Helsingissä Lemminkäinen oli aloittanut naapuritalon saneerauksen kesäkuussa. Melu jatkui vielä elokuun lopulla, jokaisena arkipäivänä. Muutaman kerran meteli alkoi jo aamulla kello kuusi ja vielä sunnuntainakin. Kyllä tuntui hyvältä tulla tunturiin ja kuunnella hiljaisuutta.
Maanantaina päätimme, että kävelemme muutaman sadan metrin päähän Levin golfklubille lounaalle. Tuskin olin astunut mökistä ulos, kun kirosin. Sama melu tunturissa kuin Arabianrannassa. Syy selvisi: klubiravintolan terraseja hiekkapuhallettiin maalausta varten.
Olimme tuoneet Helsingistä pari lattiakaivon kantta. Niillä piti korvata mökin allastilassa klooratun veden törkeästi ruostuttamat teräksiset kannet. Tuomamme kannet olivat vääränkokoiset. Olimme pulassa. Meitä oli varoitettu, että klooratun veden ruostuttamien kansien kiillottaminen on melko mahdoton homma.
Rouva oli maanantaina aamulla googlettanut ja saanut selville, että hiekkapuhallus auttaa. Golfklubilla lähestyin hiekkapuhaltajaa, hän keskeytti työnsä, siirsi suojamaskin syrjään ja vastasi kysymykseeni: - Lähden parin tunnin kuluttua jatkamaan töitä Sodankylässä, mutta jos haet ne kannet tänne, niin yritetään.
Olipa mukava mies, tuli Kemistä, viivähti hetken Kittilässä ja jatkoi matkaa Sodankylään. Maanantaina iltapäivällä mökin allastilassa oli kirkkaat lattiakaivon kannet ja me Rouvan kanssa kuuntelimme mökin tarassilla tunturin hiljaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti