Koronaa on pidätelty, katsottu televisiota, mm. luonto-ohjelmia. Tänään matkustin linja-autolla kotoa Arabianrannasta keskustaan ja takaisin. Lonkkani on lähes 3 vuotta sitten tehdyn leikkauksen jäljiltä vieläkin niin kurjassa kunnossa, että käveleminen on hankalaa. Menomatkalla minun oli vaikea löytää heti penkki, jolle istua. Bussin keskiosassa istui iäkäs naisihminen. Hän laski viereisen istuimen alas: " Istu tuohon!". Kiitin häntä. Sain iloisen vastauksen: "Kyllä meidän ihmisten on autettava toisiamme."
Paluumatka alkoi Rautatientorilta. Edessäni viereisellä penkkirivillä istui keski-ikäinen naamaltaan hieman karvainen mies reppu sylissään. Hänellä ei ollut maskia,. Hän aukaisi reppunsa, metsästi sieltä näppeihinsä herneenpalon, aukaisi sen taitavasti, raapi peukalolla herneet kämmenelleen ja nakkasi ne suuhunsa. Tahti oli nopea. Pari kertaa bussimatkani aikana napostelija sulki reppunsa, mutta malttia riitti vain hetkeksi. Poistuin bussista Arabianrannassa. Bussi jatkoi matkaansa ja mies herneiden himokasta napostelua.
En ole koronan aikana juurikaan matkustanut bussilla keskustaan. Sen sijaan olen ajanut autolla lähes päivittäin ruokaostoksille Arabian kauppakeskukseen. Kaupassa tapaa ihmisiä ja heitä on kiva tervehtiä. Reilu viikko sitten menin ostosteni kanssa hissillä kerroksen alas autohalliin. Siellä hissiä oli vastassa yli keski-iän elänyt rouva. Tervehdin häntä ja totesin: "Toin sinulle hissin." Hän kiitti iloisesti: - Sain tänään rokotuksen!
Parkkihallissa vastaani käveli pariskunta. Tervehdin heitä. Minulla oli maski naamallani, he katsoivat tutkivasti ja totesivat, että "sinua on vaikea tunnistaa maskin takaa". Vastasin, että emme me tunnekaan toisiamme, mutta minulla on tapana aika usein tervehtiä tuntemattomiakin ihmisiä kaupassa. "Todennäköisesti olemme melkein naapureita, kun asioimme samassa marketissa."
Juttelimme pitkään ja olimme yhtä mieltä siitä, että kerrostalo on kuin pieni kylä, muutama kymmenen savua. "Kyläläiset tuntevat toisensa ja auttavat toisiaan. Ainakin pitäisi tervehtiä tavatessa." Erosimme iloisina ja toivotimme toisillemme hyvää kevättä.
Television korona-ajan luonto-ohjelmista mieleeni painui kuvaus Afrikasta: virtahevot pakenivat kuivuutta alueelle, jossa mutainen rutakko oli vielä kostea. Kosteikolle pyrki suuri uros toisesta laumasta. Urokset kävivät rajun kamppailun keskenään. Tunkeilija sai turpiinsa ja pakeni.
Luonto-ohjelmissa toistuu usein johtavien urosten kamppailu. Ihmisten historiassa johtava uros varustaa laumansa taisteluun puolestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti