Ryhmä iloisia joukkohurmaajia

Pari päivää sitten heräsin aamuun mielessäni kaksi sanaa: carpe diem. Netistä löysin käännöksen: "tartu hetkeen". Kerroin sanoista Rouvalle ja hän kannusti minua: - Sinun olisi jo aika kirjoittaa blogi.

Olen minä ajatellut jo aikaisemminkin, että aloittaisin taas kirjoittaa: viimeksi kirjoitin ja julkaisin blogin 9 kuukautta sitten. Paljon on tapahtunut. Meille syntyi viime syksynä toinen lapsenlapsi, tyttäremme Annamarin ja Samin perheeseen syntyi Eino, kohta 4 kuukautta. Vietimme ihanan joulun koko perhe yhdessä, tyttäret perheineen ja me, yhteensä 8 ihmistä.Vanhempi tyttäremme, Anniina, vierailee professorina Aalto yliopistossa tammi- ja helmikuun. Eleonor (5 v) vierailee ja on sopeutunut hyvin suomalaiseen päiväkotiin ja hänellä on siellä kavereita.

Muutama päivä sitten hain illansuussa Eleonorin päiväkodista. Ihana hetki. Lapset juoksentelivat pihalla ja laskettelivat pientä mutaista mäkeä. Ne, joilla ei ollut peflettiä, kierivät mäen alas mutaisessa maassa makaamalla. Kaikki olivat iloisia, silmät ja suut hymyssä. Lapset olivat tarttuneet hetkeen, sillä aamulla maa oli ollut valkoinen.

Minä tulin pihaan, nojasin kyynärsauvoihin (lonkan korjausleikkaus joulukuun alussa) ja eteeni tuli seisoskelemaan kolme iloista tenavaa kuravaatteet ja naamat mudasta likaisina. Paistaa se ilo mutaisestakin naamasta. Minulle he kertoivat, että "lunta ei riitttänyt lumiukkoon eikä edes lumipalloihin". Mutta hauskaa oli.

Pienen mäen päältä kuului huuto: Vaariiii !!! Tulimme kotiin. Eleonor ehdotti vaarille, että "piirretään yhdessä". kerroin, että vaari ei ole hyvä piirtäjä, johon Eleonor auttoi: - Minä opetan! Piirretään kissa.

Eleonor haki valkoisen paperiarkin, kaksi kynää ja pyysi; "Piirrä tuohon ympyrä." Piirsin. "Ja sitten kaksi korvaa." Piirsin toisen korvan liian pieneksi ja jouduin korjailemaan sitä. "Sitten piirretään kaksi silmää. Ne on vaikeet. Minä piirrän", Eleonor ohjeisti.

Piirsimme kissan. Eleonor kannusti: - Kyllä sinusta vielä hyvä piirtäjä tulee kuin minäkin. Sinun pitää vaan harjoitella ahkerasti. Minäkin olen harjoitellut jo monta vuotta.

Kyllä elämä voi olla ihanaa, jos media ei sitä pilaa. Hesarista löysin viime viikolla hyvänkin uutisen: "Venäjän ortodoksinen kirkko haluaa luopua tavasta, jossa papit siunaavat maan asevoimien käyttämiä joukkotuhoaseita." Kirkon pyrkimyksenä olisi lopettaa sellaisten aseiden siunaaminen, "joilla kyetään aiheuttamaan  samanaikaisesti lukuisia kuolonuhreja, jotka tappavat ihmisiä summittaisesti".

Minulle täysin uusi tieto, että kirkko siunaa joukkosurmaamaan.