Levillä on ollut mukava potkulautailla nyt viileässä säässä - tänään Hotelli Levitunturin ravintolaan Kittilän ihmiset ry:n lounastiistaihin. Rouva tuli omia aikojaan autolla. Tapasimme paljon tuttuja. Halailimme ja kyselimme ja kuuntelimme kuulumisia.
Iivo näytti sormiaan ja totesi niiden koukistuneen niin, että "ei onnistu enää kalanperkkaus". Kysyin, että kuinkas haitarinsoitto? - Kyllä sitä vielä näpelöi.
Ikäihmisille järjestetyssä tilaisuudessa oli myönteinen tunnelma. Monella on viime vuonna ollut vaikeita vaiheita elämässään. "Mieheni kuoli, mutta eteenpäin tässä eletään. Tottakai tulen Kittilän ihmisten illallistanssiaisiin." "Sydämeni leikattiin ja makasin sairaalassa kuusi kuukautta, mutta olen minä sen verran kuntoutunut, että tulen illallistanssiaisiin,tottakai."
Tottakai paikalla oli myös Krigsholmin Mauno. Mauno on linja-autonkuljettaja. Hän oli ikänsä vuoksi joutunut luopumaan ajoluvastaan. EU:n lainsäädäntö kuitenkin poisti ikärajoituksen ja Mauno suoritti ajokokeet ja tutkinnon 84-vuotiaana. Nyt hän on ostanut kesämökkipalstan ja rakentaa rantasaunaa. Mauno kertoi 90-vuotispäivillään, että "täytyyhän ihmisellä olla tulevaisuuden suunnitelmia". Mauno oli ostanut työkoneenkin ja tehnyt saunalleen 1,5 km tietä.
Kittilän ihmiset ry:n ensimmäisestä virkistystilaisuudesta vein Hangasvaaran Maijaa Kinisjärvelle. Jos oikein muistan, Maija oli yli 90 vuotta vanha. Häntä jännitti kotitiensä kunto, se oli huonossa hoidossa ja kuoppainen. Mutta: "Ajattele, ei tänne ennen ollut tietä ollenkaan." Maija muisti lisäksi, että "kävin Sieppijärvellä, siellä vasta oli huonoja teitä."
En ole tällä reissulla Lapissa kohdannut kevyen liikenteen väylällä yhtään ihmistä, joka puhuisi itsekseen nappi korvassa tai ajaisi polkupyörällä kännykkää näpelöiden. Toivottavasti ihmisten tapa katsoa toisiaan silmiin ja tervehtiä ja jutella ei ole katoavaa kansanperinnettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti