keskiviikko 27. elokuuta 2014

Ukrainalainen minisarja

Ka. Tulimme Helsinkiin ja istahdimme katselemaan uutisia. Ennen uutisia Ylellä on tapana mainostaa tulevia ohjelmiaan tyyliin "alkaa uusi minisarja", plääp, plääp plääp. Näissä minisarjoissa on se hyvä puoli, että niissä rosvot saadaan kiinni ja linnaan.

No sitten tuli uutiset. Viime päivinä uutisissa on pyörinyt minisarjoja Ukrainasta, Lähi-Idästä, Irakista. Näissäkin minisarjoissa on pahiksia, mutta sankarietsivä puuttuu eivätkä pahikset jääkään kiinni. Voisivat tuottaa parempia minisarjoja uutisiinsa. Sitä paitsi näissä uutisten minisarjoissa esiintyy aika lahjattomia näyttelijöitä niin, että joskus tulee mietittyä: kukahan niillekin palkan maksaa. Ja ohjauskin on ala-arvoista.

Ostin muuten siskolleni 60-vuotispäivälahjaksi potkulaudan. Tykkäsi. Kohta meillä on potkulautajengi kasassa ja pitäisi suunnitella jengille liivit. Ainakin Helsingissä potkulauta on kätevä tapa liikkua - paljon kätevämpi kuin auto. Minäkin vein rouvan terveysasemalle autolla ja juutuimme heti ruuhkaan. Kymmenen minuutin matka kesti lähes puoli tuntia eikä pitänyt olla edes ruuhka-aika.

Minulle, kateellinen kun olen, tuli kuitenkin hyvä mieli, kun näin ruuhkan aiheuttajan: keskikaistalle oli simahtanut uutuuttaan  kiiltävä Porsche. Oli mukava tunne ohittaa paikalleen jämähtänyt Porsche 21 vuotta vanhalla Volvolla.

Vaikka kyllä tämä perheeseemme kotiutunut Volvokin osaa kiukutella. Muutama päivä sitten vein rouvan Arabianrannasta Vantaalle. Käännyimme Lahdentieltä kehä kolmoselle ja kerroin rouvalle, että en taida viiden vuoden kuluttua enää uusiakaan ajokorttiani. Helsingissä julkinen liikenne toimii hyvin. Rouva taas oli sitä mieltä, että hän sitten hankkii meille uuden pikkuauton.

Volvo ei tästä tykännyt vaan sammui samalla hetkellä. Kummallinen yhteensattuma. Rouvan kanssa me taputtelimme Volvoa ja rauhoitimme häntä sillä, että ei rouva ihan tosissaan ollut. Käänsin virta-avainta ja Volvo käynnistyi eikä ole kiukutellut sen koomin.



maanantai 18. elokuuta 2014

Että tota noin niinku takaisin Helsinkiin

No. Ajelimme taas kerran rouvan kanssa Kittilästä Helsinkiin. Matka menee mukavasti, kun kuuntelee radiota. Sieltä tulee musiikkia, puhetta, uutisia. Sitä minä, että totta noin niinku jäin ihmettelemään, että Rovaniemen korkeudella radiosta pukataan korviin semmosta musiikkia, mitä matkan aikana muualla Suomessa en kuule.

Lapissa ilmeisesti tykätään, tai Tampereella luullaan, että tykättäisiin, tämäntapaisesta riimittelystä:

      Ensin olin yksin määääää
      Sitten tulit siihen säääää
   
Tätä riimitystä voi tehostaa Lapin radiosta kuulemallani uudella sanalla, jolla on monta käyttöä:

      Ja kun me yhdessä kontaktoimme
      taivas iski kipinääääää
      Niityllä lammas lauloi bääääää

Eivät taida Tohlopissa, missä Lapin radiolle musiikki valitaan, tykätä lappilaisista.

Että tota noin niinku, no, kyllä ihan kielenkin huollon kannalta radiota kannattaa kunnella. Puhuttu kieli nääs uusiutuu kaiken aikaa.

