Suomenkielen yleisin sana on kuulemma No!. Minä ehdotan, että asiantuntijat ja poliitikot, esimerkiksi kansanedustajat, ryhtyisivät sähköisessä mediassa käyttämään vastauksiensa ensimmäisen sanan No! sijasta paljon ilmekkäämpää ja ihmiselle ehkä luontevampaakin tokaisua Hä!
Yksi uutisten kotimainen minisarja on ollut eläkeiän nostoa koskevat neuvottelut. Olisi luontevaa, jos liittopuheenjohtaja olisi vastannut neuvottelujen kulkua koskevaan kysymykseen: -Hä!, järjestöjen pitäisi antaa neuvotella rauhassa.
Neuvotteluihin Etelärannassa lipuu tummiin pukuihin ja solmioihin pukeutuneita miehiä. Tästä taitaa olla jo ainakin 30 vuotta, kun Kruununhaassa sattui sattui tämmönen tapaus: Snellmanninkadulta valtioneuvoston sunnalta Vironkadulle käveli tyylikäs herra, liituraitapuku ja musta nahkainen salkku. Ajattelin, että taitaa herra olla tulossa asuntolainamarkkinoilta.
Olin väärässä. Herran salkku aukesi itsestään ja siitä tippui katuun kaalinpäitä. Herra olikin tulossa lähiruokamarkkinoilta.
Moniin ongelmiin ratkaisu löytyykin läheltä, naapurista. On pukumiesten todellisuus ja ns. tavisten todellisuus. Olemme Arabianrannassa ja omassa taloyhteisössämme jo vuosia pyrkineet siihen, että naapurit tervehtisivät toisiaan. Olikin kokemus, kun Lapista paluun jälkeen menin ensimmäisen karran ulos pihallemme: hiekkalaatikolta vilkutti ja hymyili ihan pikkuinen ihminen ja yritti sanoa jotain, varmaankin Moro!
Viime keväänä kuljetin n. 2-vuotiasta Östeiniä pihallamme potkulaudan kyydissä. Pikkumies ihastui niin, että piirsi muistoksi teoksen Seikka ja toukka:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti