Lauantai-iltapäivä osottautui huonoksi ajankohdaksi näin laajan ja monista eri aineksista koostuvan hankkeen valmisteluun. Ihmiset, jotka muina arkipäivinä ovat töissä, olivat lauantaina iltapäivällä marketeissa ostoksilla niin että syntyi tungosta marketin käytävillä ja pitkät jonot kassoille.
Pitkästä kassajonosta on semmonen hyöty, että on aikaa jutella muiden jonottajien kanssa. Ensimmäisessä marketissa aloitin jonossa keskustelun Ilta-Sanomien jutusta, joka pyrki selvittämään miten kassakapula oikeaoppisesti sijoitetaan, sijoittaako sen edellä oleva asiakas vai seuraava.
IS:n jutussa kauppiaalta kysyttiin mm. onko kapulalla virallista nimeä. "Kai sen virallinen nimi on ostosten jakaja." Tässä on nyt määritelty ongelmalle nimi ja voimme jatkaa kapulakieleen ja aloittaa lainvalmistelu siitä kenen velvollisuus on asettaa "ostosten jakaja" hihnalle, edellä olevan vai seuraavan vai pitäisikö kauppojen palkata kapulavastaava.
Jos edelläni oleva asettaa ostostensa jälkeen kapulan hihnalle, minä kiitän. Sanalla Kiitos! on aina ollut myönteinen vaikutus. On syntynyt keskustelua ja seuraavakin on kiittänyt. Ihmiset ovat jopa alkaneet jutella. Kassajonossa voi olla hauskaakin.
Me saimme viikonlopun kärkihankkeemme lopulta maaliin: 200 astetta uunissa ja 35 minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti