Jobo III

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa kirjoittaa blogin. Meilahdessa toimintaterapeutti oli neuvonut harjoittelemaan tavanomaisia päivittäisiä toimintoja.Aloitin kirjoittamisen Meilahden tornisairaalan 7. kerroksen ikkunan ääressä . Työotsikoksi kirjoitan yleensä Jono. Nyt vasemman käden sormet harhailivat n:n tilalle b:n ja työotsikoksi tuli Jobo.JoboIII siksi, että samat sormet poistivat kaksi kertaa kaiken siihen mennessä kirjoittamani.Toimintatrpia on rskasta.

 7. kerroksen ikkunasta ktseli ulos myös toinen huonekaverini Pekka: - Tänä vuonna ei varmaan kevätjäillä hiihdellä. Humallahden rannoilla vesi on peittänyt ohuen jään. Pekka muisti talvia, kun Töölössä pystyi lähtemään hiihtolenkille heti kotikerrostalon ulko-ovelta. "Lätkää pelattiin Mechelininkadulla. Paavo Nurmi, joka menestyi juoksijana ja liikemiehenä oli Töölössä pyörätuolista istuviltaan antanut narisevalla äänellä Pekalle neuvon:"Nuori mies.älä koskaan ala juokseeen! Tällaiseksi siitä tulee."

Toinen huonekaverini Olavi katseli mustelmia kyljessään ja siteerasi  - Vanhuus ei tule yksin.

Olavi on meistä kolmesta vanhin, kohta 90 v. Vaimonsa kuoleman jälkeen hän on asunut muutaman vuoden yksin kotona..Olin Meilahden tornisairaalassa viikon. Sinä aikana Olavia ei käynyt tervehtimässä yksikään sukulainen, kaveri tai naapuri, ei ketään. Olavi on vanha ja yksin.

Minut siirrettiin pari päivää sitten Meilahdesta Laakson sairaalaan kuntoutukseen. Pekka Pääsi kotiin perheensä luo. Rouva kävi Laaksossa kertomassa hyviä uuitisia: tyttäret ovat tulossa kodeistaan Yangonista ja Paiisista käymään Helsingissä - aiomme neuvotella minulle viikonloppulomaa sairaalasta. Pekkakin kävi ja kertoi Olavilta terveisiä.

Yli 10 vuotta sitten: rakensimme Leville rinteen juurelle ja golfkentän viereen komean mökin. Asuimmekin Kittilässä kuntalaisina muutaman vuoden. Rouva kirjoitti kirjoja. Eleonor, nyt 3 v, syntyi Pariisiin. Nuoremman tyttäremme häitä juhlitiin Bhutanissa, nyt hän ja Sami asuvat ja työskentelevät Myanmarissa.  Yngonista ja Pariisista on pitkä matka Helsinkiin ja matkaa vielä Helsingistä Kittiläänkin. Lisäksi Rouvan käynnit läkärissä ja terveyskeskuksessa ovat lisääntyneet. Viiden viikon välein hänelle tiputetaan päiväsairaalassa lääke suoraan suoneen. Matka  Helsingistä Kittilään on pidentynyt. Päätimme myydä Levin asuntomme.

Pääsimme maaliin. Tammikuun alussa lensin Kittilään lajittelemaan Tavaroitamme: roskiin, kierrätykeen tai  Helsinkiin. Kiitos Annikki ja Ilona avustanne! Lapin Muutto ja Kuljetus Oy pakkasi ja ajoi muuttokuorman Helsinkiin sopimuksen mukaan ja taidolla Suosittelemme.

Muuttokuorma lähti Leviltä torstaina. Perjantaina aamulla vasen käteni tärsi eikä vasen jalkani tukenut seisomistani..Juhani ja Minna olivat Levillä tutustumassa mökkiinsä. Juhani soitti hätänumeroon. Kiitos!Sain ambulanssilla kyydin Rovaniemelle Lapin keskussairalaan . jossa todettiin: aivoverenvuoto.Rovaniemeltä Jenni ja Minna ajoivat minut Ambulanssailla lähemmäksi kotia Meilahteen Hyin ajoivat, vuorotellen.

Rovaniemellä AVH-yksikössä kehostani lähti monta piuhaa huoneen seinällä oleviin monitoreihin. Ruudulla näkyvät käyrät ja numerot välittivät tietoja kehoni terveydentilasta.Yksikää piuha ei välittänyt tietoja elämänarvoistani.Fyysisen terveydentilan romahtaminen nostaa, ainakin kohtauksen saaneeen itsensä ajattelemaan muitakin kuin veriarvoja. Kuulostaa itsestään selvältä toteamus, että rahan ja menestyksen merkitys vähenee - perhe ja ystävät, ihmissuhteet, nousevat elämän arvoja mitattaessa korkealle. Tämän niin kuin monen muunkin itsestään selvyyden ymmärtäminen edellyttää, että sen kokee.Vaikea on ymmärtää sana rakkaus, jos ei ole rakastanut.

Etkot, juhlat, jatkot ja katkot

Olemme viettäneet ja vieläkin vietämme vuoden lopunajan juhlaputkea; itsenäisyyspäivä, pikkujoulut, Joulu, Uuusi Vuosi. Paljon on ollut juhlaa ja juhlamieltä, niin paljon, että on syntynyt uusi sanakin: etkot. "100-vuotisitsenäisyyspäivän suurimmat etkot".

Niin on ilo korkealla, että jenkan tahtiin voisi laulaa: ensin oli etkot, sitten juhlat ja jatkot ja lopuksi tuli katkot.

Juhlista arkeen. Rouva sanoi eilen, että Potkulautamies saa ajaa Rouvan Pösöllä Jorvin päivystykseen. Ajoin, mutta sairaala-alueella ajo autolla päivystykseen laittoi hitaan ja rauhallisen hämäläisen hermot lujille. Ei montaakaan autoa, mutta täysi kaaos.

Olin tutustunut jo edellisellä viikolla useampana päivänä Jorvin sairaala-alueen liikennejärjestelyihin. Päivystyksen lähellä on sisäänajo parkkihalliin. Pari kertaa yritin ajaa sinne. Parkkiautomaatti ilmoitti molemmilla kerroilla, että "liput loppu" eikä puomi auennut. Piti peruutella muualle.

Eilen en yrittänytkään päivystyksen puolelta parkkihalliin. Sairaalan kohdalla, tien toisella puolella oli edellisviikolla ollut väliaikainen parkkipaikka. Nyt se oli liputettu kiinni. Ajoin laajan sairaala-alueen toiselle puolelle, josta mennään Espoon sairaalaan. Otin parkkilipun, puomi aukesi K1:een ja parkkeerasin Pösön halliin, ihan lähelle puomia, josta "liput on loppu".

Väistin puomin ja kävelin päivystykseen ja myöhemmin takaisin halliin. Eipä siinä muuta liikennettä ollutkaan. ehkä siksi, että tie parkkihalliin ja ulos on varattu "huoltoliikenteelle". Päivystystä hallinnoi HUS ja parkkihallia Espoon sairaala.

Pienenpienet demarit

Kehun, silläkin riskillä, että saattavat ylpistyä: julkinen terveydenhoito toimii hyvin. Menin Herttoniemen sairaalaan käsileikkaukseni jälkeen toimintaterapeutille. Menin bussilla. Kehun nyt vielä Helsingin julkista liikennettäkin, silläkin riskillä, että saattavat ylpistyä. Yhdellä vaihdolla matka Arabianrannasta Herttoniemen sairaalaan toimi hyvin - lähes yhtä nopea kuin taksi, mutta halvempi.

Ehkä minun sisälläni sittenkin asuu pikku demari.

Matkaan oli kuitenkin tulla mutka. Vaihdoin Viikissä bussiin nro 79. Bussiin mennään aina etuovesta: kuljettaja näkee, että kaikki maksavat matkansa. Tämän bussin etuoveen oli lätkästy kaksi tarraa, toinen oli kielletty ajosuunta ja toinen nuoli, joka osoitti takaovelle. Kysyin kuljettajalta saako tästä tulla sisään. "Saa tulla. Tarrojen pitäisi olla sisäpuolella, jotta matkustajat eivät poistuisi etuovesta."

Ovela juoni. Minä ainakaan en enää koskaan poistu etuovesta: sen verran hyvä muistijälki kokemuksesta jäi.

Olen muuten muuttanut mieltäni: paras paikka linja-autossa ei ole etupenkki, josta näkee maisemia. Paras paikka on auton keskiosassa, jossa näkee ihmisiä. Ihmisiltä kuulee hyviä tarinoita, jos uskaltaa alkaa juttusille. Isoäiti kertoi ratikkamatkastaan tyttärenpoikansa kanssa: - Tulimme Linnanmäen kohdalle. Poika näki maailmanpyörän ja sanoi: Nyt minä tiedän missä on maailman keskipiste.

No! Minä olen aina luullut, että maailman keskipiste on oma napa. Vai onko kukaan koskaan kuullut yrityksestä, joka olisi mennyt konkurssiin siksi, että sen työntekijät olivat huonoja. Ei ole historian kirjoista tullut luettavakseni tekstiä, että sota olisi alkanut, koska kansalaiset halusivat tapella.

Tänään luin Iltalehdestä, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteeltä vaaditaan jättikorvauksia. Juttu liittyy aikaan, jolloin Antti oli Pron puheenjohtaja ja lakkoon 2011. Järkytyin. Lehden jutussa Antti puolustelee kantaansa: "Ja kuinkahan paljon paperiyhtiöt säästivät sähkössä ja raaka-ainekustannuksissa lakkojen aikana?"

Järkytyin. Tuottavuusloikka syntyy sillä, että kaikki menee lakkoon, säästyy sähköä ja muita kustannuksia. Kalastellaan, poimitaan marjoja ja poltellaan kynttilöitä. Sisälläni ei sittenkään taida asua edes pienenpientä demaria.

 

Mitä potkulaudalle on tapahtunut?

Käsissäni on aika yleinen perinnöllinen sairaus, joka ikääntyessä koukistaa sormia. Sormiani on oiottu leikkauksessa kaksi kertaa yksityisessä sairaalassa ja nyt kolmannen kerran terveyskeskuslääkärin lähetteellä HYKS:in päiväkirurgisessa yksikössä Herttoniemen sairaalassa. Jos vastaan tässä mielipidekyselyyn kouluarvosanoin 4-10, vastaukseni on: yksityiset sairaalat 7 ja 5+, HYKS:in päiväkirurgia 10+.

Rouva huomautti Potkulautamiehelle, että yhteiskunnan kustantamalla terveydenhoidolla on hoitovastuu. Tämän huomasin käytännössä jo ennen leikkaukseen menoa, sen aikana ja leikkauksen jälkihoidossa.

Noudatin tarkasti saamiani ohjeita ennen leikkaukseen menoa. Sairaalassa minulle annettiin sairaalavaatteet. "Tässä on housut, paita, takki ja leikkauspaita, joka solmitaan eteen niskan takaa." Tottelin tässä järjestyksessä ja olin itseeni tyytyväinen, kunnes minulle huomautettiin, että "leikkauspaita puetaan takin alle".

No, olin pukenut sairaalavaatteet päälleni siinä järjestyksessä, kun minulle oli kerrottu, mitä päälle pitää pukea, sen enempää ajattelematta vaatekappaleiden tarkoitusta. En ymmärtänyt kokonaisuutta. Minussa on sittenkin ainesta byrokraatiksi. Jos ei ymmärrä kokonaisuutta, tyhjiä tölkkejäkin palauttaa automaattiin niin kuin kone komentaa:

"Pohja ensin. Paina kuittipainiketta. Odota kuittia. Ota kuitti. Pohja ensin." Jos näitä ohjeita noudattaa, palauttaa tölkin kerrallaan.

HYKS:in päiväkirurginen yksikkö oli iloinen kokemus. Yksikön henkilökunta, lääkärit ja  hoitajat, olivat hyväntuulisia. Henkilökunnan hyväntuulisuus tarttui potilaisiinkin. En ole koskaan ennen kuullut potilaiden kertovan itsestään, elämästään ja sairauksistaan, toisille potilaille niin paljon kuin Herttoniemessä.

Leikkaukseni kesti yli tunnin. Leikkaus tehtiin puudutuksessa, joten olin koko ajan hereillä. Tunti meni nopeasti ja mukavasti hoitajien kanssa jutellessa. Vaihdoin muutaman sanan myös leikkaavan kirurgin kanssa. Puudutus oli niin täydellinen, että tuntui kuin leikattava käteni olisi muualla kuin leikkauspöydällä. Minä koin, että leikattava käteni osoitti suoraan taivaalle. Ihmeellinen kokemus. Hoitajan mukaan aika yleistä.

Rouva haki minut sairaalasta kotiin. Olin hyvällä mielellä. Minua oli hoidettu hyvin. Kotiintulokin riemastutti. Nousin taksista kotipihalla, jossa leikki joukko pieniä lapsia. Kaverini Östein, 3v 7kk, näki valkoiseen kantositeeseen käärityn käteni, juoksi vastaan taksille ja kysyi huolissaan. - Seikka, mitä potkulaudalle on tapahtunut?