Ajatelkaa, jos Potkulautamies olisi meritoitunut tarpeeksi ja päässyt ministeriksi, kyllä maan asioita korjattaisiin vauhdilla ja oikeaan suuntaan. Alitajuisesti, niin kuin entinen keikkamyyjäkin, ministeri tuntisi yleisönsä.

Ensitöikseen ministerinä Potkulautamies identifioisi ongelmat. Asiakeskiöön ratkaisussa nousisivat varmaan työllisyys ja talouskasvu. Pitäisi kapasitoida. Sitten pitäisi laaja-alaisesti kutsua ihmisiä keskustelemaan ja kontaktoida toimivia tahoja.

Tämmöseltä pohjalta syntyisi sitten ratkaisu: tehdään toimenpiteitä. Potkulautamiehen mielestä näitä toimenpiteitä voisi alkaa valmistaa Kemijärvellä - siellä on vapaata hallitilaa ja hyvä kokemus hyvillä tuilla aloitetuista ja taas lopetetuista toimenpiteistä.

Ja jos toimenpiteiden tekeminen jostain syystä kangertelisi, niin ainahan etenemistä voisi vauhdittaa lakolla.


sunnuntai 10. elokuuta 2014

Tositelevisiosta todellisuuteen: elämysmatkoja sotaa katsomaan

Ihminen on pöljä, ainakin joskus ja Suomessa jossain, ainakin kaupunkilainen kun se matkustaa maalle tai Lappiin. Rouvan kanssa olemme viettäneet tätä helteistä kesää Kittilässä. Aamiaiseksi me yleensä syömme puuroa hedelmäkeiton ja marjojen kanssa. Tuoreet kotimaiset mansikat maistuvat siinä hyviltä.

Kesä on lyhyt ja mansikka-aika lyhyt. Kun mansikkasato oli noukittu ja viimeisiä vielä kuljetettiin Kittilän kauppoihin niin saattoi tapahtua, että rasiassa osa marjoista oli jo ehtinyt pilaantua. Rouva sanoikin, että Potkulautamies saa kaupassa käydessään katsoa, josko myyntiin olisi tullut uuden sadon metsämustikkaa.

Ainakin meidän mökkimme ympärillä olevassa metsässä mustikat olivat jo kypsyneet. Joskus, kun palasimme golfin peluusta, rouva oli niitä maistellutkin ja todennut, että hyviä ovat.

Minä sitten potkulautailin kauppaan ja etsin, olisivatko mustikat jo ehtineet kaupan hyllylle. Eivät olleet. Minä ostin mansikoita. Mutta sitten, parin päivän päästä, rouva sai loistavan idean: - Noukitaan mökin vierestä metsäpolun reunoilta mustikoita suoraan lautaselle. Niinhän me teimme. Marjat olivat tuoreita ja maukkaita ja varmasti luomua.

Kaikki suuret ajatukset ovat yksinkertaisia!

Mutta vaikka kaupasta ei marjoja ostaisikaan, siellä on mukava käydä, ainakin täällä Kittilässä. Kaupassa tapaa tuttuja. Tänäänkin hain poron filettä. Ostotapahtuma kesti pari minuuttia, mutta vierailu kaupassa yli puoli tuntia. Oli mukava jutella. Opin senkin, että vanhan kauppiaan naapurin tyttärenpoika on poliisina
eteläisessä Suomessa.

Vanha kauppias kertoi kauppiaiden kokouksesta, jonka jälkeen oli odoteltu takseja. Aina kun auto näytti taksilta, sille viittilöitiin. Taas oli tulossa yksi tämmöinen auto, jonka katolla paloi valo. Auto pysähtyi - mustamaija. Vanha kauppias noukittiin kyytiin ja vietiin - hotelliin. Ratissa oli naapurin tyttären poika.

Viikko sitten kirjoitin siitä, kuinka YLEn pääuutisten pääjutuksi oli nostettu pikkukoneen putoaminen taivaalta mereen. Tapauksella oikein "herkuteltiin". Eipä sitten ollut yllätys, että Iltalehdessä oli otsikko: "Turisti haluaa nähdä sotaa". Lehden kirjoituksen mukaan sotaturismin kasvuprosentit "ovat huikeita, viime vuonna kasvua oli 67 prosenttia". "Elämysmatkoja"

Minä luulen, että tulevaisuudessa, kun teknologia oikein kehittyy, mediakin tulee kotiin pillereinä. Ymmärtäminenhän on tunne. Olisi se varmaan elämysmatkailijalle kokemus nielaista pilleri ja elää tilanne, kun pommi tippuu olohuoneen sohvalle. Siinähän menisi televisiokin nuuskaksi.

Rouva otti älykännykällä kuvan meidän mustikoista, kolme metriä ulko-ovelta - syödään huomenna:




sunnuntai 3. elokuuta 2014

Onnettomuuksista viihdykettä

Rouva ja Potkulautamies kutsuttiin 70-vuotispäiville Kaukoseen, Kittilässä. Olipa mukavat juhlat ja mukavia ihmisiä. "Ennen täällä oli kaksikin koulua, nyt vain yksi. Mutta paluumuuttajiakin on ja kolme uutta omakotitaloa rakennettu. Ihmiset tulevat takaisin, jos vain on töitä."

- Meillä samassa pihapiirissä asuu neljä sukupolvea. Ennen kylillä oli paljon enemmän lapsia. Kallossakin kastamaan tullut pappi oli tokaissut, että ei raamattu sitä tarkoita, että teidän täällä Kallossa täytyisi täyttää koko maailma. Siihen aikaan kallolaisissa perheissä oli 10-12 lasta.

Eläkkeellä oleva opettaja kertoi tuttavastaan, joka oli tullut vierailulle ja lähtiessään sanonut käyneensä hyvästelemässä. "Syöpä on niin levinnyt, että sitä ei voi enää hoitaa."

Palasimme rouvan kanssa synttäreiltä kotiin juuri sopivasti katsomaan TV-uutisia. Illan uutislähetyksen ykkösaihe oli pienkone, joka oli lennellyt uimarannan edustalla, suunnannut ulos merelle, tehnyt pari kierrosta, kiepsahtanut selälleen ja syöksynyt mereen. Yksi oli kuollut, lentäjä. Uutisiin haastateltiin silminnäkijöitä, pelastustöihin osallistuneita, ihan ketä tahansa, kuka oli kokenut tämän ainutkertaisen tapahtuman.

Media on korvannut menneen ajan massatapahtumat. Roomassa tultiin joukolla katsomaan kuinka leijonat raatelivat Colosseumilla kristittyjä. Ranskan vallankumouksen aikaan oli mielenkiintoista nähdä kuinka giljotiini katkoi päitä. Ymmärrän, että jossain hirttäjäisetkin ovat vielä suosittua kansanviihdettä.

Sierra Leonen The Nation-lehdessä julkaistiin (21.10.1972) uutinen: "Suomalainen uutismies tapaa Khazalin". Jutun vieressä oleva kuva, jossa seinusta on täynnä kaljapulloja, liittyy ihan toiseen uutiseen.


Khazali oli Sierra Leonen tiedotusministeri. Mr. Khazali oli juuri palannut vierailulta Yhdysvaltiohin ja toivotti minut tervetulleeksi Sierra Leoneen: - Ilman massatiedotusvälineitä ihmisten olisi vaikea tietää maailman muista osista.

Pari viikkoa tapaamisemme jälkeen The Nation julkaisi uutisen: - Mr Khazali on eronnut. Sitten tuli uutinen: -Poliisi etsii mr Khazalia.

Kun juttu sitten lopulta selvisi, uutisoitiin, että oli tehty rituaalimurha. Raskaana olevan naisen vatsa oli avattu, otettu sikiön sydän ja sillä tehty taikoja, jotta mr Khazali menestyisi ja saisi vaikutusvaltaa. Freetownin olohuoneessa, kaupungin ykköshotellin baarissa keskusteltiin asiasta vilkkaasti. Rituaalimurha ei ollut uutinen, uutinen oli se, että "ensimmäisen kerran kuultiin, että olisi käytetty sikiön sydäntä".