Maa on pannukakku, sittenkin

Tänään on merkkipäivä: tasan 45 vuotta sitten ensimmäinen ihminen astui maahan kuussa. Itse olin samaan aikaan matkalla Norsunluurannikolta Ghanaan. Kerron siitä nyt lyhyesti, yhdellä lauseella. Rajanylityspaikka oli suljettu yöksi ja jouduin pysähtymään pieneen kylään, jonka keskellä istuimme iltanuotiolla ja johon lähimetsästä kuului kiihkeää rummutusta, jonka syytä en tietänyt, mutta jonka kylän vanhin kertoi kuuluvan rituaaliin, jossa kana uhrattiin metsän hengille ja sen sanottuaan vanhus vielä ihmetteli, että amerikkalaisetko muka kuussa ja miten ne sieltä alas pääsevät.

Vuosia myöhemmin, joskus 1980-luvulla olin työmatkalla New Yorkissa. Ajattelin, että matkustaminen avartaa lapsenkin maailmaa ja otin matkalle mukaan tyttäreni. Asuimme hotellissa Central Parkin laidalla. Tutustuimme isoon kaupunkiin ja sen nähtävyyksiinkin. New Yorkin kesä oli kuuma. Palasimme katsomasta musikaalia, taisi olla Chorus Line, kun lohdutin tytärtäni tiedolla, että ei ilma New Yorkissa aina ole tukala.

Tähän tyttäreni vastasi: -Ei ole, mutta edelleenkin ihmiset ovat synkkiä ja kulkevat suupielet alaspäin.

No, rouva on palannut matkaltaan Assisiin ja tänään me me pelasimme golfia. Minä löin hienoja avauslyöntejä. Minun väylälyöntini menivät useimmiten sinne, mihin olin suunnitellutkin. Lähestymiset viheriölle olivat aika tarkkoja. Mutta kaikista mitättömin ja lyhkäisin lyönti, putti reikään, ei kulkenut.

Rouva neuvoi ahkerasti, mitä pitäisi tehdä, että putti paranisi. Kehotti jopa ottamaan prolta tunteja. Kaikenkakkaraksi edellämme pelasi kolmen ryhmä, joista aina kahden avauslyönti oli joko metsässä tai vesiesteessä. Minä kyllä tiedän säännön, että jos pallo ei heti näy, niin vesiesteeksi merkityllä alueella sitä ei saisi haeskella. Nämä kävelivät jänkhällä ristiin rastiin. Rikkoivat sääntöjä. Ka, minä tiedän säännöt.

Aluksi minulla ei kulkenut putti. Muutaman väylän jälkeen tuli jo huono avauslyönti, kohta meni väylälyöntikin metsään ja lähestyminen viheriöllekin epäonnistui - eikä siihen aluksi tarvittu kuin yksi perhosen siivenisku sydänalaan.

No, loppu hyvin kaikki hyvin. Ilma oli loistava, itikoista ei ollut haittaa. Rouvan kanssa oli neuvoista huolimatta mukava pelata. Pelin jälkeen rouva näytti kuvia Assisista ja Roomasta. Yhdessä kuvassa oli Campo dei Fiorin keskelle pystytetty marttyyrin patsas. Mies oli poltettu, koska hän luuli, että maa on pyöreä kuin pallo eikä pannukakku.

Pannukakkuhan tämä on. Ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun pannukakun reunalta putosi syvyyteen nigerialaisia koulutyttöjä. Ja ihan muutama päivä sitten pannukakun reunalta tipahti malesialainen matkustajakone.