Ei tämä karanteeni Koronassa kuitenkaan ihan autio saari ole: posti kannetaan kotiin, tietoliikenneyhteydet ja televisio toimivat. Autiolla saarella kuulisi aaltojen loisketta: meille kuuluu helvetillinen meteli naapuritontilta: siinä puretaan 60 vuotta vanhaa rakennusta ja kohta tilalle kolisee uusi talo. Parin vuoden kuluttua kukaan naapureista ei muista vanhaa taloa. Vanha talo säilyy vain niiden muistissa, jotka ovat sen kokeneet ja siinä eläneet.
Olemme Rouvan kanssa nähneet televisiosta monta koronatiedotusta - ja uutisiakin. Yhtenä iltana katselimme historiaa: Helsingin kehä III-tien valmistumisesta oli vuonna 2018 kulunut 50 vuotta. Rouva kysyi minulta mitä muistan vuodesta 1968. Mietin, mutta en muistanut mitään erityistä. Tein Helsingissä töitä toimittajana, seurasin eduskunnan työskentelyä ja istuin usein iltaa Pressiklubilla. Päivän rutiinit olivat mielenkiintosia, mutta niin samanlaisia. Yksi asia on sentään jäänyt mieleen: tilasin Kosmoksessa kateenkorvaa: luulin tilaavani sieniruokaa, mutta sainkin sisäelintä. Oppia ikä kaikki.
Tarkistin internetistä vuoden 1968: Maailma kuohui rajummin kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. "Hullua vuotta" leimasivat Vietnam, Tšekkoslovakia, opiskelijoiden radikalismi ja poliittiset murhat.
Mitähän isäni muisti vuodelta 1918. Tuskin paljon, hän oli vain 4-vuotias. Ehkä kuitenkin jotain, jonka oli kuullut omalta isältään. Internetti muistaa: Sisällissota, kansalaissota, veljessota, vapaussota, luokkasota, kapina, punakapina - konflikti, joka alkoi tammikuun 27. päivänä.
Mennään vielä 50 vuotta taaksepäin: Eräiden arvioiden mukaan vuosien 1867 - 1868 aikana nälkä ja taudit – jotka tarttuvat herkemmin aliravittuihin – tappoivat jopa 200 000 henkeä, eli noin kymmenesosan Suomen silloisesta väestöstä.
Mitähän nyt 25 vuotiaat muistavat vuonna 2070 tästä vuodesta: ehkä, että kasvomaskien, joista oli tullut muotituotteita, käyttö Suomessa yleistyi 2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti