Ei niin pahaa että ei jotain hyvääkin

Hups! kompastuin ja kaaduin kyljelleni, noin viikko sitten. Ei kuitenkaan mitään niin pahaa, että ei jotain hyvääkin. Kylkeen sattui, sen verran, että kävin ortopedin vastaanotolla. Rouva tuli Pohjolan omasairaalaan tuekseni, onneksi - onneksi siksi, että selvisi, miksi lähes vuosi sitten leikattu lonkkani ei ole kuntoutunut niin kuin sen odotettiin kuntoutuvan.

Vasen kylkeni röntgenkuvattiin eikä siinä ihan hirvittäviä vaurioita näkynyt ja mitä näkyi paranee ajan kuluessa itsekseen. Onni, että ei löytynyt mitään leikattavaa vauriota. Edellinen leikkaukseni meni nimittäin pieleen.

Pohjolasairaalassa pyysin, että kuvaisivat samalla lonkkani, joka leikattiin viime vuoden kesäkuussa, kohta vuosi sitten. Olen käynyt monen kuukauden ajan kolmesti viikossa lihaskuntoutuksessa Nordic Healthissa, lihakset ovat kuntoutuneet, mutta lonkka on edelleenkin vaiva. Rouva sai ortopedin suostumaan, että leikattu lonkkani kuvattiin. Ortopedi tutki röntgenkuvia ja totesi, että "tapanani ei ole arvostella kollegojen työtä, mutta tässä on hoitovirhe". Kuvista näkyi, että tekonivelen teräksisen kupin alareuna, jonka pitäisi olla 30 asteen kulmassa, on vaakatasossa. Jänteet tai jänne, en minä tiedä, mutta tunnen, eivät tai ei pääse normaalisti liikkumaan. Kohta koen ehkä uuden leikkauksen.

Edellisen blogini julkaisusta on noin kuukausi. Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Iloinen asia on, että olen "saanut käydä kaupassa". Olen potkulautaillut kauppaan ja kulkenut bussillakin. Muutama viikko sitten - ennen HSL:n suurta vyöhykejakouudistusta nousin linja-autoon kotipysäkiltä Hämeentiellä. Edelläni bussiin kapusi kävelykepillä liikkumistaan tukeva vanha nainen. Hän ojensi matkakorttinsa kuljettajalle ja pyysi, että kuljettaja näyttäisi hänen puolestaan korttia matkakortinlukijaan.

Kuljettaja, hieman pyylevä afrikkalainen maahanmuuttaja, kurkotti näyttämään korttia kortinlukijalle,  ei ihan yltänyt ja lähes tupsahti auton lattialle. Kun vanharouva tokeni tilanteesta hän neuvoi kuljettajaa: paina tuosta "sisäinen", sitten "hyväksy" ja "näytä nyt matkakortti lukijalle!".

Vanharouva kiitti kuljettajaa ja kuljettaja kehui vanharouvaa: - "Sinähän osaat tämän paremmin kuin minä."

Äitienpäivälounaan todella nautimme Kolmessa Kruunussa. Viereisessä pöydässä juhlittiin myös - isä, äiti, isovanhemmat ja kolme pientä lasta. Aikuiset keskustelivat vilkkaasti, pöydän toisessa päässä kaksi vanhempaa lasta, 3-4-vuotiaat, istuivat kuulokkeet korvilla ja pelasivat läppäreillään. Lähtiesäni totesin: - Tästä saisi hienon valokuvan. Tähän lasten lähellä istunut mummi: - Tämä on nykyaikaa. Pöydästä kuulin toisenkin kommentin: - Ja saamme olla rauhassa.

Kauppamatkoillani olen kohdannut monia iloisia ihmisiä. Minulla on tapana jutella tuntemattomienkin kanssa. Yhtenä päivänä aloitin juttelun kassajonossa mustan miehen kanssa. Jostain syystä puhuin englantia. Tähän nuori mies: - Olen syntynyt Suomessa ja asunut täällä koko ikäni. Miksi keskustelu kanssani aloitetaan aina englanniksi?

Televisiosta on jäänyt mieleeni luonto-ohjelma, jossa eläinten näköisiksi rakennetuilla roboteilla pyrittiin pääsemään lähelle oikeita eläimiä, seuraamaan niiden elämää ja näkemään, mikä niiden elämässä muistuttaa ihmisen toimintaa. Minusta hyödyllisempää olisi kuvata läheltä ihmisiä, erityisesti lauman johtajauroksia ja tarkkailla mikä heidän toiminnassaan muistuttaa eläimen toimintaa.