maanantai 28. marraskuuta 2016

Kari, Castro ja Guinea-Bissau

Rouvalla oli lista jouluostoksista ja ajatus, että ostetaan kaikki lahjat yhdellä kauppareissulla. Menimme Stokkalle. Lahjalista ei ollut kovin pitkä, muutama kirja, pari pehmeätä pakettia, mutta onneksi yhdestä paketista, joka ei painanut mitään, tuli kuitenkin tosi näyttävä. Kysyin Rouvalta: - Saahan Potkulautamies kantaa kaikki nämä paketit ?

Laahustin tavaratalossa pakettien kanssa pari metriä Rouvan perässä ja onnistuin kuin onnistuinkin saamaan myötätuntoa. Taisi olla neljännessä kerroksessa, missä aamutossujakin myydään, myyjätär ohitti minut ja ohittaessaan siveli selkääni: "Voi, voi!"

Takaisin kotona televisiossa uutinen oli, että Fidel Castro on kuollut. Uutinen loppui suunnilleen sanoilla "Castro myös lähetti lääkäreitä siirtomaissa itsenäisyydestä taistelevien avuksi". Seuraavana päivänä Hesarissa oli tietysti paljon juttuja, joissa Castroa muisteltiin ja arvioitiin. Yhden muistelijoista, entisen kansanedustaja Jaakko Laakson, kerrottiin päässeen  IPU:n kokouksessa Castrosta "noin kymmenen metrin päähän".

Voin kertoa, että minä vasta lähelle pääsin, noin vertauskuvauksellisesti. Olin 1970-luvun alussa Guinea-Bissaussa, sain kuumetaudin ja Moresin kenttäsairaalan kuubalaiset lääkärit menivät neulalla ihoni alle.

Kirjoitin kokemuksistani Guinea-Bissaussa Suomen Kuvalehteen ja ajattelin, että saan kaapattua siitä kuvan tähän blogiin. Koska en muistanut tarkkaan, koska juttuni oli julkaistu, jouduin selaamaan SK:n digitaalista arkistoa pidempään kuin yhden 8-tunnin työpäivän. Minulla oli muistikuva, että juttu olisi julkaistu syksyllä. Se olikin julkaistu  keväällä 1974 lehden numerossa 13.

Kyllä kannatti. Juttu on hyvä. Ihan kuin joku tuntematon olisi sen kirjoittanut. Muistan, että istuin pitkän marssin levähdystauolla presidentti Luiz Cabralin kanssa keskellä yötä puun rungolla tupakalla. Lehdestä luin, että siinä istuskellessamme Luiz kertoi: - Me emme ole luonteeltamme sotaisa kansa.

Jutustani luin myös, että presidentin vaimo Luzette oli kertonut minulle, että Luiz, joka on opettaja on "suuri optimisti, joka ei ajattele kenestäkään pahaa". "Luulen, että tämä on virhe hänessä: hän ei epäile ketään ja uskoo, että kaikki ovat yhtä rehellisiä kuin hän."

Googletin Guinea-Bissau ja opin, että presidentti Luiz Cabral syrjäytettiin vallankaappauksella vuonna 1980. Sen jälkeen useat vallankaappaukset ovat haitanneet maan kehitystä. "Guinea-Bissau on eräs maailman vähiten kehittyneistä maista." "Huumekauppa lisää hallinnon korruptiota ja epätasa-arvoa."


perjantai 18. marraskuuta 2016

Yksin omien hyvien ajatusten kanssa

Sää Helsingissä lauhtui vesikeliksi ja minä ilmoitin Rouvalle, että Potkulautamies käy vaihtamassa Volvoon talvirenkaat. "Paluumatkalla poikkean Prismassa ja tuon kaljaa, maitoo ja majoneesia."

Euromasterissa ei ollut ruuhkaa eikä minun tarvinnut odottaa yhtään. "Aja autosi sisään ovesta kaksi!" Eikä renkaiden vaihtokaan kestänyt kauaa. Olin hyvin tyytyväinen. Toimistossa kaksi miestä istui palvelutiskin toisella puolella ja keskittyi paperitöihin. Maksoin laskun ja hihkaisin lähtiessäni kiitokseksi, että kylläpä sujui hyvin.

Tähän toinen mies tiskin takaa kommentoi: Jaa ! ja toinen mies: "Niin!"

Minä tietysti en voinut olla kommentoimatta: - Hei, teidän olisi tässä kohtaa pitänyt sanoa Kiitos!

Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisiko heidän oikeasti pitänyt sanoa Kiitos! Heille oli ilmeisesti itsestään selvä asia, että "kaikki oli sujunut hyvin". Ehkä heidän yksitoikkoista työpäiväänsä olisi piristänyt, jos olisivat voineet sanoa: - Haista sinä ukko p-aska!

Ilman lupaa ihmisiä ei saisi häiritä heidän töissään, eihän. Ajatelkaa nyt vaikka linja-auton kuljettajaa, jonka Helsingissä odotetaan vastaavan joka pysäkillä, joka päivä, vuodesta toiseen autoon nouseville muka ystävällisille matkustajille heidän toteamuksiinsa: - Moro!, Hei!, Terve!, Huomenta!

Istuin kerran bussin etupenkissä, kun kuljettaja automaattisesti tervehti tulijoita: - Moi!, Moi!, Moi!,Moi!, Moi!....Kuuntelin tätä läheltä ja olin jo kolmannella pysäkillä kyllästynyt kuuntelemaan jatkuvasti toistuvaa moikkailua. Muistan, että vanhaan hyvään aikaan kun olin pieni ja juuri oppinut lukemaan, linja-autoissa oli kyltti: "Kuljettajan kanssa puhuminen kielletty."

Nyt voisi olla kyltti: "Kuljettajan ja kännykän kanssa puhuminen kielletty!"

No. Matkasin taas tänään bussilla Helsingin keskustaan. En tervehtinyt ketään, koska tuttuja ei ollut. Istuin yksin täydessä bussissa omien hyvien ajatusteni kanssa. Olo oli turvallinen: kuuluin porukkaan.



lauantai 12. marraskuuta 2016

Potkulautamies täyttää kolme vuotta

Tämä kirjoitus on 185. julkaisemani blogi. Ensimmäisen julkaisin päivälleen kolme vuotta sitten otsikolla Potkulautamies. En ole mielipidetutkija enkä tilastonikkari, mutta sen verran voin paljastaa, että eniten lukijoita on ollut blogilla Herrojen kapina Kittilän juntteja vastaan. Tarina elää edelleen.

Eilen Rouva sanoi taas, että Potkulautamies saa käydä marketissa. Olisin mieluusti käynyt autolla, mutta Volvossa on vielä kesärenkaat ja keli Helsingissä hyvin talvinen. Ennustettu lumimyräkkä aiheutti kiireitä Herttoniemenkin Euromasteriin - vapaita aikoja ei ollut. Minulta kuitenkin kysyttiin: - Onko renkaat vanteilla ?

Mieltäni on kohottanut, että älysin vastata: - En tiedä. Ainakin ne keväällä oli vanteilla, kun jätin ne teille säilytykseen.

No, menin markettiin bussilla. Linjurin keskitilassa olin samalla tasolla koiranpennun kanssa. Pentu oli itseni lisäksi ainoa elävä, joka kiinnitti huomionsa kanssamatkustajiinsa. Pentu tutkaili minuakin, katsoi välillä totista isäntäänsä, rohkaisi mielensä ja kipitti lattian poikki. Silitin pentua ja kiitokseksi se nuolaisi kämmenselkääni. Olipa pirteä veijari, ainoa iloinen yksilö koko bussissa.

Olikohan säällä vai suurenmaailman tapahtumilla vaikutusta ihmisten mielialaan. Joulu on lähellä ja ainakin vielä maa on valkoinen Helsingissäkin. On aika kysyä asiantuntijoilta: onko Helsingissä valkoinen joulu ? Saattavat pitkäaikaisiin mielipidetiedusteluihin viitaten ennustaa, että maassa nyt oleva lumi sulaa, lasten pulkkamäet nurmettuvat ja jouluna sataa vettä. Niin, ja Tapaninpäivänä muistellaan tsunamia.

Rouvan kanssa olemme naureskelleet YLE:n ohjelmamainokselle: -  "Miten tavallisesta konekirjoittajasta tuli laulaja." Ihmetelkää te, miten tavallistakin huonompi konekirjoittaja on saanut aikaiseksi 185 blogia.

Lopetin ensimmäisen blogini ja niin myös tämän sanoilla: Vetäkää vessasta alas, niin leviää laajemmalle.


maanantai 7. marraskuuta 2016

Sallitaan atomipommien räjäytys avaruudessa

Näitä blogeja kirjoitellessa joskus miettii: tykkääköhän näistä kukaan. Suhteellisesti ottaen ja pieneen otantaan perustuvaan tilastointiin perustuen ihan mukava määrä: kyllä sillä porukalla ainakin yksi minubussi täyttyisi. Niin ja kirjoittajalla pitäisi olla oma genre, mikä lie matelija sekin. Viis veisaan genrestä ja kirjoitan nyt mitä minä oikeasti ajattelen:

Muistan lukeneeni Hesarista lapsen kysymyksen: Mitä tapahtuu, jos atomipommin räjäyttää avaruudessa ? Asiantuntija selostaa lapselle vastausta tieteen näkökulmasta ja toteaa lopuksi, että kansainvälinen laki kieltää atomipommin räjäyttämisen avaruudessa. Eikö olisi parempi, että atomipommin räjäyttely olisi kielletty maapallolla. Minusta olisi ihan hyvä, että kaikki atomipommit vietäisiin Andromedan galaksiin ja räjäytettäisiin siellä.

Sitten meillä on tämä maahanmuuttokriisi, pakolaisia Afrikasta, moneen veneen mitalla. Ja sitten kun pitkän matkansa päätteeksi kaikista kauhuista selvinneenä pakolaiset päätyvät Suomeen syntyy kauhee mekkala. Kovasti ollaan sitä mieltä, että palatkoot sinne mistä tulivatkin.

Tässä kohtaa lukijan on hyvä muistaa, että mekin olemme kotoisin Afrikasta. Googletin: nykyiset ihmiset ovat kehittyneet afrikkalaisista esi-isistään - siis tyypeistä, jotka elivät 200 000 vuotta sitten. Mikä on ihanampaa kuin tavata ja tutustua kauan kadoksissa olleisiin sukulaisiin.

Sukulaisethan tässä hakevat apua sukulaisiltaan. Mutta, suomalaiset ovat sitä mieltä, että suku on pahinta: ystävät voi valita, mutta ei sukulaisia.


sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Tehokkaita energioita kaupungissa

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista viikonlopuksi lihaa ja kalaa. Stokkan kalatiskillä oli jono. Minäkin menin hakemaan vuoronumeroa.  Automaatin edessä seisoskeli kuitenkin joku törppö ukkeli, joka esti pääsyn automaatille: - Anteeksi ? ja äijä teki tilaa.

Vuoroni oli tulossa vasta odottelun jälkeen ja minulla oli aikaa kuljeskella pitkän tiskin laidalla ja kurkkia mitä oli tarjolla. Kuha oli tarjouksessa. Pysähdyin ja seurasin, kun muut kyselivät ja tekivät valintojaan. - Anteeksi !

Asiakas selkäni takani halusi vuoronumeron. Minä törppö ukkeli pyysin: - Anteeksi !

No, kaikkea sitä sattuu. Olen syksyn aikana ollut monesti menossa autossa Helsinginkatua keskustaan Mannerheimintielle. Hyvissä ajoin liikennemerkillä ilmoitetaan, että muutaman sadan metrin päässä työmaa sulkee oikeanpuoleisen kaistan.

Tunnollinen suomalainen autoilija varmistaa paikkansa ja siirtyy kehotuksesta heti vasemmalle. Vasemmalle kaistalle syntyy pitkä jono, joka ei etene edes kävelyvauhtia. Oikeanpuoleista kaistaa hurauttelee ohi vauhdilla ahneita etuilijoita, jotka tempullaan saavat pitkän etumatkan. "S-aatanan pöllöpäät. Alä j-umalauta päästä niistä ketään tohon edellesi !"

Englannissa akanaan arvostimme liikenteessä että, toiset autoilijat otetaan kohteliaasti huomioon - ihan siitä riippumatta kenellä olisi etuoikeus. Englantilaisittain Helsinginkadun tukoksestakin siirryttäisiin iloisina autoilijoina eteenpäin, jos molemmat kaistat pysyisivät tasaisesti täynnä ja yksikaistaiselle siirryttäisiin vuorotellen.

Mutta kyllä on suunnittelussakin vikaa: liikenteen siirtymisestä yhdelle kaistalle kannattaa ilmoittaa vasta sitten kun se on lähellä tapahtua.

Työmaat tuntuvat valmistuvan hyvin, hyvin hitaasti. Mutta aina ei pidä moittia ja jos on kehumisen aihetta, kannattaa kehua. Joskus toimitaan ripeästi: nämä kuvat otin perättäisinä päivinä, toisen lokakuun viimeisenä ja toisen marraskuun ensimmäisenä päivänä. Ohikulkijoille tiedotetaan koska "työ on valmis". (Samanlaisen kuvan olisin saanut jo syyskuussa: 09/2016.)