Vuosikymmenten ajan mappeihin ja laatikoihin on kerääntynyt hallitsematon määrä paperia. Rouva sai tyhjennettyä lähes 20 mapillista asiakirjoja ja tarpeettomia papereita, jotka minä ajoin silppurin läpi ja vein kierrätykseen. Aika paljon jäi muistoja talteenkin.
Löysin arkistoista teinipoikana Nekalassa kirjoittamani tarinan: Kuin Uni. Paperi, jolle juttu on kirjoitettu, on muuttunut kellertäväksi ja se on jo taitoksistaan repeillyt. Tarinan idea on, että elämä on kuin juoksu puiston läpi. Tarinassa mies juoksee puiston poikki hiekkapolulla "eikä hänellä ollut aikaa ottaa kiveä kengästään". "Se kalvoi hänen jalkojaan, mutta puiston penkki pysyi tyhjänä."
Tämmöisiä "syvällisiä" kirjoitin murrosiässä yli 50 vuotta sitten.
Mapeissa oli tallessa asiakirja vuodelta 1977, jossa Tampereen kaupunginviskaali kirjoitti äitini titteliksi: "insinöörin vaimo, Tampereen kaupungista". Eikä tästä ole kulunut vielä 40 vuottakaan.
Vuosien aikana lapsiltamme saamien onnittelukorttien pino on korkea. Pinosta löytyi kortti, jonka kuvassa kaksi nallekarhua, tyttönalle ja poikanalle, huristelevat iloisesti keltaisella potkulaudalla. Siinä Rouva ja Potkulautamies huristelivat hääpäivänään yhdessä jo vuonna 2003 - lähes 10 vuotta ennen kuin hankin keltaisen potkulaudan.
Mapeista löytyi lehtileikkeitäkin.
Hesarin toimittaja oli käynyt matkallaan Singaporen toimistossamme. Jutussa kirjoitettiin , että olemme "yksi harvoista maailmanlaajuisesti toimivista suomalaisista palveluyrityksistä". Sillä on toimistoja "Suomen lisäksi 12 maassa ja yli 800 yritysasiakasta eri puolilla maailmaa".
Ainakin sain matkustella ja nähdä maailmaa. Pisimmillään työmatka taisi kestää 6 viikkoa. Ihan oikein ja aiheesta tyttäreni, kun ihailimme iltapimeässä avaruutta, komensi minua tarmokkaasti: - Ja sinnehän sinä et ainakaan lähde!
Minulle on sävelletty ja sanoitettu myös laulu: Isän tervetuliais sävelmä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti