapureita ei ollakaan. Taitaa olla kuntohyppelyä, näyttää, että tarvetta on.

Media on rumpu, jota taotaan. Media toistaa samat synkät uutiset monta kertaa päivässä. Lähi-Itä on ihmiskunnan persereikä, joka on rikastunut piereskelemällä fossiilisia polttoaineita. Tältä alueelta Jemenistä löytyi viime viikolla joukkohautoja, joista uutisen mukaan melko varmuudella löytyy todisteita "sotarikoksista".

Mitä? Joukkohaudoista saattaa löytyä todisteita sotarikoksista? Minun mielestäni sota jo on suuri rikos, paljon suurempi rikos kuin pankkiryöstö. Kansainvälinen oikeus voisi todeta, että pankkiryöstökin on laillinen, jos siitä ilmoittaa etukäteen. Sensijaan, jos pankkiryöstötoimien yhteydessä ottaa panttivangeiksi sivullisia, esimerkiksi pankin asiakkaita, niin tällainen teko olisi pankkiryöstörikos. Pankkiryöstörikoksesta joutuisi  tuomittavaksi pankkiryöstöoikeuteen.

Sotia ja terroristeja. Naapurin isäntä kertoi, että hän kyllästyi lukemaan, kuuntelemaan ja katselemaan uutisia muutama vuosi sitten. "Henkinen hyvinvointi parani huomattavasti." Minä taas olen ihmetellyt ja niin ovat monet muutkin, joiden kanssa olen ottanut sodat puheenaiheeksi, mistä nämä sodat oikein pulpahtelevat. Olen kiertänyt Euroopassa, Aasiassa ja Amerikoissa ja tavannut vain ystävällisiä ihmisiä.

Uskalsin jopa ajatella, että tie rauhaan löytyisi, jos ihmiset oppisivat näkemään naapurinsa, ihmiset ihmisinä, katsoisivat toisiaan silmiin ja tervehtisivät. Tämä utopistinen ajatukseni romuttui eilen. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista voita ja Oivariinia. Olen oppinut, että liikenteessä tuntuu mukavalta, kun näkee, että toinen ihminen huomaa toisen, joko jalankulkija autoilijan tai autoilija jalankulkijan ja antaa tietä. Minä aina kiitän: toinen ihminen on nähnyt sinut, Kerro, että sinäkin näit hänet.

No. Eilen menin markettiin linja-autolla. Poistuin bussista kauppakeskuksen kohdalla ja ylitin tien suojatietä pitkin. Linja-auton kuljettaja huomasi minut ja antoi tietä. Kiitin. Sain hymyn ja ystävällisen tervehdyksen palkinnoksi.  Perässäni suojattietä ajoradan ylitti jono muita jalankulkijoita, harvakseltaan. Neuvoin viimeisenä katua hitaasti liikkuvan miehensä edellä kadun ylittänyttä naista: Kiitä linja-auton kuljettajaa!

- En kiitä! Tämä on minun oikeuteni!

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Aikamatka markettiin

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakeaViikin apteekista korvakuumemittarin kärjen vaihdettavia suojamuoveja. Viime kuukausina kuumemittaria on meillä työnnetty korvaan  keskimäärin enemmän kuin kerran päivässä. Ajelin Viikkiin pikku Pösöllä.

Pösöön oli vaihdettu talvirenkaat ja poikkesin ennen markettia kiristyttämään alumiinivanteiden kiinnityksen - tervetuloa talvi. Matkalla kuuntelin autoradiosta uutiset, jotka viime päivinä ovat kertoneet himumyrskyistä idässä ja lännessä ja ensimmäisen kerran koskaan myös Euroopan mantereella, Trump twiittailee, varustelukierre on taas näköpiirissä, ilmasto lämpenee uhkaavasti, tarttis tehdä jotain, ammattiliitot  järjestävät poliittisia lakkoja, Jokelan koulusurmista on kulunnut 10 vuotta, mutta Amerikassa kouluammuskellaan taas. siellä kirkkoihinkin on ehdotettu aseistettuja vartijoita, Lähi-Idässä tappelu ja tappaminen ei lopu koskaan....

Ihan sama minkäväristä lippua liehutat, aina on ihmisiä, joiden liput ovat toisenvärisiä. Eikös vaan  joukko helsinkiläisiä jalkapallon ystäviä matkustanut pari päivää sitten rähisemään Turkuun: television uutisissa näytettiin kun nuorukaiset tappelivat poliisin kanssa. Toistakymmentä HJK:n fania  vietiin putkaan. HJK voitti TPS:n 4-0.

Suomessa rakentaminen on käynyt suurilla kierroksilla ja sen odotetaan hiipuvan. Ei syytä huoleen: lähivuosina korjausrakentaminen lähtee nousuun.

Media pyrkii tuomaan ajankohtaisia tapahtumia lähemmäksi ihmisiä kyselemällä heidän mielipidettään tapahtumista. Matkalla apteekkiin kuulin monta vastausta kysymykseen, miten JHL:n lakko on vaikuttanut heidän elämäänsä. Mieleeni jäi kuva, että useimpien vastaajien käydessä koulua "omien eväiden syönti oli ihan normaali käytäntö".

EU on ihan oikein esittänyt, että tavasta siirtää keväisin kelloa tunnilla eteenpäin kesäaikaan ja syksyisin takaisin talviaikaan luovuttaisiin. Mielipidetutkimuksella selvitettiin kummasta ajasta, talvi- vai kesäajasta he haluaisivat ympärivuotisen. En muista tutkimuksen tulosta, mutta muistan New Scientistin viime huhtikuun 24.päivän numeron kansijutun: "MITÄ ON AIKA?" " Sinä elät hetkessä, jota tieteen mukaan ei ole olemassa." Ajan virtaa (flow) ei ole. Lehden jutun mukaan "menneisyyttä nykyhetkeä ja tulevaisuutta ei kyetä järkevästi erottamaan toisistaan". No, siirrellään kelloja, ne on ihmisten tekemiä.

Minun matkani oli kuitenkin virta, joka vei Arabianrannasta Viikkiin apteekkiin. Marketissa jo parkkipaikan tasolta lähtevien pitkien liukuportaiden alapäähän kuului pienen lapsen karmea parku. Ohitin parkuvan lapsen kävellessäni Apteekkiin. Ulkoisesti lapsella ei ollut hätää.

Hain Rouvalle apteekista myös reseptilääkkeitä. Farmaseutin kanssa juttelimme lapsen raastavasta ja kaikkialle kuuluvasta parkumisesta. Olimme yhtä mieltä, että pikkuinen varmaan on tullut marketiin henkilöautossa, jonka radiossa on luettu päivän uutisia. Lapsi ymmärtää puhetta, mutta ei osaa vielä puhua ja tajusi ensimmäisen kerran mihin on syntynyt.


sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Sielunvaellus Assisiin

Olimme Rouvan kanssa varanneet matkan enneagrammikurssille Assisiin. Rouva kärsi kuumeilusta koko alkuvuoden. Minä sain aivoverenvuodon tammikuussa ja lonkkaani vaihdettiin tekonivel kesäkuussa. Jännitimme molemmat: joudummeko taas terveydellisistä syistä perumaan osallistumisemme. Onneksi päätimme ja jaksoimme lähteä matkaan.

Assisissa majoituimme niin kuin suurin osa muistakin kurssilaisista nunnaluostariin: nunnat kokkasivat yksinkertaista, mutta maukasta ruokaa ja olivat aidosti ystävällisiä. Luostarista avautuu kaunis maisema alas laaksoon.

Olemme vieläkin iloisia, että jaksoime mukaan matkalle Assisiin. Kiitos Olli ja Leila Valtonen, kiitos Pirjo Kantala, kiitos Inna ja Juha Vintturi ja suuri kiitos muille kurssilaisille. Assisissa emme viettäneet päiväkausia pohtimalla oppeja ja ismejä, joita muiden pitäisi noudattaa, jotta maailma medän mielestämme tulisi paremmaksi. Me opettelimme ymmärtämään toisiamme.

Iltaisin kokoonnuimme luostarin terassille: Inna (huilu) ja Juha (kitara) säestivät, kun lauloimme lämpimän syysillan hämärtyessä ja valojen syttyessä alhaalla laaksossa. Yhtenä iltana tulin illalliselta terassille yksin ja katselin alas kauniiseen laaksoon. Mieleeni tuli noin 50  vuotta sitten lukemani lause: "Kaukaa katsottuna viidakko on kaunis, mutta läheltä koettuna sieltä löytyy käärmeitä, skorpioneja ja myrkkyhämähäkkejä". Käteeni oli illalliselta jäänyt viinilasi. Katsoin lasia ja sen yli laaksoon. "Kirjoittaakko vai eikö kirjoittaa?"

Tässä juuri nyt vastaus kysymykseen. Ainakin yritän kirjoittaa. Takaisin kotona Helsingissä vein Rouvan pikku Pösöllä Kalasataman terveyskeskukseen. Samalla reissulla sain hakea  Vepsäläiseltä Lanternasta seinähyllyn. Tunsin ajoreitin. Se oli nyt sotkettu rakennustöillä: seurasin opasteita ja päädyin takaisin Kalasatamaan.

Uudella yrittämällä löysin Lanternan ja Vepsäläisen. Tehtävä hoidettu. Samalla kun harhailin rakennustöiden keskellä pikku Pösöllä viihdytin itseäni kuuntelemalla radiota. Kuulemani ei virkistänyt mieltäni yhtään, ei musiikki eivätkä uutiset. Uutiset käsittelivät hallituksen esitystä helpottaa työntekijän irtisanomista pienissä yrityksissä ja ammattiliittojen vastatoimia, poliittisia lakkoja.

Ammattiyhdistysliike syntyi kauan sitten teollisen vallakumouksen aikana puolustamaan työntekijöiden oikeuksia teolliseksi muuttuvasssa agraariyhteiskunnassa. Maailma on muuttunut. Taikka sitten ei. Edelleenkin, niin kuin on tutkittu ja todettu, ihminen, joka elää luksuksessa menettää kyvyn empatiaan. Valta on aina kiehtonut.

Hallitus ja ay-liike ovat nyt vastakkain. Taikka sitten eivät. Luulen, että vastakkain ovat SAK:n puheenjohtaja, maisteri Eloranta, jonka työkokemus on ammattiliittojen hallintohommissa ja työministeri, laborantti Lindström, jonka työkokemus on paperiteollisuudessa.

Maisteri Eloranta puolusti poliittisia lakkoja sillä, että pienten ja suurten yritysten työntekijöiden on oltava tasa-arvoisessa asemassa. Höpö, höpö. Maisteri Elorannalla ei taida olla minkäänlaista ymmärrystä pienyrittäjän arjesta. Uskon, että hän ymmärtää paremmin lainoppinut Antti Rinnettä, ay-byrokratian kasvatti hänkin, jonka voisi solidaarisesti lakkoilla pääministeriksi.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Haluaisitko olla julkkis?

Olen viime viikkoina usein autoillut pikku Pösöllä markettiin: - Potkulautamies saa käydä kaupassa. Autoradio on edellisen kuskin jäljiltä jäänyt joskus päälle ja minä jäänyt kuuntelemaan. Parin viime viikon ajalta muistelen ja pohdin kahta radiosta korviini puskettua juttua.  Muutama päivä sitten kaupallinen radio mainosti juttua, jossa tunnetut rikostoimitajat kertovat viime vuosien kohutuista rikoksista. Jutussa on autenttista materiaalia eikä sitä suositella "heikkohermoisille".

Minun mielestäni, jos jutussa on sopimattoman raakoja kohtauksia, ne olisi pitänyt leikata siitä pois ettei tarvitsisi varoitella. Mutta kyseessähän oli mainos ja jutun tuottajat varmaan arvelivat, että "ei heikkohemoisille" lisää kuulijoita. Tykkäävätkö ihmiset oikeesti kunnella ja katsella väkivaltaa ja onnettomuuksia? Jos hälytysajoneuvo pysähtyy naapuriin, niin tapausta juostaan katsomaan läheltä.

Kun kirjoitan tätä, olohuoneesta kuuluu moottoreiden meteli ja selostus Formuloiden Singaporen osakilpailusta. Singaporen osakilpailuissa on selostajien mukaan aina tarvittu turva-auto radalle. Niin nytkin: Ocon ajaa startissa seinään ja romuttaa autonsa.

Televisiouutisissa on jatkosarjana viimepäivät seurattu hirmumyrskyjen rantautumista USA:n itärannikolle ja Filippiineille sekä kuinka Hong Kongissa myrskyn tuloon valmistaudutaan. Jos pikkukone tekee hätälaskun pellolle, se on uutinen. Jos silta missä päin maailmaa thansa romahtaa ja ihmisiä kuolee, se vasta on iso uutinen. Uutisia ei kiinnosta kuinka monta vaan kuinka.

Olen edelleenkin sitä miltä, että TV-uutisten loppuun sopisi useinkin liittää teksti: "tämän uutislähetyksen aikana maailmassa kuoli yli 200 ihmistä näkään".

Toinen radiojuttu, joka on jäänyt mieltäni kaivertamaan tuli Yleltä. Hyvinkäällä järjestettiin elokuva-alan tapahtumaa. Toimittaja oli paikalla ja haastatteli tapahtuman puuhamiestä. Studiosta haastattelijalta kysyttiin:, "Tuleeko sinne julkkiksia?" Haastattelija kysyi haastateltavalta puuhamieheltä: -Oletko sinä julkkis?

Haastateltava ei ihan heti vastannut kysymykseen, mutta kertoi, että on pari kertaa vierailut Hollywoodissa ja että Hollywood teki häneen suuren vaikutuksen. Puuhamiehen mukaan glamour ja pitkät iltapuvut tekee hyvää suomalaisille. Suuret autokaupat olivat luvanneet hyvinkään tapahtuman käyttöön suuria limousineja. Haastattelussa puuhamies tokaisi vielä, että "olen minä julkkis".

Minusta tuntuu, että joulukuussa vuonna 2066 Hollywoodissa kuvataan uutta Aku Ankka-elokuvaa sen muistoksi, että Walt Disneyn kuolemasta on tullut kuluneeksi 100 vuotta. Mikäli kiinalainen viihdeteollisuus ei vielä silloin olle ajanut ohi amerikkalaisten suosiosta, suomen Television uutisten lopussa näytetään kulttuuripätkänä ja uutisena osa Hollywoodin Aku Ankasta: Iineksen puvun sisällä hienon roolisuorituksen tekee suomalainen näyttelijätär - uusi suomalainen julkkis ja menestystarina maailmalla.


sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Leikitään kauppaa

 Olen tänä vuonna tähän mennessä elänyt useita "eka kerta elämässä"-kokemuksia: aivoverenvuodon, lonkkanivel vaihdettu teräksiseen. lähes tuhat kilometriä ambulanssin kyydissä. kävelyä kyynärsauvojen tuella... Enemmän kuin kyynärsauvoilta olen saanut tukea vertaisiltani "eka kertaa elämässä"-kokeneilta ikäkavereilta. "Kaveria ei jätetä."

En ole viime aikoina ollut ahkera blogien kirjoittaja. Olen ajatellut, että kirjoitan, kun jaksan potkulutailla. Kuntoni on kohentunut ja noin viikko sitten kokeilin potkulutailla: mieli virkosi, mutta leikattu lonkka rasittui liikaa. Käyn kaksi kertaa viikossa Nordic Healthissä lihaskuntoutuksessa: rasitusta ei saa olla liikaa, mutta sopivasti.

Vielä toistaiseksi liikun ostoksille pikku Pösöllä ja julkisilla. Viime viikolla kävin Munkkivuoren Dextrassa (nyt Pihlajalinna) lääkärissä. Samalla sain sopivan tilisuuden poiketa marketissa hakemassa "hapankorppuja ja Koskenlaskija-levitettä". Munkkivuoren ostoskeskuksen pihalla on leikkipaikka lapsille. Äiti nosti noin 2-3-vuotiasta paikaa rattaista: "Mennään leikkimään." Lapsi tähän päättäväisesti: - Kauppaan! "Eikö kuitenkin mentäs leikkimään !" - Kauppaan! Etkö sinä halua leikkimään?" - Kauppaan, kauppaan!

Minäkin tykkään käydä kaupassa. Se on sosiaalinen tapahtuma: samassa tilassa on paljon ihmisiä samoilla asioilla. Muutama päivä sitten Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Stokkalta suomalaisia keitettyjä jokirapuja. Stockmannin herkku oli ihan sekaisin. Uusi omistaja rakensi vanhan tilalle uutta. "Heillä on kokemusta kaupasta ja tästä tulee hyvä" tyytyväinen henkilökunta kommentoi tilannetta. Asiakkaat kyselivät: missä on lihatiski, missä on kalatiski.

Minunn ostoslistassani luki myös"salviaa".  Olin kiertänyt vihannespuolen yrttitiskin jo pariin kertaan, kohdalle osui toinen asiakas: -En ole löytänyt salviaa, kerroin. Tämä toinen asiakas jätti ostokärrynsä ja kiersi vihannesosastoa. Kohta hän pysähtyi ja hihkaisi: - Täällä on yksi. Ja sitten vielä: - Tämä on parempi !

Hän toi minulle salvian. Kiitin: - Kyllä Stockmannilla palvellaan hyvin!

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Hittiuutisia

Viikko sitten sunnuntaina menin lepäämään olohuoneen sohvalle ja nostin turvonneen vasemman jalkani tyynylle.Televisiossa selostettiin F1- autojen kilpailua Silverstonessa. Kuuntelin puoliksi torkuksissa: "Nyt mennään 26. kierrosta, kohta 27. kierrosta."

Se oli siinä. Siirryin tietokoneelle. Uutisia on hallinnut Trumpin vierailu Eurooppaan ja Suomessa erityisesti, että Trump ja Putin tapaavat Helsingissä. Urheilutapahtumia on hallinnut jalkapallon MM-ottelut. Uutisdraaman aihe on ollut Thaimaan juniorijalkapalloilijoiden pelastusoperaatio veden tukkimasta luolastosta. Tämä jatkosarja, joka kesti 21 päivää muistutti englantilaista Casualtya, mutta päättyi onnelisesti, pojat ja heidän vamentajansa pelastuivat. Luolasto on nyt ympäri maailman TV-uutisista tuttu ja sitä valmistellaankin turistikohteeksi.

Nyt lauantaina TV-uutiset kertoi, että luolasta pelastetut pojat pääsevät vihdoin, ensi viikon tortaina sairaalasta kotiin. Eilen Taika Dahlbom kirjoitti Hesarisssa kolumnissaan: "Vain päivä sen jälkeen kun viimeisetkin heistä oli pelastettu, yhdysvaltalainen tuotantoyhtiö Pure Flix ilmoitti kehittelevänsä tapauksesta elokuvaa. Vain tunteja myöhemmin ohjaaja Jon M. Chu ilmoitti niin ikään olevansa aiheen päällä. Isommat tuotantoyhtiöt liittynevät pian kilpailuun tuotanto-oikeuksista."

Dahlbomin mukaan Thaimaan luolan, "uutistarinassa on kaikki hitin ainekset". Minusta monissa uutistarinoissa on aineksia  "hitiksi". Ja kun näistä uutisten hittiaineksista tehdään viihdetuotantoa saadaan taas aiheita uutisiin.


On sellaisiakin aiheita, joiden työstäminen hittiuutiseksi on vaikeaa. Siksi ehdotankin, että televisiouutisten lopputeksteihin silloin tällöin lisättäisiin lause: "Näiden uutisten aikana (10 min.) maailmassa kuoli nälkään yli 200 ihmistä"

Tämän tiedon löysin lähteestä worldometers.info/fi, jossa on "reaaliaikaiset tiedot maailman hallinnosta, taloudesta, yhteiskunnasta, mediasta, ympäristöstä, ruoasta, vedestä, energiasta ja terveydestä".

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Kimalaisen kärkihanke

Siitä, kun lonkkani leikattiin ja kuluneet luut korvattiin teräksellä, on nyt runsaat neljä viikoa. Aika on kulunut kotona Rouvan hellässä hoivassa:Televisiosta on tullut uutisia, aamuisin postiluukusta tipahtaa Hesari ja ensimmäisen kerran koskaan olen katsellut jalkapallomatseja.

Ei minua jalkapallo ole aikaisemmin kiinnostanut, mutta nyt piti nähdä millainen tukka Messillä on.
Syynä kiinnostukseeni oli vähän ennen lonkkaleikkausta autoradiosta kuulemani uutinen, että kimalaiset osaavat pelata jalkapalloa. Radiojuontajat alkoivat uutisen luettuaan pohdiskella: millainen tukka kimalaisten Messillä on ja mitähän kimalaisten Messi mainostaisi.

Uutinen kimalaisten jalkapallosta perustui Lontoon Kuningatar Maryn yliopiston tutkimukseen, jossa kimalaisille annettiin tehtäväksi kuljettaa pallo kentän keskelle - siis maaliin. Professori Lars Chittkan mukaan "tutkimuksemme on viimeinen naula  sen oletuksen arkkuun, että pieniaivoinen eläin voi oppia vain vähäisiä asioita".

"- Tulokset antavat ymmärtää, etteivät kimalaiset vain kopioineet näkemänsä. Se osoittaa huomattavaa älyllistä joustavuutta etenkin hyönteiseltä, sanoo yksi tutkimuksen tekijöistä, suomalainen Olli Loukola."

Suomessa on joukkueurheilussa Huuhkajat, Susijengi, Leijonat. Jalkapallon maajoukkueelle lempinimi on jo annettu eikä mieleeni tule muutakaan joukkueurheilua, jonka maajoukkueelle nimi Kimalaiset sopisi. On meillä kuitenkin yksi kansallinen edustusjoukkue, joka on jo vuosia harjoitellut hankkeiden saamista maaaliin: hallitus. Sipilän hallitukselle sopii hyvinkin lempinimeksi Kimalaiset.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Potkulutamiehen sairaalaseikkailun jatko-osa

Viime viikon tiistaina iltapäivällä nojailimme Rouvan kanssa kyynärpäiden varassa ruokapöytään ja pähkäilimme: mitä tehdä? Minut oli pari päivää aikaisemmin sunnuntaina kotiutettu lonkkaleikkauksen jäljiltä Porvoon sairaalasta.  Leikattu jalkani oli nyt turvonnut muodottomaksi, nilkka jalkapöytä ja pohje.

Rouva soitti Porvoon sairaalaan ja Helsingin kaupungin terveysneuvontaan: päätimme käydä Meilahdessa Haartmanin päivystyksessä. Päivystyksessä oli melko rauhallista ja kohta minulta otettiin verta tutkittavaksi. Odottelimme verikokeen tulosten valmistumista ja lääkärin tapaamista pari tuntia: tulehdusarvot olivat korkeat, CRP lähes 200.

Odotustilasta siirryin toiseen odotustilaan sänkyyn pitkäkseni. Olin matkalla osastolle. Kotiutin Rouvan.

Levähdyspaikkani ennen osastolle siirtymistä oli kolmen  vuoteen tila, josta näki hoitohenkilökunnan työtiloihin ja kuuli hyvin viereisessä, isommassa odotustilassa käytävät "keskustelut" Potilas tervehti hoitajaansa:  - Haista sinä  v-ittu! Painu  h-elvettiin!

Odotustilani läpi kuljetettiin sängyllä potilasta, joka ehti siinä pariinkin kertaan vaatia: Antakaa minulle pullo olutta! Lasin takana toisessa odotustilassa vanhempi naishenkilö huusi suureen ääneen: -  Vatsaan sattuu. Auttakaa! Antakaa minulle ulostulääkettä! "Ei teille voi antaa ulostuslääkettä hyvä rouva. Te kävitte juuri kakalla ja vatsanne toimi hyvin.Ulostuslääke olisi teille vaarallista. - Antakaa minulle ulostuslääkettä!

Minut siirrettiin osastolle. Matkalla huoneeseeni osaston käytävällä kuulin pätkän hoitajien keskustelusta: - Rakastan työtäni. Teen tätä mielelläni, mutta hallinto........

Minun varalleni oli suunniteltu, että yön aikana minulle tehdään Meilahdessa ultraääniohjattu punktio, jonka jälkeen minut siirretään Peijaksen sairaalaan. Punktio (lähes 2 tuntia) tehtiin puoliltaöin ja Peijakseen minut siirrettiin aikaisin aamulla.

Peijaksessa lääkäri ystävällisesti ja ymmärrettävästi selvitti minulle, että vointiani seurataan tarkasti varhaisen proteesi-infektion mahdollisuuden takia. "Erityisen vahvaa epäilyä siitä onneksi ei ole. Pahimpaan on kuitenkin varauduttava". Jäätiin odottelemaan ultraääniohjatun punktion tuloksia Meilahdesta.

Parin tunnin kuluttua lääkäri tuli kertomaan uutisen: Peijaksen sairaala on täynnä ja minut siirretään Porvooseen. Palasin Porvoon sairaalaan samalle osastolle, josta minut vain muutama päivä aikaisemmin oli kotiutettu.Minut sijoitettiin yhden hengen huoneeseen. Söin maukkaan illallisen. Kävin suihkussa. Tunsin oloni turvalliseksi. Olin hyvässä hoidossa. Nukuin sikeästi koko yön.

Aamulla heräsin outoihin ääniin. Viereisessä sängyssä olevalta potilaalta kysyttiin, ottaako hän kahviinsa maitoa ja sokeria. Yön aikana minut oli siirretty toiseen huoneeseen: huone, jossa olin nukahtanut, oli tarvittu eristyshuoneeksi.

Minut oli siirretty Porvooseen keskiviikkona. Odotin, että olisin päässyt kotiin lauantaina. En päässyt. Ultraääniohjatun punktion laboratoriotuloksia odoteltiin. "Se on hyvä merkki, kun vastaukset viipyvät."Minut kotiutettiin maanantaina.

Kun minut ensimmäisen kerran noin viikkoa aikaisemmin oli kotiutettu Porvoosta  sain mukanani "leikkaushaavan kotihoito-ohjeet". Ohjeissa kehotetaan  ottamaan yhteyttä lääkäriin, jos haava vuotaa runsaasti, punoittaa , kuumottaa, turpoaa tai aukeaa itsestään tai jos teille nousee kuumetta. Minun leikkaushaavani on parantunut hyvin. Omahoitaja Reeta nipisteli hakaset leikkaushaavasta viime torstaina. Lauantaina nautin juhannussaunan löylyistä.

Leikkaushaava ei ole kipeä, mutta turvonneeseen jalkaan sattuu, pohkeeseen ja nilkkaan.. Nyt vielä näyttää, että vasemman, leikatun jalan varpaat ovat alkaneet mustua.

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

No persons were harmed in the making of this blok

Olemme Rouvan kanssa tavallista enemmän viihtyneet televisiota katselemassa. Tämä vaihe alkoi jääkiekon MM-kisoista. Ruotsi voitti maailmanmestaruuden. Lätkämatsit palauttivat mieleeni 1970-luvulla kerrotun jutun:  

" Mitä eroa on ruotsalaisella ja suomalaisella myyntimiehellä? Ruotsalainen, kun on Euroopan myyntimatkalla saanut kaupan yhdessä maassa, jatkaa seuraavana päivänä neuvottelemaan toisesta kaupasta. Suomalainen kaupan saatuaan jää juhlimaan onnistumistaan viikoksi paikalliseen hotelliin ja jatkaa sitten seuraavaan paikkaan."

1970-luvulla oikeasti kadehdin ruotsalaisia siitä, että heillä oli monta maailmanlaajuisesti tunnettua ja menestynyttä yritystä: kasvupohjaa ja kokemusta kansainvälistyä. Toivoin, että Suomeen syntyisi edes yksi aidosti kansainvälinen ja menestyvä yritys. Toiveeni toteutui: syntyi Nokia. Matkapuhelinjätti meinasi tukehtua menestykseen - en tiedä miksi, mutta en ole kuullut yhdenkään yrityksen ajautuneen konkurssiin siksi, että sen työntekijät olivat huonoja.

Takaisin television ääreen. Äärellä kun oltiin, tuli katseltua muutakin kuin jääkiekkoa. Yhtenä iltana Ylen TV-uutisissa näytettiin ajan kanssa kuinka suomalainen Jasper Pääkkönen käveli Cannesin punaisella matolla muiden KKKKlansaman elokuvan tähtien kanssa. Pääkkösellä on "iso rooli" Spike Leen ohjaamassa elokuvassa ja Hesarille Pääkkönen "taivasteli" tilannetta: "Olen oikeasti osa tällaista".

Emmeköhän me kaikki ole "osa tällaista".

Olohuoneemme sohvapöydällä lojui monta viikkoa New Scientistin numero, jonka kansilehdellä oli kehyksissä teksti:"NO ANIMALS WERE HARMED IN THE MAKING OF THIS MEAT". TV1 näytti yhtenä iltana englantilaisen luontodokumentin, jonka lopputeksteihin oli lisätty vakuutus, että: "No animals were harmed in the making of this film".

Kohta elokuviinkin liitetään vakuuttelut siitä, että: "NO MEMBERS OF THE CAST WERE HARMED IN THE MAKING OF THIS FILM".

P.S. Tämä on 251. kirjoittamani blogi. Olen kirjoittanut keskimäärin enemmän kuin yhden blogin viikossa. Nyt edellisen blogini julkaisusta on jo lähes kuukausi. Tammikuun alussa sain aivoverenvuodon ja parin viikon kuluttua lonkkani leikataan.  Uusi julkaisutauko uhkaa.

lauantai 5. toukokuuta 2018

Valkolakki ei lämmitä pakkasella

Minusta Vappu on kiva juhla, ei siksi, että teekkarit ovat vitsikkäitä. Myöhemmin elämässään teekkareista tulee insinöörejä. Minusta Vappu on kiva, koska minäkin saan laittaa päähäni valkolakin ja sopeutua joukkoon: Kellastunut valkolakki päässä minäkin naamioidun maisteriksi.

En ole maisteri. Olen filosofian ylioppilas. Kun kirjoitin ylioppilaaksi olin muutaman vuoden luokkatovereitani vanhempi. Olin tehnyt uraa toimittajana jo monta vuotta ja kun tuli aika päättää, alanko opiskella, minulla oli jo vakituinen työ: seurasin eduskunnan päätöksentekoa ja kirjoitin juttuja. Eduskunnan kahvila oli nuorelle pojalle kiva paikka rupatella ihmisten kanssa.

Kirjoittauduin Helsingin yliopiston filosofiseen tiedekuntaan opiskelemaan teoreettista filosofiaa siksi, että sinne pääsi opiskelijaksi ilman pääsykoetta. En opiskellut ja syy oli laiskuus. Itselleni selitin, että jos monta vuotta opiskelee yhtä ja samaa, niin siinä samalla kuva kokonaisuudesta rajautuu ahtaaksi: näkee puun, mutta ei metsää. Ja näitä ajatuksia olen elänyt sen jälkeen yli 50 vuotta.

Ihminenkin on pilkottu pieniksi palasiksi. Yksinkertaisinta on halkoa ihminen kahtia: porvareiksi ja duunareiksi, kristityiksi ja muslimeiksi. Lääkärit erikoistuvat keuhkosairauksiin, neurologiaan, gynekologiaan, silmä- ja hammaslääkäreiksi. Me tavalliset tallaajat näemme TV:stä tuttuja, ministereitä, piispoja ja pappeja, vuorineuvoksia, kansanedustajia, ministereitä, eri alojen erikoisasiantuntijoita.  Luulen, että meillä kaikilla olisi kivempaa, jos näkisimme sen sijaan kokonaisuuden: ihmisiä, ihmisen.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Hei, mitä tehtäs, että mainittas!

Pääsiäisenä laitoimme Rouvan kanssa oikein pääsiäisruokaa: karitsan viulun. Kutsuimme ystäväpariskunnan pääsiäislounaalle. Nautimme hyvän aterian. Juttelimme tuntikausia. Meillä on paljon yhteisiä kokemuksia jakaa, Rooma, Budapest, Pariisi, ja nyt polvi- ja lonkkaviat.

Maanantaina 2. pääsiäispäivänä satoi koko päivän lunta. Nyt, kun tätä kirjoitan  on keskiviikko eikä kello vielä edes 10 aamulla. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta suoraan lasitetulle parvekkeellemme. Katson mittarista, lämpötila parvekkeella on noussut jo yli 27 lämpöasteeseen vaikka ulkolämpötila on vielä pakkasen puolella. Parvekkeelle voisi istua juomaan kupin kahvia, lukemaan päivän Hesaria. Voisi rentoutua ja nauttia elämästä. Ei voi: parveketta lämmittää kasvihuoneilmiö.

Viime viikolla luin Hesarista jutun, joka kertoi, en muista kenestä, mutta henkilöstä, jonka merkittävin saavutus ainakin lehden jutusta päätellen oli se, että hän tapasi Jimi Hendrixin.

Muistan vieläkin viime kesältä televisiossa katsottavaksi jaetun tilanteen, jossa isä ja äiti Markkanen jännittävät mitenkä ja mihin Pohjois-Amerikan joukkueeseen Lauri vaalitaan pelaamaan koripalloa. Muistan tämän siksi, että samaan aikaan Ranskassa tuhansien lasten vanhemmat jännittivät, oppiiko heidän lapsensa käymään potalla. Tämä jännitys johtui siitä, että Ranskassa lapset aloittavat koulun jo 3-vuotiaina, loppuvuodesta syntyneet jo 2-vuotiaina. Paitsi ikä kouluun pääsyn edellytys on, että osaa itsenäisesti donkata pottaan.

Vanhemmat tukevat ja kannustavat lapsiaan. Kukin voimiensa ja mahdollisuuksiensa mukaan.

Formulakausi on taas alkanut ja moottoriurheilu kiinnostaa. Kimi Räikkönen on "kiitollinen uransa käänteistä"(Iltalehti 3.4.). Räikkönen oli ajatellut että hän ajaisi kartingia vuosikausia. "Suurempiin luokkiin hänen budjettinsa ei riittänyt". "Onneksi ystävät ja perhe auttoivat."

Televisiossa kerrotiin muutama päivä sitten nuorukaisesta, joka nyt on samassa tilanteessa kun Räikkönen oli vuosia sitten. Uutinen oli, että Antti Aarnio-Wihuri on päättänyt tukea nuorukaista..

Viime viikolla uutisoitiin, että Kimi Räikkösen autotallista löytyy nykyään Rolls-Roycen lippulaiva Wraith Black Badge. Suomessa auton hinta olisi yli 600 000 euroa. "Menopelistä löytyy hurjat 623 hevosvoimaa, ja se kiihtyy nollasta sataan 4,5 sekunnissa. 6,6-litraisella tuplaturbo-V12- koneella varustetun auton huippunopeus on 250 kilometriä tunnissa." Kateelliset voivat lohduttautua sillä, että mikäli romutuspalkkiot säilyvät noin nykyisellään, niin palkkion suuruuta ei määritä auton hankintahinta. Rolls-Royce tai pikku Pösö - lopulta lähes samanarvoisia romutettavia.

Minä muuten ostin viime viikolla potkulautaan suuremman korin, joka helpottaa huomattavasti kauppareissujani. Ostosten pakkaaminen kotiin kuljetettavaksi on nyt helpompaa

.



keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

En vaihda sähköpotkulautaan

Luin Hesarista totsikon: "Hallitus: 400 euron tuki sähköpyörän hankintaan" Lakimuutos, johon sähköpyörätuki (16,3 miljoonaa euroa kolmen vuoden aikana) sisältyy on osa kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman toimenpiteitä, jotka on tarkoitus julkistaa nyt perjantaina.

Hesarin jutusta saa käsityksen, että ajatus sähköpyörätuesta on haettu Ruotsista, missä on päätetty kannustaa sähköpyörän hankintaa maksamalla 25% ostohinnasta. Tuki on ollut keskimäärin 500 euroa/pyörä.

No, tottahan mallia voi hakea Ruotsista. Suosittelen liikenneministeriön viranhaltijoille, että Tukholman sijasta piipahtaisivat virka-matkalla keväisessä Pariisissa. Siellä jo narsissit kukkivat ja puistossa puut alkavat vihertää. Olisi viranhaltijoiden mukava istahtaa paistattelemaan päivää bulevardin laidalle pariisilaisen kahvilan terassille ihailemaan kuinka lapset, isät ja äidit sekä mummit ja vaarit liikkuvat potkulaudoilla iloisesti yhdessä leveällä jalkakäytävällä. Saattaisivat nähdä potkulautailevan virkamiehenkin siirtymässä tyylikäs puku päällään ja solmio kaulassa kokouksesta toiseen kokoukseen. Toimisi Helsingissäkin.

Saattaisi syntyä Suomen malli, ajatus, että suojellaan ympäristöä ja tueteaan potkulautailua. Ei ollenkaan huono ajatus. 400 euron perhe-tuki potkulautojen hankintaan olisi erinomainen ja edullinen tapa edistää lasten liikuntaharrastusta. Potkulautailu voisi olla perheelle yhteinen harrastus - yhdessäoloa ja laatuaikaa. Potkulauta on vanhukselle paljon turvallisempi tapa liikkua kuin polkupyörä "eikä voi olla paha, kun lapsetkin tykkää".

Potkulautailu on sosiaalinen tapa liikkua. Vastaankävelijän on helppo avata keskustelu kysymällä, "mistä noita saa?". Sähköpolkupyörä vain suhahtaa ohi, on kiire ja mahdoton tervehtiä tuntemattomia: moro, moro, moro, moro...

Potkulutailu on myös terveellistä liikuntaa, sekä mielelle, että keholle. "Potkulautailu vahvistaa lihaksia, erityisesti alaselän, pakaran ja reiden takaosan lihaksia. Kuntoilukäytössä potkulauta on 25-30% polkupyörällä ajoa tehokkaampaa."

Sitä paitsi potkulauta on virallisesti jalankulkijan apuväline. Potkulaudalla liikutaan jalkakäytävällä eikä ole tarvetta investoida potkulautateihin.

Minulle potkulautailu on hyötyliikuntaa: kuljen kauppamatkat potkulaudalla. Rouva aina keksii jotain haettavaa. Tänään Rouva lähti autolla terveyskeskukseen ja huikkasi lähtiessään, että Potkulautamies saa hakea marketista puuroryynejä. Kuten oheisesta eilen otetusta kuvasta näkyy ostoskori potkulaudassani on pieni (vetää kuitenkin 12 juomatölkkiä). Olenkin päättänyt ostaa isomman korin, joita niitäkin kotimainen Esla myy lisävarusteena. Sähköpolkupyörät ovat tuontitavaraa.

P.S. Tämän kirjoitettuani luin aamun Hesarin. Mielipidesivulla Tekniikan tohtori  Ilkka Korhonen kirjoittaa, että sähköpyörän akku kuormittaa ympäristöä. "Taloyhtiöt joutuvat lisäämään sähkön syöttöpisteitä pyöräkellareihin." "Sähköpyörän akku kuormittaa ympäristöä Akkuihin tarvittavan litiumin saatavuus heikentyy koko ajan, eikä akkujen kierrätykseen ole toistaiseksi olemassa hyvää tekniikkaa".

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Potkulautakausi alkoi räntäsateessa

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Viikin Prismasta kotimme uuteen jätteiden lajittelujärjestelmään pari koukkua rievuille ja pyyhkeille  - ja samalla "saat tuoda pullon hyvää punaviiniä".

En ole tänä vuonna vielä kertaakaan potkulautaillut. En ole uskaltanut - aivotapahtuma on vaikuttanut tasapainooni. Kipu vasemmassa lonkassa on vaikeuttanut liikkumista. Melkein naapurissa meillä on polkupyöräkorjaamo ja ajattelin, että vien potkulaudan keväthuoltoon ja jatkan siitä linja-autolla 506 Viikin Prismaan. Polkupyöräkorjaamon ovi oli suljettu riippulukolla. Minulle jäi kaksi vaihtoehtoa: joko talutan potkulautani takaisin kotitalon pyörävarastoon tai potkulautailen Prismaan.

En peruuttanut kotipihalle, potkulautailin Prismaan. Tein ostokseni - löysin hyvät koukut, mihin ripustaa rätit ja pyyhkeet. Edestakainen matka meiltä kotoa Viikin prismaan on lähes 6 kilometriä. Paluumatkan puolessa välissä potkulaudasta tyhjeni eturengas - talutin potkulaudan ostosten kanssa kotiin. Kotona nautin juustoleivän kanssa pienen lasillisen hyvää punaviiniä.

Hyvä asia tässä jutussa on, että kuluvan vuoden potkulutakausi on avattu ja että liikunta teki lonkalle ja mielialalle hyvää.


sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Bussilastilinen yksilöitä

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Stokkalta vasikan entrecote-pihvit. Lähdin matkaan puoliltapäivin.  Jalkakäytävällä meillekin postia kuljettava postinjakaja oli juuri pysäyttänyt polkupyörän ja jalkautui. Minä olen postinjakajalle puujalkavitseistäni tuttu: "Tuothan meille hyvää postia." Nyt kerroin, että odotan ilmoitusta kirjatusta kirjeestä ja kysyin onkohan se jo tulossa Postinjakaja kertoi ystävällisesti, että ei taida vielä olla jakelussa. Tarkisti kuitenkin: ei ollut, oli vain yksi lasku.

Kävelin suoraan pysäkille odottamaan linja-autoa no 71, joka veisi minut Rautatientorille. Bussissa istuin vastapäätä toista ihmistä selkä menosuuntaan.

Bussi pysähtyi hetkeksi liikennevaloihin Hakaniemenhallin kohdalle. Toisella puolella Hämeentietä oli Areena-teatteri ja mainos esitettävästä näytelmästä: monta tv:stä ja teatterista tuttua kasvoa. Olin kertonut minua vastapäätä istuvalle ihmiselle, että näin Bussin takaosan ensimmäisellä rivillä kasvot minuun päin istuvan nuoren miehen kuin näyttämöllä: mies pureskeli ahkerasti purukumia ja naureskeli itsekseen. Keskustelukaverini kertoi, että itse oli jo kotona päättänyt, että "olen hyvällä mielellä koko päivän" ja että mies bussin takaosassa "kuuntelee radioo".

Jos Bussimatka Arabianrannasta Rautatientorille oli täynnä elämyksiä, niin Makkaratalon kulmalla minä vasta oikein huokaisin. Näky oli kuin suuren draaman mainos: aurinko paistoi täysin pilvettömällä taivaalla etelässä rakennusten nurkan takaa, piilosta ja ovelasti niin, että ei osunut katsojan silmiin, mutta niin, että ihmiset Keskuskadulla näyttivät tummilta hahmoilta, joista erotti vain ääriviivat. En laskenut, mutta ainakin yksi bussilastillinen yksilöitä siinä oli.




perjantai 9. maaliskuuta 2018

Virtuaalitodellisuudessa eilen, huomenna ja juuri nyt

Olemme Rouvan kanssa Tallinnassa, Viimsin kylpylässä. Rouva lähti kasvohoitoon ja minä sain jäädä huoneeseen lepäämään. Päätin aloittaa uuden blogin. Aamiaisella oli ollut lähes tungos, ruokasali täynnä vanhuksia ja nuoria perheitä. Vastapäisestä pöydästä minua katseli isänsä olan yli pieni vauva ja hymyili. Mikähän siinä on, että pienet vauvat hymyilevät aidosti viereisiin pöytiin. Olisiko selitys siinä, että vauvat eivät katsele tv-uutisia ja vaikka katselisivat eivät ymmärtäisi näkemäänsä.

 Iltauutisissa oli ollut kolme merkittävää aihetta: Paavo Väyrynen on tehnyt perustamansa puolueen johdon toimista tutkintapyynnön poliisille, isä Mitro hakee oikeudessa korvauksia erottamisestaan ja Hollywoodissa jaettiin Oscarit. Jos ymmärtäisi, vauva parkuisi.

30 vuoden kuluttua Paavo on 100-vuotias, 120. Oscar-gaala on juuri järjestetty ja vauva on yli kolmekymppinen mies, joka on katsellut uutiset, ja parkuu.

Palasimme laivalla Tallinnasta Helsinkiin ja satamasta taksilla kotiin Arabianrantaan. Työpöydälläni oli edelleen auki Hesarin sivu, jossa kerrottiin, että pian saattaa tulla ikkunattomia  autoja ja lentokoneita. Ikkunoiden tilalle tulee virtuaalinäyttöjä. Sateellakin näyttää, että aurinko paistaa. Joissakin risteilyaluksissa ikkunattomia hyttejä on jo varustettu virtuaaliparvekkeilla. Virtuaali-ikkunalla saa kotiinsa juuri sen maiseman mistä tykkää: Jakomäessä kerrostalon 1. kerroksesta voisi virtuaali-ikkunasta nähdä saman kuin New Yorkin Trump-towerin ylimmän kerroksen ikkunoista.

Virtuaalimaailma ei ole uusi keksintö. Tekniikka, millä sitä luodaan kehittyy. Takaisin kotona Arabianrannassa menin suraavana päivänä läheiseen R-kioskiin ja ostin lisää aikaa kaupungin matkakorttiini. Olisin samalla ostanut päivän iltapäivälehdet. Ilta-Sanomat oli myyty loppuun. kysyin kauppiaalta ja sain vastauksen, että "ehkä siinä oli myyvä juttu, joka kiinnosti ihmisiä". Kun lähdin kitskalta kotiin näin Ilta-Sanomien lööpin, joka oli suunnilleen, että "Näin Väyrysen raha-asiat menivät solmuun".

P.S. Tämä Oscar jaettiin Hollywoodissa noin 30 vuotta sitten seremonia oli vaatimaton ja tunnelma lämmin - ei ylittänyt uutiskynnystä.



lauantai 3. maaliskuuta 2018

Näkyykö mitään?

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hoitaa uusiksi keittiön roskaämpärit - järjestelmän, jossa yhteen ämpäriin kerätään biojätteet, toiseen sekajätteet, yhteen muovijätteet, ja taas eri ämpäriin pahvijätteet. Ja näin sanottuaan Rouva lähti Meilahden päiväsairaalaan tippaan. Minä jäin kotiin katsomaan ikunasta ulos. Päivä näytti kauniilta, aurinkoista, mutta kokemuksesta ja säätiedotuksesta tiesin, että ulkona on ihan sietämätön sää: kylmää, jonka purevuutta tuuli lisää.


Lonkkani on viime viikot ollut kipeä ja kävely hankalaa. Olen ollut röntgenissä ja magneettikuvassa ja juuri nyt omalääkäri soitti ja kertoi tekevänsä lähetteen ortopediaan. Taitaa olla tulossa lonkkaleikkaus. Jos jotain keinotekoista pitää  olla niin mieluummin lonkassa kuin aivoissa.Tekonivel lonkassa auttaa kävelemään.

Keittiön roskaämpäreiden hallinnoimisen uusiminen (Rote), uuden järjestelmän tilaaminen ei ollutkaan etänä, uudella tekniikalla hoidettava asia. Yritin, mutta en osannut:uusi kännykkä, uusi tietokone, aivotapahtuma. Jalkauduin kentälle. Selvitin, missä on Petra-keittiöiden lähin toimipiste, soitin älykännykällä taksin ja sain roskajutun  hoidettua. Reissulla tapasin ihmisiä: mukavan taksikuskin ja Petra-keittiössä mukavan ja osavan Jaanan.

Hesarin tiedesivuilta luin otsikon: "ikkunat pois ajonauvosta, näytöt tilalle". Tulossa on ikkunattomia henkilöautoja ja lentokoneita. "Virtuaaliseen ikkunaan saa monenlaista sisältöä maisemista elokuviin." Etulasi autossa jää nykyiselleen, jotta edes kuski näkisi, mihin ollaan menossa. Vaikka toisaalta, kun siirrytään robottiautokantaan, niin kenenkään ei tarvitse nähdä mihin ovat menossa.

Isojen loistoautojen takaikkunat on aina  tummennettu, jotta ulkopuolelta ei näkisi, kuka tai ketkä takapenkillä istuvat. Sitä en tiedä, ovatko takapenkillä istujat nähneet ulos, kaikesta päätellen eivät.

Tänään tulin bussilla marketista kotiin. Olin saanut hakea kananmunia ja astianpesuainetta. Yleisesti ottaen enemmän kuin astianpesuaineella käyttöä olisi ikkunanpesuaineella.

Bussissa istuin penkkiin niin, että vastapäätä istu vanhahko naisihminen, joka näpelöi älypuhelinta. Naisen vieressä seinää vasten nojasi kainalosauva. Kun nainen oli lopettanut touhuamisen älykännykkänsä kanssa, kysyin - Onko sinulla jalka kipeä?

-On, olin lonkkaleikkauksessa, nainen vastasi, johon minä jatkoin, että minäkin saatan joutua lonkkaleikkaukseen. Me jatkoimme jutustelua lonkkaleikkauksesta ja siitä toipumisesta. Sain hyvää vertaistukea eikä mahdollinen leikkaus pelota enää.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

"Minä kävelen avaruudessa"

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Kauppakeskuksesta Siiri-kirjan, ei kuitenkaan Siiri ja kamala possu-kirjaa, sillä Eleonoralla (3v) on se. Pariisin kouluissa oli alkanut loma ja Eleonor tuli äitinsä kanssa viikoksi Helsinkiin. Rouvan kanssa jännitimme etukäteen: säilyykö satanut lumi maassa vai ehtiikö se muuttua normaaliksi rapakeliksi, loskaksi. Melkein olisin lyönyt vetoa, että loskaksi muuttuu.

 Onneksi tuli korkeapaine ja pakkaset. Annalan puistossa on hyvä laskea pulkalla. Toin Eleonoralle myös pitkävartiset kintaat. Pulkka meillä jo oli.

Muuten aikamme on kulunut televisiota katsellessa: Pyeongchangja talviolympialaiset. Koska olin jo valmiiksi television äärellä, katsoin myös tiedeohjelman, joka kertoi Venuksesta. Olosuhteet planeetalla ovat täysin sietämättömät. Venuksen pinnalla on lämmintä noin 460 astetta. Venuksen säätilaan on syypää  "kasvihuoneilmiö".

Iivo voitti talviolympialaisissa 50 kilometrin hiihdon. Minä niin kuin monet muutkin aloin pohtia : montako kertaa olympialaisissa vielä hiihdetään 50 kilometriä kilpaa, kauanko lunta riittää. Tämä on hyvä vedonlyöntikohde ja sopii Veikkauksen uutuden virtuaalivedon konseptiin.Tai ehkä ei sittenkään. Ei kukaan jaksa jännittää tapahtumaa, jonka lopputulos ehkä tiedetään vasta  kymmenien vuosien kuluttua.

Minä kiinnostuin kasvihuoneilmiöstä. Olen nyt päiväkausia etsinyt netistä tietoa ilmiöstä. "Kasvihuoneen sisällä valo lämmittää kappaleita, joihin se osuu ja valon tuoma energia poistuu kappaleista lämpösäteilynä. Lämpösäteily ei pysty läpäisemään lasia, vaan se heijastuu takaisin ja lämpö nousee."

Yhdysvaltain avaruushallinnon tietokoneella tekemän mallinnuksen mukaan Venuksella oli muinoin matala meri ja sellaiset pintalämpötilat, että planeetalla olisi hyvinkin voinut elää. No, jos siellä oli mitään tai ketään, niin elollisen elämän pidentämiseksi niidn olisi pitänyt sulkeutua kupliin, jotka erottaa ne ja suojaa niitä täysin ympäröivältä todellisuudelta.

Ilmaston lämpeneminen maapallolla johtuu ennen kaikkea fossiilisten polttoaineiden  käytöstä ja maataloudesta: ilmkehän hiilidioksidipitoisuus on noussut ja nousee edelleen..

Putin totesi Arctisen forumin yhteydessä Arkangelissa, että "ihminen ei ole vastuussa ilmastonmuutoksesta". "jäät ovat sulaneet jo vuosikymmeniä eikä ihmisten toiminnalla ole ollut siihen vaikutusta."

Malaysia Airlinesin lento 17 putosi Ukrainassa.  Tämä ei johtunut ihmisen toiminnasta, putoamisen aiheutti maan vetovoima.

Kävelimme Rouvan kanssa muutama päivä sitten Arabianrannassa merenjäällä, oli aurinkoinen talvipäivä ja jäällä paljon ihmisiä. Vastaamme käveli pikkupoika äitinsä kanssa. Kiinnitin huomiota pojan taluttamaan laitteeseen, joka oli kuin potkulauta, mutta jossa pyörien tilalla oli pienet sukset. "Sinnulla on hieno menopeli", tokaisin.

Poika vastasi ylpeänä: - Minä kävelen avaruudessa.

Niinpä, niinhän me kaikki, totesin.



   

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Naapuriapu nosti minut jaloillenilleni

Jo yli viisi viikkoa on kulunut siitä, kun matkustin Leville Mökille ja aloitin lajitella: nämä tulevat mukaan Helsinkiin, nämä kierrätykseen ja nuo roskiin. Sain aivoverenvuodon ja ambulanssikyydin Rovaniemelle (170 km). Tilanteeni ei ollut niin vakava, että olisi pitänyt ajaa häly-päällä siniset valot vilkkuen: Paljon on sellaisiakin sairauskohtauksia, joiden hoitamiseksi ja potilaan pelastamiseksi matka Lapin keskussairaalaan on liian pitkä eikä hoitoon ehditä ajoissa.

Rovanimeltä minut siirrettiin Helsinkiin. Matka (830km) kesti yli yön ja sekin kuljettiin ambulanssilla. Alkumatkasta, jossain Rieskapaikan jälkeen ennen Kemiä kysyin voinnistani huolehtivalta ensihoitajalta: - Millainen kokemus on ajaa ambulanssia hälytyksessä, valot vilkkuen ja Sireenin soidessa?

- Se on vaarallista! Edellä ajavat autot käyttäytyvät kuin porot, ennalta arvaamattomasti, päättömästi!

Helsingissä minut majoitettiin Meilahdessa Tornisairaalaan 3-hengen huoneeseen Pekka, Olavi ja minä. Olin siellä noin viikon. Muistan tapauksen: Pekka istui sänkynsä laidalla kynä kädessä ja  mietti keskittyneesti: - Tapan aikaa! Teen risrtisanatehtäviä.

Keksimme tähän kommentin: - Pidä kiirettä, että aika ei ehdi ennen sinua!

No, Pekka pääsi meistä kolmesta ensimmäisenä kotiin, miuut siirrettiin Laakson sairaalaan kuntoutukseen. Olavi tuotiin samalle osastolle viereiseen huonneeseen muutama päivä myöhemmin ja jäi vielä Laaksoon, kun minut  kotiutettiin. Rouva on pitänyt minusta hyvää huolta - naapuritkin ovat tukeneet. Jenny, fysioterapeutti, jonka ohjaamilla Method-Putkisto-tunneilla olemme käyneet vuosia, on käynyt meillä kotona ohjaamassa kuntoutustani ja onnistunut kannustamaan: minä punnnerran, venytän ja sauvakävelen - uskomatonta.

Olavi on Laakson sairaalassa. Perjantaina vierailimme Olavin luona: Olavin tila oli onneton. Hän istui sänkynsä laidalla ja surkutteli kotikäynnin seurauksia. Ilmeisesti  oli pyritty selvittämään pärjäisikö Olavi kotioloissa. Olavi oli viety kotiin vaaleassa pusakassa ja tuotu takaisin Laaksoon tummassa pusakassa kaulassa liina "jota en ole koskaan käyttänyt". Olavin matkapuhelin oli jäänyt kotiin vaalean pusakan taskuun.

Päätimme Pekan kanssa, että hommaamme Olavin puhelimen Lauttasaaren kodista Laaksoon. Hoitavasta henkilökunnasta emme saaneet apua: "Onhan meillä täällä osastolla puhelin, jolla voi soittaaa ja johon voi soittaa". Olavin kotitalon huollosta vastaavassa yhtiössä oltiin nyt toimistoaikana yhtä töykeitä kuin edellisellä kerralla päivystyksessäkin. Ei mitään apua. Olavi antoi meille kotinsa avaimet, soitimme taksin ja toimme Olaville vaalean pusakan ja sen taskussa puhelimen.

Tänään sauvakävelin Rouvan knssa Vanhankaupnginlahden jäällä: kaunis talvinen keli.Kotipihalla naapurit trvehtivät ja kyselivät voinnistani. Meidän kotitalossamme ihmiset tuntevat toisensa, lapset vilkuttavat iloisesti. Talossa on 45 kotia ja tunnelma kuin ennen pienessä kylässä.



tiistai 13. helmikuuta 2018

Nollatoleranssi latteuksille

Olen kotona.  Aivotapahtuma Levillä oli noin kuukausi sitten. Toivun tapahtumasta hissun kissun. Kotona on hyvä toipua. Rouva on järjestellyt papereitani, niitäkin, joita olen tallentanut vähän sinne sun tänne, blogieni aineistoksi. Paperit, muistiinpanot paperilapuissa ja lehtileikkeet ovat olleet todella sekaisin. Rouvalle kiitos: löysin nyt kauan kaipaamani Hesarista leikkaamani Ari Kinnarin kirjoituksen: "Nollatoleranssi ja hiiren jätökset".

Viime vuoden lopulla kirjoitettu pakina lähtee siitä, että "tämä vuosi on ollut nollatoleranssin vuosi". Nollatoleranssi "häirinnälle, väkivallalle, vihapuheelle ja rasismille. "Kirjoittamiseni muuten takkuilee vieläkin: kirjoitusvirheitä tulee paljon ja aikaa kuluu niiden korjaamiseen. Tänään aamulla, kun luin lehteä, koin, että ajatuskin takkuaa: Hesarin kulttuurisivut aukesi paksuilla kirjaimilla "Michael Hanneke" ja jatkui hieman pienemmin."ohjasi ensimmäisen elokuvansa viisikymppisenä ja on nyt ylistetty mestari".

Minun ajatukseni notkahti tässä vaiheessa kuvittelemaan,"että tässähän ehtii vielä vaikka mitä, vaikka elokuvaohjaajaksi", kunnes havahduin tosiasiaan, että olen jo yli seitsemänkymppinen.

Nollatoleranssista: Haluan, että nollatoleranssi  ulotettaisiin koskemaan latteuksista kasattuja julkisia puheita. Olen ennakkoluuloinen, enkä alkanut edes kuunnella Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtajaa, kun hän julisti Etelä-Korean kisat avatuiksi. Varmaan sama sisältö kuin jo aikanaan alakansakoulussa joulujuhlissa johtajaopettajan puhe: rauhaa, rakkautta  ja joulumieltä.

Helsingin Sanomissa julkaistiin nollatoleranssijuttu henäkuussa 1984. Jutussa kerottiin, että  elintarvikkeiden  epäpuhtauksien "sääntelyssä siirrytään nollatoleranssista raja-arvoihin". Elinkeinohallituksen  ylitarkastaja: " Sellaista viljaaa ei olekaan, jossa ei kuitenkaan olisi hiiren karvoja ja ulosteia, eikä sellaista peltoa, jonka yli lokki ei olisi joskus lentänyt." Leipää ei voi leipoa, jos jauhot ovat pelkkää hiirenkakkaa.sen sijaan pitkänkin puheen voi pitää toistamalla pelkkiä latteuksia.

 Asuimme koko perhe Englannissa yli kymmenen vuotta.  Asuimme Winchesterissä yli 700 vuotta vanhan katedraalin naapurissa. Katetdraalin naapurissa oli myös kotipubimme Wyckeham Arms, joka oli monesti valittu Englannin parhaaksi pubiksi. Englantilaista pubi-instituutiota kehutaan paikaksi, jossa piispa ja suntio voivat keskustella tasavertaisina. Sitä minä en ymmärrä, miksi Winchesterin piispan ja suntion pitäisi kävellä katedraalista pubiin voidakseen jutella kuin ihminen toiselle ihmiselle.

Etelä-Korean kisojen avajaisten televisiointi näytti kuvaa, jossa Pohjois-Korean diktaattorin pikkusisko ja USA:n varapresidentti istuivat lähes käsinkosketeltavan lähellä toisistaan. No, eipä tainnut tämä läheisyys edistää maailmanrauhaa eikä uhkaa ydinsaseodasta pätkääkään. Olisivatpa istuneet puhe-etäisyydellä toisistaan paikallisessa pubissa.

lauantai 3. helmikuuta 2018

Potkulautamihen paluu

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa kirjoittaa blogin. Jos Potkulautamiehen vasemman käden somet vieläkin jatkavat harhalyöntejä, niin Rouva lupasi oikolukea tekstin ja korjata lyöntivirheet. Aloitin kirjoittamisen hyvillä mielin vielä kun olin Laakson sairaalassa. Olin kuullut, että minut kotiutetaan iltapäivällä. Saan mukaani lääkärin allekirjoittaman ja leimalla vahvistetun todistuksen siitä, että olen elossa. Tarvitsin tällaisen todistuksen jotta voin lähettää sen  Englantiin eläkkeitä maksavalle viranomaiselle (The Pension Service), jotta saisin Englannissa tienaamani pienen lisän eläkkeeseeni tänäkin vuonna. Hyvä on tietää myös, että en ole alkanut  dementoitua. Tämän minulle totesi  vointiani arvioinut neuropsykologi.














Sain aivoverenvuodon Levillä, mistä minut vietiin Rovaniemelle  Lapin Keskussairaalaan,  sieltä sitten edelleen Helsinkiin Meilahden Tornisairaalaan. Minut kotiutettiin kuntoutuksen kautta Laakson sairaalasta. Kolme viikkoa ja kolme sairaalaa.

Kokemuksesta voin nyt vilpittömästi todeta, että hoito ja huolenpito jokaisessa sairaalassa oli hyvä: hoitohenkilökunta oli luonnollisesti ystävällisiä ja välittäviä ihmisiä - hienoja ihmisiä. Kiitos ja jaksamista heille!

Tornisairaalassa meitä oli samassa huoneessa kolme potilasta. Ensimmäisenä aamunani huoneessa herättiin kylmään. Pakkanen oli kiristynyt yöllä ja ilmanvaihtoventtiili puhalsi kylmää suoraan sänkyihin. Potilashuoneissa ei ole huonekohtaista ilmastointia, joten lämpötilan säätö erikseen meidän huoneessamme ei ollut mahdollista. Mieleeni pulpahti muodikas termi "etätyö" ja siitä edelleen "etäjohtaminen", joka sekin on ollut ainakin joissakin  porukoissa muotia pitkään.

Kuvitellaan vaikkapa laajalti omistettu pörssiyhtiö, jonka toimiala olisi tavaratalobusiness. Yhtiökokous valitsee johtoon  henkilöitä, joiden ei ole koskaan tarvinnut käydä kaupassa, ei edes ruokaostoksilla. Sen sijaan pörssikauppa on heille tuttua. Missä pörssikaupassa käydään ostoksilla, no netissä tietysti.

Ei ole vaikea ennustaa, että Tavaratalo muuttuu vähitellen kiinteistösijoitusbusinekseksi.

Tornisairaalassa meitä oli samassa huoneessa kolme, Olavi, Pekka ja minä. Olavia ei käynyt yli viikon aikana kukaan katsomassa. Pekalla on perhe js ystäviä, minulla on perhe ja ystäviä. Olavi huolehti ja murehti sitä, että kotona asiat jäävät  hoitamatta. Pekka selvitti mikä on Olavin kotitalon huoltofirma. Tähän yritykseen soitettiin, mutta koska oli lauantai, yhtään asiaa ei saatu hoidettua. Firman päivystysnumerosta huoltopäivystäjä kehotti soittamaan uudelleen "toimistoaikana".

Jos asutte kerrostalossa ja joudutte sairaalaan, ettekä muista, jäikö kahvipannu, keittolevy tai uuni päälle, niin  älkää alkako murehtia sitä viikonloppuna, murehtikaa sitä toimistoaikana. Tai pitäkää huoli siitä, että saatte sairauskohtauksen vain arkipäivänä alkuviikolla.

Mihin Talonmies Tuppuraiset ja talonmiehen muijat ovat kadonneet?

Minut siirrettiin Tornisairaalasta Laaksoon kuntoutukseen. Samana päivänä Pekka pääsi kotiin. Laaksossa minut majoitettiin huoneeseen N:o 8. Olavi tuotiin pari päivää myöhemmin Laakson sairaalaan viereiseen huoneeseen. Ja enkös vaan seuraavana päivänä tavannut myös Pekan, joka oli käynyt Olavin asunnolla, tarkistanut, että kaikki on kunnossa ja toi Olaville saapuneen postin mukana myös laskut, jotka hän Olavin kanssa hoiti niin, että ainakaan sähköjä ei Olavin sairastaessa katkaista: ruoat eivät mätäne jääkaappiin ja pakastinkin toimii.

Minä pääsin Laakson sairaalasta viikon kuntoutuksen jälkeen kotiin. Kävin moikkaamassa Olavia, puristin hänen kättään js lupasin käydä tervehtimässä.  Olavin silmäkulmasta vierähti kyynel.

 Rouva, tyttäreni ja vävy-Poika hakivat minut Pösöllä. PikkuPösö kulki hyvin paksussa lumessa. Seuraavana päivänä katselimme uutisista kuinka ay-väki kokoontui mielenosoitukseen Senaatintorille.

SAK oli pyytänyt jäsenliittojaan järjestämään yhden päivän poliittisia lakkoja. Joukkoliikenne ei toiminut. Enemmän kuin mielenosoitusta  Senaatintorilla näytti kuin siellä olisi vietetty SAK:n omille ja jäsenliittojensa henkilöstölle järjestämää TYKY- päivää. SAK:n puheenjohtaja , ay-juntan pomo, piti puheen Senaatintorilla. Tuliko hän tilaisuuteen omalla vai työsuhdeautolla vai ajoiko firman autonkuljettaja hänet sinne? Ei hän ainakaan bussilla eikä ratikalla tullut - kuljettajat olivat lakossa.

Kotona naapuri tipautti postiluukusta viestin: "Jos tarvitsette mitään apua, esim. kaupassa käynnissä, niin pyytäkää koska vain. Laitan oheen numeroni: 040-xxxx xxx. Lämpimin terveisin, xxxxx xxxxx

P.S.  Hyvä blogi ja paljon oli lyöntivirheitä.  Vasemman käden kuntoutusta on syytää jatkaa uusilla blogeilla. Terveisin Rouva.









..


tiistai 23. tammikuuta 2018

Jobo III

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa kirjoittaa blogin. Meilahdessa toimintaterapeutti oli neuvonut harjoittelemaan tavanomaisia päivittäisiä toimintoja.Aloitin kirjoittamisen Meilahden tornisairaalan 7. kerroksen ikkunan ääressä . Työotsikoksi kirjoitan yleensä Jono. Nyt vasemman käden sormet harhailivat n:n tilalle b:n ja työotsikoksi tuli Jobo.JoboIII siksi, että samat sormet poistivat kaksi kertaa kaiken siihen mennessä kirjoittamani.Toimintatrpia on rskasta.

 7. kerroksen ikkunasta ktseli ulos myös toinen huonekaverini Pekka: - Tänä vuonna ei varmaan kevätjäillä hiihdellä. Humallahden rannoilla vesi on peittänyt ohuen jään. Pekka muisti talvia, kun Töölössä pystyi lähtemään hiihtolenkille heti kotikerrostalon ulko-ovelta. "Lätkää pelattiin Mechelininkadulla. Paavo Nurmi, joka menestyi juoksijana ja liikemiehenä oli Töölössä pyörätuolista istuviltaan antanut narisevalla äänellä Pekalle neuvon:"Nuori mies.älä koskaan ala juokseeen! Tällaiseksi siitä tulee."

Toinen huonekaverini Olavi katseli mustelmia kyljessään ja siteerasi  - Vanhuus ei tule yksin.

Olavi on meistä kolmesta vanhin, kohta 90 v. Vaimonsa kuoleman jälkeen hän on asunut muutaman vuoden yksin kotona..Olin Meilahden tornisairaalassa viikon. Sinä aikana Olavia ei käynyt tervehtimässä yksikään sukulainen, kaveri tai naapuri, ei ketään. Olavi on vanha ja yksin.

Minut siirrettiin pari päivää sitten Meilahdesta Laakson sairaalaan kuntoutukseen. Pekka Pääsi kotiin perheensä luo. Rouva kävi Laaksossa kertomassa hyviä uuitisia: tyttäret ovat tulossa kodeistaan Yangonista ja Paiisista käymään Helsingissä - aiomme neuvotella minulle viikonloppulomaa sairaalasta. Pekkakin kävi ja kertoi Olavilta terveisiä.

Yli 10 vuotta sitten: rakensimme Leville rinteen juurelle ja golfkentän viereen komean mökin. Asuimmekin Kittilässä kuntalaisina muutaman vuoden. Rouva kirjoitti kirjoja. Eleonor, nyt 3 v, syntyi Pariisiin. Nuoremman tyttäremme häitä juhlitiin Bhutanissa, nyt hän ja Sami asuvat ja työskentelevät Myanmarissa.  Yngonista ja Pariisista on pitkä matka Helsinkiin ja matkaa vielä Helsingistä Kittiläänkin. Lisäksi Rouvan käynnit läkärissä ja terveyskeskuksessa ovat lisääntyneet. Viiden viikon välein hänelle tiputetaan päiväsairaalassa lääke suoraan suoneen. Matka  Helsingistä Kittilään on pidentynyt. Päätimme myydä Levin asuntomme.

Pääsimme maaliin. Tammikuun alussa lensin Kittilään lajittelemaan Tavaroitamme: roskiin, kierrätykeen tai  Helsinkiin. Kiitos Annikki ja Ilona avustanne! Lapin Muutto ja Kuljetus Oy pakkasi ja ajoi muuttokuorman Helsinkiin sopimuksen mukaan ja taidolla Suosittelemme.

Muuttokuorma lähti Leviltä torstaina. Perjantaina aamulla vasen käteni tärsi eikä vasen jalkani tukenut seisomistani..Juhani ja Minna olivat Levillä tutustumassa mökkiinsä. Juhani soitti hätänumeroon. Kiitos!Sain ambulanssilla kyydin Rovaniemelle Lapin keskussairalaan . jossa todettiin: aivoverenvuoto.Rovaniemeltä Jenni ja Minna ajoivat minut Ambulanssailla lähemmäksi kotia Meilahteen Hyin ajoivat, vuorotellen.

Rovaniemellä AVH-yksikössä kehostani lähti monta piuhaa huoneen seinällä oleviin monitoreihin. Ruudulla näkyvät käyrät ja numerot välittivät tietoja kehoni terveydentilasta.Yksikää piuha ei välittänyt tietoja elämänarvoistani.Fyysisen terveydentilan romahtaminen nostaa, ainakin kohtauksen saaneeen itsensä ajattelemaan muitakin kuin veriarvoja. Kuulostaa itsestään selvältä toteamus, että rahan ja menestyksen merkitys vähenee - perhe ja ystävät, ihmissuhteet, nousevat elämän arvoja mitattaessa korkealle. Tämän niin kuin monen muunkin itsestään selvyyden ymmärtäminen edellyttää, että sen kokee.Vaikea on ymmärtää sana rakkaus, jos ei ole rakastanut.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Joulukuusi eli yli Loppiaisen



Rouva sanoin, että Potkulautamies saa hakea joulukuusen. Ostin pienen kuusen, joka oli istutettu juurineen kukkapurkkiin. En ehtinyt koristella pikkukuusta kunnolla: lähdimme koko perhe Toivakkaan Taulun kartanoon perinteiseen jouluun. Pikkukuusi jäi kotiin.

Taulun kartanossa nautimme: hyvää jouluruokaa, rekiajelua, joulupukki. Jouluvieraat kävelivät porukalla metsään kuusenhakuun. Löytyikin komea kuusi, joka kannettiin  kartanon ruokasalin nurkkaan ja koristeltiin komiaksi.

Kaunis kuusi. Kun joulun ja vuodenvaihteen juhlakausi on ohi, kuusesta kerätään koristeet odottamaan seuraavaa joulua ja  kuusi heitetään roskiin. Joulu pysyy mielessä kauan: imuri löytää lattialta kuivia kuusenneulasia vielä juhannuksena.

Palasimme Toivakasta kotiin Arabianrantaan. Kotona meitä odotti pikkukuusi, jota emme ehtineet kunnolla koristella. Ei hätää. Sillä aikaa kun me juhlimme joulua Toivakassa pikkukuusi oli alkanut itse koristella itseään.

Pikkukuusi oli kaunistautunut. Se oli kasvattanut uusia vihreitä neulasia. Kirkkaat vihreät neulaset, pienet punaiset tähtöset nauhassa ja pikkuruinen tähti latvassa - kaunein joulukuusi koskaan.

Vuosi vaihtui ja lapset  perheineen palasivat omiin koteihinsa. Me Rouvan kanssa olemme taas kaksin. Joulukuusi kasvaa ja ensi jouluna se on korkeampi. Me laitamme sen latvaan  suuremman tähden.