sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Heinähäkistä tuttu

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista mustan, halvan ja ohuen peruspipon, ohuen siksi, että se mahtuu takintaskuun. Rouva meinaan unohtelee pipojansa sinne sun tänne ja taskussa ne tulevat varmemmin kotiin. Menin bussilla Viikin Prismaan. Vein samalla kuusi tyhjäksi juotua oluttölkkiä kierrätykseen.

Menin tölkkien palautuskuitin kanssa Alkon kassalle: - Tänään on tilipäivä. 90 senttiä on pieni tili, mutta voithan sinä antaa koko kassankin. Sopiiko ? Kassa hymyili takaisin: - No ei sovi, en ihan varmaan anna. Minä siihen jatkoin, että etkö oikeesti, vaikka minä kauniisti pyydän.

Kauniisti pyytämällä ei taida pötkiä pitkälle. Rahalla kyllä saa: Yhdysvallat teki 1867 Venäjän kanssa kaupat ja osti Alaskan. Niin, ja rähisemällä ja röyhkeydelläkin saa. Saisinko minä ton Krimin ? Et varmaan saa ! Kädet ylös ja tyhjennä kassa, j-umalauta !

Entiseen aikaan hallitsijat pitivät etäisyyttä alamaisiinsa. Jotkut olivat saaneet valtansa jumalalta eikä heitä saanut katsoa. Kun ei saanut edes läheltä katsoa, niin kuinka olisi voinut nähdä, että kaiken kimalluksen ja juhlamenojen keskellä asustaakin vain pieni ihminen. Tämmönen asennoituminen on käytäntö vielä tänäänkin: kyllä on vaikea nähdä, että tittelin takana asustaakin vain pieni ihminen.

Informatioteknologia on kehittynyt huimasti. Naamoja tuodaan näytille niin, että niitä riittää jokaiseen makuun. Ei nyt ihan, mutta lähes 70 vuotta sitten näin maalla  pikkukylän puheenaiheen ja julkkiksen: hevoset vetivät  miestä heinähäkissä hoitoon. Paikallinen "heinähäkistä tuttu".

Maailman mahtavin valtio valitsee uutta presidenttiä. Eivät pidä ehdokkaat naamaansa kansalta piilossa. Me voimme Suomessakin seurata miten vaalikamppailu etenee, ihan hetki hetkeltä. Olemme saaneet tietää mm. sen, että ehdokas Trumpilla on taipumus puristella tuntemattomia naisia p-erseestä.

No, tiedonvälityksessä on tapahtunut vallankumous. Mitä se on meille opettanut ? Ei yhtään mitään.


maanantai 24. lokakuuta 2016

Pelkäätkö sinä mörköjä ?

Rouva on Suomen ultraharvinaiset ry: puheenjohtaja. Ultraharvinaiset tässä tarkoittaa sitä, että on sairaita, joiden tauti on niin harvinainen, että kunnassa ei ole yhtään lääkäriä, ei koko maakunnassa, eikä välttämättä edes Suomessa, joka osaisi tehdä oikean diagnoosin ja määrätä oikean hoidon.

Ja vaikka Suomessa olisikin yksi lääkäri, joka osaa tunnistaa potilaan taudin, niin miten tässä kysyntä ja tarjonta pystyvät kohtaamaan.

Suomen ultraharvinaiset ry on h-elvetin hyvä yhdistys. Yhtenä aamuna Rouva lähtikin kokonaisen päivän kestävään yhdistyksensä tilaisuuteen ja tokaisi lähtiessään, että Potkulautamies saa hakea Hakaniemen hallista valkosipuliperunoita. Päivä oli syksyinen, kylmä ja tuuli voimakas: päätin mennä bussilla. Paluumatkalla istuin bussin keskiosaan, tilaan, jossa lastenvaunut- ja rattaatkin matkustavat.

Lastenrattaista minua katseli napero ( 2 v) suoraan silmiin. Tuijotimme tovin toisiamme, hymyilin, vilkutin. Naperokin hymyili ja kysyi: - Pelkäätkö sinä mörköjä ?

No, enhän minä mörköjä pelkää. Minä pelkään ymmärryksen puutetta. Tietoahan meillä on ja koko ajan tulee lisää tulvimalla. Tieto, joka lisäisi ymmärrystä, ei ole mediaseksikästä. Rouvan ultraharvinaisten tilaisuudessa tuli esille tieto, että ihan muutama päivää sitten julkaistun tutkimuksen mukaan suureen osaan luulosairauksista on syynä geneettinen muutos (duplication in TPSA1). Tämä ei ole mediaseksikästä, eihän.

Mediaseksikästä on uutinen, että AT&T osti Time Warnerin 85,4 miljardilla dollarilla. Kauheen iso summa rahaa ja jos se käytettäisiin tiedon sijasta ymmärryksen lisäämiseen maailma olisi paljon nykyistä parempi planeetta ihmisen elää.

Disneyn pomo Robert A. Iger yrityskauppaa kommentoidessaan totesi, että mediayritysten fuusiot lisääntyvät ja että Disneylle tärkein asia juuri nyt on miettiä teknologian roolia meidän "mahtavan sisällön" jakamiseksi. Suomessa Aku Ankkakirjoihin lisätään varoitus, että "sarjakuvat ovat peräisin menneiltä vuosikymmeniltä, joten niissä saattaa olla sarjakuvaväkivaltaa ja vitsejä tupakoinnista, juomisesta ja pyssyleikeistä tai etnisistä stereotyypeistä."

Minä luen päivän lehtiä ja katselen uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Olen huomannut, että niissä kerrotaan ja kuvataan väkivaltaa tänään, mutta niissä retostellaan ja muistetaan lisäksi menneitäkin kauheuksia. Kyllä sähköisen median ja lehdistön uutisiin pitäisi lisätä varoitus: sisältää väkivaltaa ja pornoa eikä lisää ymmärrystä ja on ihmiskunnalle haitallista.



tiistai 18. lokakuuta 2016

Yllättäviä yhteisiä kokemuksia

Viikon mietelauseen lainaan suoraan Hesarista, palstalta, jossa asiantuntija vastaa lasten kysymyksiin. Essi (6 v) kysyy miksi sudet ulvovat. Irrotan vastauksesta tähän yhden lauseen: "Johtaja aloittaa ja muut yhtyvät kuoroon."

Vuonna 1969 syksyllä olin Nigeriassa, jossa käytiin sisällissotaa - liittohallitus vastaan ibot. Nigerian presidentti Yagubu Gowon suostui pyyntööni haastatella häntä. Tiedotusministeriössä päätettiin, että ennen presidentin haastattelua minusta pidetään huolta kuin olisin valtion vieras: - Toimittaja saa käyttöönsä valtion limousinen ja kuljettajan.

Tasan 47 vuotta myöhemmin syksyllä Arabianrannassa Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista  puikulaperunoita ja ahvenfileitä. Päätin potkulautailla luonnonsuojelualueen reunaa Viikin Prismaan ja nauttia syksyisestä luonnosta keskellä Helsinkiä.

Paluumatkalla näin puista tippuneiden lehtien päällystämän polun päässä parkkipaikalla kaksi autoa. Autot olivat rinnakkain ja kummankin nokkapelti pystyssä. Toisesta autosta toiseen johti piuha. Autojen parissa hääräsi nuori afrikkalainen mies ja touhua seurasi nuori afrikkalainen nainen pieni lapsi sylissään.

Totesin, että on tainnut akusta loppua virta. "Niin on." Kerroin, että minulle kävi usein ihan samalla tavalla silloin, kun asuin Englannissa, tulimme lomalle Suomeen ja yritimme käynnistää autoa, joka oli ollut toimettomana kuukausia. "Ai. Oletko asunut Englannissa ?"

Jatkoimme keskustelua englanniksi ja kerroin olleeni Afrikassakin pari vuotta. "Ai. Missä siellä ?" Länsi-Afrikassa Senegalista Nigeriaan. "Ai. Minä olen Nigeriasta."

No, tietysti minun piti kertoa, että tapasin Nigerian presidentin, haastattelin häntä ja että hän teki minuun hyvin myönteisen vaikutuksen. "Voisimme voittaa sodan nopeasti, mutta kun palasin laivalla Englannista, jumala sanoi minulle, että minun tehtäväni on pitää Nigeria yhtenäisenä."

Nuori nigerialainen kommentoi minulle takaisin: - Minä olen ibo ja Gowon on itse paholainen. Meitä iboja sorretaan edelleenkin.

Hä! Kotona googlasin hakusanalla ibo ja opin, 47 vuotta kesti, että ibo oikeasti kirjoitetaan igbo.


sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Porttikielto joutoväelle

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista perunoita. No, oli taas lauantai ja marketissa tungosta. Tungos johtuu siitä, että jos olet viikolla maanantaista perjantaihin töissä, niin viikonlopun ja seuraavan viikon ruokaostokset on tehtävä lauantaina. Näin viikossa jää edes yksi lepopäivä, sunnuntai.

Lauantaisin kiireisten työssäkäyvien lisäksi marketeissa pyörii sellaisiakin ihmisiä, jotka ihan hyvin ehtisivät tehdä ostoksensa muulloinkin kuin viikonloppuisin, esimerkiksi eläkeläisiä ja vanhuksia, jotka kassalla vielä sekoilevat maksu- ja bonuskorttiensa kanssa. Jonossa vaihdetaan merkittäviä silmäyksiä ja huokaillaan. Eläkeläisten, jotka saavat viettää kaikki päivänsä vapaalla, pitäisi ymmärtää, että antaisivat työssäkäyvien hoitaa lauantaisin ostoksensa rauhassa.

No, jos eivät ymmärrä, niin hallituksen on puututtava tilanteeseen. Koska hallitus ei ihan vain omilla jakkaroilla istumalla pysty asiasta päättämään pitää perustaa työryhmä. Työryhmässä pitää olla enemmän kuin kolme kantaa - niin on kaupassa ja kaupassa asioivillakin. Monikantaneuvotteluihin työryhmään kutsutaan erilaisissa töissä käyvien edustajat, erilaisia kaupassa asioivia ihmisiä edustavia järjestöjä ja kauppaa liiketoimintana hoitavien ihmisten edustajat. Mitä enemmän jakkarassa on jalkoja sitä tukevampi se on.

Tässähän ei voi olla lopputuloksena muuta kuin win-win agreement, sopimus, jossa kaikki ovat voittajia: työssäkäyvien lauantain stressaavaan kauppareissuun kuluu vähemmän aikaa. Säästö on yli 10 minuuttia/lauantai = vähintään 520 minuuttia vuodessa. Vapaa-aika on yhtä arvokasta aikaa kuin työaikakin ja saavutetun edun voi laskea rahassa. Noin 10 tuntia/työntekijä/vuosi kertaa tuntipalkka (vaikka 18 e) kerrotaan työllisten määrällä ( 2,5 miljoonaa) = 450 miljoonaa euroa.

Aikaa jää lisäksi enemmän rentoutua ja maanantaina töihin tulee iloinen ja levännyt työntekijä. Kaupan työntekijöiden lauantain työpaineet kevenevät: vähemmän kiukkuisia asiakkaita. Eläkeläisten ja vanhusten elämä myös helpottuu: lauantaina ei aamukahvilla tarvitse suunnitella mitä tänään syötäisiin. Tämä keskustelu käytiin jo perjantaina.

Hallitus kantaa näin huolta ei vain työntekijöistä työaikana vaan myös heidän vapaa-ajastaan, sen laadusta. Jos etujärjestöt eivät pääse asiasta yksimieliseen ratkaisuun, hallitus pääsee maaliin ja tuo eduskuntaan lakiesityksen, joka kieltää eläkeläisten ja työttömien ja joutilaiden kauppareissut lauantaisin. Tupakkaa saa kioskiltakin.

Ehkä maahan saadaan näin uusi win-win, voitto-voitto sopimus, suomeksi voi-voi.


torstai 6. lokakuuta 2016

Kurdinkieltä ja tyhjä matkalaukku

Meille tuli mieluisia yövieraita Yhdistyneiden Kuningaskuntien Englannin Hampshiresta. Tietysti kävelytimme heitä ihailemassa Vanhankaupunginlahtea ja Vantaankoskea ja tietysti  matkustimme heidän kanssaan ratikalla Varsapuistikkoon ja siitä Liisankatua kävellen Kolmeen Kruunuun, missä syödään paistettuja silakoita.

Menomatkalla ratikassa käytävän toiselle puolelle viereeni istui mies, joka puhui kuuluvalla äänellä kännykkään kielellä, jota luultavasti en ollut kuullut koskaan aikaisemmin. Kun hän lopetti puhelun, kysyin: - What language where You talking ? Mies vastasi: - Kurdish.

Juttelimme hetken englanniksi ja mies selitti, että kurdinkielessä on kolme murretta, Turkissa, Irakissa ja Syyriassa ja että eri murteita puhuvien on vaikea ymmärtää toistensa puhetta. Vaihdoin pari sanaa Rouvan kanssa suomenkielellä. Tästä kurdinaapurini sai aiheen kysyä suomeksi: - Miksi sinä minun kanssani puhut englantia?

Hyvä kysymys !

Pari päivää sitten palasin bussilla Helsingin keskustasta Arabianrantaan. Kurvissa kyytiin nousi keskiovesta kolmen iäkkään ihmisen porukka, kaksi miestä ja yksi nainen, todella isojen matkalaukkujen kanssa. Istuin vain parin askeleen päässä ja olin varma, että kohta yksi näistä ihmisistä istahtaa viereeni.

Pelkoni osui oikeaan: porukan vanharouva lyllersi viereeni.  Hetken hiljaisuuden jälkeen päätin kysyä: - Missä te olitte matkoilla? Vanharouva vastasi, että eivät he olleet matkoilla vaan käyvät kerran kuussa myymässä Sörnäisissä itse ompelemiaan tyynyjä. Menevät hyvin kaupaksi. "Tyynyt vaan on niin keveitä, että tänään raahasin mukaani vahingossa yhden tyhjänkin laukun."

No, mehän juttelimme vilkkaasti koko matkan. Matkaa hidasti työmaat ja tästä vanharouva sai aiheen kertoa, että heidän pihansa myllerrettiin viime vuonna, kun maahan kaivettiin ohut putki. Tänä kesänä piha myllerrettiin samasta kohtaa ja maahan kaivettiin paksu putki. "Eikö ne osaa suunnitella?"

Hyvä kysymys?

Arabian kauppakeskuksen kohdalla tie on kaaoksessa työmaan takia. Syyskuussa työmaalla oli teksti: Työ valmistuu 9/2016. Lokakuun alussa teksti oli vaihdettu: Työ valmistuu 10/2016. Näyttää siltä, että työ valmistuu aikataulussa, mikä se sitten lieneekin.