sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Etkot, juhlat, jatkot ja katkot

Olemme viettäneet ja vieläkin vietämme vuoden lopunajan juhlaputkea; itsenäisyyspäivä, pikkujoulut, Joulu, Uuusi Vuosi. Paljon on ollut juhlaa ja juhlamieltä, niin paljon, että on syntynyt uusi sanakin: etkot. "100-vuotisitsenäisyyspäivän suurimmat etkot".

Niin on ilo korkealla, että jenkan tahtiin voisi laulaa: ensin oli etkot, sitten juhlat ja jatkot ja lopuksi tuli katkot.

Juhlista arkeen. Rouva sanoi eilen, että Potkulautamies saa ajaa Rouvan Pösöllä Jorvin päivystykseen. Ajoin, mutta sairaala-alueella ajo autolla päivystykseen laittoi hitaan ja rauhallisen hämäläisen hermot lujille. Ei montaakaan autoa, mutta täysi kaaos.

Olin tutustunut jo edellisellä viikolla useampana päivänä Jorvin sairaala-alueen liikennejärjestelyihin. Päivystyksen lähellä on sisäänajo parkkihalliin. Pari kertaa yritin ajaa sinne. Parkkiautomaatti ilmoitti molemmilla kerroilla, että "liput loppu" eikä puomi auennut. Piti peruutella muualle.

Eilen en yrittänytkään päivystyksen puolelta parkkihalliin. Sairaalan kohdalla, tien toisella puolella oli edellisviikolla ollut väliaikainen parkkipaikka. Nyt se oli liputettu kiinni. Ajoin laajan sairaala-alueen toiselle puolelle, josta mennään Espoon sairaalaan. Otin parkkilipun, puomi aukesi K1:een ja parkkeerasin Pösön halliin, ihan lähelle puomia, josta "liput on loppu".

Väistin puomin ja kävelin päivystykseen ja myöhemmin takaisin halliin. Eipä siinä muuta liikennettä ollutkaan. ehkä siksi, että tie parkkihalliin ja ulos on varattu "huoltoliikenteelle". Päivystystä hallinnoi HUS ja parkkihallia Espoon sairaala.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Kuullun ymmärtäminen on taitolaji

Potkulautamies sai taas käydä kaupassa. Olin alkuviikolla Helsingin keskustassa. Meille esiteltiin peruskorjattua eduskuntataloa ja puhuttiin samalla myös politiikkaa: Ja, ja, ja, tota, ja....- tällaiset ajatustauot ovat lisääntyneet. Lähdin tilaisuudesta, kun se oli kestänyt sovitut kaksi tuntia. Itsekseni en meinannut löytää ulos eduskunnan kahvilastakaan, vaikka olen istuskellut siellä työkseni, toimittajana - ja, ja se oli kohta 50 vuotta sitten.

Rouva oli sanonut: - Potkulautamies on valmiiksi kaupungilla ja saa hakea Stokkalta valmisaterian. No, Stokkan meals-tiskillä tutkin ensin salaatteja. Minä tykkään salaateista, joissa on rapua, Rouva ei niinkään. Kiinnitin huomioni "tuliseen rapusalaattiin". En ollut ennen nähnyt ja päätin ostaa pienen rasiallisen. Ehkä Rouvakin tykkäisi.

Kotona sain yksin maistella tulista "rapusalaattiani", jossa yllätys, yllätys, ei ollut ravun palaakaan. Kaivoin roskiksesta käärepaperin. Rikkirevityssä hintalapussa luki: "Tulinen papusalaatti".

Vatsa on meille kaikille rakas ja lähellä. Sen toiminta vaikuttaa mielialaan - suolistobakteerit on osa aivojen toimintaa. No, ei se kyllä näistä suolistobakteereista johdu, että kun viimeksi Levillä käydessäni ja kun odottelin Myllyn Äijässä lounastani luin Lapin Kansasta otsikon: - Lintilä laihtui, kun veronmaksajien rahaa säästyy.

Ajattelin, että onpa poliittinen päätöksenteko raskasta työtä. Luin uudestaan: - Lintilä ilahtui, kun veronmaksajien rahaa säästyy.

Kesällä ajelimme Rouvan kanssa Pösöllä Leviltä takaisin Helsinkiin. Pösössä on hyvä radio ja kuuluu hyvin, mutta joskus kuuluvuus heikkenee. Radiossa soitettiin musiikkia ja minä kuulin: - Olet ilmavaiva ilman suuntaa. Enkä edes ollut vielä syönyt "tulista rapusalaattia".

Kertosäkeessä kuulin uudestaan: - Olet ilmalaiva ilman suuntaa.

.
P.S. Kuulkaa nyt oikein: Hyvää Itsenäisyyspäivää!