tiistai 6. joulukuuta 2022

Mehän olemme kaikki naapureita

Siitä on kulunut jo kolmisen kuukautta, kun vastasin parturissa minulle esitettyyn kysymykseen:"En todellakaan ole kirjoittanut uutta blogia". Viimeksi julkaisin blogin lähes 10 kuukautta sitten. Vuosi 2022 on ollut median juhlaa. Raportoitavaa on riittänyt:korona, Putin hyökkäsi Ukrainaan, ilmastokatastrofi. Ihmisiä tapetaan ja kuolee nälkään. Uutiset ovat masentavia.

Lisäksi yrityksistäni huolimatta en vieläkään pysty kävelemään kunnolla: lonkkani leikattiin Porvoon sairaalassa yli neljä vuotta sitten ja leikkauksen jälkeen potilasvahinkolautakunta totesi yksimielisesti "hoitovirhe". Onneksi nuorempi tyttäremme perheineen asuu ihan naapurissa. Tapaamme lähes päivittäin.

Viime keväänä kannustimme lapsenlastamme Einoa (silloin 2,5 v) käymään potalla. Kun hän onnistui taputimme:"Hyvä, Hyvä, Eino! Myöhemmin kesällä, kun Eino taas tuli päiväkodista vanhempiensa kanssa vierailulle mummolaan, hän heti sisälle päästyään totesi: "Minä lähden kävelyttämään vaaria!"Eino oli ymmärtänyt meidän aikuisten keskusteluista, että kävely tekee vaarille hyvää.
- On ihanaa lähteäsinun kanssasi kävelylle rakas Eino, totesin ja lisäsin, että "käyn vain pikaisesti vessassa.

No. Kävin pissalla. Kun tulin vessasta, Eino odotti heti oven takana, taputti käsiään ja kannusti: - Hyvä, hyvä vaari!! Kiva, kun saa kannustusta ja neuvojakin.

Pari päivää sitten söimme aamupuuromme saman pöydän ääressä: Eino, Rouva ja minä. Minä syön kaurapuuron aamulla niin kuin oma isäni,viimeisenä kauhalla suoraan kattilasta. Tiskiä säästyy. Toin puurokattilan pöytään. Eino katsoi ihmetellen ja neuvoi: - Vaarin pitää opetella syömään lautaselta! Niinpä, oppia ikä kaikki.

En kuitenkaan olisi uskonut, että lähes kahdeksankymppisenä täytyy opetella kävelemään. Olen tekovammainen. Eniten kuntoutan lonkkaani kävelemällä ruokaostoksilla. Ostoskeskuksessa kohtaa paljon ihmisiä, tuttuja tai tuntemattomia, joita on ilo tervehtiä. Kun olen parkkeerannut auton siirryn parkkihallista ostoskerrokseen hissillä.

Hississä tuskin koskaan matkustaa yksin. Tervehdin ihmisiä: - Huomenta! Ja selitän, että "minulla on tapana tervehtiä hississä tuntemattomiakin. Olemme samalla matkalla ja seinien tuijottaminen muita matkustajia huomaamatta olisi luonnotonta". Poikkeuksetta ihmiset ovat samaa mieltä.

Marraskuussa matkustimme Rouvan kanssa noin viikon matkalle Ranskaan. Vanhempi tyttäremme, joka asuu Pariisissa, oli järjestänyt meille hienon kokemuksen Siirryimme lentokentältä suoraan Senlisiin pariksi päiväksi ja sieltä edelleen Chantillyyn. Mukana matkalla oli myös lapsenlapsemme Eleonor. Viihdyimme toistemme seurassa ja nautimme kauniista ympäristöstä - niin ja maukkaista aterioista.

Luulen, että meidän jokaisen neljän mieleen jäi muistoksi tunne, joka välittyi vanhahkon miehen kasvoilta, kun hän oli neuvonut meille miten löydämme tien kohteeseemme. Hän oli niin iloinen voidessaan auttaa.

Ehkä tämä tapahtuma palautti tyttäreni mieleen, että hän oli lukenut The Guardianista tutkimuksesta, jonka mukaan tuntemattomien tervehtiminen ja heidän kanssaan jutteleminen on hyväksi ihmisen terveydelle.

Tyttäreni neuvosta löysin tietoa tästä ja muista samaa aihetta käsitelleistä tutkimuksesta googlettamalla: bbc surprising benefits of talking to strangers.

Tutkimuksessaan käyttäytymistieteilijät Nicholas Epley ja Juliana Schroeder toteavat, "Suurin osa ihmisistä viettää osan päivästä tuntemattomien ympäröimänä, olipa kyseessä sitten päivittäinen työmatka, istuen puistossa tai kahvilassa tai vieraillessaan supermarketissa. Silti monet meistä pysyvät oma-aloitteisesti eristyneinä uskoen, että vieraan puoleen kääntyminen saa teistä molemmat tuntemaan olonsa epämukavaksi.

Yhteyden löytäminen vieraisiin ihmisiin on kuitenkin "yllättävän miellyttävää". Positiivinen vaikutus näyttää jopa leviävän henkilöön, jonka kanssa puhut. "Ihmiset ovat luonnostaan sosiaalisia eläimiä, joista tulee onnellisempia ja terveempiä ollessaan yhteydessä muihin. Sen sijaan eristyneisyys ja yksinäisyys on stressitekijä, joka aiheuttaa tupakointiin ja liikalihavuuteen verrattavan terveysriskin."

Harvardin yliopiston professori ja MacArthurin mukaan: "Jos perustaisin kaikki käsitykseni ihmisyydestä puhelimesta tai tietokoneesta saamaani tietoon, minulla olisi fantastisen negatiivinen näkemys useimmista muista ihmisistä."

Helsingin Sanomat kirjoitti eilen: "Kun Venäjä aloitti helmikuussa täysimittaisen sodan Ukrainassa, asenteet Suomessa olevaa venäjänkielistä väestöä kohtaan jyrkkenivät nopeasti." Tämä on väärin.
Eivät venäläiset kansakuntana hyökänneet Ukrainaan. Ukrainaan hyökkäsi Kremlin mafia Putinin johdolla.



 Sota aiheuttaa kärsimyksiä myös venäläisille. Tervehtikää heitä naapureina ja ihmisinä.

1 kommentti:

  1. Voi hyvänen aika, että kaikki tuo voi pitääkkin paikkaansa, myös todella ihan käytännön tasolla, ei yksin teoriassa....mutta niin kuin Sinäkin, niin myös me olemme kokeneet vaikutuksen, mitä ikäihmisille (kuten nuoremmillekkin) tekee hyvää - kävely, kävely ja kävely ....sekä vieraiden ihmisten kanssa ajatusten vaihto... Kumppanini monien sairauksien kanssa taistellessa elämässä eteenpäin menemiseksi, kaikki ylläoleva on koettu voimaannuttavaksi, että elämässä jaksaa muutakin, kuin istua lepotuolissa, ( PA seuraa päivän tapahtumia tv:stä ja minä kudon, kudon ja kudon...) Mutta jaksamista Sinulle ja Sadulle . Laittaisin tähän lopuksi sydämen kuvan, mutta en osaa...

    VastaaPoista