sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Etkot, juhlat, jatkot ja katkot

Olemme viettäneet ja vieläkin vietämme vuoden lopunajan juhlaputkea; itsenäisyyspäivä, pikkujoulut, Joulu, Uuusi Vuosi. Paljon on ollut juhlaa ja juhlamieltä, niin paljon, että on syntynyt uusi sanakin: etkot. "100-vuotisitsenäisyyspäivän suurimmat etkot".

Niin on ilo korkealla, että jenkan tahtiin voisi laulaa: ensin oli etkot, sitten juhlat ja jatkot ja lopuksi tuli katkot.

Juhlista arkeen. Rouva sanoi eilen, että Potkulautamies saa ajaa Rouvan Pösöllä Jorvin päivystykseen. Ajoin, mutta sairaala-alueella ajo autolla päivystykseen laittoi hitaan ja rauhallisen hämäläisen hermot lujille. Ei montaakaan autoa, mutta täysi kaaos.

Olin tutustunut jo edellisellä viikolla useampana päivänä Jorvin sairaala-alueen liikennejärjestelyihin. Päivystyksen lähellä on sisäänajo parkkihalliin. Pari kertaa yritin ajaa sinne. Parkkiautomaatti ilmoitti molemmilla kerroilla, että "liput loppu" eikä puomi auennut. Piti peruutella muualle.

Eilen en yrittänytkään päivystyksen puolelta parkkihalliin. Sairaalan kohdalla, tien toisella puolella oli edellisviikolla ollut väliaikainen parkkipaikka. Nyt se oli liputettu kiinni. Ajoin laajan sairaala-alueen toiselle puolelle, josta mennään Espoon sairaalaan. Otin parkkilipun, puomi aukesi K1:een ja parkkeerasin Pösön halliin, ihan lähelle puomia, josta "liput on loppu".

Väistin puomin ja kävelin päivystykseen ja myöhemmin takaisin halliin. Eipä siinä muuta liikennettä ollutkaan. ehkä siksi, että tie parkkihalliin ja ulos on varattu "huoltoliikenteelle". Päivystystä hallinnoi HUS ja parkkihallia Espoon sairaala.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Kuullun ymmärtäminen on taitolaji

Potkulautamies sai taas käydä kaupassa. Olin alkuviikolla Helsingin keskustassa. Meille esiteltiin peruskorjattua eduskuntataloa ja puhuttiin samalla myös politiikkaa: Ja, ja, ja, tota, ja....- tällaiset ajatustauot ovat lisääntyneet. Lähdin tilaisuudesta, kun se oli kestänyt sovitut kaksi tuntia. Itsekseni en meinannut löytää ulos eduskunnan kahvilastakaan, vaikka olen istuskellut siellä työkseni, toimittajana - ja, ja se oli kohta 50 vuotta sitten.

Rouva oli sanonut: - Potkulautamies on valmiiksi kaupungilla ja saa hakea Stokkalta valmisaterian. No, Stokkan meals-tiskillä tutkin ensin salaatteja. Minä tykkään salaateista, joissa on rapua, Rouva ei niinkään. Kiinnitin huomioni "tuliseen rapusalaattiin". En ollut ennen nähnyt ja päätin ostaa pienen rasiallisen. Ehkä Rouvakin tykkäisi.

Kotona sain yksin maistella tulista "rapusalaattiani", jossa yllätys, yllätys, ei ollut ravun palaakaan. Kaivoin roskiksesta käärepaperin. Rikkirevityssä hintalapussa luki: "Tulinen papusalaatti".

Vatsa on meille kaikille rakas ja lähellä. Sen toiminta vaikuttaa mielialaan - suolistobakteerit on osa aivojen toimintaa. No, ei se kyllä näistä suolistobakteereista johdu, että kun viimeksi Levillä käydessäni ja kun odottelin Myllyn Äijässä lounastani luin Lapin Kansasta otsikon: - Lintilä laihtui, kun veronmaksajien rahaa säästyy.

Ajattelin, että onpa poliittinen päätöksenteko raskasta työtä. Luin uudestaan: - Lintilä ilahtui, kun veronmaksajien rahaa säästyy.

Kesällä ajelimme Rouvan kanssa Pösöllä Leviltä takaisin Helsinkiin. Pösössä on hyvä radio ja kuuluu hyvin, mutta joskus kuuluvuus heikkenee. Radiossa soitettiin musiikkia ja minä kuulin: - Olet ilmavaiva ilman suuntaa. Enkä edes ollut vielä syönyt "tulista rapusalaattia".

Kertosäkeessä kuulin uudestaan: - Olet ilmalaiva ilman suuntaa.

.
P.S. Kuulkaa nyt oikein: Hyvää Itsenäisyyspäivää!


lauantai 25. marraskuuta 2017

Lottovoittajan normaali päivä

Kävin tarkistamassa Veikkauksesta, olisinko voittanut. Olin - lähes 30 euroa. Kerroin iloisen uutisen Rouvalle, joka heti keksi sijoituskohteen rahoilleni. Olimme myöhemmin päivällä menossa kylään vanhoille ystävillemme ja tapana on viedä tuliaiseksi pullo viiniä. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa käydä Alkossa ja ostaa pullon  Chateauneuf du Papea, vaikka maksaisi kolmekymppiä.

Alkossa kerroin kassalle, että voitin EuroJackpotissa ja että Rouva sanoi, että voiton saa käyttää pullolliseen hyvää viiniä. Kassahenkilö oli tilanteen tasalla ja kommentoi: - Hyvä, että et voittanut miljoonia.

Kassa myös lupasi, että ei kerro muille asiakkaille, että lottovoittaja kävi ostoksilla: tieto kasvaisi kateudeksi.

Pari päivää aikaisemmin olin kuullut maikkarista uutisjutun: Ähtäriin tuleville pandoille on valittu hoitaja. Pandoille on rakennettu Ähtäriin pandatalo 8 miljoonalla eurolla - ehkä kaikkien aikojen kallein kämppä Ähtärissä. Pandat ovat harvinaisia, heitä tullaan katsomaan ja ihmiset kehuvat naapureilleen: - Kävin katsomassa Ähtärissä pandoja.

Maapallolla on paljon tällaisia suljettuun luksukseen sijoitettuja harvinaisuuksia, joiden kämpät ovat kymmenen tai sata kertaa kalliimpia kuin pandojen kämppä Ähtärissä. Saudi-Arabiassa on kuninkaallisia, Vatikaanissa Paavi, Venäjällä Putin, Trump asuu Valkoisessa Talossa, Mugabe sai kenkää, Venezuela on ihan sekaisin, Pohjois-Koreassa ihaillaan johtajaa... Ja ihmiset kertovat toisilleen: - Minä näin sen.

Ähtärin pandojen hoitajalla on kokemusta sekä pieneläinten että suureläinten hoidosta. Hän opettaa pandoille niin kuin opetti delfiineillekin: ihmisen kanssa on mukava olla. Eläimiä koulutetaan "positiivisen vahvistamisen kautta" ja heitä palkitaan ruualla ja leluilla. Muutkin luksukseen suljetut kuin pandat, tarvitsevat samanlaista koulutusta: heitä jo palkitaan ruualla ja leluilla, mutta myös heille kuten delfiineille ja pandoille pitäisi opettaa, että ihmisten kanssa on mukava olla.


sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Naapuri lähellä ja naapuri kaukana

Rouva meni aamulla vaakaan, mutta vaaka ei toiminut. - Potkulautamies saa hakea kaupasta uudet patterit.

Potkulautailin iltapäivällä Arabian kauppakeskukseen Tokmanille. Olin lähdössä ylittämään tietä, kun vastaani käveli vanha nainen. Nainen kantoi kauppakassia ja pysähtyi viereeni: - On pakko levätä. Väsyttää ja joka paikkaa särkee.

Kysyin: - Eikö sinulle ole ketään, joka auttaisi ?

- Ei ole. Asun yksin. Kotipalvelusta saa vain kahviseuraa eikä SPR:stä sitäkään. Syön särkyihini kipulääkettä, ehkä liikaakin. Ehkä se väsyttää.

Hetken levättyään nainen taapersi eteenpäin. Minä kävelin 100 metriä kauppakeskukseen ja matkalla sain mielestäni loistavan idean: Kittilässä on Kittilän ihmiset ry, Arabianrantaan pitää perustaa  Arabianranan ihmiset ry.

Kotona aloin heti innokkaasti puuhaan etsimällä tilastoista taustatietoa. Touhusin niin kuin olisin keksinyt sote-uudistuksen. Netistä löysin tietoja, joiden mukaan Arabianrannan väkiluku vuoden 2017 alussa oli 7501. Kittilän väkiluku oli 6383. Niin ovat väestöltään samankokoisia kunta ja kaupunginosa, että Kittilässä toteutettu malli virkistää kunnan ikäihmisiä toimisi varmasti myös Arabianrannassa.

Arabianrannan pinta-ala on 0,67 neliökilometriä, Kittilän 8262, 92 neliökilometriä. Arabianrannassa väestötiheys on 11195 asukasta neliökilometrillä, Kittilässä 0,79 asukasta neliökilometrillä.

Illalla menin nukkumaan omien hyvien ajatusteni kanssa. Aamuyöllä sudenhetken aikoihin heräsin ajatukseen: minähän olen täys tollo ja idiootti - minun olisi pitänyt auttaa sairasta vanhusta kantamalla hänen kauppakassinsa hänen kotiovelleen.







lauantai 11. marraskuuta 2017

Kaurapuuroa ilman suolaa

Meille tuli tekstiviesti Marimekolta Herttoniemestä, että tilaamamme ruokapöydän mittoihin ommeltu joulupöytäliina on valmis haettavaksi. - Potkulautamies saa käydä hakemassa, Rouva sanoi.

Ajelin matkaan uudella pienellä Pösöllämme. Vein ensin vanhaa roinaa Kierrätyskeskukseen, jonka piha oli täynnä autoja: ajelin ympyrää. Kyllä pipo kiristyi. Jatkoin  Herttoniemeen Kalasataman kautta. Kalasatamassa on meneillään suuria rakennustöitä ja ihana aurinko valaisi suoraan silmiini enkä nähnyt yhtään viittaa, joka olisi auttanut itäväylälle. Ajelin taas ympyrää. Pipo kiristyi entisestään.

Marimekon kassalla yksi nainen levitteli ostoksiaan. Kysäisin kassalta pikaisesti, mistä haen pöytäliinan. "Tästä sen saa", kassa vastasi ja jatkoi edelläni olevan naisen ostosten käsittelyä. Nainen (henkilö), jonka tilaan olin lyhyellä kysymykselläni tunkeutunut, katsoi minua murhaavasti.

Edelläni etsittiin henkilön kanta-asiakkuutta. Hänen tietonsa olivat toisella etunimellä, mutta henkilö tarjosi ensimmäistä. Pitkään kassa haki ja löysi lopulta tiedot sukunimellä ja osoitteella. Nyt oli pipo tiukalla.

Lopulta sain joululiinan ja ajelin kotiin Viikin kautta. Matkalla pysähdyin Prismaan ostoksille. Pipon jätin autoon,

Prismassa nappasin ostoskoriin paketin Snellmanin superior savukinkkua. Toinenkin vanha mies tutkaili leikkelevalikoimia. Näytin savukinkkupakettia ja sanoin, että "tämä on hyvää". - Tiedän. Olen maistanut, mutta tänään ei ole juhlapäivä. Mies jatkoi: - Sinä olet aikuinen mies. Sinulle voin kertoa:

- Nämä leikkeleet eivät ole tarpeeksi suolaisia.

Kysyin, käytätkö leikkeleitä leivän päällä. Käytän, hän vastasi. Yritin neuvoa, että osta leivälle suolaista levitettä. Mies vastasi, että "ei onnistu, koska vaimo ei salli suolaisia levitteitä". Annoin taas neuvon, että "sirottele leivälle suolaa purkista". Tämäkään ei onnistu, "koska vaimo suuttuu, jos pöydällä on suolapurkki".

Viimeiseksi neuvoksi keksin: - Laita suolaa taskuun ja hae sitä sieltä mausteeksi huomaamatta vaikka kostuttamalla sormesi.

Keskustelu suolasta loppui tähän. Kysymykseeni, kuinka vanha sinä olet, mies vastasi: - Täytän kohta 80. Kyllä tässä iässä pitäisi saada nauttia ruuastaan. Kaurapuuro ilman suolaa ei ole hyvää.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Ei luonnolle (luonnolleen) kukaan mitään voi

Muutama kymmenen vuotta sitten anoppi sanoi, että vävy saa viedä roskat. Eilen Rouva sanoi, että Potkulautamies saa viedä roskat. Ja muutama päivä sitten Pariisissa Eleonor, 3v,  komensi puistossa isäänsä ja isoisäänsä (ranskaksi tietysti): - Pojat, tulkaa !

Ja niin me ritarit lähdimme taistelemaan lohikäärmettä vastaan. Raju kamppailu päättyi, kun apuun kutsuttiin Tolbiacin VPK, joka ruiskutti lohikäärmeen kitaan vettä. Ja kyllä meitä poikia nauratti.


Tänään Rouva sitten sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista amarylliksen. "Osta semmonen, joka ei ole alkanut kasvaa vinoon. Jos se on pienenä vinossa, niin se on isonakin vinossa."

Vuosia sitten odottelin vuoroani hammasläälärille, kun samaan tilaan tuli ympäristöministeri. Ministeri kaivoi taskustaan kännykän ja alkoi puhua Vaasan saaristosta. Puhelun jälkeen huomautin ministerille, että "ymmärräthän, että melukin on saastetta". - Jos ei kestä, pitää muuttaa Arkangeliin, ministeri vastasi.

Nyt, yli 10 vuotta myöhemmin ymmärrän kuinka vaikutusvaltainen meidän ministerimme oli. Jossakin ympäristöministerien kokouksessa hän varmaan on tokaissut: - Pojat, mennään Arkangeliin. No, Arktisen forumin kokouksessa Arkangelissa Putin totesi, että jäävuoret ovat sulaneet jo vuosikymmeniä eikä ihmisen toiminnalla ole ollut siihen vaikutusta.

Niinpä, sotiakin on käyty tuhansia vuosia, eikä ihmisen toiminnalla ole ollut siihen vaikutusta. Luonto (luonne) nyt vaan on semmonen.

P.S.Kuvassa Rouvan amaryllis säältä suojassa.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Pipot kireinä Kittilästä

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Stokkalta Eleonoralle hukkuneen pipon tilalle uuden, semmoisen joka ei ole villaa eikä kiristä. No, olisihan se järjetöntä ostaa 3-vuotiaalle pipo, joka kiristää: saattaisi olla tiukkapipoinen vielä aikuisenakin.

Palasin Arabianrantaan pipon kanssa busilla. Samassa bussissa matkusti lastenvaunuissa 1,5-vuotias lapsi, joka vaunustaan kurkki ympärilleen, hymyili ja vilkutteli, mutta ei sanonut vielä sanaakaan. Googlettamalla sain kotona selville, että 2,5-3-vuotiaana lapsen sanavarasto on noin 1 000 sanaa ja  6-vuotiaana jo 15 000 sanaa. Vuosia tulee lisää, luetaan, opiskellaan ja sanavarasto kasvaa.

Kotona selasin Suomen laki I-teosta (v.1985), lakitekstejä lähes 1 800 sivua,  Suomen laki II:ssa varmaan saman verran ja yhtä koukeroista tekstiä.

Kun näitä tekstejä päntää vuosia päähänsä niin ehkä lapsena opittu sanavarasto vaihtuu eikä varmasti tule mieleenkään hymyillä ja vilkutella bussissa vieraille ihmisille.

Maikkarilla pyörii hauska ohjelma Pitääkö olla huolissaan? Lainaan formaattia. Ensimmäinen kysymys tulee huhupuheena Kittilästä. Nimimerkki "Kyllä mieki tästä asiasta jotaki tiiän" kysyy: - Pittääkö olla huolissans, kun jo television viiheohjelmassa (Uutisvuoto) pilkathan meän kuntapäättäjiä?

Panelistimme, Kittilän entinen varavaltuutettu vastaa: - Koko jupakka alkoi, kun Antti Rinne antoi Jouni Palosaarelle potkut. Potkuja Rinne perusteli sillä, että oli syyttä epäillä jotain, koska Palosaaren esittämän rinnehissin hinta oli korkeampi kuin Ari Aspian oma-aloitteisesti etsimän vaihtoehdon hinta.

- No, nyt on vuosia kirjoiteltu, eirityisesti Suomen Kuvalehti, kunnanjohtaja Anna Mäkelän erottamiseen liitttyvistä muotovirheistä. Ketään ei ole kiinnostanut selvittää mitä alussa tapahtui. Yksikään tiedotusväline ei ole edes ollut kiinnostunut tietämään kuinka kalliiksi Rinteen ja Aspian valitsema rinnehissi lopulta tuli.

Vastaan kysyjälle "Kyllä mieki tästä asiasta jotaki tiiän", että kyllä on syytä olla huolissaan.

Toinen kysymys tulee juoruna Kauniaisista. Nimimerkki "Ihan pihalla" kysyy: - Jos painojulkaisu väittää olevansa puolueeton, mutta kuitenkin ajaa selvästi esim. jonkun yksityisen henkilön asiaa, onko siitä syytä olla huolissaan.

Toinen panelistimme, eduskuntatoimittaja ja junttamies 1960-luvulta vastaa: - . Jos totuutta vältellään kavereiden auttamiseksi, niin kyllä siitä on syytä olla huolissaan.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Ku me ny ollaan frendejä

Rouvalla oli taas Meilahden päiväsairaalassa normitippa. Ehdotin Rouvalle, että väsäisin iltapalaksi salaatin ja niinpä Potkulautamies sitten sai hakea marketista persimmoneita, parmankinkkua ja fetajuustoa. Muut tarvittavat ainekset kuten pinjansiemeniä meillä jo oli kaapissa.

Potkulautailin Arabian kauppakeskukseen. Menomatkalla minut pysäytti keski-ikäinen mies ja kysyi: - Tarvitaanko tuolla liikkumiseen hyvä tasapaino ? Luulen, että mies huomasi potkulautani, koska vaimonsa kanssa Malagalla lomaillessaan oli nähnyt, että aikuisetkin potkulautailevat. Vähän sama kuin syksyisessä sienimetsässä: ensin et näe suppilovahveroa missään, mutta kun olet nähnyt ensimmäisen, niin kohta näet kopallisen.

Meidän ensimmäinen lapsenlapsemme syntyi Pariisiin. Nyt näen Helsingissä marketeissa, busseissa, kotipihalla enemmän pieniä lapsia kuin koskaan ennen. Vaihdoimme 24 vuotta palvelleen Volvomme uuteen pieneen Peugeottiin. En ollut ennen nähnyt Pösöjä missään, nyt niitäkin on kaikkialla.

Ja kun olin ensimmäisen kerran kiinnittänyt huomioni pääministeri Sipilän maneeriin "mitä tulee tähän ostovoimaan ja ja maksykykyyn", ja ja kun sitten kuulin uutisissa jonkun muun sanovan " ja ja todennäköisyydet on on" , niin ajattelin, että tuossa tutkijassahan -han on pääministeriainesta.

Eikö mitä, kun olet kerran kiinnittänyt huomiota ja ja niin kuulet tuon tuosta ja ja, että että, tai tai. Meistähän monissa on ainesta pääministeriksi. Perjantaina 13. päivä lokakuuta kuulin Hämeentiellä potkulautaillessani pienen pätkän kahden täysillä eläneen nuoren keskustelusta: - Ku me ny ollaan frendejä, se.. Maneerit leviävät kuin tauti ja kohta Donald kertoo iltakävelyllä Melanialle Putinista ja Xi Jinpingistä: - Ku me ny ollaan frendejä, ne ne..

No no, Rouva tuli tipasta kotiin ja hihkaisi jo ulko-ovella: - Haistan palaneen käryä ! Olin laittanut pinjansiemenet liian kuumalle pannulle ja ne kärysivät mustina. Mitä opimme tästä. Minä ainakin opin paahtamaan pinjansiemeniä.




lauantai 7. lokakuuta 2017

Kuinka vankilasta pääsee pois ?

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa tulla mukaan Norio-keskuksen yhdessä Suomen ultraharvinaiset ry:n kanssa järjesttämään seminaariin. Menimme ensin bussilla Sörnäisiin ja jatkoimme metrolla Kamppiin. Bussin etupenkissä istui vasta muutaman vuoden ikäinen lapsi isoisänsä vieressä. Lapsi ihmetteli ja kyseli vaariltaan:

- Mikä auto tuo on? Onko vankila tuolla? Millainen vankila on? Kuinka vankilasta pääsee pois?

Lapsen maailman tuntui täyttävän vankila ja "tyhmä poliisi".

En tiedä, mutta jos lapsen isä tai äiti oli vankilassa, niin myös lapsen mieli oli vankilassa.

Vankila on paikka, jonka voi kokea, vaikka ei tekisi rikostakaan. Toimittaja Sonja Saarikoski teki näin, vietti viikon Hämeenlinnan naisvankilassa vankina ja kirjoitti kokemuksistaan 12-sivuisen jutun Hesarin kuukausiliitteeseen. "Jo viikossa huomaa, että vankilassa on tylsää."

