sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kvantti-iskä: kahdessa paikassa samaan aikaan, paikalla, mutta ei läsnä

Menimme rouvan kanssa taksilla lääkäriin. Puhelin soi, minun puhelimeni. Soittaja oli teleoperaattorin myyntitykki, joka sanoi, että ei hän mitään myy, mutta palvelut paranevat, lähes ilmaiseksi. No, siinä hätäpäissäni, kun en muutakaan keksinyt, sanoin, että sopiihan se, kun ei oikeasti mitään maksa ja palvelu vaan paranee.

Seuravana päivänä puolenpäivän aikaan meiltä katosi internetyhteys. Vaikka kuinka otimme virrat pois ja takaisin päälle, yhteyttä ei syntynyt. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa mennä operaattorin myymälään Helsingin keskustaan ja selvittää. Homma selvisi ja internetyhteys toimii taas.

Olen samaa mieltä shopissa minua palvelleen henkilön kanssa: puhelimessa ei kannata ostaa mitään. Anteeksi, puhelinmyynti on kovaa työtä ja soisin, että puhelinmyyjilläkin olisi hyviä päiviä. Mutta, älkää myykö uutta tekniikkaa vanhoille ihmisille.

No, lähdin kotimatkalle tyytyväisenä - rouvakin oli jo ehtinyt ilmoittaa, että internetyhteys toimii. Bussissa istuin tilaan, mihin äidit ja isät tulevat keskiovesta lastenvaunujen kanssa. Yksi muksu istui rattaissa ja parkui. Äitinsä sanoi, että poika olisi halunnut kävellä kotiin, mutta äidille sää ei oikein ollut mukava - tuuli kylmästi ja kovaa.

Pikkuhiljaa poika lopetti parkumisensa. Äidin kanssa juttelimme lastenhoidosta Suomessa ja Ranskassa. Olimme yhtä mieltä, että välttämättä ei ole kenenkään edun mukaista, että vanhemmista toinen viettää vuosia kotona kaksin lapsen kanssa - molemmat hermostuvat. Ranskassa äitiysloma kestää vain 3 kuukautta, jonka jälkeen äiti palaa töihin ja lapsi valvottuun perhepäivähoitoon kahden muun pienokaisen kanssa. Hyvin toimii.

Kerroin, että meidän talossamme on paljon lapsiperheitä ja taloyhtiöllä toimintatila, missä juuri koskaan ei ole mitään toimintaa. Sanoin, että, kun lapsenlapsemme Eleonor elokuussa tulee Pariisista viikoksi Helsinkiin, me kutsumme kaikki taloyhtiön lapsiperheet toimintatilaan kersakokkareille. Vanhemmat tutustuvat toisiinsa, muksut saattavat löytää kavereita ja pitemmän päälle: toivottavasti taloomme muodostuu verkosto, jossa lapsiperheet tukevat toisiaan.

Ihan kiva. Bussiin tuli isä tyttärensä kanssa. Isä räpläsi älykännykkäänsä ja lapsi katseli ikkunasta ulos. Aikani katseltuani kysäisin isältä: - Kumpi sinulle on tärkeämpi, kännykkä vai tyttäresi. No, isä tietysti vähän vihaisena vastasi, että "mitäs luulet ja mitä se sinulle kuuluu".

Rouva lähti lenkille Vanhankaupungin lahdelle ja otti tämän kuvan kännykällään. Kyllä isätkin viihtyvät lastensa kanssa.



P.S. Kävipä hassu kirjoitusvirhe. Täytin veroilmoitusta ja hain netistä lomakkeita: veri.fi. No, eihän tällä haulla lomakkeita löytynyt, mutta kaikkea muuta mielenkiintoista, kuten: "Veri (lat.sanguis) on nestemäinen kudos, joka kuljettaa happea ja ravinteita kehon eri osiin". Ensin pitää tietysti syödä, että saa energiaa, tuloa, jonka voi jakaa sitten tasapuolisesti. Keho pysyy hyvässä kunnossa.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Epäselvää ja vaikeasti valvottavaa

- Mitäpä tässä. Lueskellaan aamun Hesaria ja odotellaan, että tulee ilta ja vaalitulokset. Näin olisin vastannut, jos joku olisi soittanut ja kysynyt: Mitäs sulle kuuluu?

Sunnuntain Hesarissa on laaja juttu kansalaisten luottamuksesta poliisiin. Toimittaja on selvittänyt kysymällä keskusrikospoliisin entiseltä päälliköltä, mitä hän pari vuotta sitten haastattelussaan tarkoitti poliisin "isolla mätäpaiseella".Jari Aarnio kertoo viitanneensa poliisin johtamisjärjestelmään, hallintovirkamiehiin, "joista hyvin harvalla on operatiivista kokemusta".

Joitakin kuukausia sitten mediassa pöllytettiin uutta viinalakia. Kaljarekatkin piti maalata uusiksi. Sopivasti työpöydälläni on vanhenemassa leike, jossa kerrotaan, että Valviran ylitarkastaja Marianna Vasara haukkui Radio Cityn haastattelussa viinalain. "Mehän ollaan annettu lausunto lainvalmisteluvaiheessa ja todettu, että tämä ei ole sitä, mitä olisimme toivoneet uudelta lainsäädännöltä." Ylitarkastajan mukaan uusi laki on "erittäin vaikeasti valvottava ja epäselvä".

Alkuviikolla Potkulautamies sai hakea Hakaniemen hallista lehtipihvin. Hallikauppiaan mukaan jokaisesta viranomaisten tarkastamasta lihaerästä jää puoli kiloa tarkastukseen. Pieneltä kauppiaalta tarkastettavia eriä kertyy vuoden mittaan melkoinen määrä. "Ja nyt on tullut uusi määräys, jonka mukaan jokaisesta lihaerästä on otettava näyte viidestä eri kohtaa. Ihan kuin varmuuden vuoksi verikoekin pitäisi varmuuden vuoksi ottaa ainakin molemmista käsivarsista. Tämmöiset määräykset on tehty teollisia toimijoita varten."

Kauppias hakkasi lihanuijalla pihvin maukkaan littoiseksi.

Vaalikampanjoissa on luvattu muutosta  - ainakin noin yleisellä tasolla. 1990-luvun alussa Suomessa oli lama ja mekin lupasimme muutosta, ihan konkreettisesti. Lupasimme, että koko perhe muuttaa Englantiin. Kerroimme kavereillemme, että ei ole viisasta kasvattaa lapsia näin alakuloisessa ilmapiirissä. Sitten, kun kaverit alkoivat toistamiseen kysellä: "Koska te muutatte?" sitten piti muuttaa.




perjantai 17. huhtikuuta 2015

Ei ole nälkä mihinkään kadonnut

Käymme rouvan kanssa Pilatesstudio Arabiassa, eläkeläisiä kun ollaan aamupäivisin. Jumpan jälkeen on ilo mennä syömään valmiiksi katettuun pöytään: jumppapaikan vieressä on eloisa ja hyvä lounaspaikka, Dylan. Tänään rouva sanoi, että Potkulautamies saa mennä edeltä, "minä käväisen kaupassa".

Dylanin lounas tarjoillaan noutopöydästä. Maksoin edulliset lounaamme, odottelin ja katselin hyörintää ruualla katetun pöydän ympärillä. Mieleeni muistui tapahtuma Nigerian pääkaupungissa Lagosissa vuonna 1969. Olin sunnuntailounaalla ison hotellin isossa ruokasalissa. Katselin jo silloin hyörintää ruualla katetun pöydän ympärillä.

Mieleeni on pysyvästi jäänyt mies, joka tasapainoili kukkuroilleen ahdetun ruokalautasen kanssa noutopöydästä takaisin omaan pöytäänsä. Olen usein miettinyt mitähän mies oli lautaselleen pakannut: alimmaiseksi jälkiruuan, päälle pihvin perunoiden kanssa, niiden päälle välipalat ja niiden päälle alkuruuan?

Nyt, 46 vuotta myöhemmin, kiinnitin Dylanissa huomioni pipopäiseen mieheen, joka leipiä sivupöydästä haettuaan ei malttanut odottaa vaan aloitti leipien syömisen jo matkalla takaisin omaan pöytäänsä. Mahtoi ressukalla olla kova nälkä, kun ei ehtinyt ottaa pipoa päästään koko ruokailunsa aikana.

Pipopääkin mätti alkuruokalautasensa kukkuroilleen. Eikä ollut ainoa. Pääruuaksi hän oli tilannut listalta hampurilaisen. Hampurilaisen ja ranskikset saatuaan pipopää kävi mättämässä noutopöydästä vielä tämänkin lautasensa kukkuroilleen.

En minä muuta, mutta olisi edes ottanut pipon pois päästään, että ei olisi erottunut joukosta. Tai ehkä oli samanlainen tapaus, josta rouva kirjoitti kirjassa Sairaan hyvä lääkäri: Ryhmä kandeja tulee, niin kuin opetukseen kuuluu, kohtaamaan potilaan, yksi päällään valkea lääkärintakki ja päässään muhkea pipo.

Vain vaikeasti kandidaatti suostuu ottamaan pipon pois päästään. Miksi? "Tää on osa mun persoonaa."


keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kolme Kimiä, kolme Bushia, mutta vain yksi Väyrynen

Rouva sanoi, että nyt Potkulautamies saa potkuilla Hakaniemen halliin ruokaostoksille: jääkaappi on Pariisissa vierailun ja pääsiäisen jäljiltä ihan tyhjä. Ei muuta kun menoksi, monta kilometriä tyhjällä vatsalla ruuan hakuun.

Pariisissa kävellessä oppi tarkkailemaan mihin jalallaan astui - piti varoa koirien jätöksiä. Arabianrannasta potkulautareitti Hakaniemeen kulkee Hermannin ja Sörnäisten rantateitä pitkin. Koskaan aikaisemmin en ollut nähnyt tällä matkalla jalkakäytävällä koirankakkaa. Pariisi opetti näkemään ja nyt näin - muutaman koirankakkakikkaran.

Ihminen näkee sen, mihin kiinnittää huomionsa.

Jani Kaaro kirjoitti Hesarissa hyvin, että "ei ole niin suurta tosiasiaa, että se pakottaisi ihmisen muuttamaan maailmankuvaansa". Vuonna 1954 joukko ihmisiä kokoontui rukoilemaan Chicagossa: paikallinen rouva oli saanut avaruudesta viestin ja ennusti, että suuri osa maapalloa tuhoutuisi valtavassa tulvassa. Uskovaiset olisivat kuitenkin turvassa, sillä avaruusolennot tulisivat hakemaan heidät lentävällä lautasella.

Hetki koitti eikä mitään tapahtunut. Uskovaisten vakaumus kuitenkin vain vahvistui: rukouksillaan he olivat pelastaneet maapallon tuholta!

Suomessa on eduskuntavaalit. Mainostoimistoille on töitä. Ideanikkarit keksivät sloganeita. Yksi ehdokas kampanjoi iskulauseella: Käynnistetään tämä maa. En tiedä miksi, mutta mieleeni tuli taas tapahtuma 1950-luvulta. Isäni oli ostanut käytetyn Bemarin ja ylpeänä näytti sitä naapureille. Kaikki yrittivät vuorollaan veivata auton käyntiin. Ei käynnistynyt. Kunnes yksi räkänokka kurkisti auton sisälle ja kysäisi: Onkohan siellä virta päällä.

Äkkiä äänestämään! Pohjois-Koreassa ei äänestetä. Siellä oli vallassa Kim ja sitten Kimin poika Kim ja nyt Kimin pojanpoika Kim. Yhdysvalloissa äänestetään ja siellä oli presidenttinä Bush ja sitten Bushin poika Bush ja nyt on mahdollista, että presidentiksi äänestetään kolmas Bush. Eikös olekin turvallista, että meillä on vain yksi Väyrynen.

Tulin kotiin ruokakassien kanssa Hakaniemestä, nälkäisenä. Söimme rouvan kanssa hallista tuomani ranskalaisen mereneläväkeiton, buillabassen. Vasta kun olin syönyt, huomasin, että rouva oli laittanut ihan nenäni alle, muutaman kymmenen sentin päähän kauniin kukkasen. Nälkäisenä olin huomannut vain keiton ja leivänpalan.

Kato itte: iloinen ja aurinkoinen pieni kukka.



maanantai 6. huhtikuuta 2015

Lupaamme kauniin kesän ja viennin kasvua, hä!

No!, matkustimme rouvan kanssa Pariisiin Eleonoran synttäreille: täytti puoli vuotta. Charles de Gaullen lentokentältä matkustimme RERillä Port Royalin asemalle. Lentokentän juna-asemalla ilmoitustaulu ilmoitti, että KARI lähtee 13 minuutin kuluttua. Kyllä on Pariisissa hyvä palvelu, tietosuojasta ei tietoakaan.



Port Royalin aseman vieressä on apteekki, josta olen rouvalle ennenkin hakenut tupakoinnin lopettamiseen tarkoitettuja imeskelypillereitä. Nämäkin pillerit, niin kuin kaikki Ranskan apteekeissa myytävät lääkkeet, ovat halvempia ja usein parempiakin kuin Suomen apteekeissa myytävät kopiot alkuperäisvalmisteista.

Rouva sanoikin, että Potkulautamies saa hakea apteekista nappuloita. Löysin nappuloita hyllystä ja menin maksamaan - jonon päähän. Pariisin apteekkeihin verrattuna Suomessa apteekit keräävät rahat paljon tehokkaammin. Port Royalin apteekissa oli parhaimmillaan kolme ihmistä tiskin takana palvelemassa. He hakivat reseptiasiakkaille lääkkeet ja sitten ottivat rahat. Minullahan oli käsikauppatavaroita ja olisin voinut maksaa ne heti, mutta kun ei ollut erillistä kassaa, mille maksaa. Suomessa farmaseutti tekee farmaseutin töitä ja kassa kassan töitä.

Oli aika jännää tarkkailla tätä apteekin puuhastelua puoli tuntia. Hygieniasta apteekissa pidetään hyvää huolta. Raha on likaista ja setelit ovat bakteeripesiä. Henkilökunta ei koske seteleihin: jos maksat setelillä, sinä työnnät sen ison mustan masiinan aukkoon, joka raksuttaa aikansa ja palauttaa vaihtorahat ikään kuin olisi RAY:n pelikone,

Saman asian voi hoitaa monella eri tavalla, hyvin tai huonosti, tai hyvin huonosti - niin tai aina voi tietysti neuvoa, miten muitten pitäisi asioita hoitaa. Suomen järjestötasavallassa on eduskuntavaalit ja kaikki vakuuttavat, että tarvitaan viennin kasvua. Yli 40 vuotta sitten söin lounasta UPO:n perustajan, vuorineuvos Arvi Tammivuoren kanssa Lahden Seurahuoneella. Vuorineuvos kertoi, miten UPO aloitti viennin:

- Minä kutsuin meidän pojat huoneeseeni ja kysyin: mihin täältä Lahdesta on pitempi matka, Rovaniemelle vai Tukholmaan. Pojat sanoivat, että Rovaniemelle. Kysyin pojilta, missä asuu enemmän ihmisiä, Rovaniemellä vai Tukholmassa. Pojat sanoivat, että Tukholmassa. Kysyin pojilta, mitä luulette, kummassa myytäis enemmän pesukoneita, Rovaniemellä vai Tukholmassa. Pojat sanoivat, että Tukholmassa.

- Minä sanoin pojille: menkää helvetin joutuin sinne Tukholmaan.