Sielunvaellus Assisiin

Olimme Rouvan kanssa varanneet matkan enneagrammikurssille Assisiin. Rouva kärsi kuumeilusta koko alkuvuoden. Minä sain aivoverenvuodon tammikuussa ja lonkkaani vaihdettiin tekonivel kesäkuussa. Jännitimme molemmat: joudummeko taas terveydellisistä syistä perumaan osallistumisemme. Onneksi päätimme ja jaksoimme lähteä matkaan.

Assisissa majoituimme niin kuin suurin osa muistakin kurssilaisista nunnaluostariin: nunnat kokkasivat yksinkertaista, mutta maukasta ruokaa ja olivat aidosti ystävällisiä. Luostarista avautuu kaunis maisema alas laaksoon.

Olemme vieläkin iloisia, että jaksoime mukaan matkalle Assisiin. Kiitos Olli ja Leila Valtonen, kiitos Pirjo Kantala, kiitos Inna ja Juha Vintturi ja suuri kiitos muille kurssilaisille. Assisissa emme viettäneet päiväkausia pohtimalla oppeja ja ismejä, joita muiden pitäisi noudattaa, jotta maailma medän mielestämme tulisi paremmaksi. Me opettelimme ymmärtämään toisiamme.

Iltaisin kokoonnuimme luostarin terassille: Inna (huilu) ja Juha (kitara) säestivät, kun lauloimme lämpimän syysillan hämärtyessä ja valojen syttyessä alhaalla laaksossa. Yhtenä iltana tulin illalliselta terassille yksin ja katselin alas kauniiseen laaksoon. Mieleeni tuli noin 50  vuotta sitten lukemani lause: "Kaukaa katsottuna viidakko on kaunis, mutta läheltä koettuna sieltä löytyy käärmeitä, skorpioneja ja myrkkyhämähäkkejä". Käteeni oli illalliselta jäänyt viinilasi. Katsoin lasia ja sen yli laaksoon. "Kirjoittaakko vai eikö kirjoittaa?"

Tässä juuri nyt vastaus kysymykseen. Ainakin yritän kirjoittaa. Takaisin kotona Helsingissä vein Rouvan pikku Pösöllä Kalasataman terveyskeskukseen. Samalla reissulla sain hakea  Vepsäläiseltä Lanternasta seinähyllyn. Tunsin ajoreitin. Se oli nyt sotkettu rakennustöillä: seurasin opasteita ja päädyin takaisin Kalasatamaan.

Uudella yrittämällä löysin Lanternan ja Vepsäläisen. Tehtävä hoidettu. Samalla kun harhailin rakennustöiden keskellä pikku Pösöllä viihdytin itseäni kuuntelemalla radiota. Kuulemani ei virkistänyt mieltäni yhtään, ei musiikki eivätkä uutiset. Uutiset käsittelivät hallituksen esitystä helpottaa työntekijän irtisanomista pienissä yrityksissä ja ammattiliittojen vastatoimia, poliittisia lakkoja.

Ammattiyhdistysliike syntyi kauan sitten teollisen vallakumouksen aikana puolustamaan työntekijöiden oikeuksia teolliseksi muuttuvasssa agraariyhteiskunnassa. Maailma on muuttunut. Taikka sitten ei. Edelleenkin, niin kuin on tutkittu ja todettu, ihminen, joka elää luksuksessa menettää kyvyn empatiaan. Valta on aina kiehtonut.

Hallitus ja ay-liike ovat nyt vastakkain. Taikka sitten eivät. Luulen, että vastakkain ovat SAK:n puheenjohtaja, maisteri Eloranta, jonka työkokemus on ammattiliittojen hallintohommissa ja työministeri, laborantti Lindström, jonka työkokemus on paperiteollisuudessa.

Maisteri Eloranta puolusti poliittisia lakkoja sillä, että pienten ja suurten yritysten työntekijöiden on oltava tasa-arvoisessa asemassa. Höpö, höpö. Maisteri Elorannalla ei taida olla minkäänlaista ymmärrystä pienyrittäjän arjesta. Uskon, että hän ymmärtää paremmin lainoppinut Antti Rinnettä, ay-byrokratian kasvatti hänkin, jonka voisi solidaarisesti lakkoilla pääministeriksi.