Ultraharvinaisten iltapäivään osallistui sairauden vankeja, heidän läheisiään ja sairaanhoidon ammattilaisia. Minäkin olin mukana kaikki 7 tuntia ja vastasin lopuksi, kun kysyttiin: - Tulisin mielelläni ja vapaaehtoisesti uudestaan. Oli hyvä seminaari.

Tässä on Hesarilla jutun paikka. Toimittaja sairastuu vuodeksi utraharvinaiseen sairauteen, vaikka sellaiseen jota Suomessa sairastaa vain kaksi muuta ihmistä. Hän ei luonnollisesti tiedä, että on vertaisia. Hänen lääkärinsä ei tiedä, mikä häntä vaivaa. Koska hänellä ei ole diagnoosia, Kela ei korvaaa lääkehoitoa, vaikka hoito auttaisikin.

Toimittaja on ihan pihalla. Ainoa asia, joka auttaisi, on verkostoitua. Suomesta löytyy ne kaksi muuta,  Euroopasta ja Yhdysvalloista ehkä satoja muita. Löytyisi kokemusta, vertaisia ja tietoa, miten sairautta hoidetaan - ei hoidettaisi väärin, niin kuin on tapahtunut. Mutta siihen se toistaiseksi jäisi

Jos kaikki seminaarissa puhutut tulevaisuuden asiat toteutuvat, moni asia muuttuu. Turhauttava ramppaaminen lääkäreissä loppuu ja yhteiskunnankin kustannukset pienenevät. Win-win. Kaikki voittavat. Eikä toimittajankaan kokemus ollut "tylsä".


lauantai 30. syyskuuta 2017

Aikuiset hiekkalaatikolla



Rouva sanoi, että Potkulautamies saa tuoda marketista kanttarellejä, tehdään sienirisotto. Hain potkulaudan pyörävarastosta. Pihalla leikki monta pientä lasta. Minä talutin potkulautaani, kun yksi naperoista ohjeisti ystävällisesti: - Muista käyttää jarrua myös!

Lapsi muistutti vanhusta tärkeästä asiasta: ilman jarrutusta potkulauta kulkee alamäessä vaarallisen lujaa. Luulen, kun pikkuinen naapurini ensi kesänä kasvettuaan vuoden lähemmäksi aikuisten maailmaa näkee minut ja potkulaudan pihalla, tivaa: - Miksi sinä et käytä kypärää?

Ja monta, monta vuotta eteenpäin, kun ennakkoluuloton ja avoin lapsi on oppinut aikuiseksi, hän saattaa pystyttää hiekkalaatikon reunalle liikennemerkin: KERÄÄTHÄN LELUT LAATIKKOON LEIKITTYÄSI. Eivät lapset, jotka ovat oppineet lukemaan, enää leiki rekkakuskia hiekkalaatikossa. No, on merkissä tekstin lisäksi kuva.

Tänään Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista keittojuurekset hirvisoppaan. Takaisin kotipihalla juttelin naapurin rouvan kanssa hiekkalaatikon uudesta ohjetaulusta. Hän sanoi, että "tykkään siisteydestä, mutta inhoan kaikenlaisia kieltotauluja". "Jotkut kusettavat koiransa kuvallisesta kieltotaulusta huolimatta."

Soppajuuresten hakumatkalla piipahdin marketin miestenhuoneessa ja kuulin oven läpi kahden suomalaisen miehen ryhdikkään keskustelun:

- No terve!
- Onko kaikki hyvin?
- Kaikki on hyvin!
- No, hyvä sitten!
- Kiitos!

lauantai 23. syyskuuta 2017

Pää pilvissä, missä jalat

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa käydä Arabian kauppakeskuksessa, jos sieltä löytyisi Eero Aarnion suunnittelemaan kovaääniseen (kvääk! kvääk!) keittiöajastimeen uudet patterit (V389) - ei löytynyt. Kotimatkalla Muotoilijankatua, sen toisella puolella, vastaani käveli mies pää pilven peitossa.

Mies tuli autolleen ja minä pysähdyin ihmettelemään. "En ole ikinä ennen nähnyt, että sähkötupakasta tulisi tuollainen pilvi." - Tämä on auttanut minut irti tupakasta ja tässä on monia eri makuja, joista tykkään. Juttelimme. Mukava mies.

Olin jo ehtinyt jatkaa matkaani, kun sain mielestäni loistavan idean, käännyin takaisin, koputin auton ikkunaan ja kysyin: - Saisinko ottaa sinusta ja pilvestä kuvan blogiini?

Ketä kuva (pää pilvessä, jalat irti maasta) voisi esittää? Ei ainakaan Helsingin kaupungin liikennesuunnittelijaa: ilkeämielisten mukaan hän liikkuu vain polkupyörällä.

Vuosia sitten kuva olisi hyvinkin voinut esittää Soneran johtajaa, joka haaveilee taivasosuuksista Saksassa.

Ja ihan varmasti kuva ei voi esittää byrokraattia. Byrokraatti ei pilven sisällä näkisi lukea säädettyjä ohjeita eikä määräyksiä. Pykäliä tutkiessaan hän saattaisi vielä tasaisella tiellä kompastua ensimmäiseen pieneen irtokiveen tai kuoppaan.

Eletty elämä on kivinen ja kuoppainen.

Ihan varmasti kuvassa voisi olla runoilija, kirjailija tai jopa TV-toimittaja. Heidän ammattinsa alkuun tarvittiin kirjapainotaitoa ja nyt sähköistä viestintää.

Jaakko Tahkokallio kirjoittaa Hesarissa kirjapainotaidon keksimisestä ja sen vaikutuksestasta. "Keksinnön tärkein hyödyntäjä oli kirkko." Massalukutaito vaikutti reformaation menestykseen, "jonka myötä Eurooppa ajautui siihenastisen historiansa tuhoisimpiin sotiin".

Voisiko kuvassa sittenkin olla Ylen TV-toimittaja, joka ideoi illan TV-uutisiin, ainakin ajallisesti suurinta juttua (monta ja ylivoimaisesti eniten minuutteja): Prinssi Philip on jäänyt eläkkeelle.


lauantai 16. syyskuuta 2017

Hyvää mieltä on helppo jakaa

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Clas Ohlsonilta ompelutarvikerasian.

Menin rautatieasemaa vastapäätä olevaan myymälään ja kiersin kaupan ainakin kolme kertaa ympäri. Toisella näistä kierroksista kuulin, kun rattaissa istuva vauva alkoi vääntää itkua: isänsä oli vauvan selän takana näkymättömissä hyllyrivin takana keskustelemassa myyjän kanssa. Katsoin vauvaa silmiin, hymyilin ja vilkutin. Hetken aikaa vauva tarkkaili ja hymyili takaisin.

Jonkin aikaa me ilmehdimme, vilkuttilimme ja hymyilimme toisillemme. Vanhahko nainen meinasi ohittaa meidät, mutta minä pysäytin: - Moro. Nyt olisi sinun vuorosi. Voitko jatkaa vauvan kanssa?

Nainen ryhtyi iloisesti hommiin: - Jos vauva alkaa itkeä, minä huudan sinut takaisin!


Seuraavana päivänä potkulautailin Hämeentietä Arabian kauppakeskukseen. Kutosen ratikka oli lähdössä pysäkiltä Arabiankadulta kääntyäkseen sitten Hämeentielle. Ratikan ovet olivat jo kiinni, kun iäkäs nainen yritti nopeuttaa kävelyään, ei apuvälineitä, mutta vaikeasti käveli. Ajattelin, että vanhus yrittää ehtiä ratikkaan.

Ratikan kuljettaja ajatteli samalla tavalla, odotti, aukaisi oven ja kun vanhus oli ehtinyt turvallisesti kyytiin, lähti matkaan. Vanhukselle tuli varmaan hyvä mieli, minulle ainakin tuli ja kun vilkutin ja peukutin ratikan kuljettajalle, huomasin, että hänellekin tuli hyvä mieli.

P.S. Meidän pihapiirin taloissa on viime viikkoina etsitty syitä vesivuotoihin. Pihassa on ollut meneillään monta työmaata yhtä aikaa. Otin niistä valokuvia ja liitän ne tähän otsikolla: Meidän pihan työmaat !

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Yliherkkyys lisääntyy

Eilen satoi vettä, viime yönä satoi vettä ja aamulla Rouva katsoi täsmäsäästä, että muutaman tunnin kuluttua sataa taas vettä: - Nyt on pari tuntia hyvä sää ulkoilla. Potkulautamies saa hakea marketista mustikkamehua.

Olimme pelanneet aamulla yli tunnin yhdessä tietokoneella spider-pasianssia. Teemme työtä vuorotellen. Olemme kehittäneet peliin omia välitavotteita ja kun saamme pelin edetessä kortit haluamamme järjestykseen, lyömme ylävitoset. Me keskustelemme ja meillä on hauskaa. Suosittelen muillekin yli 40 vuotta aviossa olleille pareille.

No, tänään siirsin patavitosen herttakutosen alle vaikka patakutonenkin olisi ollut vapaana. Rouva huomautti tästä. - Sorry! Olin omissa ajatuksissani. Pieni tauko: - En minä kenenkään muun ajatuksissa pysty olemaankaan.

Että pystyisi miettimään toisen ihmisen ajatuksissa pitäisi olla erittäin, erittäin tunneyliherkkä.

Googletin yliherkkyydestä ja se määritellään mm. niin, että kyse on "immunologisen järjestelmän ei-toivotuista reaktioista johtuva epämiellyttävä  reaktio elimistön ulkopuolista ainetta kohtaan". On myös aistiyliherkkyyksiä ja mm. tunneyliherkkyys.

Hesarissa oli äsken juttu tuoksuyliherkkyydestä, joka "pahimmillaan johtaa jopa sosiaaliseen eristäytymiseen". "Allergia- ja astmaliitto muistuttaa, että hajusteita pitäisi käyttää maltillisesti." Mielipiteitäkin pitäisi käyttää maltillisesti. Psyykkinen yliherkkyys vaikuttaa kuin tunteesi olisivat "aina räjähtämäsillään".

On naapuriyliherkkiä, maahanmuuttajayiherkkiä ja demareille taitaa olla kehittymässä anttirinneyliherkkyys.



sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Haimme Rouvalle karvalakin Tallinnasta

Rouva sanoi, että lähdetään Tallinnaan hakemaan karvalakki. Rouva oli aikaisemmin tänä vuonna lyhennyttänyt turkkinsa Tallinnassa ja päättänyt teettää ylijääneistä palasista itselleen karvalakin.

Lähdimme karvalakin hakuun syyskuun 1. päivänä ja olimme perillä Tallinnassa vähän puolenpäivän jälkeen. Haimme karvalakin - hyvin oli tehty. Olimme varanneet itsellemme myös hemmottelua: rouvalle kasvohoidon ja hiusten värjäystä, minulle jalkahoidon ja hiustenleikkuun.



Meille jäi aikaa ennen hoitojen alkua istuskella terassilla ja seurata ohi kulkevia ihmisiä. Ohi kulki vanhempiensa kanssa lapsia, joilla oli kiiltävälippaiset lakit päässä ja sylissä kimppu kukkia, melkein kuin uudet ylioppilaat olisivat tulossa lakkiaisista. Ei, lapset vanhempiensa kanssa eivät juhlineet koulun loppumista vaan sitä, että koulu oli alkanut.

Kotona Helsingissä googletin, että maapallon väestön yli 15-vuotiaista 800 miljoonaa (16%) on lukutaidottomia, 64% heistä naisia. Maapallolla on 11 maata, joiden aikuisesta väestöstä yli 50% on lukutaidottomia. Vähintäinkin yhtä hyvä syy juhlaan kuin päästötodistus on se, että koulu alkaa.

En älynnyt ottaa kuvaa juhlapukeisista lapsista kukkakimput kädessään. Rouvan kanssa menimme alkuillasta ravintolaan ja selläkin heitä oli, koulun alkua juhlivia perheitä. Sain kuvankin.

P.S. Kotimatkalla, kun nousimme laivaan, vieressämme nuori äiti lykkäsi pientä vaaleatukkaista vauvaansa lastenvaunuissa ja aina, kun jonon kulku hidastui tai pysähtyi, itämailta tulleet matkailijat ihailivat lasta ja napsivat kuvia. Minäkin otin kuvan.






sunnuntai 27. elokuuta 2017

Onnistunut ajoitus

Autoilimme Rouvan kanssa Helsingistä Kittilään - kiva matka. Lähdimme aamulla, ajoimme vuorotellen.  Olimme perillä niin, että ehdimme tehdä ruokaostokset paikallisesta maketista. Huolet olimme pakanneet mukaan jo Helsingissä.

Helsingissä Lemminkäinen oli aloittanut naapuritalon saneerauksen kesäkuussa. Melu jatkui vielä elokuun lopulla, jokaisena arkipäivänä. Muutaman kerran meteli alkoi jo aamulla kello kuusi ja vielä sunnuntainakin. Kyllä tuntui hyvältä tulla tunturiin ja kuunnella hiljaisuutta.

Maanantaina päätimme, että kävelemme muutaman sadan metrin päähän Levin golfklubille lounaalle. Tuskin olin astunut mökistä ulos, kun kirosin. Sama melu tunturissa kuin Arabianrannassa.  Syy selvisi: klubiravintolan terraseja hiekkapuhallettiin maalausta varten.

Olimme tuoneet Helsingistä pari lattiakaivon kantta. Niillä piti korvata mökin allastilassa klooratun veden törkeästi ruostuttamat teräksiset kannet. Tuomamme kannet olivat vääränkokoiset. Olimme pulassa. Meitä oli varoitettu, että klooratun veden ruostuttamien kansien kiillottaminen on melko mahdoton homma.

Rouva oli maanantaina aamulla googlettanut ja saanut selville, että hiekkapuhallus auttaa. Golfklubilla lähestyin hiekkapuhaltajaa, hän keskeytti työnsä, siirsi suojamaskin syrjään ja vastasi kysymykseeni: - Lähden parin tunnin kuluttua jatkamaan töitä Sodankylässä, mutta jos haet ne kannet tänne, niin yritetään.

Olipa mukava mies, tuli Kemistä, viivähti hetken Kittilässä ja jatkoi matkaa Sodankylään. Maanantaina iltapäivällä mökin allastilassa oli kirkkaat lattiakaivon kannet ja me Rouvan kanssa kuuntelimme mökin tarassilla tunturin hiljaisuutta.


lauantai 19. elokuuta 2017

Lakko pakotti tutustumaan naapureihin

Alkuviikolla Rouva tuli tuohtuneena kaupungilta kotiin. Veturimiehet olivat lakossa, mikä ei meitä haitannut, koska pääsemme helposti Helsingin keskustaan bussilla ja ratikalla. Rouva oli tuohtunut siitä, että radiossa toimittaja oli lakon vaikutuksia selostaessaan todennut, että ei normaalisti seurustele naapureidensa kanssa, mutta nyt lakon vuoksi oli jutunut nöyrtymään ja kyselemään kimppakyytiä.

No, minä matkustin viikolla kympin ratikalla keskustasta Huopalahteen. Sopeuduin sakkiin: näpelöin kännykkääni, mutta otinkin kuvan. Edessäni penkeillä istui ihmisiä, jotka varmaan eivät ole radiotoimittajia, mutta hekään eivät halua viereensä naapuria, joka kaiken kukkuraksi saattaisi vielä moikatakin.


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Terveysuhka marketeissa

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista rapuliinoja ja pari rapua. Potkulautailin Arabian kauppakeskukseen, jossa liukuportaiden yläpäässä minua odotti Topi ja Hermanni. - Onko sinulla kiire, Topi kysyi.

Topi on K-supermarketin vakituinen asiakas, joka liikkuu sähköisellä pyörätuolilla. Hermanni on Topin pieni koira, joka on Topin sylissä mihin Topi meneekin. Hyvät kaverit.

Topi pyysi että olisin Hermannin seurana sen aikaa, kun hän käy kaupassa. Marketti oli antanut Hermannille porttikielon: joku tai jotkut nirppanokat olivat uhanneet valittaa kaupungin terveystarkastukseen, jos pyörätuolilla liikkuva Topi tuo sylikoiran heidän ruokakauppaansa. Epähygieenistä?

Minua Topi varoitti, että Hermanni saattaa haukkua. Ei Hermanni juurikaan haukkunut, tuijotti liukuovea, jonka taakse Topi katosi, tärisi ja itki.

Topi tuli ja minä menin markettiin ostoksille. Tuoretiskiltä ostin purkin täplärapuja (10 kpl). Varoitin samalla myyjää, että olen ehkä aiheuttanut epidemian: -  Kävin ostoskeskuksen vessassa ja unohdin pestä käteni. Valikoin äsken tomaatteja ja koettelin niiden kypsyyttä.

Kotona luin Hesarista, että hallitus puuhailee lakia, jonka mukaan ajoneuvon kuljettaja saisi pitää älypuhelinta kädessä pysähdyksissä ollessaan esimerkiksi liikennevaloissa. Minulla on ehdotus paljon tärkeämmäksi laiksi: marketin vihannesosostolla asiakkaiden on sakon uhalla käytettävä steriilejä kertakäyttökäsineitä. Valvontakamerat on valmiina.



P.S.
Seuraavaksi Potkulautamies saa hakea apteekista Rouvalle lääkkeitä.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Mattanen ja minä - sota-ajan sekundaa

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Arabian K-supermarketista kuhafileen. Parkkeerasin potkulautaani, kun ohitseni käveli mies takanaan pieni poika: - Isi, odota!

Kymmenen vuotta sitten Mattasen Eero Sodankylästä muurasi Levillä meille takan rakkakivistä. Komea takka ja vetää hyvin. Eeron kanssa oli kiva keskustella. Kerran tuli puheeksi kuinka vanhoja me olemme, Eero ja minä. Selvisi, että olemme syntyneet samana vuonna. Eero tokaisi tähän: - Methän olema molemat sota-ajan sekundaa.

Suomalaiset ovat 400-luvulta tähän päivään, olisiko 1 600 vuoden aikana, olleet osallisina lähes 90 kahakassa eivätkä ne kaikki ole olleet päivän tai kahden yhteenottoja: viimeksi taistelimme Suomen sodissa 1939-1945 - kaatuneita lähes 95 000.

Oli miten oli, Eero ja minä olemme syntyneet onnellisten tähtien alla. Olemme suomalaisten historiassa ainutkertaisia, olemme sukupolvea, joka ensimmäistä kertaa on saanut elää rauhassa yli 70 vuotta emmekä ole joutuneet tarttumaan aseeseen  ja sotimaan. Meille on ainakin ollut mahdollista olla paikalla, kun lapsemme ovat etsineet kättä, mihin tarttua.


lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kirjattu pikakirje taivaaseen

Potkulautamies on saanut potkulautailla Arabian kauppakeskukseen, Viikkiin, Hakaniemen torille ja hakea kalaa, lihaa, vihanneksia ja juhannukseksi uusia kotimaisia perunoita, siiklejä. Varmistin, että juhannuksena meiltä ei ainakaan kesän herkku, uudet perunat lopu kesken. Eivät loppuneet, sillä niitä syötiin vielä viikko juhannuksen jälkeenkin - eivät ne enää kyllä kovin uusia olleet.

Semmosta tämä on, asioilla on tapana kasaantua. Joillekin kasaantuu tekemättömiä töitä, joillekin rahaa, joillekin valtaa, Eurooppaan pakolaisia, meille uusia perunoita ja Rouvalle sairauksia. Uutisiin on kasaantunut itsemurhaiskuja. Mitenkä on, riittääkö kaikille marttyyreille taivaassa neitsyitä?

Saksan Hampuriin kasaantui valtaa, G20-kokoukseen valtioiden päämiehiä ja EU:n edustajia - maailmalle jaetussa perhepotretissa on 31 miestä ja 4 naista. Suurin osa perhepotretin ihmisistä näyttää iloista ilmettä, muutama yrittää näyttää valtionpäämieheltä (ainakin Trump, Putin ja Erdogan).

Minusta tuntuu, että jumalat taivaassa ovat jotenkin tipahtaneet kärryiltä. Meillä täällä maan päällä järjestetään G20-kokouksia ja internet on parantanut (luulisin) tietotulvallaan ymmärtämisen edellytyksiä (ei ole). En tiedä montako jumalaa teitä siellä on, mutta suosittelen, että kutsuisitte koolle jumalien G20-kokouksen ja sopisitte porukalla, että taistelu sieluista lopuu tähän. Teillä on valta ja kaikkivoipa kyky, antakaa meille rauha.

Taivaalliseen kokoukseen osallistuisivat kahden superuskonnon jumalat: kristinuskon (2,1 miljardia kannattajaa) ja islamin ( 1,5 miljardia). Pienempien taivaallisten valtakuntien jumalista kokoukseen osallistuisivat lisäksi ainakin hindulaisuuden, shenismin, buddhalaisuuden, luonnonuskontojen (liittotaivas), Afrikan perinteisten uskontojen, sikhiläisyyden, spiritismin, juutalaisuuden, bahain, janalaisuuden ja shintolaisuuden jumalat.

Niin, ja jos teillä jumalilla siellä taivaassa on vaikea kommunikoida keskenänne, niin perustakaa suljettu facebook-ryhmä.



perjantai 30. kesäkuuta 2017

Ja taivaalta satoi herneenpalkoja

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista grillatun broilerin - tehdään siitä kanasalaatti. Potkulautalin Arabian kauppakeskukseen. Jätin potkulaudan liukuportaiden viereiseen syvennykseen ja siirryin liukuportaille. Portaiden yläpäässä päähäni tipahti tyhjäksi syöty herneenpalko!

Syykin selvisi. Penkillä, selkä rullaportaisiin päin istui ikääntynyt mies roskakorin vieressä ja nakkeli herneet syötyään palkoja olkansa yli, taakseen katsomatta. Huomautin ukolle, että vieressä on roskakori. Voi että se suuttui.

Jos hernepalkojen olan yli heittelystä jukisilla paikoilla tulee kansanliike, ennen pitkää asiantuntijat selittävät miksi ja samalla tekevät siitä merkittävän ilmiön. Minun analyysini: ihan höhelö ukko.

Sotilasilma-alusten lentotoiminta Itämerellä on vilkastunut. Venäjän ilmavoimat pelaa Itämerellä kovilla panoksilla. Asiantuntijoiden mukaan syy kiristyneeseen tilanteeseen on siinä, että "Itämeren geostrateginen merkitys on kasvanut". Minä sanon syyksi: ihan höhelö ukko.

Hesarin palstalla Lasten tiedekysymykset Havu (6 v) kysyy: - "Miksi telkkarissa saa ampua pyssyllä, vaikka siellä ei saa kiroilla?" Erityisasiantuntija selvitti, että "pyssyllä saa ampua vain isompien lasten ja aikuisten elokuvissa". Minä sanon: ihan höhelö vastaus.

Pääsiäissaari oli kivikaudella paratiisi. Luonto oli vehreää. Saaren heimopäälliköiden ja papiston kunnia ja asema vaativat, että saaren palmut kaadetttiin rulliksi suurten kivipatsaiden alle. Kivipatsaat kiskottiin köysillä saaren rannalle, missä ne pystytettiin. Pääsiäissaari nyt: karu ja tuulen pieksämä.

Mikä oikeasti on syy, että saari on karu? Minä sanon: ihan höhelö ukko.



sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kyllä on halpaa!

Yleinen käsitys, että suomalaiset on hiljainen ja vähäpuheinen kansa, ei pidä paikkaansa. Eikä pidä paikkaansa sekään, että emme helposti ala jutella tuntemattomien kanssa. Totta ei ole sekään väite, että olisimme niin varautuneita, että emme edes hississä tervehtisi toisiamme.

Vierailin juhannusta edeltävällä viikolla päivittäin Meilahdessa tornisairaalan 12. kerroksessa tapaamassa Rouvaa. Rouva toipui leikkauksesta. Yhtenä päivänä meitä oli pienessä hississä viisi ihmistä, minä ja 4-henkinen perhe: poika, isä, äiti ja isoäiti:

- Meilän autosta meni lengas likki. Hinuli hakee sen. Vaali on sailaalassa.

Pari päivää sitten Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista hedelmiä. K-supermarketin kassalla takanani hihnalle ostoksiaan nostelut nainen totesi, että muutamaa päivää aikaisemmin pieni tyttö, 4-5-vuotias, oli isänsä maksaessa laskua toistellut: - Kyllä on halpaa!

Minäkin muistin tapauksen: - Kyllä on halpaa! Kyllä on halpaa! Tuokin alle euron kappale!

Valkoposkihanhetkin opettavat poikasiaan käyttäytymään. Olin aikaisemmin viikolla hakenut Viikin Yliopistollisesta Apteekista lääkkeitä. Matka sinne kulkee kauniissa maisemassa kevyenliikenteen väylää pitkin. Pysähdyin. Hanhiseurue ylitti polkua, jota potkulautailin. Yksi hanhi hoputti jälkikasvuaan tökkimällä pikkuista nokalla pyrstöön: - Pidä kiirettä, polkupyöräilijät on vaarallisia!

Matkalla K-supermarketista kotiin Muotoilijankadulla vastaani käveli pariskunta ja heidän kanssaan potkulaudalla pieni ihminen. Potkulauta oli muovia, takana kaksi pyörää auttoivat tasapainon pysymisessä ja pikkumiehellä oli kypärä pään suojana.

Minulta pieni potkulautamies kysyi: - Miksi sinulla ei ole kypälää?



sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Helsingissä Lenininpuisto

Rouva on ollut HYKS:ssa jo viikon: leikkaus huippusairaalan hybridisalissa onnistui ja nyt odotetaan paluuta kotiin. Potkulautamies on kulkenut päivittäin Arabianrannasta Meilahteen ja takaisin. Parina ensimmäisenä päivänä ajoin omalla autolla: ruuhkasta ruuhkaan. No, sitten toimin niin kuin Helsingin rakennustoimen vihreävetoinen johto toivoi ja matkasin julkisilla. No, ei sekään toiminut: rakennustyöt olivat katkaisseet ratikan no 4 reitin.

No, ajattelin, että ainakin potkulaudalla pääsee liikkumaan suoraan paikasta toiseen. Kattia kans. Kuvasta näkee.


On se hyvä, että Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan on vielä jäljellä yksi reitti, jota rakennustoimi ei ole ruuhkauttanut: ilmojen teitä helikopterilla.

Nyt rakennetaan paljon pyöräteitä, maailman parasta kaupunkienergiaa, saneerataan ja järjestellään liikennettä. Varmaan jo ensi vuonna Helsingissä liikenne sujuu moitteettomasti. Niin, tai ehkä tämä nyt on vain harjoitus ja samat paikat mylleretään ensi vuonna uudestaan.

Potkulaudalla liikkuessa näkee, jos katsoo. Nyt minä huomasin, että Helsingissä on Lenininpuisto. Kerroin tämän Rouvalle: - Potkulautamies saa ottaa siitä kuvan. Otin.


Kotona luin Hesaria. Silmille hyppästi otsikko: Väitös: Korkeakoulutus on ekologisesti tuhoisaa. Jutun ingressissä todetaan, että "Koulutus ei olekaan vastaus maapallon ekologiseen kriisiin". Väittelijän mukaan korkeakoulutus tukee kapitalismia kouluttamalla työntekijöitä järjestelmään, "jossa tavoitellaan pääomien kasaamista ja talouskasvua".

Ihan ilman, että alkaisin väitellä aiheesta, voin todeta, että ihminen oli historiansa alussa erittäin ekologinen. Sitten me nousimme kahdelle jalalle, oppimme käyttämään peukaloa, keksimme pyörän ja nyt osaamme jo lukea ja kirjoittaa.

Niin, ja keksimme naamioida itsekkäät toimemme sumuverhon taakse, oppien ja ideologioiden suojaan.


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Terveisiä kuplasta

Oli varhainen aamu lauantaina ja ajoimme Helsingistä keskisempään Suomeen. Avasin Hämeenlinnan kohdalla autoradion: Ylen klo 8 uutiset. Uutislähetyksen formaatti kuulosti säätiedotukselta: ei kerrottu, että mitään uutta olisi tapahtunut, kerrottiin, että iltapäivällä perussuomalaiset valitsevat uuden puheenjohtajan. Politiikassa odotettavissa myrskyä Jyväskylän korkeudella.

Oli uutisissa toki muitakin aiheita. Pikkuisen annettiin aikaa tiedolle, että Trump oli kirjoittanut uuden tweetin. No, minun mieleeni jätti jäljen "uutinen", että lauantaina oli alkamassa valtakunnallinen pönttöbongaus. Tämä siksi, että mieleeni tuli varsinkin tv-uutisten täyteaineistona käytetyt katukyselyt. Jonkinlainen bongaus sekin, mielipiteiden bongaus.

Ja mikä tilaisuus vaikuttaa. Jos uutinen ennustaa syksyn palkkakierroksen säätä, niin katukysely on hyvä tehdä Hakaniemen torilla.

Nyt aikaansa seuraava tv-toimittaja voisi viedä kameran Helsingin kaduille ja kysellä ohikulkijoilta:   - Pitäisikö perussuomalaiset heittää ulos hallituksesta? Kyllä kaduilla kulkeva kansa tietäisi.

Jo vuosikymmenien ajan kupla on ollut uutinen: politiikan punaviherkupla, osakemarkkinoiden hintakupla, asuntomarkkinoiden hintakupla, kupla, kupla, jokainen elää omassa kuplassaan. Sitten on vielä maailmankaikkeuden kuplateoria.

Jo nyt viimeistään ihmisiltä pitäisi kysyä mikä heidän mielestään on kupla. No tiedänhän minä, että yleinen vastaus olisi: vanha Volkkari. Mutta minäpä soitin Pariisiin fysiikan professorille, joka tunee kuplat ja sain vastauksen: - Kuplat syntyvät supersaturaatioisessa nesteessä alkion ympärille. (Ei tarkoita Santeria.)

Näinhän se on politiikassakin, vai mitä Timo?

Kuplat voivat hävitä monesta eri syystä. Yksi syy on se, että "paine pienissä kuplissa on suurempi kuin suurissa kuplissa, joten pienet häviävät suuriin", Niin tai koossapitävä kalvo syystä tai toisesta repeää.



sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Harvinainen tapaus helsinkiläisessä bussissa

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa tulla mukaan, mennään Kampin ostoskeskukseen ostoksille. Runsas tunti meillä meni ostoskeskuksessa. Saalis: yksi huivi. Reissu kannatti, sillä menomatkalla onnistuin bussissa näppäämään kuvan nuoresta pojasta, ehkä noin 10 v, joka luki kirjaa. Luki kirjaa, bussissa !!! Lajinsa viimeisiä?

Rouvan kanssa me luemme lehden joka aamu, Joskus satunnaisesti luemme muitakin lehtiä. Yksi jatkuvasti toistuva aihe lehdissä on parisuhde. Rouvan kanssa meillä on hyvä ja pitkä parisuhde, reippaasti yli 40 vuotta.

Meillä on aina ollut paljon yhteisiä harrastuksia. Ikä on tuonut uusiakin harrastuksia, kuten spider-pasianssin. Olemme kehittäneet peliä omilla säännöillämme, pelaamme sitä yhdessä tietokoneella ja meillä on hauskaa. Niin, ja me puhumme paljon toisillemme. Aamu-spider saattaa kestää pitkään ja minä kerron juttuja. Yleensä, kun peliä on kestänyt noin tunnin, Rouva sanoo: - Minä käyn hakemassa kuulolaitteen.

Yhteistä laatuaikaa meille on myös katsoa televisiosta Holby Cityä ja uutisia. Uutiset on kyllä aika tylsiä, varsinkin Ylen uutiset. Joskus niihin saattaa sisältyy hauskoja ykstiyiskohtia: Pohjoismaiden päämiehet olivat tulossa kylään ja Yle haastatteli  Helsingin kaupunginkanslian "edustus- ja vieraanvaraisuuyksikön johtavaa asiantuntijaa". Kansalle kerrottiin, että arvokkaat vieraat ruokailevat samassa pöydässä. Totta kai: pankkiholviinkin kultaharkot pinotaan eri hyllylle kuin hopeaharkot ja rautakankia sinne ei tuoda säilöön laisinkaan.

Hesari kertoi 50 vuotta sitten lukijoilleen, että  Paavi Paavali oli kutsunut noin 3000 huvielämän ja lehtimaailman edustajaa Pyhän Pietarin basilikaan. "Meidän on tunnettava toisemme" "Gina Lollobrigida ja Klaudia Cardinale puristivat Paavin kättä. Tämä keskusteli hetken hymyillen heidän kanssaan kultaiselta valtaistuimeltaan basilikan suuren alttarin edessä."

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Terveen talonpoikaisjärjen ministeriö

Rouva sanoi, että Potkulautamies "saa hakea minut Meilahdesta kotiin". Rouva oli ollut pari päivää hoidettavana ja tutkittavana. Ajelin sairaalaan ja takaisin iltapäivän ruuhkassa. Liikenne ei sujunut, ei vain siksi, että oli ruuhka-aika, vaan myös siksi, että Helsinki on kadunkaivajien ikuinen kaupunki.

Minusta olisi kivaa, jos joku psykologi selvittäisi kuinka katujen toistuvalla repimisellä aiheutettu sekasorto vaikuttaa kaupunkilaisten psyykkeen. Tässä olisi oiva lopputyön ja tutkielman aihe Helsingin rakennustoimen apulaiskaupunginjohtajalle.

No, olin hakenut Rouvan sairaalasta ja seuraavana päivänä ajelin Parkanon sairaalaan tervehtimään 94-vuotiasta anoppia. Matkallani ohitin monta hitaampaa ajoneuvoa. Sateessa ja vielä sateen jälkeenkin edellä ajava rekka-auto nostaa perässä ajavan tuulilasiin näkyvyttä haittaavan roiskeen. Tulee tarve ohittaa, jo turvallisuudenkin takia.

Olin muutama päivä aikaisemmin oikein lehdestä lukenut, että liikkeellä on ajatus, että autoilijoita aloitettaisiin sakottaa 1 km/t ylinopeudesta. Tilanne päällä: edessäsi ajaa  25,25 metriä pitkä täysperävaunuyhdistelmä 79 km/t ja nopeusrajoitus on 80 km/t. Ajatko perässä ja pyyhit kuraa tuulilasista vai lähdetkö ohitukseen. Päätät ohittaa ja noudattaa myös lakia. Nopeilla kaistanvaihdoilla ohitustilanne (100 metrin matkalla) kestäisi noin 12 minuuttia ja joudut ajamaan vastaantulevien kaistalla noin 16 kilometriä.

Olen saanut ylinopeussakot ohituksen jäkeisestä tilanteesta. Lohdutukseksi olisivat saaneet antaa papukaijamerkin siitä, että ajattelin liikenneturvallisuutta.

Jälkikirjoitus: Suomen hallitusta täydennettiin äsken muutamalla uudella ministerillä. Minusta olisivat voineet samalla perustaa yhden uudenkin ministeriön, terveen talonpoikaisjärjen ministeriön, mutta mistä ministeri?








sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Uusia makuja politiikkaan

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista ainekset kaalimössöön. Vein Rouvan aamulla autolla Itä-Pasilaan ja paluumatkalla pysähdyin Arabian kauppakeskukseen. Parkkihallissa hissiin käveli nuorukainen, jonka katse oli naulittu älykännykkään. - Tarvitsetko sinä kävellessäsi navigaattorin apua, kysyin. - En, luen uutisia.

Olisi se somaa, jos ei tarvitsisi katsella maisemia, ihmisiä, ei sivuun, eteen eikä taakse: älykännykkästä näkisi kaiken.

Aikaisemmin viikolla olimme Rouvan kanssa ajelleet autolla Parkanoon ja takaisin. Muutaman tunnin automatka sujuu mukavasti radiota kunnellen. Ylen Tampereen radiossa pohdittiin, kuka valitaan Pirkkalan pormestariksi. Pirkkalan pormestari - rimmaa kuin kuin Parkanon parooni.

Pormestariin suhtautuu kuin aateliseen. New York on jopa nimennyt yhden lentokentistään kapungin entisen pormestarin, Fiorello H. Laguardian mukaan. Rovaniemi puolestaan muutti Lordi-yhtyeen euroviisuvoiton kunniaksi kaupungin keskustassa Sampo-aukion Lordin aukioksi.

No, marketista ostin kolme pientä varhaiskaalta, porkkanoita ja jauhelihaa, sika-nautaa. Ostin päärynöitäkin. Hedelmien kanssa kotona täytyi tehdä tavallista enemmän töitä: sen sijaan että olisin repinyt päärynästä irti tarran "Pirkka Luomu" jouduin repimään toisenkin, "Visit my Farm", joka oli pienempi kuin postimerkki ja kiinni kovalla liimalla. Pikkutarra oli päärynäfarmarin firman mainos.

Mikä ettei. Hedelmät on oiva alusta mainonnalle. Presidentinvaali on ensi vuoden tammikuussa ja eduskuntavaalit 2019 huhtikuussa. Puolueiden olisi nyt tutkittava Satokausikalenterista mitkä hedelmät ja vihannekset ovat tuolloin ajankohtaisia ja mikä kasvis sopisi puolueen tunnusvihannekseksi. On varaa mistä valita: punakaali, valkokaali, meloni vai omena.....

Varastovihanneksista löytyy aina lanttu. Lantun kylkeen ehdokkaan hymyilevä kuva ja rinnalle teksti:"Meillä Leikkaa!"

Syötävän hyvää, maukasta mainontaa!



sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Elämä on huippua

Työskentelin ahkerasti tietokoneellani - poistelin roskaposteja - kun Rouva hihkaisi olohuoneesta: - Tässä on hyvä aihe, josta Potkulautamies saa kirjoittaa blogin. Hihkaisin takaisin ja kysyin mikä aihe. Rouva siteerasi Hesaria. "Ruotsin valtakunnankansleri Axel Oxenstjerna 1600-luvulla: poikani kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä maailmaa johdetaankaan?"

Ruotsissa lapselle jää nyt perinnöksi kruunu. Syyriassa Basar al-Assad ja Pohjois-Koreassa Kim Jong-un ovat perineet isäukoiltaan vallan.

Olemme Rouvan kanssa parin viime viikon aikana viettäneet vappua ja käyneet Tallinnassa. Tallinnassa taksikyyti on halpaa ja palvelu toimii. Helsingin länsisataman uuden terminaalin taksitolpalla sen sijaan oli pitkä jono ja kylmä tuuli ja autoja tuli harvakseen. Yksi syy siihen, että autoja ei juuri tullut tolpalle oli se, että ahneimmat matkustajat kaappasivat autoja "lennosta".

No, puolisen tuntia odoteltuamme tuli meidän vuoromme nousta lämpimään autoon tuulensuojaan. Auton radiosta kuulimme uutisen: - Fleminginkadun parkkiruututerassilla on vaikeuksia. Asiakkaat eivät alkoholilain mukaan saa kantaa kaljaansa 1,5 metriä leveän jalkakäytävän yli ravintolasta terassille. Hesarissa yrittäjä sanoo tilannetta "terveen järjen vastaiseksi typeryydeksi".

Tänään nuhainen Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista paperinenäliinoja. Potkulautailin Arabian kauppakeskukseen. Kotisaarenkadulle kauppakeskuksen kohdalle oli taas ilmestynyt kaivinkone. Viime elokuussa paikalla oli kaivinkone ja lappu, että työ valmistuu syyskuussa. Lokakuun 1. päivänä oli lappu, että työ valmistuu lokakuussa. Nyt samassa paikassa tehdään taas katutöitä.

Otin kuvan. Kerroin ohikulkevalle ihmiselle, että Rouva oli keksinyt blogilleni mahdottoman aiheen ja tästä saisin siihen edes hyvän kuvituksen. Ohikulkijakin ihmetteli jatkuvia katutöitä ja sanoi mielipiteensä: - Ei päättäjiä ainakaan järjellä valita.

Varsinaiseen asiaan: Sain Sodankylästä tekstiviestin: "..mie lähen lumen perässä Kilpisjärvelle, paratiisiin, 3 viikoksi" "Elämä on huippua😍"


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Potkulautamies peltikolarissa

Rouvalla oli pari päivää sitten Meilahden päiväsairaalassa muutaman viikon välein toistuva tiputus - lääkettä suoraan suoneen. Sain viedä Rouvan iltapäivän ruuhkassa kello neljäksi sairaalaan 24 vuotta vanhalla Volvollani, 850 GLT kaikilla herkuilla. Auto on meidän perheessämme kokenut monenlaista ja taas tuli uusia kolhuja julkisivuun.

Jo päivän aloitus oli ollut harmaa: emme osanneet irroittaa liesituulettimen suodatinta. Se kuulemma pitäisi pestä kerran kuussa. Kyllä otti päähän.

Ja sitten vähän kello kolmen jälkeen iltapäivällä olohuoneesta alkoi kuulua jatkuvasti toistuva ärsyttävä piippaus, piip, piip, piip! Palovaroittimen, katossa lähes 3 metrissä,  patteri oli loppu. Oma ja tikkaiden pituus ei riittänyt. Kyllä otti päähän.

Tuli kiire lähteä Meilahteen. Paluumatka sairaalasta Arabianrantaan oli kulkenut sujuvasti siihen asti kunnes tulin Sörnäisten rantatien ja Hämeentien risteykseen. Olin ryhmittynyt bussikaistalle: parinsadan metrin päässä oli risteys oikealle ja kotiin. Yllättäin viereiseltä kaistalta vasemmalta eteeni kääntyi Skoda. Jarrutin, mutta autot ehtivät raapaista toisiaan.

Ajoimme sivutielle tutkimaan vahinkoja. Skodan kuljettaja selosti huonolla englannilla, että hänellä oli vilkku päällä ja oikeus vaihtaa kaistaa ja että kolari oli minun syyni ja että minun tulisi maksaa hänen auonsa korjauskulut. Yritin selostaa, että ennen kaistan vaihtoa on hyvä katsoa peiliin ja varmistaa, että kaistan vaihtoon on tilaa. Kyllä otti päähän.

Skodan kuljettaja esitteli autonsa saamia vahinkoja. Minulla oli kaukolasit päässä ja ehkä sen vuoksi näin vain naarmuja ja kehotin häntä pyyhkimään naarmut vahalla. Minulla on kokemusta autoon tulleesta naarmusta: vuosia sitten Lohjalla marketin parkkipaikalla tyttäreni oli aukaissut Volvon oven niin että se kolahti keveästi viereiseen autoon. Tuli naarmu. Viereisen auton omistaja nosti mekkalan ja väitti, että hänen autonsa arvo laski tuhansia markkoja. Poliisi kehotti häntä käymään läheisellä huoltoasemalla ja pyyhkimään naarmun. No, niin tehtiin ja auto tuli korjattua, eikä sen arvo laskenut.

Skodan kuljettajan kanssa räyhäsimme puoli tuntia ja minä ainakin ajoin kotiin. Kyllä otti päähän.

Kotona palohälytin piippaili edelleen . Soitin huoltoyhtiöön. "Patterin vaihto kuuluu asukkaalle." - Rouva tulee illalla sairaalasta, onko meidän kuunneltava palohälytintä koko yö, rähisin. Soittivat päivystävälle huoltomiehelle, joka vaihtoi patterin ja irroitti vielä liesituulettimen suodattimenkin.  Kyllä oli mukava huoltomies.

Huojentuneena menin tietokoneelleni. Olin saanut sähköpostin. Volvoni takana jonossa seuraavana olleen auton kuljettaja ilmoittautui ja kertoi, että hän näki kuinka "Skoda (FKL-###) vaihtoi yllättäen kaistaa aiheuttaen näin kolarin".

Nyt Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista parsaa ja kinkkua.


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Bussissa pitkäperjantaina

Oli pitkäperjantai, potkulaudan etukumi oli alkuviikolla hajonnut kahtena perättäisenä päivänä ja potkulauta taas korjaamolla, nyt yli pääsiäisen. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista keltaisia leikkokukkia. Kävelin markettiin ja tulin bussilla takaisin.

Oli kiva kotimatka. En ehtinyt odottaa puoltakaan minuuttia, kun bussi tuli. Meitä oli bussissa vain kaksi - kuljettaja ja minä ainoa matkustaja: - Kiitos, että tulit näin pian minua hakemaan, sanoin bussikuskille. Istuin jutteluetäisyydelle etupenkkiin ja mehän juttelimme. Arabiakeskuksen kohdalla kuljettaja kertoi, että "hain tuonne nuorena töihin".

Saitko töitä? Sain: - Kärräsin kottikärryillä kapeilla lankuilla sepeliä. Oli raskasta hommaa.

Olin bussissa vain muutaman pysäkin välin. Kun poistuin, toivotimme toisillemme hyvää pääsiäistä ja löimme ylävitoset. Kyllä ihmiset on mukavia.

Olin jo ennen pääsiäistä päättänyt tätä blogia varten seurata Hesarista, minkälaiset uutiset oikeasti koskettavat. Totesin, että päivittäin toistuvat tiedot siitä, että pommeja tiputellaan, terroristit iskevät, valtioiden johtajat kättelevät toisiaan ja tarkastavat kunniakomppanioita (menisivät kaljalle ja tutustuisivat toisiinsa) eivät oikeasti ole uutisia - vain tapahtumia samanlaisten tapahtumien virrassa. Tekniikka tuo paljon "tietoa": ei lisää ymmärrystä, vanhat rituaalit jatkuvat.

Pääsiäisviikolla huomasin, että Hesarin juttusarja Leninin pitkästä junamatkasta oli edennyt Saksasta Pietariin. Lankalauantaina juttua tehosti Nikolai Babasjukin maalaus vuodelta 1970, joka kuavatekstin mukaan "esittää vallankumousjohtajan tyypillisen ylevään neuvostotyyliin". Pääsiäisviikon tiistaina juttua Leninin matkasta oli tehostanut valokuva, jossa paikallinen asukas näytti Sassnitzin rautatieasemalla, "missä Lenin kävi vessassa".

Lankalauantaina Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista voita ja mangoja. Palasin kotiin bussilla. Pysäkille tullessani huomasin, että bussin ovi sulkeutui ja valot vilkuttivat vasemmalle lähdön merkiksi. Kuljettaja näki, että olin tulossa, avasi etuoven, odotti ja otti minut kyytiin. Kyllä bussikuskit on mukavia.


P.S. Kevät on tullut. Meillä makuuhuoneen ikkuna on yöt auki ja tänä aamuna heräsin 06.00 siihen, että naapurin pärinäpoika käynnisti ajopeliään ja aikansa kiihdyteltyään paukutteli matkaan. Hesarissa oli pääsiäisviikolla juttu, että 20-40 prosenttia väestöstä on meluherkkiä. "Erityisesti liikenteen melu on kansanterveydellinen ongelma." Melualtistus lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Missä desibelikamerat?

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kaikki päivät Hullud Päevad

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa käydä Stokkan Hulluilla Päivillä. Olen kerran aikaisemmin eksynyt Hullujen Päivien aikana Stokkan herkkuun ruokaostoksille ja päätin, että ei enää koskaan, ei ikinä. No, en minä nytkään käynyt Hulluilla Päivillä, kävin ostoksilla Stokkalla, jossa oli Hullud Päevad, Tallinnassa. Sain käydä ostamassa alennettuun hintaan ranskalaista valkoviiniä, Chablis, Vieilles vignes 2015, 11,90 e.

Hullud Päevad oli alkanut jo Helsingissä matkalla Arabianrannasta Tallinkin terminaaliin. Virolainen taksikuski rupatteli kokemuksistaan Neuvosto-Virossa. Ihan lähelle Viron Hullud Päevad tuli Viru-hotellin KGB-museossa. Viru-hotelli, Viron ensimmäinen tornitalo, valmistui 1972. Suomalaiset rakensivat talon, jonka betonin vitsailtiin olevan puolet sementtiä ja puolet mikrofoneja.

Neuvosto-Virossa Viru-hotellin virallisesti ylimmässä 22. kerroksessa oli 60 hotellihuonetta, joihin majoitettiin ulkomaiset vieraat, joita vakoiltiin. Seiniin oli piillotettu kameroita ja mikrofoneja, jotka siirsivät näkemänsä ja kuulemansa hotellin salaiseen 23. kerrokseen KGB:n tarkkailijoille.

Meitä oli Tallinnan matkalla kolme pariskuntaa. Me äijät ihmettelimme KGB-museossa mihin kaikkeen yhteisiä resursseja tuhlataan. Miettikääpä nyt tarkkaan kuka ja millaisen lautasen teille kattaa: KGB-museossa näytettiin pohjasta huomaamattomasti paksunnettua lautasta, jonka sisällä oli paristolla toimiva mikrofoni. Urkittava vieras asetettiin tietylle paikalle illallispöydässä ja katossa oleva antenni siirsi jutustelut KGB:n urkkijoille.

Ja jos haluatte tietää onko ravintolanne henkilökunta rehellistä porukkaa, ottakaa oppia KGB:ltä. Viru-hotellin ravintolassa KGB saattoi asettaa asiakkaista tyhjentyneelle pöydälle kukkaron. Tarjoilija tuli siistimään pöytää, huomasi kukkaron ja jos oli epärehellinen, avasi sen: ähäkutti, ei rahaa, mutta punaista väriä naamaan.

Näin ennen. Nyt on lisäksi internet.








sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Uutisista on tullut väkivaltaviihdettä

Rouva hihkaisi olohuoneesta, että Ylen kanavilla pääuutinen on tänään ollut, että Ruotsissa "kolme koululaista on kuollut bussiturmassa". Ruotsi on lähellä, naapuri. Liikenneonnettomuudet ja onnettomuudet ovat tavallisia, taattuja aiheita uutisiin. Ihmisiä ei kiinnosta kuulla kuinka monta vaan miten.

Kirjoitan tämän siksi, että olen ihmetellyt monta vuotta Suomen tv-uutisissa kuulemaani: Kiinassa bussi on törmännyt vuoren rinteeseen. Ihmettelin vuosia sitten ja ihmettelen edelleenkin: "Mitä se meille kuuluu?"

Lähdin löytöretkelle internettiin hakusanoilla "kiina" ja "bussiturma". Tuli paljon osumia. Vuodelta 2008 löytyi MTV:n uutinen, jonka mukaan "ainakin 25 ihmistä kuoli ja viisi loukkaantui Luoteis-Kiinassa sattuneessa bussiturmassa". Ylellä oli 7.10.2012 uutinen siitä, että "13 ihmistä on kuollut ja yhdeksän loukkaantunut vakavasti kahden linja-auton yhteentörmäyksessä Kiinassa". Jne.

Ympäristössämme tapahtuu paljon muutakin kuin bussikolareita, Vuonna 2015 maailmassa kuoli 5,9 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta, noin 45 % heistä aliravitsemukseen. Kuukaudessa kuoli 491 667 lasta, joka päivä 16 761 lasta, joka tunti 698 lasta ja joka minuutti 12 lasta.

Nälänhätään vaikutti aiemmin ruokaviljelmien muuttaminen kaupalliseen käyttöön ja nälkää torjuttiin suurten viljantuottajamaiden ylijäämäviljalla. Energian tuottaminen autojen polttoaineeksi on poistanut ylijäämäviljan markkinoilta.

No, mutta ei 2,655 miljoonan lapsen kuolema nälkään ole uutinen, se on tilasto. Jos lapset parkuisivat samassa paikassa samaan aikaan, se olisi uutinen.

P.S. Potkulautamies jätti tänään jäljen itsestään. Ei se kauan kestänyt - katosi alle tunnissa.




maanantai 27. maaliskuuta 2017

Tiedon tulva lisääntyy - ymmärrys ei

Formuloiden kilpakausi alkoi taas. Mekin Rouvan kanssa ajattelimme, että on mukava aamulla kahdeksan aikaan avata televisio ja katsella kuinka Bottas Mersullansa pärjää. Kilpa-ajon startti on jännää katsottavaa. Istuimme tv-tuoleihimme ja avasimme telkun. Hupsista - kisaa oli ajettu jo tunti.

No, on se lohdullista, että me ihmiset olemme sovussa pystyneet sentään jostain sopimaan, siirretään keväällä kelloja tunti eteenpäin ja syksyllä taas taaksepäin. Täysin turhaa, mutta kuitenkin.

Englannissa C äännetään niin, että suomeksi käännettynä se tarkoittaa näe. Joku fiksu on keksinyt sovelluksen CMore - näe enemmän. Maikkari on innostunut tähän enemmän näkemiseen ja formulatkin näytettiin nyt cmore-kanavalla. Kyllä näkyikin enemmän: tv-ruutu oli jaettu neljään pienempään kuvaan ja kaikilla oli erilaista nähtävää, yhdellä ruudulla jopa kehotettiin osallistumaan keskusteluun.

