Tunsin Väinö Leskisen - mukava ihminen. Kun Kekkonen oli taas lentokentällä ja nousemassa koneeseen, kysyin hänen mielipidettään Leskisen muovipussista. Presidentti ei sanonut mitään, mutta ilme kertoi, että hän paheksui - ei ehkä muovipussia, mutta sen synnyttämää kohua.
Muovista kohistaan taas. Muovijätettä on muutaman kymmenen vuoden kuluttua merissä enemmän kuin kaloja: muovia tulee meriin lisää kun kalakannat taas pienenevät.
Hesarista opin tänään ihan uuden käytön sanalle muovi: muovipassiurheilijat. Lehti kirjoittaa Abeba Aregawin dopingkärystä. Etiopialaiselle 1 500 metrin maailmanmestarille junailtiin Ruotsin kansalaisuus pikavauhtia. Aregawi hankittiin tuomaan Ruotsille menestystä, sillä "maan edellisestä juoksulajien olympiakullasta on 40 vuotta".
Ennen urheilu oli aate ja siihen yhdistettiin muitakin aatteita. Porvarit ja työväki urheilivat eri seuroissa. Hesarin mukaan "kansalaisuutta vaihtavat muovipassiurheilijat ovat huippu-urheilun tulevaisuuden kuva". Urheilu on "globaalia yritystoimintaa".
Kaikesta muovista 95 prosenttia käytetään vain kerran ja sitten se heitetään pois. Näin käy aatteillekin, ne laitostuvat ja muuttuvat busineksiksi.
Ammattiliittojen ei tarvitse julkaista taseitaan eikä tuloslaskelmiaan. Iltalehti julkaisi kolme vuotta sitten otsikolla "Ay-liitoilla jättiomaisuus" jutun, jossa verohallinnon johtava lakimies Matti Merisalo kertoo, että vuonna 2010 verovähennyksiä jäsenmaksuista palkansaajien työmarkkinajärjestöihin tehtiin 588 miljoonaa euroa. Verotulot pienenivät "yli 200 miljoonalla eurolla".
Professori Matti Viren kirjoitti syksyllä 2014 Talouselämä-lehdessä, että "Hakaniemessä luuraa veroparatiisi". Ammattiliitot yleishyödyllisinä yhteisöinä eivät maksa veroja. Vuoden 1974 jälkeen ammattiliittojen jäsenmaksuja, jos laskee niille koron valtion obligaatioiden korkoprosentin mukaan, on maksettu "40 miljardia euroa".
Vaikka Leskinen oli niin hiljaa paikallaan siinä kenttäkuvassa, on se kuva vain syöpynyt ikuisesti mieleen....
VastaaPoista