Aatteet muuttuvat muovijätteeksi

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa viedä jätteet roskiin. Jätteitä olikin ehtinyt kertyä jo pari muovipussillista. Mieleeni tuli kesällä 1970 lentokentällä otettu kuva, jossa presidentti ja ulkoministeri kuuntelevat Maamme-laulua. Kuvassa Väinö Leskinen seisoo Urho Kekkosen  vieressä ja roikottaa kädessään muovipussia.

Tunsin Väinö Leskisen - mukava ihminen. Kun Kekkonen oli taas lentokentällä ja nousemassa koneeseen, kysyin hänen mielipidettään Leskisen muovipussista. Presidentti ei sanonut mitään, mutta ilme kertoi, että hän paheksui - ei ehkä muovipussia, mutta sen synnyttämää kohua.

Muovista kohistaan taas. Muovijätettä on muutaman kymmenen vuoden kuluttua merissä enemmän kuin kaloja: muovia tulee meriin lisää kun kalakannat taas pienenevät.

Hesarista opin tänään ihan uuden käytön sanalle muovi: muovipassiurheilijat. Lehti kirjoittaa Abeba Aregawin dopingkärystä. Etiopialaiselle 1 500 metrin maailmanmestarille junailtiin Ruotsin kansalaisuus pikavauhtia. Aregawi hankittiin tuomaan Ruotsille menestystä, sillä "maan edellisestä juoksulajien olympiakullasta on 40 vuotta".

Ennen urheilu oli aate ja siihen yhdistettiin muitakin aatteita. Porvarit ja työväki urheilivat eri seuroissa. Hesarin mukaan "kansalaisuutta vaihtavat muovipassiurheilijat ovat huippu-urheilun tulevaisuuden kuva". Urheilu on "globaalia yritystoimintaa".

Kaikesta muovista 95 prosenttia käytetään vain kerran ja sitten se heitetään pois. Näin käy aatteillekin, ne laitostuvat ja muuttuvat busineksiksi.

Ammattiliittojen ei tarvitse julkaista taseitaan eikä tuloslaskelmiaan. Iltalehti julkaisi kolme vuotta sitten otsikolla "Ay-liitoilla jättiomaisuus" jutun, jossa verohallinnon johtava lakimies Matti Merisalo kertoo, että vuonna 2010 verovähennyksiä jäsenmaksuista palkansaajien työmarkkinajärjestöihin tehtiin 588 miljoonaa euroa. Verotulot pienenivät "yli 200 miljoonalla eurolla".

Professori Matti Viren kirjoitti syksyllä 2014 Talouselämä-lehdessä, että "Hakaniemessä luuraa veroparatiisi". Ammattiliitot yleishyödyllisinä yhteisöinä eivät maksa veroja. Vuoden 1974 jälkeen ammattiliittojen jäsenmaksuja, jos laskee niille koron valtion obligaatioiden korkoprosentin mukaan, on maksettu "40 miljardia euroa".

.

Voi Hyvät Hyssykät!

Tulipa mukava soitto kännykkään: Levillä naapurimökissä lomiaan viettävä rouva ilmoitti, että tänä kesänä meiltä tulee joukkue Kittilän ihmiset ry:n hyväntekeväisyysgolfiin. "Ei me rouvat hyvin osata pelata, mutta olemme päättäneet pitää hauskaa. Ja eikös joukkueella pidä olla nimi. Meidän joukkueemme on Hyvät Hyssykät."

Kittilän ihmiset ry:n idea lyhyesti: Levi on hyvä paikka lomailla. Kittilä on suuri kunta. Vuodessa on aikoja, jolloin matkailijat eivät tule Leville. Kittilässä on ikäihmisiä, jotka eivät koskaan olleet yöpyneet hotellissa (pitääkö tuoda omat lakanat?). Kun Levillä ei ole matkailijoita, yhdistys tuo Kittilän ikäihmisiä sinne virkistäytymään ja kuntoilemaan.

Eikös olekin hyvä ajatus: vanhukset virkistäytyvät, löytävät kavereita eikä homma maksa yhteiskunnalle mitään. Tätä mieltä oli oululainen Kalevakin, joka pääkirjoituksessaan toivoi, että samanlaista toimintaa syntyisi muuallakin Suomessa. No, niinhän minäkin ajattelin ja yritin kertoa ajatuksesta Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajalle. Heti kun hän kuuli sanan Levi, hän tokaisi, että "hyvä yritys" ja löi luurin korvaani. Ressukka varmaan haaveili vielä DDR:stä ja ennakkoluuloi, että olin kapitalistien renki ja  markkinoin Levin palveluita.

Voi Hyvät Hyssykät! Vuonna 1969 olin Ghanassa. Siirtomaa-ajan Kultarannikko oli itsenäistynyt 1957. Maan itsenäisyyteen johtanut Kwame Nkrumah oli kamppailun aikana englanninkielisessä lehdistössä leimattu "vapahtajaksi". Näin annettiin kuva, että jätkä luuli olevansa jumala. Itse asiassa tehtiin vain yhden sanan käännösvirhe. Akanin kielinen sana tarkoitti vapauttajaa, ei Jeesusta.

Eikö ole jännä juttu, että yhdellä sanalla voidaan vaikuttaa siihen, miten ihmiset asiat näkee. Levistäkin, hissihankinnoista, on yli vuosi käyty kampanjaa mediassa. Siinä rytäkässä Kittilän kuntapäättäjät on leimattu pelleiksi. Kampanjan johtohahmo on Eeva-Liisa Hynynen, vapaa toimittaja, joka kirjoittaa Suomen Kuvalehteen - tänäkin vuonna lehden nettiversioon jo ainakin 14 juttua. Eeva-Liisaa tietysti ottaa päähän, että hänen kaverinsa Anna Mäkelä erotettiin kunnanjohtajan virasta.

Suomen Kuvalehti on Kittilä-jupakassa luonut kuplan: Valtuuston puheenjohtaja Inkeri Yritys vetosi kantansa perusteluiksi Suomen Kuvalehden kirjoitukseen. Valtuustossa Hille Kuusisto perusteli kantaansa Suomen Kuvalehden kirjoituksella, Levin Matkailukeskus Oy:n tutkintapyyntö valtakunnansyyttäjän apulaiselle perustui Suomen Kuvalehden kirjoitukseen. Lapin Kansa siteeraa mielellään Suomen Kuvalehteä.

Suomen Kuvalehti siteeraa mielellään professoreita: Valtion pitäisi ottaa Kittilä holhoukseen. No, professoreita on monenmielisiä ja ainahan voi löytyä yksi, joka on kanssasi samaa mieltä. Turussa on professori ja Tampereella on professori.

Olin 1970-luvun alussa Dakarissa matkalla Guinea-Bissauhun. Olin noin vuotta aikaisemmin tehnyt juttuja radioon ja ohjelman televisioonkin Sahelin kuivuudesta. Yleisradio pyysi, että tekisin juttua kuivuudesta: ei ollut enää kuivuutta ja odotettavissa oli hyvä sato. Tämähän oli hyvä uutinen, mutta kauan kesti, että pääsi julkisuuteen.

Iltalehdessä oli viikko sitten lauantaina kokonaisen aukeaman laajuinen kirjoitus Levin tapahtumista. "Kerrankin asiaa eikä vain mielipiteitä". Kun juttu julkaistiin, ajattelin, että tästähän nousee häly. Voi Hyvät Hyssykät, ei ole Suomen Kuvalehti, ei Lapin Kansa eivätkä MTV3:n "tutkivat journalistit" reagoineet millään tavalla.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015050219615835_uu.shtml