Tässä on paikka kehitellä tuotetta edelleen. TV-ruudun voi jakaa pysyvästi neljään osaan periaatteella maksa yksi saat neljä. Ihmisten tietomäärä lisääntyisi huikeasti, jos esimerkiksi tänään voisivat katsella töllöstään yhtäaikaa ohjelmia: Suomen kaunein koti, Syötävän hyvä Espanja, Myyntimies Jethro matkoilla ja Simpsonit (agentti tuli illalliselle).

Ja mikä mahdollisuus uutisille: yksi ruutu näyttäisi päivän isoimmat katastrofit, toinen kertoisi mitä isoja katastrofeja tapahtui päivälleen 10 vuotta sitten, kolmas uutisoisi päivän vaihtoehtoiset totuudet ja neljäs raportoisi kuninkaallisten ja julkkisten kuulumiset. Ja kaikki tämä yhdellä katselulla.

Maailman meno tehostuu. Hesarista luin otsikon: "Salamannopea kvanttietokone toteutuu luultua aiemmin - mallikappaleet tulevat jo tällä vuosikymmnellä". "Jos kvanttitietokoneet yleistyvät, ne voivat mullistaa maailmaa." Kvanttitietokone suorittaa useita laskutoimituksia yhtä aikaa.

Lisää informaatiota ja nopeasti. Jo nyt tieto kulkee nopeasti. Minä avasin tietokoneeni kun olin potkulautaillut markettiin - potkulautamies sai hakea puuroryynejä. Minulle oli tullut suuri määrä uutta informaatiota. Poistin tottuneesti roskapostit, yhteensä 49. Muutaman minuutin aikana roskaposteja tuli lisää, viimeisin:

"Uuno Turhapuron nettikasino antaa sinulle ilmaisia pyörityksiä. Lähettäjä: Sörsselsson."
 




keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Keväinen juhla- ja opintomatka Pariisiin

Rouvalla oli syntymäpäivä, jonka me vietimme iloisesti keväisessä Pariisissa. Tytär toi äidilleen syntymäpäiväruusut ja tyttärentytär (2v 5kk) poimi mummille puistosta kaksi pienempää kukkasta. Pienetkin kukkaset laitettiin veteen.

Pariisissa viettämämme pitkän viikonlopun jokainen päivä oli aurinkoinen. Ja ajatelkaa kuinka hyvä onni meillä Rouvan kanssa oli: ei lento Pariisiin eikä paluu kotiin osuneet Helsinki-Vantaan lakkopäiville. Ai että, saimme iloita siitäkin että järjestöherrojen keskinäinen valtataistelu ei sotkenutkaan meidän elämäämme.

Ranskassa ei lakkoiltu vaikka sielläkin äänestetään kohta vaaleissa.

Matkailu avartaa. Pariisissa opin, että kaupunki on keksinyt antaa hakemuksesta ihmisille lupia pitää pientä puutarhaa katujen varsilla kasvavien puiden juurella. Puiden juurella näkyy nyt pieniä aitauksia ja kun kevät ehtii pidemmälle niissä, ei ehkä porkkanoita mutta kukkaloistoa.

Opin minä Pariisissa senkin, että Ranskan viisi viimeaikaista presidenttiä on valmistunut samasta koulusta, Institut d`Etudes Politiques de Paris. Koulu perustettiin 1872 virkamiesten ja poliitikkojen opinahjoksi.

Koulua moititaan, että se luo ranskalaiseen yhteiskuntaan oligarkiaa ja skandaaleja. Koulu on kasvattanut presidenttien lisäksi pääministereitä, tietysti korkeita virkamiehiä sekä lisäksi pomot useimpiin Ranskan suurimpiin yrityksiin. Semmonen hyväveli-järjestelmä.

Suuresta maailmasta kannattaa ottaa opiksi ja panna vielä paremmaksi. Suomi on menettänyt kärkipaikkansa maailman valtioiden korruptiovertailussa. Viime vertailussa Suomi sijoittui vasta kolmanneksi Ruotsin kanssa.

Toinen kansainvälinen vertailu, jossa Suomi on ollut maailmanmestari on koulujen Pisa-tutkimus. Viime vuonna tyttöjen ja poikien yhteistuloksissa olimme vasta kolmas Viron ja Kanadan kanssa.

Rouva aukaisi juuri television ja sieltä kuuluu, että kansanedustajat kinaavat keskenään peruskoulutuksesta. Koulussahan opiskellaan elämää varten. Meillä kannattaisi lisätä demokratiaa ja tasa-arvoa, auttaa kansalaisia tukemaan toinen toisiaan ja ottaa jo peruskoulussa oppiaineeksi hyväveli-järjestelmä.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Linja-autossa pieni iso maailma

Voi että oli kaunis sunnuntai. Rouva kävi kävelyllä ja sanoi, että nyt pitää keksiä Potkulautamiehelle asiaa markettiin. Muistin, että maustepippurit on loppu. "Niin ja samalla saat tuoda sipulin." Olin tuskin potkulautaillut pihasta jalkakäytävälle, kun vastaan tuli mies ja koira. Mies pysähtyi ja kiristi koiran talutushihnaa. Minäkin pysähdyin.

- Mikä teidät pysäytti, kysyin. "Koira ei ole koskaan nähnyt tuollaista potkulautaa." Kutsuin koiran tutustumaan potkulautaan. Se tuli ja nuuhki. Nuuhki minuakin. Minä hymyilin. Koira heilutti häntää. Meistä tuli, jos ei ihan kavereita, niin tuttuja ainakin. Olipa söpö koira.

Tänään palasin Stokkalta kotiin bussilla. Rautatientorilta samaan tilaan bussissa tuli äiti lapsensa kanssa. Äiti kertoi, että vauva on 8 kuukautta ja hän aina nostaa matkan ajaksi lapsen syliinsä. "Hänelä on tapana vilkutella ja koska yleensä ei kukaan, nuoret eivät koskaan, vastaa vilkutukseen, lapsi osoittaa mieltään parkumalla." Minä vilkutelin ja hymyilin. Rattoisa bussimatka.

Rautatientorilta bussiin oli tullut muutaman vuoden ikäinen poika äitinsä kanssa. Lapsi varmaan tykkäsi meidän juttelustamme, koska siirtyi kohta Hakaniemen jälkeen bussin takaosasta samaan tilaan, jossa vauva, äitinsä ja minä keskustelimme. Pojan perässä tuli hänen äitinsä ja älykännykkä. Poika oli vähän rauhaton. Noukki roskan lattialta ja heitti sen takaisin, noukki taas ja heitti takaisin....

Äiti ja vauva poistuivat. Poika lopetti roskan kanssa touhuamisen ja teki aloitteen jutella: - Minulla on kaksi kotia.

Jäin jo seuraavalla pysäkillä. Lapsi ehti kuitenkin kertoa minulle, että "Toinen koti on tuolla ja toinen tuolla" ja osoitti bussin tulo- ja menosuuntiin. Vasta jälkeenpäin älysin, että minun olisi pitänyt jatkaa matkaani ainakin muutama pysäkin väli ja jutella.

Viime viikollakin palasin Helsingin keskustasta bussilla kotiin.  Alhaalla edessäni oli äiti kahden lapsensa kanssa. Vanhempi lapsista istui alhaalla edessäni vierellään nainen ja äitinsä katsoi vaunuihin nuoremman lapsensa perään. Edessäni istuvan lapsen toisesta jalasta puuttui kenkä.

Äitinsä meuhkasi: - Miten sinä kenkäsi hukkasit! Nyt saat kävellä kotiin ilman toista kenkää! Ei kun otetaan sinulta pois toinenkin kenkä, niin sinun on helpompi kävellä kylmässä lumisohjossa!

Vähän ennen kotipysäkkiä äiti otti "hukassa olleen" kengän lastenvaunuista ja laittoi sen tytön jalkaan. Lähtiessään bussista yksikenkäinen lapsi katsoi minua ja kertoi vieressään istuneesta naisesta: - Tätini.

Pienillä lapsilla on vain yksi selviytymiskeino: olla utelias, ennakkoluuloton ja rakastettava. Aikuisilla on lapsilta enemmän opittavaa kuin heille opetettavaa.

Laitan tähän alle kuvan, jossa aikuinen lukee lehteä linja-autossa. Tänään istuin ihan samalla paikallassa. Tyhjällä paikalla oli ilmaislehti ja nostin sen ja kysyin lehden jo lukeneelta: - Oliko siinä mitään asiaa? "Ei ollut!" Heitin lehden roskakoriin ja totesin: - Ympärilleen katselemalla oppii enemmän kuin lehtiä lukemalla.




keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Suomalaiset vientituotteet hakusessa

Siitä on jo noin pari viikkoa, kun Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista ranskalaista jyväistä sinappia. Potkulautailin kurjaa säätäkin uhaten  Arabian kauppakeskukseen ja yllätyin, oikeastaan olin ällikällä lyöty: keskellä kauppakeskusta on JCDecauxin iso mainosnäyttö ja näytössä Samuli Edelman röhnötti suuren pöydän takana kädet levälään ja alla luki PRESIDENTTI.

Ei voi olla totta. Ihan samalla kuvalla Yle oli mainostanut lähes kaikkien ohjelmiensa välissä uutta sarjaansa. Kenellekään katsojalle ei varmasti ollut jäänyt epäselväksi, että uusi sarja on tulossa. Yle ei ilmeisesti uskonut, että sarja kerää katsojamenestyksen - piti satsata veromarkkoja tekemisen lisäksi ulkomainontaankin.

Kävin tänään Susannalla hieronnassa ja kerroin, että Rouvan kanssa jaksoimme katsella sarjan ensimmäistä osaa vajaat 20 minuuttia. Susanna sanoi, että "me jaksoimme vain viisi ensimmäistä minuuttia".

Ylen toiminta on viime aikoina ollut melkoisessa julkisuuden myllyssä. Muistan jostain lukeneeni, että maamme maine sananvapauden mallimaana on saanut ison kolhun. Ulkoministeri Timo Soinin mielessä maamme maine vapaan tiedonvälityksen ja demokratian mallimaana on edelleenkin vakaa. Se on niin vakaa, että Kiinassakin isännille piti kertoa, kuinka hienoja ja tuloksia tuottavia tämä demokratia ja lehdistön vapaus ovat.

Kaikki poliitikot Suomessa ovat sitä mieltä, että "vientiä pitää kehittää". Suomi on ihan oikeasti niin pieni maa, että tuotetaan täällä mitä tahansa, niin tuotanto mahtuu maailman markkinoille, jos vain osattaisiin myydä. En tiedä oliko Soini Kiinassa vientimatkalla, mutta koska Soinin mielestä Kiinassa ei ilmeisesti ole demokratiaa eikä sananvapautta, niin siellä on huikean isot markkinat näille palveluille.