Passijonossa on tunnelmaa

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa uusia passinsa. Rouva oli ihan oikeassa. Passini oli menossa vanhaksi tämän vuoden syyskuussa ja kesäkuussa matkustetaan Intian kautta Bhutaniin ja rouva haluaa Intiassa nähdä Taj Mahalin. Minä kuulemma saan jäädä hoitamaan Eleonoraa Delhiin. Intiaan tarvitaan viisumi ja passin on oltava voimassa vähintään 6 kuukautta - kesäkuusta syyskuuhun on vain kolme kuukautta.

Ajattelin varata Helsingin poliisitalolle netissä ajan ja piipahtaa hankkimassa passin. Seuraava vapaa aika oli yli kuukauden kuluttua. Viime kesänä sain Kittilässä uusittua ajokorttini ilman jonotusta. Ehkä passinkin saisi ilman jonotusta jossakin Helsingin lähikunnista. Katsoin netistä: lähipäivinä ei vapaita aikoja.

Rohkea rokan syö: päätin mennä poliisitalolle jonottamaan, kaikista jutuista ja huhuista huolimatta. Otin oman numeroni. Tulin paikalle vasta iltapäivällä ja useampi kymmenen oli ehtinyt sinne ennen minua ja lisäksi vielä ne, jotka olivat kuukausi sitten varanneet itselleen ajan.

Säännöllisin väliajoin, aika tiuhaan, ihmisiä kuulutettiin nimellä. Jonotusnumerot suurenivat hitaasti. Vieressäni istuvat jonottivat myös numerolappujensa kanssa, toisella puolella iäkkäämpi mies ja toisella puolella iäkkäämpi nainen. Olimme kuin urheilukilpailuissa: aina kun näytöllä numero suureni yhdellä, lähes hurrasimme. "Enää 16 ennen minua!"

Numerot suurenivat hitaasti ja meillä oli hyvin aikaa keskustella kaikenlaisista asioista. Jonottaminen oli kivaa. Jälkeenpäin mieleeni tuli mieleeni Hurstin ruokajonossa seisoneen miehen kommentti television uutisille: "Tosi tärkee tapahtuma. Täällä tapaa ihmisiä ja saa ystäviä."

Minun vuoroni tuli parin tunnin odottelun jälkeen. Lähestyin virkailijaa tiskin toisella puolella ja mietin mielessäni, että taitaa olla aika ynseä. Ei muuten ollut. Virkailija vastoin ennakko-odotuksiani olikin mukava ihminen. Asiat hoituivat ystävällisesti ja tehokkaasti. Sen verran ehdimme jutellakin, että sain tietää, että ihmiset usein aloittavat asioinnin marmattamalla "kehnosta palvelusta". Siihen saattaa mennä viisikin minuuttia, mikä "aika on pois palvelusta".

Uuden passini sain noutaa muutaman päivän kuluttua parinsadan metrin päässä kotiamme olevasta R-kioskista. Kyllä oli hyvä palvelu. Tuoreet sormenjälkeni ovat viranomaisilla ja uuden passikuvan valokuvaamo voi lähettää netissä suoraan poliisille: viiden vuoden kuluttua voin uusia passini netissä.

Missä minä sitten jonotan ja tapaan uusia ihmisiä?

P.S. Matkailu avartaa. Paras tapa aloittaa maailman kiertäminen on tutustua naapureihinsa.