Kyllä sopu tilaa antaa

Maaliskuun lopulla Helsingin Sanomat julkaisi kirjoituksen, jossa kerrottiin murhatutkinnasta, jossa poliisi oli pyytänyt krimaali- ja oikeuspsygologian dosenttia profiloimaaan surmaajan. Rikospaikasta  ja tekotavasta voi päätellä jotain murhaajasta ja esimerkiksi tämän suhteesta uhriin.

Kirjoitin tuon alkukappaleen jo viikkoja sitten. En ole aikaisemmin edes yrittänyt kirjoittaa aloittamaani juttua loppuun, koska molempia käsiäni leikattiin. Sen sijaan olen murheellisena seurannut uutisia ja olen edellenkin vahvasti sitä mieltä, että me emme tarvitse ns. maailmanpolitiikan asiantuntijoita selittämään, mitä Ukrainassa tai Palestiinassa tapahtuu. Kriminaalipsygologit tai psykiatrit voisivat ehkä paremmin kuvata todellisuutta: profiloida näistä massamurhista päättäneitä tunteettomia hulluja.

Tämä auttaisi meitä myös ymmärtämään ihmiskunnan sodilla muokattua historiaa paremmin. Itsekeskeisten, vallanhaluisten ja tunnekyvyttömien johtajien historiaa. Aatteista tai uskonnosta viisveisataan: vallassa vallanhimo kasvaa.

Trump kommentoi  netissä Venäjän Vladimir Putinia,  miestä, johon  hänellä "on ollut aina erittäin hyvät suhteet": "Hänestä on tullut aivan hullu. Hän tappaa tarpeettomasti monia ihmisiä, enkä puhu vain sotilaista. Ohjuksia ja drooneja ammutaan Ukrainan kaupunkeihin aivan syyttä." 

Ihmiskunnan historia on synkkää luettavaa eikä tulevaisuus näytä yhtään sen paremmalta. Sotilasmenot kasvavat. Siprin mukaan maailman stilasmenojen reaalikasvu oli viime vuonna 9,4% - 2 930 miljardiin euroon. Samaan aikaan maailmassa kärsii nälästä 800 miljoonaa ihmistä ja päivittäin  nälkään kuolee 24 000 ihmistä.

YK:n maailman ravintotilannetta käsitelleessä huippukokouksessa kerrottiin myös, että hyvinvoivan yhteiskunnan "kulissien takana on kuitenkin nälkää näkeviä ja kerjäläisiä, jotka etsivät kehittyneen maailman suurkaupungeissa ruokaa jätteistä". "Tämä on uuden maailmanjärjestyksen ja globalisaation luoma barbaarinen maailma."

No, pistää miettimään: pitäisikö tälle maailmanjärjestykselle miettiä paremmat raamit. Minä olen aikaisemmin jo esittänyt, että meidän pitäisi ymmärtää, että olemme kaikki naapureita: asumme samalla pienellä pallolla. Ollaan hyviä naapureita; autetaan toisiamme.

Useimmat ihmiset ovat hyviä

Eilen oli maanantai ja tänään on tiistai. Näin se menee; päivä kerrallaan. Lonkkani leikattiin ensimmäisen kerran kohta tasan 7 vuotta sitten.  Leikkauksessa tehtiin hoitovirhe. Olen nyt nilkuttanut kipeän lonkkani kanssa lähes 2500 päivää.

Eilen iltapäivällä palasin kotiin lonkkani kolmannen leikkauksen tikkien poistosta. Ensimmäsen leikkauksen jälkeen tarvittiin korjausleikkaus, jonka aikana murtui luu, jota piti tukea raudoilla. Nyt oli sitten aika poistaa nämä raudat. Yksi lonkka kolme leikkausta. Mitä tuhlausta !

Kolmas leikkaus onnistui. Tukiraudat ja tikitkin on nyt poistettu. Kävely tuntuu helpommalta. Lisäksi eilen postiluukusta tipahti Golfliiton lehti. Hyvä ajoitus. Haaveilen, että Satu ja minä voimme alkavana kesänä viettää yhdessä iloista aikaa golfkentällä, 

Tämä vuosia kestänyt vammaisuus ei ole vain kipeä kokemus: olen opppinut, että ihmiset ovat ystävällisiä ja haluavat auttaa. Eilenkin, kun lähdin rollaattorin kanssa viemään jätteitä keräykseen ehdin tuskin aukaista alaovea. kun minulta kysyttiin: "Voinko auttaa !" Kysyjä oli isä, joka pienen tyttärensä kanssa oli pyöräillyt pihaamme,

Eikä tässä kaikki. Tyhjensin bio- ja sekajätteitä. Samaan jätekatokseen tuli minulle ennestään tuntematon naapuritalon rouva.  Hän oli minua nopeampi ja auttoi siirtymistäni ulos jätekatoksesta pitämällä ovea auki. Meillä molemmilla oli vielä muovijätteet viemättä viereiseen katokseen. Rouva nappasi minulta jätepussin, "Voinhan viedä samalla tämän sinunkin pussisi!" "Kiitos!"

Kysymyksen "Voinko auttaa ?" olen näiden vammaisvuosieni aikana kuullut satoja kertoja. Olen myös kokenut, että useimmat tuntemattomatkin ihmiset ilahtuvat, kun heitä tervehtii, Tämän kokee kauppakeskuksessa ja erityisesti hississä, jossa ihmiset ovat pienessä tilassa ja "samalla matkalla".