Olisiko ihmisestä robotiksi

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Alkosta pullon Chateauneuf-du-Papea. Kävin hakemassa ja kun palasin ilmoitin, että suomalaiset ovat menneet päästään sekaisin. Vävypoika kysyi: - Miten niin? Kerroin, että ihmiset ovat alkaneet puhua tuntemattomille. - Hyvä juttu, sanoi vävypoika.

Menomatkalla markettiin Hämeentien toisella puolella ihmiset odottelivat bussia keskustaan. Pieni poika osoitti Potkulautamiestä ja selitti näkemäänsä äidille. Vieressä seissyt mies peukutti ja huusi kadun toiselle puolelle: - Minäkin olen ajatellut hankkia tommoisen.

Paluumatkalla loivaa ylämäkeä kävellyt mies kysyi: - Onko tuolla helppo liikkua? Kokeile!  Mies otti potkulautani ja pyysi minua kantamaan kassiaan. Taivalsimme tovin yhtä matkaa ja juttelimme.

Kotona kaivoin esille Hesarista repimäni jutut roboteista. Elämä helpottuu, kun "Juttelijarobotit tulevat". Ihmiset alkavat saada seuraa koneista. Japanissa ystävärobotti Pepper myytiin heti loppuun.

"Stanfordin yliopistossa on kehitetty robotti, joka liikkuu kadulla ja tarkkailee ihmisiä. Näin se opettelee sosiaaliseksi." Ihminenkin voisi opetella. "Joidenkin mielestä paras tapa opettaa robotille etiikkaa on luoda sille lapsuus. Se oppisi tapoja ja vastuuta kasvaessaan."

Viimeisin Hesarista repimäni uutinen kertoi Evan raportista ja oli otsikoitu: "Robotti voi olla ihmistä parempi esimies". Ei varmaankaan mene kovinkaan pitkään, kun saan repiä lehdestä arkistooni raportin siitä, että robotit voivat olla kansanedustajia parempia päättäjiä. Ajatelkaa, ei vallanhimoa, kaikki tieto hallinnassa, ei kähmintää eikä lehmänkauppoja, ei korruptiota eikä suvunsuosintaa, vain kaikkia yhdenvertaisesti kohtelevia päätöksiä.

Isaac Asimov kirjoitti robotiikan laeista vuonna 1942 ja lisäsi niihin myöhemmin: robotti ei saa vahingoittaa ihmiskuntaa. Roboteille voi antaa nimen, mutta ei titteliä: jokaisen tittelin takana asuu pieni ihminen.